sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kauan kadoksissa ollut unelma! Nyt taas muistan mitä mä oikeesti halusin..

Jos te nyt pääsisitte lukemaan omia kirjoituksianne ala-aste aikaisten kavereiden ystäväkirjoista niin muistatteko yhtään mitä olisitte kirjoittaneet haaveammatin kohdalle? Oliko joku yksi, esim kampaaja tai lääkäri tai kaupantäti mikä ois aina toistunut vuodesta toiseen vai vaihtuiko ammattihaaveet päivän ja fiiliksen mukaan?

Jos lukisitte ala-asteikäisen Napasen kirjoituksia, haaveammatin kohdalla lukisi aina näyttelijä tai laulaja.(Tai joo, kerran 10-11-vuotiaana kirjoitin lähetyssaarnaajaksi Kiinaan, mutta se oli semmonen hetken hairahdus :D ) Mä olin semmonen lapsi joka oli aina pää kolmantena jalkana änkeemässä itseään kaikkiin näytelmiin, kuoroihin, esityksiin, kilpailuihin, ihan kaikkeen missä sai ees jollain tapaa olla esillä. Varmaan jopa ärsyttävyyksiin asti :D Mutta olin semmonen reipas ja itsevarma niin kyllä mut aina iloiten mukaan otettiinkin kaikkiin projekteihin (tai ainakin mä luulin niin :D).


Mä olin niin varma siitä että musta tulee oikeesti näyttelijä tai jonkin sortin taiteilija että en nähnyt edes mitään muita vaihtoehtoja, eikä mun haaveissa ollut yhtään mitään utopistista. Musta tulee taiteilija ja piste, helppo nakki, peace of cake.
Mä teinkin töitä haaveiden eteen ja yläasteella vielä valitsin valinnaisaineiksi tanssia ja ilmaisutaitoa, kunnes sitten jonain päivänä hokasin et eihän se ookkaan mitenkään sanottua että musta oikeesti vois tulla jotain semmosta mistä haaveilin. Mun kaveriporukassa ei ollut muita joilla olis ollut samankaltaisia haaveita ja yleensäkkin kaikki taiteelliset tai teatterista kiinnostuneet leimattiin ihmehipeiksi, ja niitä pidettiin outoina ihan suoraan sanottuna. Mä en halunnut olla outo, ja pikkuhiljaa omat haaveet ja unelmat vaan kuoli pois. Amikseen mentäessä mä en enään uhrannut pienintäkään ajatusta mun suurimmalle haaveelle. Sitä ei enää ollut. 

Perhana. Mä oon tänä viikonloppuna herkistynyt ajattelemaan mun menetettyä unelmaa, ja funtsinut että voi paska kun joku, JOKU olis vaan tullut sanomaan mulle että älä luovuta, älä mee virran mukana. No turha sitä on enään itkeä.
Mut mä haluaisin jollain asteella herättää mun haaveet henkiin. Mitä se vois olla? Ehkä jotain kurssia, tai harrastajateatteria? En ole vielä ehtinyt oikeen tutkia mitä kaikkia mahdollisuuksia on harrastaa esim teatteria , näin aikuisena, mutta kyllä mä jotain keksin. Mä haluan elämässä heittäytymistä ja luovia ihmisiä mun ympärille, haluan kokeilla omia rajojani ja mihkä mun rahkeet riittää. Keep on dreaming <3 Niin mä teen nyt <3

Kuvat Norudemu

Onko teillä jotain jo unohtuneita tai kuihtuneita haaveita, joita kaivelemalla voisit ehkä löytää taas palan omaa itseäsi? Semmosia vaikka juurikin lapsuusiän unelmia jolloin vain taivas oli rajana ja joihin "todellinen maailma" ei ollut vielä päässyt puuttumaan? Mä olen ihan yllättynyt kuinka herkäksi tämä funtsailu on mut vetänyt.. Isoja asioita <3 Mutta uskon että vähän "repimällä" oppii taas tuntemaan itseään paremmin.

ps. jos ootte missanneet ihanan Taikalinnan talvihattuarvonnan, niin Täällä <3 ehdit vielä osallistua! Arvonta päättyy tänään sunnuntaina klo 22.00!

