Ihana päivä! ilman stressiä, ja kuinka sen selätin?

Tätä postausta kirjoittaessa mulla on tosi hyvä mieli. Jos mä olsin joku animaatiohahmo niin luultavimmin mulle olis kuvitettu kellohelmainen mekko, korkkiruuvikiharat ja sydämet silmiksi :D
Oon jotenkin tiedostaen ja tiedostamatta stressannut ihan hulluna varmaan viimeisen viikon, lasten koulujen aloituksia, näitä harrastuskuvioita ja sen semmosta. Viime yö jotenkin clousas mun päässä tän kaiken. Nukuin tosi levottomasti ja unissani (ja puolivalveilla) oon hoitanut tuhat ja sata asiaa, aina joukkueenjohtajan hommista kotitöihin ja muihin käytännön hommiin.
 Aamulla kun heräsin, oli tosi väsy kun nukuin niin katkonaisesti mutta jotenkin levollinen fiilis. Aivan niinku jonkun uuden alku!

Pakkasinkin lapset siinä aamuhommien jälkeen ja lähdettiin uimarannalle, aatelkaa että nyt elokuun loppupuoliskolla on kesän parhaat rantakelit :D Miten ihanaa! 
Reissu sujui superhyvin, pikkaset leikkivät matalassa rannassa ja eväitäkin mussutettiin, oikein korvapuusteja pakkasin mukaan kun niin oli aurinkoinen mieli :D

Päätin että käydään nyt tossa lähirannalla (5min kävelymatka) niin paljon kun sielu sietää ja ilmoja riittää <3 Pian sitä kökitään taas kumpparit jalassa loskassa! Tästä ihanasta loppukesästä on otettava nyt kaikki ilo irti :)

Onko muita tämmösiä unissaan asioita käsitteleviä? Se fiilis kun aamulla herää stressittömänä, ja aivot on pauhannut tuloksekkaasti koko yön, on aika upea :)


Terkkuja
Nadja

Silmäpussit, stressi, väsy. Ei lisättävää!

HUH! Kilometri- ja litratolkulla kasvaneet silmäpussit ja sumee pää on itseasiassa ihan peace of cake hankkia näillä lähtökuopilla. 
Siihen ei tarvita muuta kuin yksi mysteeri-mahakipuinen keskiveli E ja Mimosan häätö perhepedistä + kerrossänky pikkaraisille.

Emil tuli siis eilen suht reippain mielin lätkäleiriltä, mutta ei mennyt kuin pieni hetki niin huomattiin ettei poika ole ihan kuosissa. Vatsakipua oikealla alavatsassa ja kuumeinen olo.. Ei, oksennusta, ripulia tai mitään muutakaan kummallista. Eilinen ilta kului Vaasan keskussairaalan penkkejä kihnuttaen, yöksi kotiin ja aamulla taas huuhailemaan päivystyksen käytäville.. Ja mitä jäi käteen? No ei mitään!! 
Poika on edelleen kipeä mutta ei "tarpeeksi" että pitäisi leikata. Nyt siiten vaan "seuraillaan" tilannetta. Tulehtuuko umppari (sitä ne nyt veikkaa kipujen aiheuttajaksi) kunnolla vai ei, tai pikemmin koska se tulehtuu kunnolla. 
Mua ei oo luotu tämmöseen epätietoisuuteen ja odotteluun. En osaa mitään muuta nyt tehdä kuin tarkkailla poikaa, odottaa, ihmetellä, näplätä kännykkää tai tietokonetta. 
Väsyttää, silmät painaa vähintään tonnin, päässä on humiseva ja painava olo, sydän hakkaa ihan omia sooloja.. 
Stressiä? No sitä vissiin sitte. Ei oo mun heiniä ollenkaan, sen voin sanoa. 

Plus että stressaan nyt ton meidän pikku-Emilin vointia , on pari viime yötä tullut nukuttua aivan hullun surkeesti. Pikkaraislle ostettiin FB-kirpun kautta aivan yliyli-ihana pikkunen kerrossänky <3 <3 (laitan siitä postausta myöhemmin)  Mimosa on siis "häädetty" (ai kauheeta ku ottaa tuokin sydämestä) perhepedistä pois ja nukkuu nyt ekaa kertaa kahteen vuoteen omassa sängyssään. Lieneekö sitten uutuuden viehätystä, mutta sieltä kuikuillaan yöllä vähän väliä. Toivottavasti tämä on vaan joku sisäänajovaihe koska en kyllä tykkää soosata "ison" tytön kanssa öisin! 

Ja hei on mulla vielä kolmaskin juttu mikä ottaa päähän!! Mä en saa lisättyä tällä mun toosalla tänne blogiin kuvia! Tässä on ilmeisesti joku iäisyyden vanha aataminaikainen ohjelmisto tai alusta vai miksikä sitä kutsutaan. Niin että sen takia ei oo nyt kuviakaan :( J kyllä luvannut fiksata tilanteen mahdollismman pian, joten sitä odotellessa :D Kuvia lisäillään siis nyt instaan <3 Welcome <3 

Tää oli nyt tämmönen superpurnaus kirjoitus, Kiitos (jos jaksoit lukea) ja anteeksi!
(tämä teksti on kirjoitettu akuutissa ahdingossa, joten sori kirjoitusvirheet!!)

Sumupääterkkuja ihanille 
Nadja