torstai 29. lokakuuta 2015

Lasten kasvatusta lempeästi

Usein mietin että kuinka minä kasvatan omia lapsiani? Mulla ei nimittäin koskaan ole ollut mitään "sotasuunnitelmia" tai mitää erityistä kasvatusmenetelmää jota noudattaisin. Meillä lapset ovat tempperamentiltaan ja luonteiltaan niin erilaisia että olen saanut kyllä (lähes) jokaisen kohdalla keksiä pyörän uudestaan, Ja tietysti kasvavat lapset ja eri ikävaiheet tuovat omat haasteensa. Tällä hetkellä meillä kasvatetaan taaperoita, esiteiniä ja murkkuja.

Ennenkaikkea arvostan lapsilähtöisyyttä kasvatuksessa. En sitä että lapsi saa määrätä ja olla kuninkaana, vaan enemmänkin niin että otetaan kasvatuksessa lapsen persoona, tarpeet, vahvuudet ja heikkoudet huomioon.  Aivan eri systeemit ja haasteet mulla on ollut esim 4-vuotiaan Maijan kanssa jos vertaa 4-vuotiaaseen Onniin. 

Jos nyt kuitenkin (ettei postaus veny turhan pitkäksi :)) kertoisin mun omat näkemykset pikkasten kasvatuksesta. Eli kuinka käytännössä Napanen toimii, kun ollaan 2- ja 4-vuotiaiden (tempperamenttisten tyyppien) kanssa liikenteessä?


-Ennemmin kuin annan jäähyä, otan syliin. Syli rauhoittaa ja sylissä on turvallista käydä läpi tilanne johon on pitänyt puuttua ja josta voisi koitua rangaistus. 
-Ennemmin kuin kiellän ja huudan  huoneen toiselta puolelta, menen lapsen luo, otan kädestä kiinni, ohjaan toisaalle. Mieluiten aina puhun kauniisti ja lempeällä äänellä, se rauhoittaa myös lasta. 
-En uhkaile turhia, vaan jos sanon esim että "Seuraavan kerran kun teet "niintainäin" niin lähdemme kotiin." niin kotiin lähdetään jos törppöillään. Yleensä ottaen tämmöiset lauseet ovat harvinaisia, en tykkää "uhkailusta", mutta joskus oon tähän turvautunut. Ja tosiaan ollaan lähdetty vaikka ei itseäkään ois ees huvittanut :D
-Tsemppaan lasta aina kun mahdollista, kehun ja kannustan. Positiivisuus ja kannustus hakkaa negatiivisuuden satanolla. Esim siirtymätilanteissa kannustaminen oikeaan suuntaan on vähintäänkin hedelmällistä.
-Silitän, halaan, pussaan, otan syliin aina kun lapsi sitä haluaa (ja välillä vaikkei niin haluaisikaan). Lapelle tuo turvallisuuden tunnetta kun leikin lomassa kulkee vaikkapa äidin ohi ja saa pienen paijauksen poskelle. Ja turvallisuuden tunnetta ei vaan voi koskaan olla liikaa.
-Vältän saarnaamista! Ai kamalinta mitä tiedän on saarnaaminen/paasaaminen pienelle lapselle. Asiaa vatvotaan ja väännellään ja käännellään suu vaahdossa, selitetään ja pajatetaan, torutaan ja ripitetään.. Mun mielestä riittää kun asian sanoo selkeästi, lyhyesti ja ytimekkäästi. Niin että pointti menee oikeasti perille.
-Tarvittaessa lapsen pitää osata pyytää anteeksi, sen vaadin.
-Pitää osata totella aikuisen sanaa (turvallisuus ja käytösasiat)

Ettei nyt ihan överiksi menisi, niin kyllä myönnän että välillä menee pinna poiks, ja silloin heläjää ikkunat jos tämän mamman saa suutuksiin asti. Ihmisiä me kaikki onneksi vaan ollaan <3 

En usko vapaaseen kasvatukseen mutta lempeään kylläkin <3
Onko teillä jotain tiettyä kasvatustyyliä jota noudatatte? Osaatteko poimia mun tekstistä jotain yhtäläisyyksiä oman kasvatustyylin tai toimintatapojen kanssa? Vai menikö ihan  syteen ja saveen koko homma?


Terkkuja
Nadja

30 kommenttia:

  1. Voi että, sulla on kyllä ihanat ohjeet! Mää en pysty tuohon...Ihanaa loppuviikkoa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Nää on vaan mun juttuja :D Meidän lapsilla on niin vahvoja tempperamentteja ja ovat myös herkkiä että tämä lempeys sopii ja toimii meille.
      Ihanaa loppuviikkoa <3

      Poista
  2. Huiput ohjeet! Meidän neiti on todella temperamenttinen luonne ja vaikka itse olenkin hyvin erilainen luonne, en koskaan yritä muuttaa lasta, vaan nimenomaan käyttää hänelle sopivia menetelmiä kuten mainitsitkin. Pusuja ja haleja ei meilläkään säästetä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja meillä tosiaan toimii huipusti :) Ja mulle luontevaa toimia just näin ku toimin.
      Pusuja ja haleja ei kyl tarvii pantata todellakaan <3 <3 :)