Terkkuja
Nadja








44 kommenttia:

  1. Just niin, Keep on dreaming :) Nyt aikuisiällä minäkin muutamien katkovuosien jälkeen etsiydyin tanssi ja voimisteluharrastuksen pariin takaisin ja nyt haaveilen, visioin harrastajateatteri-hommasta tai jostain impro-kursseilusta - uskon että ne löytyy jossain vaiheessa. Minäkin siis ala- ja yläasteella tykkäsin teatteri-jutuista, vaikka en minä näyttelijää tavoittelekaan :) Enemmänkin sitä itsensä ilmaisua ja purkamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi aivan ihanalta kuulostaa! <3 joku tanssi tai improkurssi vois hyvinkin olla mulle se askel ja juttu mitä haluan :) ja siitä eteenpäin niillä mahiksilla mitä perheenäidillä nyt on :) En mä itseäni myöskään välttis ihan oikeana näyttelijänä osaisi nähdä mutta jotain itsensä toteuttamista haluan!

      Poista
  2. Ihanaa kuulla, että olet saanut haaveistasi kiinni takaisin :) Pidä kiinni ja älä anna muiden mielipideiten vaikuttaa asiaan!

    Itse olen niin kateellinen, kun heitin haaveeni vuosia sitten pois. Ei niinkään toisten ihmisten takia vaan itseni. Ymmärsin, että minulla ei ollut mahkuja, mutta sinulla on mahdollisuudet auki! :) Jatka eteenpäin.

    Kommentoin anonyymisti, koska puhelin. Mutta voisi olla mahtavaa jutella kahdestaankin. Minut löytää kikistä nimellä DepressedHyper

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista :) en mä ties onko mullakaan mitään oikeita mahkuja tulla näyttelijäksi, eikä se ole enää niin tärkeää kuin lapsena. Mutta harrastusmielessä haluan löhteä kokeilemaan siipiäni. Ja mistä sitä koskaan tietää minne elämä vie, jos itse vaan on asialla! :)
      Mitä esteitä sulle tuli unelmiesi eteen, kun kirjoitit ettei sulla ollut mahiksia?
      Mulla ei ole kikkiä enkö oikeastaan edes tiedä mikä se on :D :D

      Poista
  3. Täällä on kyllä pistetty omat haaveet toteutukseen! Muutto ulkomaille on ollut haaveena jo yläasteikäisestä saakka, pikkuhiljaa ollaan menossa jo sinnepäin :) Muksuna unelma-ammatti oli laulaja ja aika monella laulukurssilla tuli silloin käytyä, oli mulla jopa toivoakin, sillä treenillä musta olisi voinut tulla edes kuorolaulaja, haha. Esiintymisenpelko tuli kuitenkin kuvioihin ja siitä unelmasta piti sit luopua :) Pidä unelmista kiinni, kovalla työllä ne voivat toteutuakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sielä on kyllä pistetty tuulemaan ja hihat heilumaan unelmien eteen <3 Niin pitääkin! Mulla on kans iän mukana tullut ramppikuumetta, mutta kyllä se jännitys jossain määrin kuulukin asiaan :) Kiitos <3

      Poista
  4. No nyt vaan härkää sarvista ja kohti unelmia! ♡ Sun haave ei ole edes mitenkään utopinen, hyvin voit teatteriin hakea ja sitä kautta joskus päästäkin ehkäpä näyttelijäksi! Mä halusin olla astronautti, laulaja tai johnny deppin vaimo. Laulaja olis noista realistisin mutta mä en tykkää niinkään esiintymisestä, suihkussa/autossa/yksin kotona sit taas laulan ja joraan täysiä :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 Vaasassa ei vaan niin hirveesti ole tuota harrastajateatteritarjontaa, tai sit en ole osannut katsoa oikeista paikoista. Mut kyllä mä jotain keksin! :)
      Mä oon kans semmonen suihkussa ja autossa hoilottaja :D Se on kyl niin rentouttavaa :)
      Ja hei miks et nyt muka enää vois päästä Johnny Deppin vaimoks :D Ihan helposti ;)

      Poista
  5. Ei muuta kuin lämmittelemään sitä unelmaa ja katsomaan, että miten sen saisi vielä mukaan elämään. Teatteri on varmasti antoisa harrastus ja siitä mukava, että sen voi aloittaa ihan minkä ikäisenä tahansa.

