maanantai 29. helmikuuta 2016

Diagnoosi: aivomöykkyinvalidi

Miks se onkaan niin vaikeeta? Sanoa miltä tuntuu oikeesti ja avata sydäntä.

Mä oon oikeesti niin huono puhumaan. Maailman huonoin ehkä. Samaan aikaan mä olen kuitenkin todella herkkä ja mun mielessä pyörii paljon asioita, joskus jopa liikaakin.
Mun tapani käsitellä asioita on kirjoittaa. Ja olen jopa niin naurettava että jos mun pitää kertoa esim jollekkin läheiselleni jotain asioita, siis semmosia oikeita omia ajatuksiani, tunteita, niin mielummin kirjoitan vaikka megatekstiviestin tai sähköpostin kuin kerron asian ääneen. Saatan jopa suuttua ja tuskastua siitä jos mua pyydetään puhumaan

Mä en oikein tiedä onko se jotain pelkuruutta vai mistä asia johtuu, mutta tämmöinen vaan oon. Joskus mä koen itseni jopa kylmäksi tän takia, tai tiedän että en ole, mutta pelkään että mun läheiset ajattelevat näin.

Musta tuntuu että mä olen jonkun sortin invalidi, aivomöykky-invalidi.
Mulla on oma kolo mun päässä minne kasaan möykkyyn kaikki mun oikeat ajatukset , tunteet, kaikki ne sanat joita en saa syljettyä ulos suusta. Ne mitkä saattavat saada kyynelet silmiin ja leuan väpättämään.

Tänään mä oikein .tiedostin tän kun olin lenkillä ja katsoin aamuun heräävää talvista meren rantaa, sumuista horisonttia, samaan aikaan korvissa soi yks aika kaunis puhutteleva biisi ja mulla tuli itku. Itku elämän kauneudesta, rakkaudesta ja suruista. Kuljin silmät kyyneleistä sumussa ja päätin että mun on pakko alkaa puhua. Pakko kertoa rakkaudesta, huolista, onnesta, surusta. Antaa oikeiden tunteiden tulla , ja näyttää ne myös.

Joten au revoir aivomöykky, ehkä ei nähdä enää koskaan ! 

Terkkuja
becoming ex aivomöykky-invalidi 

ps. Tänään on ollut muutes oikein kiva himastelupäivä, kaikki lapset kotona, ruuanlaittoa ja siivoilua + iltapäivällä käytiin oikein kaupungilla pikkusen shoppailemassa pikkasten ja esikoisen kanssa :) Enää pari päivää ja lähdetään reissuun, jihuu!!!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Napastyle (ootd): Rentoa farkkua, ruutua ja pehmoista lämpöä


Pitkästä aikaa kurkkaus Napasen tyyliin! Tän kevään avainsanat mun vaatekaapissa onkin reippaus ja raikkaus <3

Mä olen ollut viimeiset pari vuotta aika hullaantunut farkkuihin, tommosiin skinny jeanseihin, ne jotenkin sopii mun koipeloisille :D Ja nää kuvassa olevat on ihan mun lempparit, pari vuotta sitten hankitut Hannah-farkut Cubukselta. Noin vuosi sitten pärähti mun lempparibyysista toinen polvi puhki (missä lie konttaillutkaan??) ja siitä suivaantuneena vetäsin kummatkin polvet rehdisti reps, ja samoin leikkasin pultuista ne "käänteet" (mikskä niitä nyt kutsutaankaan) pois ja VOILA! Ihan superkivat tuli + lisää elinikää lemppafarkuille. Tää taitaa nyt olla sit jopa Diy-vinkki? "Eidiy"-ihmiseltä :D


Farkkujen kaverina on tottunut pitämään lähinnä trikoopaitoja ja tunikoita mutta nyt tein uuden aluevaltauksen, nimittäin kauluspaidat! Tää raikas ruutuversio on H&M:stä (19.90e), ja olen aivan ihastunut tämän monikäyttöisyyteen! Asusteita ja housuja vaihtamalla saa monenlaista lookkia ja nyt kun yhdistin vielä tän ihanan Cubuksen neuletakin (39.90e), niin tuli mun mielestä jotenkin ihanan naisellinen ja fresh meininki.


Tää neuletakki tulee varmasti olemaan semmonen vuosien "luottoystävä" . Ihana joka paikan heittis ja juuri oikea mitta! Tämmösestä oonkin haaveillut jo pidempään :)  Kengät bongasin syksyllä poistomyynnistä kympillä!! Oli kyllä huippu löytö.

Tässä tämmönen Napalook, mitäs tykkäsitte :D ?

Terkkuja
Nadja

lauantai 27. helmikuuta 2016

Hiihtoloma here we come! + videolla retkeä ja nälkäisen naisen laulantaa..

Hei oiskohan voinut parempaa starttia hiihtolomalle edes toivoa! Kirpsakkaa pakkasta, lunta, aurinkoa ja grillausta perheen kanssa. Me suunnattiin tänään siis porukalla Raippaluodonsillan kupeeseen ulkoilemaan ja paistamaan rehtiä makkaraa! Minäkin repäsin oikeen ja söin  makkaran extra-sinapilla (yhtä paksusti sinappia ku makkaraa, melkeen hahaa) ja ai että oli taivaallisen hyvää, suosittelen!



Nyt meillä siis alkas täälä hiihtoloman vietto ja eiköhän vielä retki jos toinenkin tässä viikon mittaan tehdä, joten tervetuloa meidän kanssa "seikkailuviikolle" hihii :D 
Alla video meidän retkestä sekä bonuksena tuommonen "ilottelu"-kooste kun nälkänen nainen joutuu odottelemaan makkaraansa :D

Tässä virallinen retkividiu

Ja tässä nälkäisen naisen "sing along songs"

Lomaterkkuja
Nadja

torstai 25. helmikuuta 2016

Napa Näpsäkäksi: Supertehokkaat aamulenkit (+video) + vinkki urheiluliiveihin!

Ihan huippu JES, JEIJ ja VAU :D Nyt on löydetty kipinää ja "se mun juttu" jolla saada hyvä fiilis ja reipas mieli heti aamusta. Nimittäin aamulenkit! Kyllä, nyt oon neljänä aamuna käynyt heti silmät avattuani n. 45 min aamulenkillä. Se tarkoittaa käytännössä sitä että klo 07.00 Napanen ampasee silmät sikkaralla reippailemaan joko naapurin frouvan tai kuulokkeitten kera ja lenkin jälkeen maistuukin aamupala ihan eri tyyliin :)
Oon  huomannut ihan käytännössä sen että saan paremmin hikeä pintaan aamulenkillä kuin päivälenkillä, tarkoittanee sitä että aamuisin on aineenvaihdunta vilkkaampaa ja näin ollen myös lenkkikin tehokkaampi :) (korjatkaa jos olen väärässä, hihii)


Jos teistä joku on funtsinut aamulenkkejä, niin nyt ei muuta kuin tuumasta toimeen! Mä itse haastoin itseni käymään lenkillä aamuisin viikon ajan ja veikkaan että tästä jää nyt tapa. Niin upeen energisen startin saa tästä päivään. + olen huomannut että illat meillä on niin täynnä ohjelmaa että aikaa lenkkeilyyn on vaikeaa repiä.  Ihan huippis juttu siis.