      Poista
  3. Njoo, siis hyvältähän tuo kuullostaa :) Itse ajattelen joistakin kohdista vähän toisin (en niin että joku vaihtoehtosi olisi "väärin" vaan että on monia erilaisia tapoja) mutta perustelen ne myös vähän eri tavalla. :) Esimerkiksi huoneen poikki sanominen, esimerkiksi kieltäminen, on asia joka liittyy jo nelivuotiaalla siihen että ottaa annettuja ohjeita vastaan ilma että aina mennään kädestä ohjaamaan muuhun puuhaan. Miellän sen siis lapsen omaa kasvamista ja ajattelua kehittäväksi, kunhan lapsi siis on oikean ikäinen. Muuten olen hyvinkin samoilla linjoilla: selkeät ohjeet, positiivinen vahvistaminen, paljon läheisyyttä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurinpiirtein (melkeen ainakin) niin monta hyvää ja sopivaa tapaa toimia on , kuin meitä vanhempiakin on :)
      Meillä taas 4-vuotias tarvitsee vielä mun tukea ohjeiden ja kieltojen vastaanottamisessa. Niin nämä lapset ovat erilaisia :)
      Ja hyvät linjat sulla :) <3 kasvatuksen(kin) suhteen :D <3

      Poista
    2. Samoilla linhoilla täälläkin, vuoden vanhaa ohjaan kädestä pitäen, mutta kolmivuotiaankin pitäisi jo ymmärtää huoneen poikki sanomista. Jos ei sanomalla kauempaa mene jakeluun, niin sitten mennään viereen sanomaan :)

      Ja kyllä täällä huudetaan, vaikkei siitä hyötyä ole... Johdonmukaisuus ja lapsentasoinen (niin kirjaimellisesti korkeudelta kuin sitten ymmärryksenkin puolesta) ohjaus toimii paljon huutoa paremmin.

      Poista
    3. Tilanteesta ja lapsesta riippuen tietty :)
      Esim riitatilanteet, riehakkaat leikit yms vaatii kyllä ihokontaktin myös. Muuten menee huuteluksi tai jankkaamiseksi ja sitä inhoan.

      Ja huutamisesta ei tod ole hyötyä, mutta joskus se on vaan se "viimeinen" (äärimmäinen) keino :D Tai pinnanmenetys :P

      Poista
  4. Aika samalla tavalla mennään täälläkin :) tahdon ottaa lapsen persoonallisuuden huomioon ja hänen tunteita ei saisi väheksyä. Paljon syliä ja positiivista huomiota, niin hän tuntee olevansa tärkeä :) toki silloin olen napakka ja ehdoton, jos on tarvetta. Esim. Suojatien yli mennään käsi kädessä ja tänään piti ihan silmiin katsoa poikaa ja sanoa että ketään ei saa purra. Joidenkin mielestä olen varmaan vähän lepsu äiti, mutta viis siitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Tietyissä esim turvallisuuteen liittyvissä jutuissa olen aivan ehdoton. Mutta kyllä lapsilla pitää olla tilaa hengittää ja olla omia itsejään <3
      Mä luulen kans että monen mielestä voisin olla aavistuksen lepsu, mutta eipä ole heidän päänvaiva. Olen niissä asioissa tiukka joissa koen sen olevan tärkeää ja joissain jutuissa on taas pidempi siima :)

      Poista
  5. Meidänkään kasvatustyyliä ei voi laittaa mihinkään tiettyyn kategoriaan, mutta samalla tavalla kuin teilläkin meillä noudatetaan tiettyjä periaatteita ja vielä aikalailla noita samoja joista kirjoitit. :D Välillä joudumme erottamaan pojat eri huoneisiin kun meno yltyy liian pahaksi. Se ei ehkä ole ns. "jäähyä", mutta leikin lopettamista ja tilanteen purkamista.. Yksi josta pyrimme myös pitämään kiinni on se, että kun väistämättä joskus kiellämme lastamme tekemästä jotain, selitämme aina MIKSI se on kiellettyä.. Näin meillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että on saman suuntaisia juttuja teillä :) Ja tottakai tilanteen mukaan tääläkin mennään. Joskus on semmoisia situationeja että nopea ja kärkäs puuttuminen on ihan ehdodotonta. Esim 4 ja 9 veet meillä saa keskenään aikamoista painia aikaan ja näissä tilanteissa pyydetään isompaa siirtymään yläkertaan leikkeihin ja pikkusempi "joutuu" jäädä alas. Eli just leikin lopettaminen ja tilanteen purku :D