    Itse haaveilen hiukan uudesta soittimesta ja salaisissa haaveissa on vielä kerran muuttaa ulkoimaille asumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä nyt lämmitellään <3 ja pienin askelin kohti unelmaa :)

      Ja onnea sulle myös haaveisiin <3 Ulkomailla asuminen houkuttelis myös mua :)

      Poista
  6. Hienoa, että löysit kadonneen unelmasi. Mikään ei ole myöhäistä. Haaveet on tehty toteutettaviksi.
    Itselläni ei ole ollut koskaan ammattihaaveita, edes lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä, vielä ei ole myöhäistä todellakaan :) Ja haaveita kohti vaan! <3

      Poista
  7. Mulla kävi niin, että haaveeni toteutui, ammatillisessa mielessä...Aikuisen haaveammattiini pääsin vielä sitten myöhemmin. Aina pitää olla jotain haaveita. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sullahan on käynyt paremmin kuin hyvin, upeeta :) !
      Ja kyllä tavoittelun arvoiset haaveet ja unelmat, ja niitä kohti pyrkiminen pitää ihmisen virkeänä <3

      Poista
  8. On se tunteellista päästä muistelemaan lapsuudenajan haaveita - etenkin jos se on sinulla pysynyt samana pitkään :)<3 Toivottavasti löydät jonkun tavan päästä lähemmäksi omia haaveita! Minä olen haaveillut monen moisesta jutusta pienenä. Halusin olla merenneito, äiti, opettaja ja askartelija. Hahaa.. Nykyään haaveet ovat hieman erilaiset - mutta salaa toivon, että oikeasti lähden toteuttamaan niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana <3 merenneito, äiti ja askartelija, niin parhaita <3 :D
      Mä olen kyllä halunnut myös aina äidiksi, ja se ihanin unelma onkin toteunut jo onneksi muutamaan otteeseen <3 :)
      Ja salahaaveet on ihan yhtä tärkeitä kuin "julkisemmatkin", yleensä ihmisten suurimmat haaveet onkin just niitä salaisia, mitä ei uskalla edes ääneen sanoa <3 :)
      Kohti haaveita ja unelmia siis!

      Poista
  9. Hienoa mietiskelyä, pysäytti miettimään.

    Aloin tosissani miettiä mitä sitä ala-asteella halusi.
    Parturi oli minulla pienenä haave, ja nyt kun koulutus on käyty niin eipä se unelma ollut aivan minulle luotu.
    Yläasteella lakitieto kiinnosti minua paljon, ja otin siitä valinnaisia kursseja. Kauppiksessa istuessa olin päättänyt opiskella paljon, ja minua kiinnosti yritystiede ja yritysten lakiasiat ym.
    Äitiyslomalla kaikki sitten jäi, innostus lopahti.

    Ehkä kaikki unelma-ammattini ovat pyörineet tavalla tai toisella lähellä yrittämistä ja yrityksiä.
    Nyt olen avoin kaikille, ja katson ja mietin mihin suuntaan.

    Olen nyt alkanut itse myös miettimään toiveasioita mitä halusin toteuttaa Navan äitiysloman jälkeen mitkä jäivät.
    Ja hakenut niiden toteuttamiseen pikku hiljaa uutta suuntaa.

    Avoimin mielin, tarmolla ja sisulla lähden jossain kohti taas suuntaamaan niin unelmiani kuin unelma-ammattiani. Mutta juuri nyt haluan vielä hetken pysähtyä. Ja antaa aikaa perheelleni.

    ( Tulipa pitkä, ajatusvyöryjä, katkeilevia ajatuksia ja muuta sekavaa täynnä oleva kommentti :D )


    - mami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on totta että joskus pitää tehdä joku juttu et huomaa et se ei ollutkaan itseä varten <3

      Ja nyt hengähdät hetken perheelle, sit on taas aikaa ja paukkuja lähtee koittaan siipiään <3

      Poista
  10. Minulla ystäväkirjoissa haaveammatin kohdalla taitaa lukea opettaja / liikunnanopettaja. Opettajaa minusta ei tullut, mutta liikuntaryhmiä ohjaan tällä hetkellä osana työtäni. Minusta tuntuu, että hyvin moni unelmani on toteutunut. Kun on vaan uskaltanut unelmoida ja alkanut ottaa askelia niitä kohti. Eli sinuakin kannustan vaan etenemään kohti unelmia. Unelmat voivat toteutua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl tuntuu tosiaan siltä et harmittavan moni oma unelma ja haave on vaan tallautunut eteenpäin vyöryvän elämän alle. Mutta tässä onkin eletty aikamoisia ruuhkavuosia viimeiset vuodet. Vielä on onneksi aikaa lähteä toteuttamaan niitä omia juttuja :)

      Ja sulla on kivalla tavalla toteutunut tuo lapsuuden haave <3 :)

