torstai 29. lokakuuta 2015

Lasten kasvatusta lempeästi

Usein mietin että kuinka minä kasvatan omia lapsiani? Mulla ei nimittäin koskaan ole ollut mitään "sotasuunnitelmia" tai mitää erityistä kasvatusmenetelmää jota noudattaisin. Meillä lapset ovat tempperamentiltaan ja luonteiltaan niin erilaisia että olen saanut kyllä (lähes) jokaisen kohdalla keksiä pyörän uudestaan, Ja tietysti kasvavat lapset ja eri ikävaiheet tuovat omat haasteensa. Tällä hetkellä meillä kasvatetaan taaperoita, esiteiniä ja murkkuja.

Ennenkaikkea arvostan lapsilähtöisyyttä kasvatuksessa. En sitä että lapsi saa määrätä ja olla kuninkaana, vaan enemmänkin niin että otetaan kasvatuksessa lapsen persoona, tarpeet, vahvuudet ja heikkoudet huomioon.  Aivan eri systeemit ja haasteet mulla on ollut esim 4-vuotiaan Maijan kanssa jos vertaa 4-vuotiaaseen Onniin. 

Jos nyt kuitenkin (ettei postaus veny turhan pitkäksi :)) kertoisin mun omat näkemykset pikkasten kasvatuksesta. Eli kuinka käytännössä Napanen toimii, kun ollaan 2- ja 4-vuotiaiden (tempperamenttisten tyyppien) kanssa liikenteessä?


-Ennemmin kuin annan jäähyä, otan syliin. Syli rauhoittaa ja sylissä on turvallista käydä läpi tilanne johon on pitänyt puuttua ja josta voisi koitua rangaistus. 
-Ennemmin kuin kiellän ja huudan  huoneen toiselta puolelta, menen lapsen luo, otan kädestä kiinni, ohjaan toisaalle. Mieluiten aina puhun kauniisti ja lempeällä äänellä, se rauhoittaa myös lasta. 
-En uhkaile turhia, vaan jos sanon esim että "Seuraavan kerran kun teet "niintainäin" niin lähdemme kotiin." niin kotiin lähdetään jos törppöillään. Yleensä ottaen tämmöiset lauseet ovat harvinaisia, en tykkää "uhkailusta", mutta joskus oon tähän turvautunut. Ja tosiaan ollaan lähdetty vaikka ei itseäkään ois ees huvittanut :D
-Tsemppaan lasta aina kun mahdollista, kehun ja kannustan. Positiivisuus ja kannustus hakkaa negatiivisuuden satanolla. Esim siirtymätilanteissa kannustaminen oikeaan suuntaan on vähintäänkin hedelmällistä.
-Silitän, halaan, pussaan, otan syliin aina kun lapsi sitä haluaa (ja välillä vaikkei niin haluaisikaan). Lapelle tuo turvallisuuden tunnetta kun leikin lomassa kulkee vaikkapa äidin ohi ja saa pienen paijauksen poskelle. Ja turvallisuuden tunnetta ei vaan voi koskaan olla liikaa.
-Vältän saarnaamista! Ai kamalinta mitä tiedän on saarnaaminen/paasaaminen pienelle lapselle. Asiaa vatvotaan ja väännellään ja käännellään suu vaahdossa, selitetään ja pajatetaan, torutaan ja ripitetään.. Mun mielestä riittää kun asian sanoo selkeästi, lyhyesti ja ytimekkäästi. Niin että pointti menee oikeasti perille.
-Tarvittaessa lapsen pitää osata pyytää anteeksi, sen vaadin.
-Pitää osata totella aikuisen sanaa (turvallisuus ja käytösasiat)

Ettei nyt ihan överiksi menisi, niin kyllä myönnän että välillä menee pinna poiks, ja silloin heläjää ikkunat jos tämän mamman saa suutuksiin asti. Ihmisiä me kaikki onneksi vaan ollaan <3 

En usko vapaaseen kasvatukseen mutta lempeään kylläkin <3
Onko teillä jotain tiettyä kasvatustyyliä jota noudatatte? Osaatteko poimia mun tekstistä jotain yhtäläisyyksiä oman kasvatustyylin tai toimintatapojen kanssa? Vai menikö ihan  syteen ja saveen koko homma?


Terkkuja
Nadja

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Lenkillä pikkasten kanssa + akkamainen naama

Mepäs käytin J:n iltavuoron kunniaksi reippaalla perhelenkillä ( hahaa, onko tommosta sanaa??) ja päädyttiin sieltä meidän läheiseen puistoon, lapsillekkin jotain hauskaa. Oli jotenkin niin ihana ilma ja hyvä fiilis, lapset ei tinttailleet ja vanhemmillakin riitti huuomri. Minä tietysti kuvailin ja otin videopätkiä vlogia varten. 







Innostuin napsimaan siinä selffieitäkin, ja hymyilin tietysti koko hammaskalusto näkyvissä ja silmät sikkaralla. J meinas että ei ollut ihan luonnollinen tunnelma kuvissa :D Ai miten niin? Mähän oon aina tämmönen aurinkonaama, hampaat irveessä ja pää kenossa :D  Piti sit napata myös pari "enemmän totuutta" vastaavaa kuulemma! Mis näkyy se todellinen kettumaisen akan luonne hihiiii ;)






 Noin akkamaisen näkönen mäki osaan olla kun oikein parhaani yritän :D Ja hei ihanaa keskiviikkoa, viikon keskipäivää kaikille, ja sydämiä sydämiä, kun on niin hyvä mieli :)

Meidän mukaan lenkille pääset täältä <3

Terkkuja
Nadja

maanantai 26. lokakuuta 2015

Talviaika, no morjens!