      Poista
  6. Mä oon muuten täysin samoilla linjoilla sun kanssa mutta eroan siinä että mä kyllä korotan ääntäni. Joskus kun ei tunnu menevän perille _millään_ niin sillon ärähdän ja sit Helmi pyytääkin jo anteeksi ja antaa halin. Toinen että mä laitan myös jäähylle jos on oikeesti tehnyt jotain tosi tuhmaa,esimerkiksi Helmi tuuppasi tässä joku aika takaperin Hennin kylkiedellä telkkari tasoon niin laitoin jäähylle, sen jälkeen keskusteltiina asia läpi ja helmi pyysi henniltä anteeksi. Näitä kasvatustapoja on varmasti yhtä monta kuin on vanhempiakin :D Sä olet kyllä hyvä äiti ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, toimintatapoja on varmasti just yhtä monta kuin on vanhempaakin :) Ja kyllä osaan minäkin ärähtää :D Viiden lapsen äitinä tää ärähdystoleranssi on varmaan kasvanut aika korkeeksi tosin!
      Ja kiitos Nea <3 Samoin sulle, oot ihan mahtis mama <3

      Poista
  7. Mä olen vähän tällainen hippikommuunin kasvatti ja meillä saa lapset aika vapaasti kasvaa, toki ohjaan aina oikeaan suuntaan ja olen paikalla aina. Käytän paljon apuna myös nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan opeejani myös kotona. Rajat on rakkautta ja jokainen laittaa omat rajansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajat on rakkautta ehdottomasti <3
      Ja kiva kuulla että olet nuoriso/vapaa-ajan ohjaaja! Mä aikoinani aloitin myös koulutuksen mutta aloin odottamaan esikoista "kesken kaiken" ja näin jäi myös opinnot toisella paikkakunnalla harmillisesti kesken.

      Poista
  8. kuinka kauan olet Nelli ollut nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana ja minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kiinnostaa koska kerroit käyttäneeksi niitä oppeja paljon.

    VastaaPoista
  9. Hyvin samansuuntaista tyyliä on täälläkin havaittavissa. Rajoja ja rakkautta, sitä yritän pitää sopivana ohjenuorana. Kivitys varmaan odottaa joidenkin osalta, mutta en voi sietää vapaata kasvatusta! Jostain syystä niin äärettömän usein, jos ei jopa joka kerta, niin vapaa kasvatus on mun mielestä hyvin verrannollinen huonoon käytökseen, minänminä -ajatteluun ja törppöilyyn. Yhtä usein, kun tällaiseen törmään koitan ajatella, ettei se ole sen lapsen vika. Syyttävä sormi pitäisi olla lapsen kasvattajaa kohtaan osoittamassa. Tosin, en myöskään halua nyt sanoa, että huonosti käyttäytyvä on aina vapaasti kasvatettu. Kaikki lähtee ihan sellaisista perusjutuista. Saako esim. lentokoneessa potkia edessä olevan tuolia? Voiko yleisessä tilassa istua kengät jalassa niin, että jalat on nostettu tuolille/sohvalle? Pyydänkö anteeksi, jos törmään johonkin? Ja niin edespäin.

    Oikean ja väärän koitan lapsille opettaa. Hyvät tavat esim. ruokapöydässä ja kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Ne pitää osata. Muut pitää ottaa huomioon ja toista ihmistä tulee lähtökohtaisesti kunnioittaa. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta ilkeä ei sen vuoksi saa olla. Yhteiskunta pyörii vain yhteisillä säännöillä ja sillä, että niitä noudatetaan :D

    Kyllähän tuli paasaus :D oooops!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih ;) Hyvä paasaus oli, ja kiva että mun postaus herättää ajatuksia, ihan loistavaa <3

      Poista
  10. Meillä mentiin aikalailla Teininonsterin kanssa näin tai vapaalla kasvatuksella tai miten haluaa asian ilmaista. Siis meillä ei ole oikeastaan sääntöjä, asioista keskustellaan ja sovitaan. En pahemmin menettänyt hermoja. Mutta nyt kun yläkoulu alkoi on tyttö ollut jatkuvasti "ongelmissa" ja oon alkanut saarnaamaan sekä välillä huutamaan. Ja joka kerta tunnen siitä syyllisyyttä. Mutta jotenkin tuo teini saa mun pinnan palaa. Mutta näillä samoilla aion mennä Ässän kanssa. Ja yritän keksiä teini-ikään paremman konstin kuin nyt ollut Teinimonsterilla... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä teinin kanssa on ihan eri haasteet kuin uhmaikäisen kanssa!! Hih :D

      Poista
  11. Meillä mä en osaa sanoa paremmin kuin et kasvatetaan rakkaudella<3 sääntöjä on, mutta välillä oon turhan lepsu. Joskus saatan korottaa ääntä ja sitten pyydän anteeksi ja sanoin olevani hölmö. Meillä halitaan paljon ja päivittäin on halihetkiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkaudella täälä myös <3 Haleja ei voi ikinä saada liikaa!! <3

      Poista
  12. Toimivia ohjeita taatusti <3 Äitiys on välillä rankkaa ja vaativaa muttapalkitsevin työ kuitenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja kyllä äitiys on se haastavin jobi tässä elämässä <3 Ja ehdottomasti antoisin myös!!

      Poista
  13. Mä en vielä tiedä minkälainen kasvattaja musta tulee, mutta nyt ainakin ajatukset on justiin samanlaisia kun sulla! <3

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi, arvostan <3