Voih, niin haikein mielin oon tätä asiaa tässä nyt työstänyt. Meidän perhekoko on nyt tässä. Näin ollaan päätetty monestakin syystä, ja tässä päätöksessä pitäydytään.
Yli kolmetoista vuotta oon ollut jo äitinä. Kolmetoista vuotta hoitanut pikkusia, palvellut, puunannut, lohduttanut, komentanut, rakastanut. 13 rankkaa ja antoisaa vuotta.
Mimosa, meidän pikkuisin on nyt 2v 4kk ja auttamatta vauva-aika on jäänyt jo niin taa, aikapäiviä sitten!! Mutta mun on vaikeeta tajuta sitä <3 Ihana pehmonen lämmin tyttö kun tulee aamulla viereen tissittelemään niin pakostakin aattelen että voi mun vauva <3 Sanonkin usein Mimolle että "ootko äitin vauva" , ja niin se onnensa kukkuloilla tissi suussa nyökyttelee <3
Ajatus siitä että mulla ei ole enää vauvaa, eikä tuu koskaan olemaankaan, saa aika ristiriitaisia tuntemuksia aikaan. Toisaalta mä oon tosi surullinen, verta itkevä vauvafani, joka eläis pelkästä vauvan tuoksusta varmaan puoli vuotta. Toisaalta oon iloinen ja nautin tästä hetkestä kun ei tarvitse olla koko aikaa kantelemassa, hyssyttämässä, vaipanvaihdossa ja maitobaarina. Ja jopa odotan innolla tulevaisuutta kun jossain vaiheessa nuorinkin on jo päiväkoti-iässä/pieni koululainen ja taas alkaa uudenlainen elämänvaihe ja erilaiset haasteet.
Odotan sitä aikaa kun voi tosta vaan päättää lähteä iskän kanssa vaikkapa iltakävelylle ja lapset jäävät pihaan leikkimään tai katselemaan telkkua, tai tulevat vaikka sitten omilla pyörillään mukaan :)
Silti päällimmäisenä tunteena on ainakin tällä hetkellä haikeus.
Koitan myös muistutella itseäni siitä kuinka kiitollinen saan olla siitä että mulla yleensäkkään on lapsia, oon saanut olla raskaana ja hoitaa ihania omia vauvojani ja nähdä heidän kasvavan. Ei sekään ole TODELLAKAAN mikään itsestäänselvyys.
Onneksi meillä on suvussa potentiaalisia jälkikasvun tekijöitä ettei pääse pikku-töppösten tepsuttelut aivan hiipumaan meidän kekkereistä . Niin ettäs tiiätte sitten kenet saa ekana kutsua vauvoja nuuskimaan :D hih <3
Tämmöisiä ajatuksia mulla tänään. Kuinkas onko muita vauva-aikahaikailijoita?
Terkkuja
Nadja