Mikä sen ihanampaa kuin siirtyä talviaikaan, aamulla saa nukkua tunnin pidempään ja silleen..
No voin kertoa että meillä se ei mennyt ihan noin.  Meillä ei todellakaan nukuta yhtään pidempään, vaan sen sijaan että koisattais onnellisina ja herättäis virkeänä talviajassa, meillä on alettu heräämään jopa aiemmin kuin kesäaikana + sitten tämä kellojen siirto. Tarkoittaa sitä että eilen la-su välisenä yönä (en voi ees ihan aamuksi sanoa) meidän Opsukka-Onnellinen heräsi kello 04.30 <3 Ja Mimosa hyvänä kakkosena klo 05.30. Tänä aamuna oltiin vanhemmille aavistuksen hellempiä ja herättiin vasta klo 05.00.. Ennen klo seitsemää aamulla täälä oli jo semmonenkin hulabaloo ja elämä ollut jo pitkän tovin, että en tiä oisko pitänyt itkee vai nauraa..

Ihan hullua! Mikä ihmeen aataminaikainen juttu tämä kellojen siirtely oikein on? Mä en näe tässä oikeesti yhtään mitään pienintäkään järkeä tai hyötyä. Mulle on kyllä joskus kerrottu että miksi näitä kelloja siirretään mutta en enää muista, enkä jaksa ees googlata. Mua nyt vaan pännii tämmönen touhu.

Kuinkas teillä on sujunut siirtyminen talviaikaan? Nukutaanko tunti pidempään vai herätäänkö ennen kukonlaulua (ois tehnyt mielei kirjottaa että sianpieremää, mut se on niin kauhee sana että tulee melkeen oksennus kurkkuun).

Ja taas vois tästäkin suosta sen positiivisuuden kaivaa.. Nimittäin mulle on taas kasvanut nää kilosilmäpussit! Siinä ei nyt itsessään mitään positiivista ole, mutta siinä on että saan vihdoinkin syyn mennä ostamaan uuden silmänympärysvoiteen ja valokynän <3 <3

Eli perusmaanantai terkkuja
Nadja

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Voitolla yöhön! Aivan paras lätkäsunnuntai :)

Hockey hockey, me ollaan niin back! Emil löysi sisäisen kiekkomiehensä uudestaan parin kuukauden tauon jälkeen. (mistä on kyse? lueppas loppukesän postaus meidän vaikeasta päätösestä harrastusten suhteen täältä <3) Aluksi huomasin reipas kuukausi sitten että E alkoi jälleen järjestellä ja tutkia lätkä-keräilykorttejaan ja taskurahoilla kävi hamstraamassa uusia korttipakkoja, Seuraavaksi kaivettiin rullikset ja viipotettiin menemään kotipihalla. Seuraava askel sisäisen lätkäjäbän löytämiseen oli tietty Sportin peleissä ramppaaminen, YouTube, maalilaulut alkas raikaan ja poitsu tapitti treenivideoita, haastatteluja ja vanhoja matseja..

Ja vihdoin n. kolme viikkoa sitten Emil sanoi sen ääneen. "Mä halun takas lätkään. Mä vaan kuulun jäähalliin" Voi ei mikä itku ja ihastus <3 Sovittiin E:n kanssa että saa mennä takaisin jos on oikeesti paloa täynnä ja samaa mieltä viikonkin jälkeen.. 
Ja tässä sitä nyt ollaan. Viime viikolla alkas treenit ja poika on ihan liekeissä! Äitinä aivan sydämessä läikähtää kun oma lapsi on niin innoissaan ja nauttii elämästä ja tekemisestä. 

Uskon että breikki teki Emilille hyvää ja tämä piti vaan kokea. Joskus pitää jättää jotain taakseen, että voi löytää sen uudestaan. 
Tänään pelattiin ekoja sarjapelejä ja voi sitä hockeyfiilistä! Ihan parasta kiekkoa, upeita maaleja, tuuletuksia ja hyvää joukkuehenkeä. 

Tää päivä oli myös mulle tärkeä. Mä näin taas kaikki ihanat vanhemmat, joiden kanssa ollaan tehty paljon töitä näiden lasten harrastamisen eteen. Lohdutettu tappion edessä, tsempattu kurkut käheeksi tiukoissa matseissa, iloittu maaleista ja saavutuksista. Kökitty kylmässä hallissa, kuskattu hallille monta kertaa viikossa... jnejne. Me saatiin niin paljon iloisia tervehdyksiä ja takaisintulo onnitteluita että mä olen aivan liikutuksissani <3

Tässä parit tunnelmat meidän superkivasta sunnuntaista




Hih, tää virallinen "kauden eka sarjapeli"-kuva on kyl aavistuksen väkinäinen ;D Ei meinannut aivan hymyä irrota kun "hullumutsi" tuli nappaan kuvaa pukukoppiin ja kaikki frendit tietty ympärillä! Niin iso poika jo tää meidän Eemu <3

Loistoterkkuja
Nadja

lauantai 24. lokakuuta 2015

Napasen keittiösalongissa: maailman helpoin kuorinta kotikonstein!

