Pipot kireelle, onhan kesäloma!?

"Nyt hiljaa, älä juokse, ei saa huutaa, ei saa nauraa, ei laulaa, ei pomppia, ei itkeä, ei tinttailla, älä tuijota, ei saa murustaa, läikyttää, maiskuttaa....jne jne " 

Lapsiperhe liikenteessä kesälomareissulla. 
Juna täynnä porukkaa; haudanvakavaa, torkkuvaa, kuorsaavaa, somettavaa, kuiskuttavaa, lukevaa....
Junassa pitää olla hiljaa, ei saa häiritä kanssamatkustajia. 
Pendoliinossa ei ole lastenvaunua tai leikkitilaa.

No mitäpä luulette? Kuinka me pärjättiin?

Fiilistelevää, innostunutta, jännittynyttä ja odottavaa sakkia äiti ja iskä 33 ja 36vee, lapset 13vee, 11vee, 8vee, 4vee ja 2vee. 
Teiniä, esiteiniä, uhmaikäistä, taaperoa, leikki-ikäistä..

Alkumatkasta (lähtö 5.50) oltiin kaikki hyvillä fiiliksillä lähdössä reissuun. Syötäisiin ensin aamupalat ja sen jälkeen kaikki ottais torkut..  
Hyssyteltiin lapsia ja varmaan kaikki tekstin alussa mainitsemat kiellot ja rajoitteet tuli mainittua useammin kuin kerran. 
Oli jotenkin itsellä kauheet vaatimukset omien lasten käyttäytymistä ja olemista kohtaan. TÄYSIN EPÄREALISTISET suorastaan. Miten ihmeessä junamatkasta ja reissusta innokkaat lapset olisi muka saatu rauhoittumaan nukkumaan?? No ei mitenkään! :D Ainakaan meidän lapsia!

Noin tunnin reissattua alkas jo verenpaineet olla kohdillaan, iskällä valui tuskan hiki, äidin ääni alkoi uhkaavasti nousta oktaavia ylemmäksi. Lapset tuskaili; pikkuset rääkyi, tahtoivat seikkailla, peput ei pysyneet penkeissä, isommat taistelivat keskenään. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja siinähän  oli jo oikein "perhesopan" ainekset koossa. 
Ei naurattanut, ketään,  ei sitten pätkääkään! Kellosta katsottuna jokainen minuutti tuntui vähintäänkin tunnilta.

Lopulta päätettiin vaan löysätä sitä pipoa. Lapset saivat höpötellä ja hassutella, vaikka välillä äityikin naurun remakaksi. Pikkuisten ei tarvinnut väkisin koittaa nukkua. Jos huvitti niin sai pelata kännykällä tai katsoa netflixiä. Pikkuhiljaa fiilis alkoi kohota ja lopulta pääteasemalle saavuttaessa oltiin jo kaikki taas hyvällä lomafiiliksellä :)

Kotimatkan pelastus oli ehdottomasti <3 Perhehytti <3 ja lasten leikkitila (jossa käytiin leikkimässä n. tunnin verran.)
Amatöörijunailijoina ei oltu kiinnitetty tarpeeksi huomioita istumapaikkoihin. Pahimmat mahdolliset junapaikat lasten kanssa matkustaville on varmasti juurikin nää keskellä vaunua olevat "peräkanaa"-paikat. Ja semmoisethan meillä näytti kotimatkalla olevan. Täyteen tällätty  junavaunu ja ME sielä keskellä..  
Onneksi hoksattiin vapaana oleva perhehytti <3 Sinne tälläydyttiin pikkuisten kanssa, lattialla mahtui tanssimaan, makoilemaan, tepastelemaan, sai jutella, nauraa, laulaa, syödä, juoda, höpötellä :D 
Kotimatka sujuikin jo suht leppoisissa merkeissä kokonaisuudessaan.

Tulipa pitkä vuodatus!
Tarinan takana pointti ja pohdintaa:
Onko se niin vakavaa jos lapset nauravat tai ovat tohkeissaan ja täpinöissään junassa, ravintolassa, tai muualla missä yleensäottaen ajatellaan että pitäisi olla hiljaa ja rauhassa? 
Onko oikein vaatia 2-, 4- tai 8-vuotiasta vilkasta, uteliasta lasta olemaan monta tuntia hiljaa pylly penkissä? 
Kumpi tilanne aiheuttaa enemmän "häiriötä" kanssamatkustajille; innokkaat, höpöttelevät, hömpöttelevät lapset vai hermopinkeet nalkuttavat, rähjäävät viivasuu-vanhemmat???

Mua alkas itteeni ainakin oikein ällöttään omat vaatimukset lapsiani kohtaan ja päätin heittää piutpaut mulkoileville kanssamatkustajille. Myös lapsilla ja lapsiperheillä on oikeus matkustaa ja reissailla. Tahdon että koko perhe nauttii matkustamisesta ja silloin pitää tehdä kompromisseja. 
Tietenkään junassa ei voi hyppiä ja pomppia, juoksennella tai kirkua, mutta lapset on lapsia enkä halua tukehduttaa lapsen innostusta kyyneliin vaan sen takia että joku toinen ihminen happamoituu siinä vieressä.

Olen puhunut :D 

Terkkuja
Nadja