Tässä terkut mun keskiviikon lenksulta:


Ja hei loppuun vielä vinkki jos olet etsimässä tukevia, hyvännäköisiä ja edukkaita urheiluliivejä! Marssippa lähimpään Cubukseen ja katso heidän valikoima. Mä itse valkkasin kahdet erilaiset. Nämä vaaleanpunaiset on hyvinkin tukevat perus-urheilurintsikat hinta 19.90 ja nämä tyylikkäät vielä astetta tukevammat mustat hintaan 24,90e. Mustissa liiveissä oli bonuksena vielä hakaskiinnitys josta tykkäsin tositosi kovaa! Ei hytise eikä hölsky haha :D


Näillä eväillä eteenpäin seuraavaan viikkoon, nyt on todellakin motivoitunut ja upea fiilis syödä kevyesti ja urheilla. Tsemppiä meille kaikille! Ja hei oletteko te harrastaneet aamulenkkejä?

Sporttisia terkkuja
Nadja

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Amatööri-ammattilaisen imetysvinkit part1 : Hyvä alku imetykselle

Erilaisia imetysoppaita, -artikkeleita ja kursseja on kyllä tarjolla pilvin pimein, mutta silti usein imetyksen onnistuminen kaatuu siihen että äidillä ei ole tarpeeksi luottoa omiin kykyihin eikä oikeanlaista tietoa imetyksestä.  Imetys ei ole mitään tähtitiedettä jos tähdet on kohdallaan, mutta joskus vaaditaan enemmänkin kärsivällisyyttä ja työtä imetyksen onnistumisen eteen.

Ammattimaisen imettäjän titteleitä ei paljoakaan jaella mutta mutta voisin kuvitella että viittä lasta imettäneenä jonkun sortin amatööriammattilainen olen. Plus, että imetys on mulle tärkeä ja sydäntä lähellä oleva asia. Mä tahdon todella kannustaa äitejä imettämään ja tarjoamaan lapselleen parhaan mahdollisen ja ekologisimman ravinnon. Maailman luonnollisimmalla tavalla, eli imettäen.

Halusinkin toteuttaa tämmösen imetystä käsittelevän postaussarjan perustuen mun omiin kokemuksiin imettävänä äitinä.  Postaussarjassa tullaan käymään läpi mm näitä aiheita;
-Hyvä alku imetykselle
-Täysimetys 6kk / kiinteät ruuat ja imetys
-Imetyksen kompastuskivet ja harhaluulot
-Taaperon imetys
-Vieroitus
Eli amatööri-ammattilaisen imetysvinkit part 1, olkaa hyvä <3

Ennen vauvan syntymää:

-Ensinnäkin, ime kaikki mahdollinen teoria-tieto imetyksestä jo raskausaikana, kysele imettäviltä äideiltä kokemuksia, lähes kaikki imettävät äidit ovat kiinnostuneita imetyksestä, ja jos joku heitä jaksaa kuunnella, niin varmasti antavat kullanarvoisia vinkkejä, käytä siis tilaisuus hyväksi <3

-Hanki ennen vauvan syntymää vaikkapa pehmeä kaaritueton imetystoppi jonka otat mukaan jo laitokselle. Maidon noustessa rintoihin on tärkeää että niillä on tukea, mutta ei kuitenkaan mitää kinnaavia liivejä!

-Tee päätös että haluat imettää, ja valmistaudu siihen että imetys on alkuun aikaa vievää ja vaikeuksia saattaa tulla.  Imetys onnistuu kun luotat itseesi, joten tsemppaa itsesi imetysmoodiin  <3 

Synnyttäneiden osastolla:

-Vauvan synnyttyä anna vauvalle aikaa olla rinnalla. Se on tärkeintä! Muuten maito ei nouse rintoihin. Pyydä kätilöiltä apua imetykseen, nyhdä heiltä kaikki apu, sillä he ovat sielä sinua ja lastasi varten.

-Kun vauva hakee imuotetta , huomaat kyllä nopeasti jos ote on väärä. Nänni kipeytyy, saattaa muotoutua ihan oudon muotoiseksi (esim kulmikkaaksi), nänniin saattaa tulla vesikelloja, rakkuloita ja haavoja. Se ei ole normaalia. Kun vauvalla on hyvä imuote, nänni ei juurikaan kärsi.

-Jos vauvalla on väärä imuote, pyydä kätilöä katsomaan ja anna hänen auttaa. Pyydä vaikka jokaiseen imetyksen aloitukseen mukaan jos siltä tuntuu :)

-Älä anna vauvalle lisämaitoa (toki asia erikseen jos on lääketieteellisiä syitä). Saattaa kuulostaa kamalalta mutta tämä on tärkeää sen kannalta että maito alkaa nousta.  Maito nousee kohinalla rintoihin noin 3-5vrk vauvan syntymästä.

-Älä anna vauvalle tuttia tai tuttipulloa ainakaan pariin ensimmäiseen viikkoon (jos mahdollista) , se vaikeuttaa hyvän imuotteen hakemista. Ja hyvä imuote on kaiken A ja O.

-Muista syödä ja juoda hyvin!


Kotona:

-Jos vauvalla on vaikeuksia imuotteen kanssa, ota yhteys neuvolaan tai suoraan imetystukihenkilöön. Vauvan ensimmäiset vuorokaudet ja viikot ovat äärimmäisen tärkeitä imetyksen kannalta, silloin maito nousee rintoihin ja jotta se nousee ja rinnat myös tyhjenee, siihen tarvitaan hyvä imuote vauvalta.

-Hoida rintoja! Jos rinnanpäät kärsivät, muista rasvata niitä! Pidä rinnat lämpiminä. Jos tulee maitopaakkuja, voit koittaa esim lämpöisessä suihkussa niitä kevyesti hieroa, tai vauvan imiessä voi myös hieroa paakkuuntunutta kohtaa. Jos nousee kuume ja rinta on punainen, kipeä, laikukas, ota yhteys lääkäriin, silloin saattaa olla kyseessä rintatulehdus mikä vaatii antibioottihoitoa.

-Täysinäisiä rintoja voi tyhjätä ja oloa helpottaa myös pumppaamalla. Mutta muista että mitä enemmän pumppaat, sitä enemmän tulee maitoa. Itse suosittelen vaikkapa lämpöisessä suihkussa "käsinlypsyä" sen verran että olo helpottuu.

-Vauva saattaa haluta rinnalle hyvinkin usein, ja se nyt vähän niinku kuuluu homman nimeen :D Anna vauvan tulla rinnalle vaikkapa sitten puolen tunnin välein tai jopa kymmenen minuutin välein  jos hän niin haluaa. Se ei tarkoita sitä ettet tuottaisi tarpeeksi maitoa, vaan vauvat tapauksesta riippuen viettävät hyvinkin paljon aikaa rinnalla ensimmäisinä viikkoina. Tätä kutsutaan myös lapsentahtiseksi imetykseksi ja siihen minä luotan enemmän kuin kelloon. 

-Muista syödä ja juoda!!

-Luota itseesi! Se on tärkeintä, sinä tiedät että sinun maitosi riittää, anna lapsen olla rinnalla ja hoitaa homma himaan <3  Vauva ei tarvitse lisämaitoa vaan sinun maitosi riittää <3 


Hei, tässä oli ensimmäinen imetyspostaus, toivottavasti tästä on apua!  Herättikö mun vinkit jotain ajatuksia? Onko jotain mistä haluaisit kuulla lisää? Olen pelkkänä korvana :) <3 Ja imetyksen kokeneet äidit, onko teillä lisätä jotain omia vinkkejä imetystä suunnittelevalle tulevalle mamalle?

Terkkuja
Nadja


tiistai 23. helmikuuta 2016

Ihon- ja sielunhoitoa, paras maanantai-illan coktail!

