Törkeesti lainasin yhdenkin suomiräppärin biisin sanoja otsikoksi, mutta tiättekö sen tunteen kun ootte aloittaneet jotain uutta, ja teette sitä täyttä häkää, mutta silti tuntuu että et ole oikeasti sitä mitä yrität olla ja mitä teet?
Mulla on ainakin vähä semmonen maailmankatsomus että oon "Nadja vaan ja duunaan mun omia juttuja" :D Ekat tämmöset "mitä mä oikein nyt esitän tässä" - fiilikset tuli ensimmäisessä työpaikassa. "Muka joku myyjä", ja kesti kauan ennenkuin hiffasin että joo minä se nyt oon ketä täälä näitä vaatteita viikkaa ja seisoo kassan takana - myyjä siis.
Isoin tämmönen "mukamuka" fiilis on ehdottomasti ollut esikoista odottaessa. "Mukaraskaana" missä vaiheessa saa niinku olla "oikeestiraskaana", kävellä vaappuen ja valitella kipeetä alaselkää? Nousta vaivalloisesti ylös soffalta ja silitellä hellästi mahaa?
Tai kun vauva oli syntynyt niin "muka lykkimässä vaunuja", "muka ostamassa vaippoja", "muka järjestää jotain ristiäisiä" yms yms .
Muistan että olin kyllä varma siitä mitä teen ja nautin kaikesta, mutta aina päästiin tähän että mietin että mitä "nuo" nyt aattelee että mitä "tuo" muka tekee :D
Uusin tämmönen "mukatekeminen" on ehdottomasti ollut tämä bloggaus. Mä en vieläkään osaa ajatella itseäni bloggaajana, vaan "Mä oon Nadja vaan ja kirjoitan mun omia juttuja".
"Mukabloggaaja"
Tämä "muka häve mitä noi aattelee, et luulenko mä muka olevani joku" - ajatus on oikeesti varmasti vaan asioiden sisäistämistä.
Kyllä mä oon aina tiennyt että jos oot töissä vaateliikkeessä niin oot myyjä
Jos oot raskaana niin susta tulee äiti
Jos kirjoitat blogia niin olet bloggaaja jne.
Ja onneksi asioiden kanssa pääsee ajansaatossa sinuiksi! Tänäpäivänä mä todellakin voin sanoa että oon Äiti isolla Äällä, ja melkeenpä jo ehkä hetken päästä kehtaan ääneen sanoa että oon bloggaaja. Ei mitään "muka" vaan ihan oikea :)
Onko teillä ollut koskaan tämmösiä "minämuka" ajatuksia? :D
Ja hei käykäähän osallistumassa ihunaan midi-sormus arvontaan
täällä <3
Ihanaa viikonloppua <3
Terkkuja
Nadja