Eilen testasin vihdoin kasvojen kuorintaa kahvinporoilla. Oon jo monessakin eri tuutissa törmännyt tähän melkeenpä (jos juot kahvia) ilmaiseen kasvojenkuorinta-tipsiin, mutta itse toteutuksen sain duunailtua vasta nyt. Mua on jotenkin ällöttänyt ajatus käyttää kahvia naamaan, se on kuulostanut mun mielessäni jotenkin tunkkaiselta?
No nämä ennakkoajatukset on nyt todistettu täysin vääriksi, kuorinta oli oikein tehokas ja tuoksukin miellyttävä! Kovinkaan ronskin ottein ei tosin kannata ainakaan poskia kuoria, sillä kahvinporot ovat aikasta karkeita. Oikein couperosaan taipuvia poskia en kuoris ollenkaan, mutta T-aluetta sai oikeen reippaastikkin jynssätä :)


Kuorintaan tarvitset:

-esim aamukahvin jäljiltä suodatinpussista kahvinporoja
-tilkka jotain öljyä. Itse käytin kookosöljyä, mutta yhtä hyvin voi käyttää esim ryspsiöljyä tai vauvan hoitoöljyä

.Sekoittele kahvinporot ja ölytilkka keskenään. Kastele kasvot ja kuori normaaliin tapaan. Muista välttää silmänympärykset ja posket, mikäli olet oikein herkkänahkainen. Huuhtele, ravitse kasvot esim kookosöljyllä tai kasvovoiteella. Tuloksena ihanan samettisen pehmeä ja kimmoisa iho <3 

Testivideon pääset kurkkaamaan alta:



Tätä kuorintaa kokeilen seuraavaksi myös koko vartalolle, sillä oma ihoni ainakin kärsii talvella kuivuudesta ja suihkun jälkeen varsinkin on punoittava sekä rutikuiva, mutta kahvikuorinnan kerrotaan auttavan myös tähän talvi-iho ongelmaan! 

Eli nyt vaan kahveja keittelemään ja kuorintapuuhiin , hyvää viikonloppua kaikille <3

Terkkuja
Nadja


torstai 22. lokakuuta 2015

Napa näpsäkäksi? Ja mikä sai Napasen innosta pomppimaan :D

No joo, tänään napsasin mitat parin viikon tauon jälkeen ja tulokset oli aivan odotettuja. Lantiolta oli tipahtanut yksi pikkarainen sentti, samoin rinnanympäryksestä. Muutoin oli mitat samoja kuin pari viikkoa sitten. Jaa ja miksei ole sen enempää lähtenyt? No pitänee myöntää että kun annoin itselleni luvan löysätä niin tokihan löysäsin ;) Eli peiliin katsomisen paikka. Haluanko vielä laihtua? Vai pelleilenkö täs vaan ja "muka laihdutan". Vastaan tähän kysymykseen ens torstaina! (hunningolla en sentäs vielä oo :D )

Kuva Norudemu <3

Ja nyt tää juttu mikä luiskahti multa lapasesta ihan täysin :D :D Voi apua!! Mulla on nyt oma YouTube-kanava , ja se löytyy täältä <3. Mä innostuin ihan tosi kovaa tosta videon tekemisestä ja sainkin teiltä aivan ihanaa palautetta, kiitos! Aluksi ajattelin että liitän vaan tänne mun blogiin silloin tällöin videomateriaalia, mutta sit aattelin että otetaan käyttöön ihan oma kanava videoita varten. Näin saa lukija tai katselija itse päättää seuraako blogia vai vlogia, tai kumpaakin :)
Oonks mä nyt sit "tubettaja", haha :D No vissiin sitte! Eli Tervetuloa seuraamaan Napasta myös YouTubeen <3

Ihan hassuja terkkuja
Nadja

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mitä kodinkonetta ilman et vois elää?

No nyt on tiskailtu! Oikeen elämän kyllyydestä ja urakalla, sormet ryppysinä, kynsilakat lohkeilleena ja sitä rataa. Meillä tosiaan tossa viikko sitten pamahti astis rikki. ihan poks vaan, ja uuden hankkiminen on nyt auttamatta edessä. Mutta.. se uus  on tosiaan vielä sielä kaupassa :D Eli vielä n. viikon ajan sais jaksaa do the dishes.

Oikeestaan, pitänee myöntää että tää ei ole lainkaan niin katastrofi kuin mitä alkuun ajattelis. Tottakai joo meille tulee ihan hulluna tiskiä koska meillä on paljon porukkaa. Kokkaillaan joka päivä ja sitä rataa. Mutta tiskaaminen on oikeestaan ihan jees puuhaa. Ja lapsetkin tykkää! (Varsinkin Mimosa on koko ajan kärkkymässä josko pääsis heiluun harjan kanssa <3) Paljon mielummin mä oikeestaan tiskaan kuin esim. imuroin tai viikkaan pyykkiä. Ja jos pari kertaa päivässä tiskaa niin hallitsematonta kaaosta ei pääse tulemaan.