Tytsyjä, ihania ihonhoitotuotteita, pilkulliset hiuspannat, Mary Kay ja kahvittelut Fransmannissa <3 Siinä oli Napasen maanantai-illan coktail ja voin sanoa että kyllä maistui! Päästiin nimittäin ihanien bloggaajien; Noran , Sanniksen ja Johanna Koon kanssa testailemaan Mary Kayn laadukkaita ihonhoito-tuotteita. 
Tuotemerkkinä Mary Kay on mulle ihan uusi tuttavuus ja olikin hieno tilaisuus päästä testaamaan näitä blogikavrujen kanssa. Mun illan kohokohta hoitojen suhteen oli ehdottomasti käsivoiteet ja kuorinta. Näinä talviaikoina pitäisikin ehdottomasti kiinnittää enemmän huomiota myös käsien hoitoon! Pikaisen käsihoidon jälkeen olikin aivan ihanan silkkinen ja suorastaan höyhenenkevyt, jopa lennokas olo tassuissa :D 



Hoitavien seerumeiden ynnä muun hemmmottelun jälkeen olikin kiva lähteä kahville muikkeliporukalla. Siinä kahvia siemaillessa ja höpötellessä oliskin vierähtänyt tunti jos toinenkin :D Kiitos siis kivasta seurasta naiset <3 

ps. toinen "einiinkiva"-juttu on että mun kamera on mennyt rikki!! Ihan oikeesti se on totaali-tiltissä ja nyt mun täytyy selvitä ties  kuin kauan (ilmeisesti vaan Ranskassa, vai oliko se Saksa.. no melkeen sama :D on korjausta Sony-kameroille) puhelimen kameralla!! Mutta eiköhän me silläkin hoideta homma himaan ;)

Siloposkiterkkuja:
Nadja

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kui se meni? Miten mun piti? Pitääkö mun?

Näinkö se meni..

Seiso suorana, peppu sisään.. eiku vatsa sisään peppu ulos..
Muipista huulia , hymyile silmillä, "intensiivinen katse"
kutsu luo, anna ymmärtää, mut älä ymmärrä antaa..
Anna korkojen hakata tiukasti maahan, lantio keinuen, itse rentona mukana heiluen.
Äh, siis ei saa heilua vaan määrätietoisesti purjehtia
Hurmaa ihmiset tyylillä ja taidolla, ei oo välii feikillä vai aidolla

Mutta ku mä haluan..

Juosta jos huvittaa, tanssia lambadaa
nauraa niin että hampaat näkyy, ikenet ja kieli
Halun tehdä siltakaatoja aamuyöllä,
itkeä tähtiä taivaalla, pieniä kirkkaita, suurta avaruutta uhmata
En halua antaa ymmärtää mitään. Mut annan jos tekee mieli

Ja sit mä..

Laitan olkkarissa musaa kovempaa, tanssitaan lasten kanssa makarenaa
syödään popcornia sängyssä, luetaan satuja pikkunen sylissä
nautin tästä hetkestä enemmän kuin mistään, perheestä, lapsista mun ihmisistä
Skål på den saken , kupliva juoma on cokista ja spraittia,
Elämän parasta antia <3

Tässä poseeraa Napanen n. vuonna -86-87, Just niinku huvittaa!

Makoisaa ja kuplivaa maanantaita kaikille, nautitaan elämästä just niikuin se itselle parhaiten sopii <3

Terkkuja
Nadja


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Ikävä imetystä, niin ikävä niitä hetkiä

5 kuukautta imetyksen päättymisestä. Ja mulla on ikävä.

Ikävä niitä hetkiä, kun pienen lämmin iho on omaa ihoa vasten. Kauniit silmät katsovat syvälle omiini, katseessa maailman suurin rakkaus, ehdoton luottamus. Pienet sormet silittelevät ja suukku mussuttaa, välillä hymyillään kun on vaan niin ihanaa. Saman peiton alla, ilman kiirettä.

Mimosalla on vielä tuoreessa muistissa imetys, ja yhteiset hetket. Aamuisin poikkeuksetta pieni tyttönen silittelee rintaa ja muistelee vielä tissittelyn ihanuutta. Joskus jopa pyytää rintaa, mutta saman tien itsekkin nauraa, tietäen että ne ajat ovat ohi.. Mutta ajatus silti vielä pyrkii mieleen, niin Mimosalla kuin mullakin. Imetyksen lopetus itsessään sujui meillä täysin kivuttomasti ja Mimosan tahtiin. Aluksi imetyskerrat harvenivat n. yhteen kertaan päivässä, ja lopulta huomasimme että välttämättä ei joka aamu edes tissi maistunut, silloin tiesin että on oikea hetki. Lopullinen piste i:n päälle tuli kun olin Maijan luokan mukana leirikoulussa lähes viikon verran. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta yhteisiä imetyshetkiä, siitä saamme olla kyllä todellakin kiitollisia <3

Nämä imetysajat kumpusi nyt erityisesti mun mieleen kun luin Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kirjoituksen imetyksestä. Ihailin kauniita herkkiä kuvia ja matkasin muistoissani omiin ihaniin hetkiin. Te kaikki imettävät äidit, nauttikaa imetyksestä, ottakaa siitä kaikki ihanuus irti ja jos mahdollista niin kuvatkaa jokunen hetki kun imetätte lapsianne. Kuvat on korvaamattomia muistoja aintulaatuisista hetkistänne <3 Sanon tän siksi koska mä itse en ole juurikaan kuvannut, muutamaa kännykkäkuvaa enempää, ja näinä hetkinä kun muistelee, niin olisi niin ihana nähdä se näky silmillään aivan oikeasti <3 Vaikka muistoissa kuvat piirtyvätkin mieleen, on oikea kuvamuisto silti arvokas, korvaamattoman arvokas <3

Tässä vielä viimeisimmät kuvat jonka sain napattua Mimosasta rinnalla, varmaankin n. viikko ennen imetyksen lopullista hiipumista



Silmät sumeina, haikeuden ja onnenkyyneleistä <3

Terkkuja
Nadja

lauantai 20. helmikuuta 2016

Sor-sor-sorsakuiskaajat !

Me ollaan löydetty uusi harrastus meidän perheelle, nimittäin sorsien syöttö! Ollaan käyty ihan pienen ajan sisään muutaman kerran sorsia ruokkimassa Hoviskan rannassa ja pitää kyllä sanoa että onpa mukavaa puuhaa! Ja näin talvella varsinkin kun ei ole lokit ja varikset heti kimpussa.


Sorsat on ihan oikeesti tosi symppiksiä ja jopa sielukkaita kavereita :D Ihania kaakattelijoita tai kvääkvääkättelijöitä oikeestaan. Nämä vaappuvaiset taapertavat jopa vastalle kun näkevät meillä leipäpussit mukana <3 Ja kovalla tohinalla sekä ruokahalulla hotkivat leivät suihinsa. Toisilla on selvästikkin se tyyli että nappaavat mahdollisimman ison leipäpalan ja kiireen vilkkaa lähtevät uiskentelemaan aarre mukanaan, toiset taas kvääkättävät porukassa ja liikkuvat aina siihen suuntaan mihin leipää heitetään :D
Lapset ovat oppineet että hienot vihreät sorsat ovat "miehiä" ja ruskeat "naisia". Muistan omasta lapsuudestani kuinka kärsin siitä että aina kaikki "mies"eläimet olivat näitä hienoja ja koristautuneita kun taas naiset enemmään harmaita hiirulaisia. Omille lapsille tämä ei ilmeisestikkään ollut mikään iso juttu, ihmettelen! :D



Onko teillä ollut tapana käydä syöttämässä sorsia?

