Erilaisia uhmiksia!

Meidän Mimosalla alkaa uhmaikä selvästi nostaa päätään. Yleensä sopuisa, ja herttainen tyttö saa semmosiakin monsterikohtauksia että korvatulpille olisi vähintäänkin terveydellistä käyttöä! 

Herttaisimmatkin tytöt saavat karjua ja ilmeillä maailmalle <3

Mimosan tapa kohdata pettymyksiä on siis korvia huumaava ja raastava itku. Esim. eilen illalla ulkona ollessamme Mimosaa olis kovasti kiinnostanut leikkiä parkkipaikalla. Useamman kerran ohjasin tyllerön takaisin pihaa kohti ja kerroin kuinka ei ole turvallista leikkiä autojen seassa. Lopulta siinä mentiin siksakkia pihan ja parkkiksen välissä kunnes lopulta nappasin Mimon kainaloon ja lähdin kuskaamaan sisälle. Siitähän RIEMU REPESI :P
Suoraa huutoa kesti n. 20min. Itkiessään Mimosa ei hyväksy lohdutusta, ei halua tulla syliin, ei pysty keskustella tms. Ainut keino saada tyttö rauhoittumaan on antaa hänen vaan itkeä. 
Tytön karjuessa valmistin iltapuuron ja välillä koitin hieroa sovintoa. 
Kun sain puuron jäähdytettyä, niin salamaniskusta Mimosa rauhoittui, tuli halaamaan ja alkoi reippaasti syödä puuroansa.
Tätä fröökynää on siis ihan turha yrittää lepytellä :D Hän tietää itse koska on itkunsa valmiiksi itkenyt ja that`s it <3

Tämä kuva napattiin noin 2 minuuttia leppymisen jälkeen <3 taas on kaikki hyvin kun on saanut vähän rääkyä :D <3

Rauha maassa, kaikki hyvin <3

Esikoisella oli aikanaan hyvin samanlainen tyyli draamailla. Muistan usemmankin kerran nämä "ihanat" kaupungilla saadut hepulikohtaukset :D Poitsu saattoi heittäytyä lattialle kun ei saanut tikkaria ja siinä sitten puoli kaupunkia vähintäänkin sai kuulla tästä kaltoinkohtelusta <3

Onneksi nämä kiukkupussit ovat sitten leppyessään TODELLAKIN leppyneitä, itku saattaa lennossa vaihtua nauruun :) Kutsutaanko heitä sitten vaikka tempperamenttisiksi ;) <3

Löytyy meiltä kotoa myös mököttäjää, mottaajaa, ja vänkäjaakkoa.. 
Pienet lapset kohtaavat useita pettymyksiä päivässä, ja kaikilla on omat keinonsa niiden selättämiseen. Aikuisen tehtäväksi jää olla lapsen tukena ja auttaa sekä ohjata oikeaan suuntaan parhaansa mukaan.
Toisen lapsen kanssa sitä saa tuntea onnistuvansa vanhempana mitä mainioimmin ja toisen lapsen kanssa koetellaan vanhemmuutta enemmänkin.

Tässä kuvassa mökönassu Onni <3 Onnia ei huvita mennä kauppaan, ei sitten yhtään!

Yhtä kaikki: Vaiheita tulee ja menee, välillä uhmataan ja kokeillaan rajoja, ja välillä on seesteisempiä kausia :) 
Se on elämää se ja hyvä niin <3

"Syliin suurimpaan, mahtuu koko maailma
kaikki itkut ja halipuuskat
sydän sydäntä vasten, harmi katoaa halaukseen
Äidin syli, ihon pehmeys ja tuoksu, korvaan tuttu pupumpupm"

Terkkuja
Nadja