Jos käännetään tämä katastrofi positiivisuudeksi, niin mä oon oikeestaan todella onnellinen siitä että meillä meni rikki just astianpesukone. Eikä esim. pyykkikone tai auto tai pakastin.. Ja onpahan ollut pientä mukavaa extrapuuhaa millä täyttää päivän rauhallisemmat hetket ;)

Mikä ois sulle maailman kauhein katastrofi? Niinku jos puhutaan ihan vaan kodinkoneista ja esim autot, telkkarit lasketaan myös. Mitä vempelettä tulis eniten ikävä jos joutuisit oleen 2 vkoa ilman??

Tiskausterkkuja
Nadja

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kuvailut uudella kameralla + arvonnan voittaja!

Aivan ihanimpien Taikalinnan talvihattujen arvonta on onnistuneesti suoritettu, Onni "OntsaOpsukka" sai kunnian toimia arpojana, ja onni suosi tällä kertaa : Suvi, Happystarhome, ja Anna S. Voittajille on laitettu henk koht sähköpostia :) Onnea vielä! Ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille sekä ihanalle Taikalinnalle yhteistyöstä <3

Tässä vielä ihan ihkaekoja kuvailuja uudella khämerällä (Sony a 5000) <3 Käytiin sunnuntaina hiukan autoajelulla ja pysähdyttiin Vankilanrantaan napsimaan muutamat kuvat ja tutustumaan tähän uutukaiseen :) J meinas piiloutua lähimpään puskaan häpeileen kun Napanen kirmaili ja kontti ja kyykisteli jajajaja aivan onnensa kukkuloilla :D 










Vielä on paaaljon tutkittavaa ja opeteltavaa, olis niin kiva mennä ihan kuvauskurssille että sais kaiken hyödyn irti tuosta kamerasta :) Mukavat tiistait kaikille!

Terkkuja
Nadja

maanantai 19. lokakuuta 2015

Naisten (normi)hassut tavat :) + Napasen videoterkut!

Hihii, tässä tulee Napasen eka virallinen videotervehdys, lapset sielä taustalla huikkailee, ja sanat meinaa olla ehkä pikkasen hukassa, mut ei anneta sen häiritä :)








Eli näitä tämmösii erilaisia naisten (miksei toki miestenkin) pinttyneitä tapoja, tunnistatko itseäsi? Vai puuttuuko joukosta nyt sit joku olennainen juttu?

-hiustenvärjääjä, värjää väh. parin -kolmen viikon välein hiuksia ja aina on mukamas kauhee (parin millin) tyvikasvu ja ihan kiilto pois. Musta tuntuu et näillä naisilla on usein punertava tukka ;) ,

-hiustenharjaaja, hiusharja on aina tavoitettavissa. Hiuksia harjataan monta kertaa päivässä, vähintäänkin aina kun poistutaan ulko-ovesta ja kun tullaan takaisin sisälle.

-hiuslakkafriikki, aina vessareissun yhteydessä suhauttaa lakkaa ja kampauksesta riippuen joko pöyhentää tukkaa, tai asettelee karvoja tiettyyn asentoon.

-kynsien lakkaaja, ostaa jatkuvasti uusia lakkoja kokoelmiinsa, käyttää aina alus- ja päällyslakkaa. Kynnet on aina tiptop, ja lakkoja sekä poistoaineita löytyy mm käsilaukusta ja työpöydältä

-huulikiilto/huulirasva-nainen, huulirasvoja ja kiiltoja löytyy jokaisen takin taskusta, käsilaukuista sekä auton keskikonsolista. On ihan normii hinkata huulia jopa parin minuutin välein.

-puuterin tupsuttelija,tupsuttelee puuteria jopa kymmeniä kertoja päivässä vähintäänkin T-alueelle

-päivänmittaan ehostaja, lisää ja korjailee meikkiä aina kun kipasee vessassa.

-kulmakarvojen nyppijä, nyppii ja tutkii kulmakarvojansa OIKEESTI jopa suurennuslasin avulla.. Joka päivä!

-käsien rasvaaja, ostelee hyväntuoksuisia käsivoiteita ja rasvaa kätösensä useasti päivässä.

-tuoksufriikki, suihkauttelee tuoksua vähintäänkin aina kun astuu ulko-ovesta ulos. Tavoitteena on että ihana tuoksu leijuu ympärillä missä hyvänsä kulkeekin


Tämmöstä tänään, hyvää alkavaa viikkoa kaikille <3

Terkkuja
Nadja

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kauan kadoksissa ollut unelma! Nyt taas muistan mitä mä oikeesti halusin..

Jos te nyt pääsisitte lukemaan omia kirjoituksianne ala-aste aikaisten kavereiden ystäväkirjoista niin muistatteko yhtään mitä olisitte kirjoittaneet haaveammatin kohdalle? Oliko joku yksi, esim kampaaja tai lääkäri tai kaupantäti mikä ois aina toistunut vuodesta toiseen vai vaihtuiko ammattihaaveet päivän ja fiiliksen mukaan?

Jos lukisitte ala-asteikäisen Napasen kirjoituksia, haaveammatin kohdalla lukisi aina näyttelijä tai laulaja.(Tai joo, kerran 10-11-vuotiaana kirjoitin lähetyssaarnaajaksi Kiinaan, mutta se oli semmonen hetken hairahdus :D ) Mä olin semmonen lapsi joka oli aina pää kolmantena jalkana änkeemässä itseään kaikkiin näytelmiin, kuoroihin, esityksiin, kilpailuihin, ihan kaikkeen missä sai ees jollain tapaa olla esillä. Varmaan jopa ärsyttävyyksiin asti :D Mutta olin semmonen reipas ja itsevarma niin kyllä mut aina iloiten mukaan otettiinkin kaikkiin projekteihin (tai ainakin mä luulin niin :D).