Terkkuja
Nadja "the sorsakuiskaaja"

perjantai 19. helmikuuta 2016

Taaperon Ystäväkirja + Mimosan lauluterkut videolla

Oii, me saatiinkin aivan ihana Nöpsyn ystäväkirjahaaste taaperolle Kaikkea pientä-blogin Riikalta. Tää haaste oli okein kiva toteuttaa lasten kanssa! Ajattelin alkuun kysellä Vain Mimosalta nämä kysymykset mutta pitihän nyt Ontsaltakin kun siinä niin hellusena kiehnasi <3 Eli kysymyksiin vastaavat siis Mimosa 2v9kk ja Onni 5vuotta.
Käy ihmeessä kurkkaamassa myös mitä Riikan pieni Evelyn vastaili!

Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi?
- M: Mimosa. Mimo äiti(blogin nimi)
-O: Onni Armas Johannes , en tiiä(blogin nimeä)
Ikäsi?
- M: kaksi

- O: Viisi (huutaa reippaasti) kymmenensataatoista , hahahaa




 Lempiruoka:
- M: puujo (puuro) , juusheepä (ruisleipä)
- O: makarooni, spagetti! (pomppii innoissaan)
Lempijuoma:
- M: mehua
- O: kaakau
Suosikkileikkini:
- M: jinoshaahhus (dinosaurus) ja nukkua


- O: maudiddeponi (my little pony)
Harrastukset:

- M: hevoneilla leikin
- O: paini, jääkiekko (omatoimisesti harrastetaan :D )
Idolini:
- M: Maija (isosisko)

 -O: Mitä!!?? (koitan selittää mikä on idoli) En ketään ihaile!





Valitse parempi vaihtoehto  potta/vaippa, auto/juna, kukkakaali/parsakaali, lämmin/viileä ja oma sänky/äidin kainalo:
- M: jaippa (on kyllä päiväkuiva )
juna
paasakaaji
kyymä
äitin kainajo

- O: joskus pottaa jos Mimosa on pöntöllä tai sinä.. , 
junaa... ja auto , molemmat 
ei mikään niistä!
kylmästä ja lämpösestä ja tuulisesta!
molemmat (ja antaa halin <3)

Tässä vielä bonuksena Mimosan terveiset kaikille taaperoille ja aikuisille myös hihii <3




ps. en nyt haasta ketään, mutta halukkaat ovat vapaita nappaamaan tämän ihanan haasteen minulta <3

Terkkuja
Mimosa, Onni ja Nadja

torstai 18. helmikuuta 2016

Napa Näpsäkäksi: nyt selkärankaa!!! + kootut selitykset videolla

Napa Fläpsäkäksi vois olla melkeen nyt tän torstain teema :D En kestä! Siis nythän on tilanne se, että viime perjantain jälkeen on tapahtunut vähän kaikkee ja sitä tällä viikolla ihmetelläänkin videolla. Mutta nyt on taas vetästy ponnari tiukalle, hankittu motivaattorikamaa ja haettu ämpärikaupalla smoothievärkkejä kotiin <3
Uusia kenkuleita kelpaa nyt silitellä kotioloissa mut pian pääsevät nämäkin tositoimiin, joko salille tai lenksupuuhiin <3

Smoothie-värkkejä kaappi pullollaan, terveellinen välipala ja hiukohuikka on taattu <3

Tervetuloa videolta katsomaan viikon "vitsit" + päätös: antaa nenän ja jalan kasvaa mutta MAHA ei kasva! Ja hei toivottavasti jaksatte mun kanssa tsemppailla myös näillä kivikkoisilla poluilla, olette tärkeitä <3




Terkkuja
Nadja

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Mitäpä jos?

Mitäpä jos voittaisin lotossa?
Lähtisin reisuun, heti, hiukset hulmuten! lämpöiseen ja ihanaan paikkaan <3 Ostaisin vain luomu-ja lähiruokaa. Ostaisin ison talon merenrannalta ja jahdin johon mahtuisi keposesti nukkumaan ja hengaamaan meidän koko perhe. Nauttisin samoista asioista kuin nytkin , mutta rahan tuomia etuuksia hyödyntäen. Istuskelisin paljon kahviloissa seurustellen ja tuntisin oloni tärkeäksi tekemällä vapaaehtoistyötä <3

Mitäpä jos olisin mies?
No rakastaisin naisia ja naiset rakastaisivat minua :D Olisin oikeesti todella hyvä mies, ehkä jopa parempi mies kuin nainen? Vois olla jopa tunkua :D

Mitäpä jos menisin käsityökurssille?
Saisin luultavasti hävetä silmät päästäni tumpeloita nakkisormiani, kikattelisin takarivissä, kertoisin kovaan ääneen huonoja vitsejä ettei kukaan vaan huomaisi etten osaa _mitään_! Toisin kotiin kurssin jälkeen vain keskeneräisiä töitä enkä varaisi paikkaa jatkokurssille.


Mitäpä jos menisin armeijaan?
En pitäisi aamuherätyksistä enkä komentelusta.  Luultavasti nauttisin metsäleireistä, olen nimittäin aikamoinen leiri-ihminen. Niistä maastovaatteista tosin en tykkäisi.  Tykkäisin myös yhteisöllisestä elämäntyylistä ja saisin luultavasti muutaman ihanan ystävän jonka kanssa sais nauraa pissat housuissa, ja leikkiä pyjamapartyja ennen nukkumaanmenoa <3 Sitähän se olis?

Mitäpä jos olisin maatalon emäntä?
Meillä olisi paljon eläimiä, ehdottomasti semmosia luomusti kasvatettuja. Meiltä löytyisi varmasti "karvajalkakanoja" , aasi tai aaseja, hevosia ja lampaita. Luultavasti perustaisin kaikille eläinvauvoille ja äideille "vauvalan" jossa pikkuiset saisivat mahdollisimman hyvän startin elämälle <3 En ehkä kasvattaisi mitään (siis syötävää) , koska onnistun enemmänkin tuhoamaan kaiken vihreän ympäriltäni.. paitsi meidän rakkaan kirjovehkan, se on semmoinen sitkeä, teki jopa kukan jokunen aika sitten <3

Mitäpä jos tulisit meille illalla kylään? 
Suosittelisin ottamaan mukaan mahdollisesti korvatulpat ja rutkasti huumoria. Bongaisit pari teiniä lojumassa olkkarissa meidän sängyillä, pienimmät suhailisivat nakupelleinä ja keskimmäinen soutais ja huopais näiden kahden porukan välillä. Yhtäkkiä voisit huomata että lapset kuvaavat yhdessä "joogahaasteita" ja seuraavassa kuvassa vois tulla kännykästä poppia minkä tahtiin koko porukka enemmän tai vähemmän jammailee.. Pienet nakupellet saattaisivat välillä vilahdella ohi joko laskettelukypärä päässä tai monot jaloissa. Älä säikähdä jos jostain kulman takaa lennähtäisi amerikkalainen jalkapallo tai saisit sählymailasta varpaille. Kaiken tämän keskellä voisimme istuskella mukavasti keittiönpöydän ääressä ja juoda kupposet kuumaa... Tai sitten voisimme vaikkapa lähteä kävelylle :D <3

Mitäpä jos kysyisin nämä kysymykset sinulta? <3

Niin semmosia hypoteettisia kysymyksiä ja vastauksia tähän keskiviikkoaamuun :D
Hyviä hetkiä päivääsi <3

Terkkuja
Nadja

tiistai 16. helmikuuta 2016

Oma kehu haisee! Saako lapsestaan olla ylpeä?