      Poista
  11. Voih!! Just niin, pitäisi kyllä vaan tavotella semmosta mitä haluaa :)
    Mun haaveammatteja niissä ystäväkirjoissa oli siivooja ja kaupantäti. Ja kaupantäti musta tuli:D
    Myöhemmin, kun ei enää ystäväkirjat olleet IN, ne on vaihtuneet kyllä ihan muihin juttuihin:DD
    Näytteleminen on kans ollut mun sydäntä lähellä, ja harmittaa ihan hirveästi että aikonaan jätin miniteatterin kesken!! En vain enää halunnut yksin jäädä harrastaan sitä, kun paras kaverini lopetti :( Olis pitäny vaan uskaltaa jatkaa, koska mielellään näin aikuisiälläkin näyttelisin :)
    Koskaan ei kai oo liian myöhäistä!! Joten sä kans, eikun hakeen vaan, jos jossain jotain teatteritoimintaa on tarjolla!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuo just kun teininä sitä on niin herkkä kaikella ympärillä olevalle et helposti kadottaa ittensä ja sen mitä haluaa <3 ja ihanat haaveet, kaupantäti ja siivooja :) Oot ollut selvästi "toiminnan nainen" pikkusena :)

      Lähdetään nyt tavoitteleen niitä meidän omia juttuja <3 !!

      Poista
  12. Nyt ei muuta kuin haaveita kohti.♥
    Mä haaveilen siitä kätilön ammatista, ehkä se joskus käy toteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! <3
      Ja susta tulis kyllä varmasti upea kätilö <3 Kohti unelmia siis!

      Poista
  13. Kamalaa, että unelmista joutuu luopumaan oudoksi leimautumisen pelossa :O Meissä ihmisissä on kyllä joku ihme lannistajageeni. Itse yritän olla vahva omien unelmieni kanssa, vaikka välillä toiset ihmiset saattaa katsoakin vähän kieroon.

    Toivottavasti sä saat vielä unelmistasi kiinni! Älä päästä niitä ainakaan karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun tän uudestaan löysin niin en päästä pois! <3

      Ja mä luulen että en yhdellekkään kaverille edes kertonut mun haaveista, enää yläasteella siis. Ehkä ne olis hyväksynyt mun haaveet ja jopa kannustaneet, mutta en vaan uskaltanut hihhulileiman pelossa niitä tuoda esille <3

      Poista
  14. Sarjakuvapiirtäjäksi! Se oli mun haave :) ylä-asteella piirsinkin sarjakuvia ja kuvaamataito oli 10. Mutta sitten menin vain lukioon, koska oli kuulemma hölmöä yrittää tienata tuolla tavalla :( ehkä joskus vielä jatkan piirtämistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo just! Kenellä on oikeus sammuttaa toisen palo jotain haavetta kohtaan. Kun itse vaan aina muistais kannustaa omia lapsia tavoitteleen sitä kirkkainta tähteä. Mikä se sit kellekkin on <3 Kyllä elämä sit opettaa mihkä on rahkeita :D
      Ja ihmees alat piirtään! Mä en oo ikinä ollut hyvä piirtään ja olen kyllä ihaillut toisten upeita taitoja!

      Poista
  15. Unelmat vievät ihmistä eteenpäin ja niitä pitää olla. Osa toteutuu, osa ei. Itse halusin olla kuuluisa muotisuunnittelija mutta alan raadollisuus jä väliinpitämättömyys alkoi kuvottamaan. Ja nyt olen vihdoin tässä. Haluan ohjata ihmisiä toisenlaiseen kulutukseen ja opastamaan miten helppoa vaatteiden muokkaus onkaan.
    Ja unelmia on tullut koko ajan uusia ja nyt olemme menossa kohti tärkeää unelmaani. Ehkä pian bloggaan toisessa maassa, minulle niin rakkaassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sä selkeesti teet sitä mistä oot aina haaveillut <3 Vaikket nyt olekkaan suuren muotitalon leivissä :)
      Ja aivan ihana kuulla että suuri haaveesi ois toteutumassa! Waude! :)

      Poista
  16. Unelmat on ihania, vaikka ne eivät koskaan toteutuisikaan. Mä halusin kuuluisaksi laulajaksi, mutta unelma murentui, kun tajusin etten osaa laulaa. Nauhoitin nuorempana jopa laulua ja kamalalta kuulosti. Niin nuotin vierestä. Nyttemmin olen hyväksynyt asian ja aariani kajahtelevat vain suihkussa. Se saa riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan :D Onneksi saa suihkussa laulaa! :D
      Enpä usko että mustakaan seuraavaa valkokangastähteä tulee :D Mutta jotain harrastusmielessä <3 Se ois pala sitä unelmaa.. :)