Mä olin niin varma siitä että musta tulee oikeesti näyttelijä tai jonkin sortin taiteilija että en nähnyt edes mitään muita vaihtoehtoja, eikä mun haaveissa ollut yhtään mitään utopistista. Musta tulee taiteilija ja piste, helppo nakki, peace of cake.
Mä teinkin töitä haaveiden eteen ja yläasteella vielä valitsin valinnaisaineiksi tanssia ja ilmaisutaitoa, kunnes sitten jonain päivänä hokasin et eihän se ookkaan mitenkään sanottua että musta oikeesti vois tulla jotain semmosta mistä haaveilin. Mun kaveriporukassa ei ollut muita joilla olis ollut samankaltaisia haaveita ja yleensäkkin kaikki taiteelliset tai teatterista kiinnostuneet leimattiin ihmehipeiksi, ja niitä pidettiin outoina ihan suoraan sanottuna. Mä en halunnut olla outo, ja pikkuhiljaa omat haaveet ja unelmat vaan kuoli pois. Amikseen mentäessä mä en enään uhrannut pienintäkään ajatusta mun suurimmalle haaveelle. Sitä ei enää ollut. 

Perhana. Mä oon tänä viikonloppuna herkistynyt ajattelemaan mun menetettyä unelmaa, ja funtsinut että voi paska kun joku, JOKU olis vaan tullut sanomaan mulle että älä luovuta, älä mee virran mukana. No turha sitä on enään itkeä.
Mut mä haluaisin jollain asteella herättää mun haaveet henkiin. Mitä se vois olla? Ehkä jotain kurssia, tai harrastajateatteria? En ole vielä ehtinyt oikeen tutkia mitä kaikkia mahdollisuuksia on harrastaa esim teatteria , näin aikuisena, mutta kyllä mä jotain keksin. Mä haluan elämässä heittäytymistä ja luovia ihmisiä mun ympärille, haluan kokeilla omia rajojani ja mihkä mun rahkeet riittää. Keep on dreaming <3 Niin mä teen nyt <3

Kuvat Norudemu

Onko teillä jotain jo unohtuneita tai kuihtuneita haaveita, joita kaivelemalla voisit ehkä löytää taas palan omaa itseäsi? Semmosia vaikka juurikin lapsuusiän unelmia jolloin vain taivas oli rajana ja joihin "todellinen maailma" ei ollut vielä päässyt puuttumaan? Mä olen ihan yllättynyt kuinka herkäksi tämä funtsailu on mut vetänyt.. Isoja asioita <3 Mutta uskon että vähän "repimällä" oppii taas tuntemaan itseään paremmin.

ps. jos ootte missanneet ihanan Taikalinnan talvihattuarvonnan, niin Täällä <3 ehdit vielä osallistua! Arvonta päättyy tänään sunnuntaina klo 22.00!

Terkkuja
Nadja








lauantai 17. lokakuuta 2015

Vielä ehdit osallistua upeaan Taikalinnan talvihattu-arvontaan!

Lauantai aamupäivään muistutus ihanimmasta arvonnasta <3
Taikalinnan kanssa yhteistyössä toteutettavaan arvontaan pääset osallistumaan täällä <3 Aikaa osallistua on huomiseen, 18.10. klo 22 mennessä tulleet kommentit ovat mukana arvonnassa joten hopihopi osallistumaan <3

Ja mikä palkinto? 
KOLME onnekkainta voittavat itselleen vapaavalintaiset talvihatut satumaisen Taikalinna-verkkokaupan upeasta Tinttu.com hattumallistosta. Nämä leikkisät hatut on ehdottomasti joulun toivotuimmat pehmoiset paketit :D 

Me saatiin valkata myös omamme testailuun ja ei voi muuta kuin olla ihastunut <3 




Hihhhiii :D Hauskaa lauantaita kaikille! 

perjantai 16. lokakuuta 2015

Seinäkaappikello, hitti vai huti?


Tiktak tiktak tiktak..
Tuo ihana hiljaisuudessa nakuttava. Mieleen putkahtaa muistoja lapsuudesta, nakuttavaa kelloa oli kiva kuunnella. Meillä kotona oli yleensä niin kova meno päällä että kotoota näitä hiljaisia kello-hetkiä ei olla poimittu, vaan just jossain kaverin luona tai mummolassa vaikutuin aina tosta nakuttavasta kellosta. Siinä oli jotain arvokasta ja rauhoittavaa.

Eilen me kaivettiin vähän kaappeja ja törmäsin tähän J:n perintökelloon, Oikein kunnon vanhan ajan Rhythm seinäkaapikello, nakuttaa kuuluvasti, kumajaa aina tasatunnein ja puolelta. Kellon olemassolo oli jostain syystä päässyt aivan unohtumaan, osittain siksi ettei se meidän mielestä ole ihan sopinut meidän kodin sisustukseen. Nyt kuitenkin puunattiin kello ja katsottiin sille "paraatipaikka" meidän olohuoneesta, ja kyllä se sopii! Paremmin kuin mitä olin ajatellut, jotenkin tuo semmosta tietynlaista lämpöä ja kodikkuutta. Meillä on tummat lattiat ja vaaleat seinät joten kontrasti on aika hieno.