No tottakai saa olla ja pitääkin olla :D Mä saan olla joka päivä ylpeä mun lapsistani. Pienistä asioista ja vähän suuremmistakin asioista. Joinain päivinä voin kokea olevani vähän vähemmän ylpeä (varsinkin nämä isot poitsut saavat välillä maman verenpaineet nousemaan ja joskus jopa surua puseroon) , mutta sekin kuuluu elämään ja silti kaikessa epäylpeydessänikin olen ylpeä siitä että saan olla juurikin tästä lapsesta not so ylpeä :D Uskon että kaikkien vilkasluontoisten kouluikäisten poikien äidit tietävät tämän tunteen <3

Mutta asiaan. Vaikka mä olen ylpeä lapsistani ja heidän pienensuurista saavutuksistaan, koitan silti olla tietoisesti ns brassailematta omilla lapsillani. Varsinkin sosialisessa mediassa törmää näihin "lastenhehkuttaja"-hahmoihin joiden päivitykset ovat täynnä lasten saavutuksia, erinomaisuutta, kiitettäviä kokeita, erityismainintoja, kunniakirjoja ja pokaaleja ym ym. Ja vaikkei lapsi nyt niin erinomainen olisikaan niin sitten vaikka vähän väritetään tilastoja :D Tiedättekste näitä?

Tottakai jokaisella on oikeus kirjoittaa vaikka jokainen lastensa nasahdus ja kuvata jokainen kympin arvoinen koe ja täydellinen ensimmäinen itse tehty täytekakku (noin esimerkiksi) mutta mitä sillä saavutetaan? (hehkutettaisiinko keskinkertaisuutta???)
No tämmönen kelailija kun olen niin nythän voisin seuravaksi miettiä että mitä ihmettä sitä nyt yleensäkkään millään julkaisulla saavutetaan :D Ai apua, mä en sais varmaan miettiä liikoja..

Eilen illalla kun nuo mun kaksi jäbää saivat kuningasidean juosta pakkasessa taloa ympäri ilman paitoja, kierivät lumessa ja toinen oli ilman kenkiä (siis joku jääkiekkohypetysilottelutuulettelu heillä oli), ja ääntähän näistä lähti enemmän kuin pienestä kylästä... Niin mietin että nyt voisin olla "epäylpeä" tästä tilanteesta, mutta ei, en ollut. Mä olen ihan helkkarin ylpeä siitä että mun lapset ovat sponttaaneja, rohkeita ja heittäytyvät elämään ja nauttimaan hetkistä.
Yhtälailla mä olin ylpeä kun pikkasempi jäbäleissöön sai keväällä paras kaveri-stipendin ja kun jääkiekkovalmentaja antoi sarjapeleissä hienot argumentit tsempparipalkinnon pokkaamiseen. Ja yhtälailla olen ollut ylpeä kun isompi jäbäleissöön on osoittanut lahjakkuutta kielten opiskelussa, tai kun tulevana perjantaina päästään Kaupungintalolle nuorten urheilijoiden palkitsemistilaisuuteen.

Mutta pointti oli tässä nyt se, että pitääkö lasten olla aina yli-ihmisiä ja yli-suorittajia että heistä voi olla ylpeä, että heidän saavutuksistaan voi kirjoittaa? Tai miksi niistä edes pitää kirjoittaa?
Lapsista on mun mielestä tulossa aikuisten egon jatkeita, niillä taistellaan häijyä peliä. Kilpailua käydään, kenen oma on paras, ainutlaatuisin, lahjakkain ja kaunein.

Ootteko te huomanneet vastaavaa?

Pohtivia Terkkuja:
Nadja

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Napa testaa: Torju talviväsymys näillä keinoilla!

 Aiemmin viikolla haastoin itseni ja kaikki kynnelle kykenevät mukaan "Kauneushaasteeseen", Lähtötilannehan oli harmauteen ja elämään nuupahtanut Napanen, ja mietin voisinko itseäni rakastamalla, hoitamalla ja ehostamalla olla virkeämpi? Voit lukea postin täältä <3.

Oon nyt siis tietoisesti tehnyt mielekkäitä asioita, keskittynyt enemmän itseeni ja voin sanoa että kyllä kannattaa!


Tässä listamuodossa mitä kaikkea olen mm tehnyt piristääkseni itseäni <3
-"Huoltotoimenpiteitä", kuten kropan ja kasvojen kuorintaa + ahkeraa rasvoilla läträilyä, jalkahoito, kulmien nyppiminen, ihokarvojen (lue talviturkin!!) fixailu
-"Hemmottelua", kuten kasvonaamio, hyvä ruoka, kaffittelu kaverin luona, shoppailua isojen kanssa, treffit iskän kanssa, hidas lauantaiaamu, ulkoilua
-Jokapäiväinen tunnelmankohotus, kuten kevyt meikki, hiustenlaitto, "oikeat" vaatteet päälle (eikä niitä kulahtaneita kalsareita ja elähtänyttä paitariepua) , huolitellut kynsilakat, tietoisesti positiivinen mieli, kaiken kruuna ihana vartalotuoksu <3

Mun on pakko sanoa että tämmösenä fiilisihmisenä näillä kaikilla toimenpiteillä on ollut vaan ja ainoastaan positiivinen ja hyvä vaikutus mieleen sekä virkeyteen. Tätä tsemppiä koitan nyt pitää yllä, koska kevääseen on vielä matkaa, eikä tässä voi alkaa muumioitumaan siihen saakka että aurinko taas herättää :D <3

Positiivisia, kauniita ajatuksia kaikille teille <3

Terkkuja
Nadja

lauantai 13. helmikuuta 2016

Nyt meikataan! Päivämeikistä smokey eye-iltameikkiin +video

En ookkaan aiemmin blogin puolella tainnut mainita mutta oon ollut aikoinaan tosi kova meikkailemaan. Oon meikannut itseäni ja kavereita ja kaverin kavereita :D Mun mielestä meikkaaminen on parhaillaan rentouttavaa, inspiroivaa ja suoraan sanottuna jonkun sortin taidetta.

Nykyään aikaa meikkaamiseen ei oikeastaan ole, ja tilaisuuksia joihin laittaudutaan, puhumattakaan oikein "paadippapiidipaadeista", on vähän. Eilen meillä oli lapset hoidossa ja "sen kunniaksi" (hehe) päätinkin ihan arkimeikin lisäksi tehdä illaksi "smokey-eye"-henkisen iltameikin. Se on oikeesti helppo ja nopea tehdä + tosi kivan näköinen. Ihan mun lempparimeikki tällä hetkellä! Ja tiedän iloksenne myös kuvasin nämä meikkaushetket.

Kevyt arkimeikki
Smokey-eye- silmämeikki
Joten tervetuloa meidän kylppäriin mun kanssa meikkailemaan! Ja siis onnistutteko te laittamaan ripsaria ilman ilveilyä?? Sitä mä vaan kysyn :D


Ihanaa huomista ystävänpäivää ihan jokaiselle ihanalle lukijalle <3

Terkkuja
Nadja

torstai 11. helmikuuta 2016

Napa Näpäsäkäksi: Napasen päivän ruokakalenteri + huippuvinkki lounaaksi ja päivälliseksi!