      Poista
  17. Mene ihmeessä haaveita kohti rohkeasti ja tällä kertaa mee loppuun asti, niin pitkälle, että oot tyytyväinen! :) ite oon aina haaveillu laulamisesta, jollain tasolla ja halunnut ottaa laulutunteja ja panostaa siihen asiaan, kun siitä niin tykkään. Mutta kerran eräs ihminen tylytti mulle ja teki harvinaisen selväksi, ettei missään nimessa kannata, kun enhän mä osaa pätkääkään laulaa, eikä musta koskaan mitään laulajaa tulis. Noo, sen jälkeen en oo pahemmin laulanu, enkä siitä samalla tavalla nauttinu. Ei tässä mikskään laulajaks olla ryhtymässäkään, mutta kyllä mä niitä laulutunteja vielä joskus otan ja laulan vaikka kuulostaisin kuinka kamalalta ;D
    Tsemppiä sun haaveiden toteutumiseen!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja samoin sulle! Unelmia kohti, ja niin pitkälle minne omat rahkeet riittää <3 Ja tommoselle tylyttäjälle pitäs näyttää kieltä! Tai pehvaa!! :D :D :P

      Poista
  18. Eikä!! mun on pakko mennä kaivelemaan menneisyyden aarteita varastosta ja tarkastaa mitä unelmia tai ajatuksia tässä päässä on joskus nuorena ja huolettomana pyörinyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih <3 Aika liikkiksiä juttuja kyllä :) Ja voi päiväkirjat <3 Ne on kyl niin aarteita!!

      Poista
  19. Unelmiaan ei pidä unohtaa! <3
    Itse haaveilin pieneä perhepäivähoitajaksi ryhtymisestä (kuten oma äitini) ja tavallaan pääsin kotiäitivuosina tätä haavetta toteuttamaan kun isompien lasten kavereita pyöri aina meillä.
    Haaveilin myös tanssijan, laskettelun opettajan ja ratsastajan urasta mutta edelleen nuo ovat rakkaita harrastuksia vaikkei niistä työtä aikuusuuteen tullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! Ihanaa että oot saanut säilytetttyä nuo haaveet kuitenkin harrastuksena <3
      Ja oot oikeessa, unelmiaan ei kyllä sais unohtaa, sen kun muistais aina elämänpyörteissä <3 Ja hei tervetuloa lukijaksi!

      Poista
  20. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Tavoittele unelmiasi! Kuuntele sydäntäsi ❤ . Niillä sanoilla äiti minua aina kannusti. En luovuttanut, vaikka lukiossa opinto-ohjaajakin sanoi etten koskaan pääse opiskelemaan toivomalleni alalle. Siellä minä kuitenkin neljä vuotta istuin ja opiskelin. Ja sain paperit, teki kyllä mieli lähettää niistä kopio opinto-ohjaajalle :D. Tsemppiä sinulle unelman tavoitteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Mun mielestä just oman sydämen ääntä ei voi koskaan kuunnella liikaa, sen kun aina muistais ja pitäis mielessä. Samoin tuo kannustus on elintärkeää. Harva pääsee kiinni unelmiin ilman kannustusta. Lyttääjiä löytyy aina, mutta yksikin ihminen joka täysillä uskoo ja luottaa, auttaa pitämään unelman pinnalla <3
      ps. pistä opolle sähköpostia :D :D haha ;)

      Poista
  21. Hmm... musta piti tulla joko astronautti tai sitten Suomen ensimmäinen naispresidentti. Kumpaankaan ei taida riittää äly ja toinen nyt on jo muutenkin menetetty peli (kiitos vaan Tarja Halonen!!!). Tavallaan en kyllä vieläkään tiedä mikä musta tulee isona.

    Oon käynyt reilun vuoden taas tanssitunneilla (harrastus, jonka alotin kolmevuotiaana ja lopetin lukioikäisenä), mutta koska ne tunnit siirtyy niin vaikeakulkuisen matkan päähän, oon miettinyt laulutunneilla käymistä. Mäkin nimittäin olin sellainen ihme kuoro- ja näytelmäkerhohippi! :D
    Oi oispa ihanaa, jos jostain löytyisi sellaista harrastelijamaista kuorotoimintaa, jossa keski-ikä ei olisi 70 :D

    Kannattaa uskoa unelmiinsa! <3 Ehkä sullakin on vielä joskus Jussi-patsas tai Emma-pysti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee :D Unissani saan nostella pystejä :D Mut onneks edes sielä <3

      Ja kiva kuulla että sullakin on tämmöstä "hörhelö"-taipumusta <3 :D Mehän käytiin siskon ja äitin kanssa kokeilemassa yhdessä kuorossa, mutta ai apua, oli just semmosta liian vanhoillista laulantaa.. Jäis siis siihen yhteen ja ainooseen kertaan :D
      Toivottavasti löytyis sulle joku kiva kuoro tai just noita laulutunteja!

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi, arvostan <3