Meidän lapset on aivan ihastuneita tähän kelloon varsinkin kun se lyö, tai kumajaa kuinka sen nyt sanois :D Mitäs te tykkäätte tällasisista vanhanajan kelloista? Onko hitti vai huti?

Kellon harkittua kipitystä,
ohi marssivaa aikaa.
Pysähtyneessä hetkessä, hiljaisessa olemattomuudessa
kipittäen vaan kiirehtii, kiirehtimistään kipittää
Arvokkaasti kertoen, elämää askel kerrallaan, 
eteenpäin aina vaan , loputtomiin jatketaan

Ihkupihkua viikonloppua kaikille <3

Terkkuja
Nadja

torstai 15. lokakuuta 2015

Napa näpsäkäksi viikkochek! Fiilikset elämäntaparemontin keskeltä

En kestä miten nää viikot vilahtaa ohitse aivan sairraan nopeasti! Mun piti tätä postausta aloitellessani oikeen pari kertaa miettiä että onko oikeesti jo torstai, mut joo on tosiaan, kaikki torstaijutut tänään hoidettu että eiköhän oikeessa päivässä sitten olla :D

Dieetti, voi paska mä inhoon koko sanaa! oikeesti mun mieli taistelee tota sanaa vastaan, ruoka-aikatauluja, sapuskan punnitsemista, tarkkaan harkittuja protskuja ja valikoituja hiilareita. Tiedättekste mitä takoitan? Mä olen todella suurpiirteinen ja hetkessä elävä ihminen joten tää on oikeesti mun luonnolle rankkaa. Mä haluan että tämä mun projekti etenee "hitaasti ja varmasti" tästä eteenpäin. 
Alun tarkalla dietillä sain homman rullaan toivotulla tavalla ja tästä eteenpäin aion toki noudattaa terveellistä ruokavaliota, liikkua, ja tietoisesti tehdä hyviä valintoja ruokien suhteen.

Huomaan että olo nyt todella paljon parempi mitä reilu kuukausi sitten. Housut ei kinnaa ja pöhö on lähtenyt veks. Alaspain katsoessa ei posket valtaa näkökenttää ja askel on taas kevyt, suorastaan pomppivainen :D Mä en ole tänään mitannut itseeni, musta tuntuu ettei ihan hirveitä muutoksia ole tapahtunut, puntari näytti -500g viikossa ja siihen oon tyytyväinen :) Mitat otan tästä lähtien kahden viikon välein, viikon välein mittaaminen tuntuu nyt siltä että se on liian usien.
Tavoitteena mulla ois pudottaa vielä parisen kiloa max 5 kg, ja sit vaan kiinteytystä. En osaa nähdä itseeni langan laihana vaan Napa saa olla jatkossakin sopivasti "ihana" :D 

Tässä vielä pari tämmöstä diettailijoiden/treenajien käyttämää sanaa mitkä saa mun verenpaineet aika kohilleen, herättääkö nää teissä mitään "tunteita"? :D
- protsku (protskuu protskuu, joka paikas protskuu)
-broisku (oikeesti kanaa, broileriii, mut broisku <3 :D ) 
-timmi, tiukka (apua!!) 
-peppu, pylly (oikeesti peba on päivän sana! siitä puhutaan ja sitä kuvataan, ja käytetään tosiaan sanoja peppu ja pylly, en kestä :D :D )
Onko teillä jotain tämmösiä "ihanliikaaenkestä"- sanoja? :)



Mut nyt mä lähden lenkille, ei muuta kun moi! Ja mukavaa torstai-iltaa eli toisin sanoen perjantain aattoa <3

Uusille lukijoille aiemmat Napa näpsäkäksi-linkit:
täällä vko 1 jälkeiset tunnelmat
täällä vko 2jälkeiset tunnelmat
täällä vko 3jälkeiset tunnelmat
täällä vko 4jälkeiset tunnelmat

Terkkuja
Nadja



keskiviikko 14. lokakuuta 2015

40 kg kakaraa kärryissä, mikä naurattaa??

Elämän syntyjä syviä ja suuria kysymyksiä mietin tänään kun lykkäsin lähes 40 kg kakaraa kärryissä, suuressa ylämäessä puuskutin ja harpoin parin metrin askeleita puolijuoksua. Niin mä mietin tätä kun ihmiset arvostelevat tai ihmettelevät kärryissä istuvia taaperoita/leikki-ikäisiä (minkä ikäiset nyt sit menee milläkin nimityksellä, en ees tiä :D ) . Meillä siis 4v ja 2v istuvat tyytyväsinä pyörän kuljetuskärryissä, joita käytetään meillä enimmäkseen ihan rattaina vaan,kulkuvälineenä paikasta  A paikkaan B. Meillä kärryt ovat tietyllä tapaa elinehto sillä mulla ei ole päivisin käytössä autoa ja tykätään kuitenkin liikkua pidempiä matkoja silloin tällöin.
Pikkusia kiireettömiä matkoja esim puistoon ja lähikauppaan lapset kävelevät tietysti itse, siinä ei ole luonnollisestikkaan ole mitään ongelmaa. Kauemmas asioille, kauppaan tai kylään lähtiessä siinä missä autollinen mama pakkaa lapsukaisensa autoon turvaistuimiin, niin tämä ei-autollinen mama pakka lapsensa kärryihin.
Kumpi nyt sit on yhtään sen tuomittavampaa lapsen istuttamista :D Autossa vai kärryissä? Mietin vaan :)