Heisveis! Napasen tie näpsäkäksi on tasaisen tappava ja sopivalla temmolla etenevä. Jos mietin muutama viikko takaperin mun ruokavaliota niin ei voi muuta sanoa kuin että lähes kaikki on mennyt uusiksi. Ja hyvä niin.

Tällä hetkellä mun päivän ruokakalenteri sisältää:
aamuisin: rahka + marjat +  kaurahiutaleita, tai puuro + marjat
lounas: vähärasvaista lihaa/kanaa ja kasviksia tai salaatti + mahd ripasu esim thai chili-sååssia (ainam) tai kermaviilisååssia
välipala: smoothie, paljon eri variaatioita on tullut kokeiltua, kaikki ihan huippuja <3
päivällinen: kuin lounas, mutta lisään esim perunan tai pastaa mukaan
iltapala: kuin aamupala, tai smoothie ja vaikkapa yksi ruisleipäviipale

Myönnän että aina tämä kalenteri ei näytä prikuulleen tältä, mutta aikalailla koitan pitäytyä!
Puntarilla en ole käynyt... Koska haluan päästä vaa'an tuijottamisesta eroon. Parhaimmillaan oon rampannut siinä jopa useita kertoja päivässä ja siinä nyt ei suurta järkeä ole mielestäni. Annan oman fiiliksen, peilikuvan ja vanhojen vaatteiden kertoa mulle missä mennään. Ja tällä hetkellä mennään siinä vaiheessa että farkkuja päälle pukiessani ei tarvitse enää käyttää väkivaltaa :D Suunta on siis oikea ja toivottu. Näpsäkkyys on siis askeleen lähempänä, JES!

Kokeilin muutes tänään valmistaa lounaaksi Gazpacho-keittoa. Valmistin keiton Norudemun ohjeen mukaan ja oli muutes kivan ja erilaisen makuista! Gazpacho valmistuu kätevästi blenderissä ilman kypsennystä ja siihen tulee:
(öbaut) Kolme isoa tomaattia, pieni paprika tai puolet isosta suippopaprikasta, puolikas sipuli, 15-20cm kurkkua, kaksi valkosipulin kynttä, punaviinietikkaa, öljyä ja suolaa + esim. cayannea (multa puuttui punaviinietikka ja olis varmasti kruunannut makunautinnon!) lisäsin myös pinaattia, siksi väri ei ole niin punainen kuin ois perinteisemmin :)






Päivälliseksi valmistin helppoja jauhelihapihvejä:
n. 600g naudanjauhelihaa + gazpachon loput (n2,5dl) + suolaa. Uunissa n. 15min. 
Ihan perfectejä pihvejä tuli! Oikein mehukkaita, maistuvia ja lihaisia :D
Pihvien kanssa paistoin eilisiä porkkanoita ja lisäksi paprikaa, kurkkua + tujaus kevyt creme fraichea 
Nam <3 


Ja hei muutes se jumppavideo mitä oon lupaillut.. Asiaa tarkemmin syynättyäni päätin olla julkaisematta mitään jumppailuun liittyvää :D :D Kurkkaapa video, miksi näin :D hihii <3



Ihanaa lähetsyvää viikonloppua kaikille <3 Ja ollaan terveellisiä :D <3
ps. täältä <3 voit katsoa kaikki "Napa Näpsäkäksi"-postaukset

Terkkuja
Nadja

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Rakasta itsesi kauniiksi, haaste mulle ja sulle !

Väsynyttä, elähtänyttä ja kulahtanutta muijaa tarjolla! Nyt on vissiin taas "joku" aika vuodesta, kun oikeesti tuntuu että ei vaan huvita! Ihan satavarmana nää sateiset ja harmaat jäätikkö-kelit on yksi syy miksi vireystaso ei oo ihan halutulla asteella, ei huvita ulkoilla tuolla, könnätään sisällä ja riudutaan. Tai oikeestaan aamupäivät menee ihan jees ja on virtaa vaikka ja mihin mutta iltapäivästä Napa nuupahtaa.. :P 


Tänään tuola tylsyyttääni lötkötellessäni aloin miettiä et -Ei tää käy! Kyllä jostain nyt pitää saada energiaa. Ja päätinkin haastaa itseni ja toki kaikki muutkin ihanat kulahtaneet <3  Kauneushaasteeseen! Siis mä mietin että haluan kokeilla kuinka vaikuttaa omaan mieleen ihan tämmöset asiat kuin itsensä hoitaminen, huoltaminen ja pieni ehostautuminen. Voisko sitä olla iloisempi jos on pikkasen meikkiä nassussa, hiukset harjattuna ja kivat vaatteet päällä? Kynsissä lakkaa ja korvikset korvissa vaikkei niin olis mihkään menossakaan? Ja koittaa keskittyä siihen että tiedostaen ajattelis positiivisia kauniita asioita ja tavoittelis hyvää mieltä, rakastaisi oikeen itteensä <3


Mä aloitin tänään illalla jo huoltotoimenpiteillä :D Nassu on kuorittu ja kostutettu, kroppaa on hoonattu ja puunattu ja nyt on ihanan tuoksuiset vartalovoiteet sileällä iholla.
Heti aamusta ajattelin valita kivat vaatteet (jos löydän jotain :D) ja käyttää 15min ehostukseen.
Ja think piknk <3

Kolme päivää kauniita asioita, itsensä hoitamista , hellimistä ja rakastamista <3 , En usko että nyt ainakaan paskamaisempi mieli voisi tulla :D Lets see! Sunnuntaiksi lupaan koosteen mun Beauty Challengesta <3 Insta varmasti päivittyy teemalla tässä jo aiemmin joten sinne vaan seuraamaan!


Kauniita Terkkuja
Nadja

tiistai 9. helmikuuta 2016

Keskellä pyörrettä, mun ruuhkavuosien suola!

Mä oon törmännyt lähiaikoina muutamassakin blogissa kirjoituksiin ruuhkavuosista. Tai enemmänkin "pelosta" tai sanottaisko jännityksestä ruuhkavuosia kohtaan. Monella pienen lapsen vanhemmalla on suunnitelmia siitä kuinka aikovat selättää nämä hulina-ajat, ja mm lasten harrastuksista puhuttaessa monet säikähtävät jos kerron meillä isompien harrastavan 4-5 kertaa viikkoon. "Meillä riittää jos lapset harrastavat sen 1-2 kertaa viikossa", on monellakin ajatuksena. Ja sehän on ihan ihan ok :) Onhan paljon lapsia jotka eivät virallisesti harrasta mitään, mutta ovat muuten touhukkaita ja aktiivisia omatoimisesti. Ja vielä asuinsijainnista riippuen harrastaminen seurassa voi olla jopa mahdotontakin..

Mutta mitäpä JOS/kun sinun lapsesi aloittaa harrastuksen urheiluseurassa (näinhän se yleensä menee), esim 4-5 vuotiaana ja treenaatte alkuun 1xviikossa. 6-7 vuotiaana 2xviikossa, ja yhtäkkiä havahdut siihen, että: Hei, meidän Sanna on nyt 10-vuotias ja harrastaa tanssia 1xvkossa ja uintia 3xvkossa + kisat! Ja ; Meidän Veeti on nyt  12-vuotta ja hänellä on säbää 2xviikossa ja jääkiekkoa 4xviikossa + kisat!
Tähän sitä on itsekkin saanut jossain vaiheessa havahtua, mutta kun tie tähän saakka on ollut hitaasti ja varmasti etenevä, niin ei tämä miltään taakalta tunnu. Ihan vaan elämältä! Elämältä jota on ihana elää juuri nyt.   