Oikeestaan mulla ei nyt tässä ole mitään henkilökohtaista agrea mihkään suuntaan koska ei mulle kukaan päin pläsiä ole tullut tätä kummastelemaan. Mutta huvittuneita katseita saan kyllä, oikeestaanpa aina kun tuola pörhälletään.
Sitä oon ennemminkin oikeen miettinyt että miksi jättää tuplat ostamatta kun lasten välillä on ikäeroa vaikka se 2 vuotta. Kun esikoinen on JO kaksi vuotta eikä kaksivuotiaiden tarvitse enää istua kärryissä? Samaan hengenvetoon saatetaan manata kuinka kauheeta on kun ei ikinä pääse lasten kanssa mihkään kun ei ole autoa ja esikoinen ei jaksa vielä kävellä pidempiä matkoja.
Kukin tyylillään ja nämä on vaan mun ajatuksia, mut pitää sanoa että kyllä mä välillä ihmettelen :D


Kuvat Norudemu <3 
Napa style parin viikon takaa

Tänään kun tosiaan harpottiin kotiin systerin luota ja vastaantulijoilla riitti pällisteltävää, niin päätin että aivan sama. Katsoin mummoja ja faareja tiukasti silmiin ja annoin kaikista kauneimman aurinkohymyni (hehe) ulottua korvasta korvaan ja pirteästi tervehdin vielä päälle :)
Ehkäpä siinä sitten unohtui alunperäinen ihmetyksen aihe ja saivat jäädä miettimään että mikäs tuota .muijaa vaivas? tunnenko mä sen jostain? luuliko se mua joksi toiseks? Olikohan se ihan täysillä matkas, ei varmaan ollu kaikki ihan kotona? Haha :D 

Tämmöstä tänään! Mitäs teidän keskiviikkoon? <3
ps. se ihana Diy-taulu minkä väänsin rakkaudella Maijalle pärähti lattialle ja lasi pärähti tuhannen päreiks, astianpesukone levahti rikki eilen, mä sain eilen uuden ihanan kameran, mut siihen EI oo muistikorttia, mun niskat on niin kipeet että tuntuu et pää tippuu pian, söin eilen suklaata. EI MULLA MUUTA <3 <3 


Terkkuja
Nadja

maanantai 12. lokakuuta 2015

DIY, näpsä taulu tytön huoneeseen!

Diydiy vaan täältä Napalandiasta :D Mua niin naurattaa tuo Diy niinku sanana suomenkielessä, ja hurjan hauskalla (parhaalla) huumorillani tulee aina mielen tää Pimpelipom Tyyne (oletan et kaikki tietää hahmon :D) diyidiydiyttelemässä pikkusormi pystyssä tyyliin. Kaikella rakkaudella toki Tyyneä ja kaikkia "Diy-ihmisiä" kohtaan <3 Ehkä se johtuu vaan siitä että minä en ole oikeesti mikään perinteinen teeseitse-nainen. Ja jos "muka" teen jotain itse niin aina tuntuu että minä raukka jotain yritän vaikken ihan osaakkaan :D Ja tulee sit vähän semmonen kömpelön Tyynemäinen olo , jynöy?
No mutta pidemmittä puheitta nyt oon kuitenkin tällä(kin) saralla kunnostautunut ja oikeen nokkela olo kun niin pienellä hoksaamisella sain aikaan jotain tosi kivaa :) Nimittäin Maijan huoneeseen 12-vuotiaalle tytölle sopivan taulun!


Kultaisissa kehyksissä oli komeillut jo lähes kymmenen vuoden ajan söpö Minni ja Mikki-juliste, mikä auttamatta ei enää sopinut meidän neidin huonen tyyliin. Hetken aikaa funtsailtiin että mistähän joku kiva juliste saataisiin vähänniinku nyt heti :D No ei tietty mistään lauantai-ehtoolla! Mietin erilaisia lahjapapereita, mutta kotoa löytyi vain hyvin jouluisia tai aivan liian lapsellisia, kunnes muistin Maijan askartelupussukasta nämä koristepaperit. Juurikin neljä ehjää A4-kokoista paperia löytyi ja niistä sai kivan asetelman kehyksiin. Sopii aivan tosi kivasti Maijan huoneeseen. Paristoilla toimivat sisustusvalot tuovat vielä kivan silauksen pimeisiin iltoihin <3







Mitäs mieltä "eidiy-ihmisen" Diydiy-projektista :D ?

Terkkuja
Nadja






sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Hauskimmat ja söpöimmät talvihatut + upea arvonta!

Meillä onkin ollut tällä viikolla oikein hattukemut kotosalla, posteljooni tipautti nimittäin mitä ihanimmat paketit Taikalinna-verkkokaupasta. Mimosa sai testiin söpöistä söpöliineimmän Muru-hatun ja Onni sai testailla vekkulia  Monsteri-hattua <3 Ja nämä hatut eivät todellakaan ole mitä tahansa pipoja! Itse arvostan sitä että kaikki Taikalinnan Tinttu.com-merkkiset hatut ovat laadukasta suomalaista käsityötä. Lapset taas arvostavat sitä miltä ne tuntuu päässä ja miltä ne näyttää. Laadukkaat lämpöiset materiaalit suorastaan hellii pikkuisia päitä ja ulkonäkö sai meidän mussukat nauramaan ja tanssimaan :D







Muru- ja Monsteri-hatut ovat TODELLA lämpöisiä, hatut sopivat ihan paukkupakkasillekkin, mutta meillä näitä haluttaisiin kovasti pitää jo nyt :) Enkä nyt suoraan sanottuna ihmettele yhtään. Mikäs sen ihanampaa kuin tepastella veikeänä ja saada ihailevia katseita vastaantulijoilta <3



Ja mikä parasta!  Blogin puolivuotissynttäreiden kunniaksi nyt kolmella onnekkaalla Napsahduksia-lukijalla on mahdollisuus voittaa oma vapaavalintainen talvihattu Taikalinna-verkkokaupan upeasta mallistosta!! 
Osallistut tähän veikeään arvontaan kommentoimalla minkä hatun haluaisit voittaa (ei ole sitova valinta) ja olemalla Napsahduksia-lukija bloggerin kautta, tai seuraamalla meitä Facebookissa <3 Muista jättää kommenttiin myös toimiva sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy su 18.10, klo 22.00 ja voittajille ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Kaikille aivan hurrrjasti arpaonnea matkaan <3 

ps.Vinkkinä vielä, nyt jos koskaan kannattaa tehdä ostoksia Taikalinna-verkkokaupasta, tuotteissa on ihan huimia alennuksia ja yli 20e arvoisista tilauksista saa yllärihatun kaupan päälle!

Postaus ja arvonta yhteistyössä Taikalinnan kanssa

Terkkuja
Nadja

lauantai 10. lokakuuta 2015

Ajatuksia pilvenreunalle

Kun suljen silmät, tunnen tuulen 
Kun suljen silmät, tunnen auringon lämmön, kylmän sateen
Kun suljen silmät, näen enemmän, kasvosi, katseesi
Kun suljen silmät, on kaikki kuin ennen, 
Ajatuksissa iloinen eilinen, kuvituksissa seikkailut ja retket, pienet hopeaiset hetket

Sulje silmät. Mieti hetki Häntä joka ei ole enää täällä. Anna ihanien muistojen tulvia. Jos olet ihan hiljaa voit ehkä kuulla tutun äänen, kaiun jostain kaukaa.
Anna hymyn nousta kasvoille kyynelten virrata poskille.

Mä hiljenin tänään muistamaan mun tärkeitä ihmisiä jotka ovat poissa. Joita ei voi enään oikeesti nähdä, ei kuulla eikä koskea. En ole todellakaan mestari tunteiden käsittelyssä ja usein jopa välttelen liian syvällisiä ajatuksia, ainutlaatuisia rakkaita muistoja, koska en halua itkeä. En halua tuntea kaipausta enkä surua, suunnatonta ikävää.

Tänään suljin silmät, ja annoin muistojen ja tunteiden virrata. <3 <3
Ajatuksia sinne kauneimmalle pilvenreunalle <3

Terkkuja
Nadja

perjantai 9. lokakuuta 2015

Kun suloinen suklaamousse rakastui pippuriseen puolukkaan!

Nyt oli pakko taas tulla jakamaan teille aivan huippu jälkkärivinkki. Muutamalla aineksella suu makiaks ja messingille <3
Tässä aivan maailman herkullisin ja täyteläisin suklaamousse-ohje. Resepti on niin helppo ja nopsa toteuttaakin, mulla meni valmistuksessa n. 15 min + n. tunnin tekeytyminen jääkaapissa.



Ainekset:

200g tummaa suklaatia
1 rkl voita
2 munan keltuaista
2 munan valkuaista
0,5 dl sokeria
2dl kuohukermaa

1. Pilko suklaa paloiksi vesihaudekulhoon. Lisää joukkoon voi ja sulata. Ota sulanut suklaaseos liedeltä ja sekoita joukkoon keltuaiset.
2. Vaahdota valkuaiset ja sokeri sekä kerma eri kulhoissa.
3. Sekoita kaikki ainekset suklaan joukkoon. Jaa suklaamousse pieniin annosmaljoihin ja anna jäähtyä jääkaapissa.


Koristeluun esim:
keksinmuruja, marjoja tai rouhittuja pähkinöitä
tai
rohkea kokeilee "pippurista puolukkaa"




Näin syysaikaan musta tuntuu että oon pikkuhiljaa muuttumassa puolukaksi koko muikkeli! Sitä tungetaan meillä nyt ihan joka paikkaan :D Puolukka löys tiensä siis myös meidän suklaamousseen.
Tein puolukkasurvoksen, jonka maustoin (sokerin lisäksi) Santa Marian Cacao & Chili mausteseoksella. Aika mielenkiintoinen yhdistelmä, todella raikasti suklaista herkkua <3






(Ja kaikille ihanille jotka tsemppaavat mua dietissä niin tiedoksi, itse en ole näitä mussuttanut vaan ihan "kielikopelolla" maistanut valmistusvaiheessa hih :D ) 

Kurkkaa myös viikonlopun maukas ja kevyt lounasvinkki, herkkulihapullat salaatilla täältä <3 Lupsakkaa ja nautinnollista viikonloppua kaikille ihanoille :D

Terkkuja
Nadja