Ja siis tähän lasten harrastamiseen ja seuratoiminnassa mukana pyörimiseen liittyy aivan maailman paras lieveilmiö! Nimittäin toiset vanhemmat <3 Oon ite lähinnä ollut mukana Emilin jääkiekkotouhuissa, ja se touhuilu on antanut mulle paljon. Töitä, kyllä, joskus jopa ressiinkin asti, mutta aina lopussa kiitos seisoo :D Ystäviä, yhteisöllisyyttä ja ihan loistavan "meidän tiimin"!

Kulunut vuosi toi mukanaan paljon muutoksia E:n kiekkoryhmässä, ja monet viime vuoden kavereista siirtyivät pelaamaan ja ajoittain treenaamaan toiseen ryhmään. Alku oli hankalaa sekä lapselle että (enemmän) äidille, mutta nyt ihan viime aikoina oon saanut huomata kuinka upeassa porukassa mun poika saakin harrastaa! Ihana turvallinen joukko aktiivisia aikuisia ympärillä, hieno tsemppihenki ja ennenkaikkea yhdessä tekemisen meininki. Oon niin herkkis että tätäkin kirjoittaessani tulee tippa linssiin,  haluaisin halata ja kiittää kaikkia ihania vanhempia joiden kanssa saan häärätä lasten harrastamisen eteen.
Olette korvaamattomia, mun ruuhkavuosien suola <3 :D  

"Henu"terkkuja :D
Nadja

ps. Kuis teillä selvitään/selvittiin ruuhkavuosista? Tai onko suunnitelmia tulevien hulinavuosien varallle?

Ruuhkavuosipohdintaa voit lukea lisää esim.
MammaMiia blogista ja
Ihan vaan tavismutsi blogista :)




sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Paras ikäero lapsilla? + meidän pikkarainen parivaljakko

Usein kuulee vanhempien miettivän sopivaa ikäeroa lapsille. 
Toisen mielestä samaan syssyyn valvomiset ja vaipat.
Jonkun mielestä taas ehdottomasti vähintään 3 vuoden ikäero
Joku pelaa äitiyspäivärahojen/hoitovapaiden kanssa -> maksimissaan kolmen vuoden ikäerolla.
Toinen taas haluaa isommasta pikku-apulaisen ja tähtää 7vuoden ikäeroon..

Omat hyvät ja huonot puolensa on varmasti kaikilla ikäeroilla, ja tietysti tähän ikäero-auvoisuuteen vaikuttaa myös lasten persoonat ja mahdollisesti sukupuoli.
Se, että joku kertoo heidän tyttäriensä vuoden ikäeron olleen paras mahdollinen tai toinen ylistää 10 vuoden ikäeroa, jolloin isoveli on huippu apulainen, ei tee juuri kyseisestä ikäerosta mitään maagista huippuikäeroa. 
Meidän lapsilla on hyvinkin erilaisia ikäeroja, pienimmällä ikäerolla 1v 2kk ja suurimmalla ikäerolla lähes 11 vuotta. 

Paljon tietysti painaa puntarissa haluavatko vanhemmat että lapsille kehkeytyy kaverisuhde jo leikki-ikäisenä vai arvostetaanko enemmän "yksi pieni kerrallaan"-ajatusta. Omasta kokemuksesta voin sanoa että jopa lähes viidenkin vuoden ikäerolla lapset onnistuvat leikeissä jos tähdet ovat kohdallaan :) Onni ja Emil (ikäeroa 4ja puoli vuotta) leikkivät kivasti yhdessä, Emil on vielä hyvinkin kova leikkimään ja pikkuvelin kanssa saa kivasti heittäytyä vielä mielikuvitusmaailmaan. Toisaalta taas suht iso ikäero aiheuttaa myös aikamoisia yhteentörmäyksiä. Oletettavasti muutaman vuoden päästä vielä enemmän kuin nyt. 
Vuoden ikäerolla synytyneet Rasmus ja Maija ovat kyllä olleet toistensa seurana aina, mutta varsinkin pienenä törmäyskurssilla oltiin harmittavan usein :D Nyt isomapana taas yhteiselo on yllättävänkin rauhaisaa ja kaverihenkistä vaikka näitä törmäyksiäkin satelee..
Maijalla 12 vee ja Mimosalla 2vee on taas aivan loistava suhde. Isosisko jaksaa leikittää ja hoivata, aivan ihana seurata heidän puuhiaan <3 

Sitten on tämä meidän pienin pariskunta, Onni 5v ja Mimosa 2v9kk. Ikäeroa on 2v 3kk ja näillä kahdella on aika loistava kemia keskenään. Kummallakin on pippuria luonteessaan mutta selvästi myös kunnioitusta toista kohtaan. Yhdessä leikkivät, välillä kinaavat ja toisiaan lohduttavat <3




Eli mihkä ynnäykseen tästä vois päästä?
Mun mielestä ei missään nimessä ole mitään tiettyä oikeeta ikäeroa lapsille, semmoista mikä takaisi auvoisen onnen  kahden, tai useamman lapsen vanhempana. Paras aika miettiä esikoiselle kaveria on juuri se aika jolloin sinusta ajatus tuntuu hyvältä.

Toinen juttu mitä kuulee yllättävän usein on; samassa menee kaksi kuin yksikin tai samassa menee kolme kuin kaksikin, jne..
Periaatteessa kun esikoisen kanssa on tottunut jo vanhemmuuteen, niin yhtä suurta mullistusta eivät seuraavat lapset enää saa aikaan, mutta kaksi on enemmän kuin yksi ja viisi on enemmän kuin neljä. 
Näin se vain on :) Vastuu, työ ja ennen kaikkea rakkaus kasvaa jokaisen lapsen myötä.


"Mimosa-spaikka ja Onni-samuraininja. Nämä kaksi leikkivät yhdessä niin dinosauruksia kuin kotileikkejäkin :)
Mitä mieltä te olette lasten ikäeroista?

Terkkuja
Nadja


perjantai 5. helmikuuta 2016

Napa näpsäkäksi, ihan parhaat smoothie-vinkit!

Täälä ollaan taas! Lähes viikon mittainen flunssa sai fiilikset jokseenkin laskuun mutta nyt taas uudella innolla jaksetaan puurtaa ja tsempata kohti parempaa oloa. Lenkkeilyt kaverin kanssa talvisessa säässä on ihan parasta terapiaa kaiken maailman kolotuksiin ja ketutuksiin :D Liikunta, raitis ilma ja vaahtosuussa-kälätys! Toimii <3

Tänään innostuin myös kokeilemaan paria smoothie-variaatiota viikonloppun houkutuksia varten, ja pakko myöntää että täysin keltanokkaisena smoothiemuikkelina onnistuin makujen kanssa paremmin kuin hyvin. Nyt mä ymmärrän miks ihmiset lipittää noita melkeenpä työkseen, nehän on ihan sairaan hyviä, hihhii :)



Tein kahta eri smoothieta; toiseen laitoin kookos-soya-jugurttia, ananasta (myös mehua), banaania ja puristettua greippiä . Tämä smoothie toi niin elävästi mieleen kesän! Ja oikeestaan etelän hiekkarannat, pinacolada, kuuma aurinko, hiekkaa varpaiden välissä :D Ai että mikä makunautinto! Koristeeksi laitoin muutaman mustaherukan ja nekin sopi vallan mainiosti.


Toinen smoothie-kokeilu oli väriltään raikkaan vihreä ja maku niin raikas, terveellinen, herkku <3
Vihersmoothieen laitoin vettä, kiiwiä, omenaa, banaania, pinaattia ja puristettua greippiä. Tämä smoothie toimisi loistavasti vaikkapa aamulla! Kunnolla vitamiineja ja poweria, aivan loistava päivän aloitus.Tämän kanssa vaikkapa puurolautanen, kyllä popsisin :)


Kurkkaa vielä videolta Smoothien valmistus :)


Näpsäköitä viikonlopputerkkuja
Nadja

torstai 4. helmikuuta 2016

Elämän helvetti! toisen taivas?

Tänään oiskin ollut mun torstain Napa Näpsäkäksi-postauksen vuoro, mutta nyt on myönnettävä että ei pysty, nyt ei kykene. Aika moni asia on veroittanut mua tällä viikolla ja nyt on niin takki tyhjänä ja semmonen anti-happyhappyjoyjoy-fiilis että EI IRTOO :D

Sen sijaan näissä vesissä kahlaavan Napasen mietteet on ollut tänään ihmisten "helveteissä". Siis mikä on toisen helvetti vois olla toisen taivas , ja toisinpäin.

Oikeesti miettikää esimerkiksi jotain äitin pikku pullamössöä täälä meidän leveysasteilla, lempparipleikkapeliin on tullut naarmu ja se ei nyt enää toimi. Kyllähän siitä helposti pieni (tai aika isokin) helvetti nousee kun rääytään menetettyä peliä! Koko elämä on pilalla ja suolaiset kyyneleet valuvat pitkin hyvinvoivia poskia..
Samaan aikaan poika jokunen leveysaste alapuolella itkee kylmyyttä, nälkää, menetettyä lapsuutta. Hyppäisi pullapoitsun helvettiin taivashaaveissaan koska vaan! 

Jossain päin maailmaa nainen on onnensa kukkuloilla ja koskettaa lähes taivasta tanssiessaan varpaillaan. hän on päässyt oikeeseen palkkatyöhön ja pystyy kustantamaan opiskelunsa! Se vaatii pitkää päivää muutaman vuoden, mutta se ei paina puntarissa,. Nuoren naisen unelma on täyttynyt ja hän saa mahdollisuuden opiskella! 
Samaan aikaan jossain päin maailmaa itketään kun opiskelut ovat pappabetalar-meiningillä venyneet liian pitkiksi ja nyt pitäisi ruveta bilettämisen sijaan tekemään töitä! Ketä ikimaailmassa voi olla niin kauhea vanhempi että jättää reilu parikymppisen tyttärensä heitteille! "Nyt mä en ainakaan ikinä valmistu" itketään pehmoiseen valkeaan tyynyyn. Naisen maailma on murentunut, ja itkulle ei ole tulla loppua, tämä ei ole mahdollista!! 

Kaksi ihan hypoteettista esimerkki-stooria.. Mutta joo, näitä mä olen tänään miettinyt.. 
Kenen tuska on oikeutettua? Kenellä on lupa olla surullinen ja mistä asiasta? 
Saako äiti olla väsynyt tai vihainen lapsilleen kun maailma on täynnä lapsettomia? Saako itkeä katkennutta kynttä kun jossain itketään sodassa amputoituja sormia?



Yksi elämänviisaus jonka oon oppinut isältä on : 
Tuska on aina vakio. 

Kaikilla on omat ristinsä ja niitä me kannetaan. Toisen risti on painavampi kuin toisen, joku jopa kaatuu ristinsä alle. Mutta risti on silti olemassa, oli se sitten kevyt tai painava.

Mietteliäitä terkkuja
Nadja



tiistai 2. helmikuuta 2016

Kaikki hyvin, muchos bien, elämä hymyilee!

Siis voi  miettikää nyt oikeesti kuinka monta kertaa päivän aikana ja kuinka nopeesti voi ihmisen fiilikset vaihdella! Aaamulla mä kirjotin postauksen ihan hermoriekaleena sängynpohjalta köppäsellä kännykällä ja eipä menny ku puol tuntii niin oltiin jo ulkoilemassa pikkasten kanssa ihan onnemme kukkuloilla <3 :D

Siitä kun muutama hetki meni, niin olin taas repimässä hiuksia päästä kun herra 9vee teki parhaansa heitellessään kapulota rattaisiin, ihan kaikessa... Stressierkkinä järjestelin ja funtsailin vielä illan Korttelikiekko-talkoita ja koitin syöttää, juottaa ja pukea taistelevia kullannuppuja armottomalla minuuttiaikataululla.
Kun päästiin talkoohommiin niin kaikki sujui taas kuin tanssi ja nyt ollaan kotona posket punasina ja ihan fiiliksissä päivittämässä blogia, jo toistamiseen siis tänään :D

Onko täälä muita aaltojen harjoilla ja pohjilla seilaajia?

Tässä vielä fiilikset ja terkut aamun ulkoilulta kun tajusinkin et "Hei kaikkihan on oikein hyvin"  <3 Muchos bien (hoono soomi) , haha :D



Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille <3

Terkkuja
Nadja

Aamut on ihania ja lihavat on lepposia? Noot!!

Mikä siinä on ku joskus vaan ketuttaa?
Ihan huippu tilanne kehkeytyy kun ketutus alkaa heti yön/aamun tunneista kun 2vee naikkonen hyppööttää huoneessaan ja vaatii erilaisia palveluksia _yöllä_ .. Toki siirtyi viekkuun nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen aamua, mutta kun ei siinä vieressäkään meinaa nukkua hyvin!
Aamu alkaa viiden nurkilla kun tuore viisvuotias havahtuu unestaan ja muistaa ihanat uudet lelut! Niillä on pakko päästä leikkimään _heti_ . Koitamme ottaa malttamatoman poitsun rivin jatkeeksi meidän sänkyyn, mutta siinähän se pyörii ja hosuu leikkien perään, ja oma ketutuskäyrä alkaa pikkuhiljaa nousta sopeville leveleille..
Lopulta täytyy antaa periksi ja päästää kakrut (liian aikaisin) leikkimään. J koittaa parhaansa mukaan lepytellä ja lohdutella hiljaisessa ketutuksessa kylpevää mudea, mutta siitähän se kattila vasta alkaakin kiehua! Ei mitään lääppimisiä ku antakaa mun nukkua!
Pikkaset rääkyvät ja taistelevat ihanista uusista leluista. Toinen kaahii kaikki lohikäärmeet ja hämähäkit itselleen ja toinen räkä poskella huutorääkyy karvasen, vilkkuvan, vipeltävän hämähäkin perään..
Yhdellä koululaisella on hanskat hukassa ja toiselle saa karjua kitarisat punasena herätystä, eikä siltikään meinaa "muka" herätä.
Sit vielä sopii lisätä että itellä on korvat ja pää täynnä räkää, semiturvonnut ja jokseenki ällöttävä olo, niin johan tässä on keitto keitettynä <3 Täälä sitä siis ryvetään filttejen alla ja lumityöt kovasti huutelis ulkosalla :P Ehkäpä siinä lunta lykkiessä pääsee enimmät höyryt ilmoille ? :D


Mitenkäs teidän aamu?


ps. Positiivista on että mun korvat on oikeesti niin tukossa että en kuule kovin hyvin, joten nää pikkasten räkäposkihuutorääkymiset ei aiheuta silleen suurempia korvavaurioita, tai sit en vaan huomaa sitä :D


Lepposampia terkkuja
Nadja