Ikävä niitä hetkiä, kun pienen lämmin iho on omaa ihoa vasten. Kauniit silmät katsovat syvälle omiini, katseessa maailman suurin rakkaus, ehdoton luottamus. Pienet sormet silittelevät ja suukku mussuttaa, välillä hymyillään kun on vaan niin ihanaa. Saman peiton alla, ilman kiirettä.
Mimosalla on vielä tuoreessa muistissa imetys, ja yhteiset hetket. Aamuisin poikkeuksetta pieni tyttönen silittelee rintaa ja muistelee vielä tissittelyn ihanuutta. Joskus jopa pyytää rintaa, mutta saman tien itsekkin nauraa, tietäen että ne ajat ovat ohi.. Mutta ajatus silti vielä pyrkii mieleen, niin Mimosalla kuin mullakin. Imetyksen lopetus itsessään sujui meillä täysin kivuttomasti ja Mimosan tahtiin. Aluksi imetyskerrat harvenivat n. yhteen kertaan päivässä, ja lopulta huomasimme että välttämättä ei joka aamu edes tissi maistunut, silloin tiesin että on oikea hetki. Lopullinen piste i:n päälle tuli kun olin Maijan luokan mukana leirikoulussa lähes viikon verran. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta yhteisiä imetyshetkiä, siitä saamme olla kyllä todellakin kiitollisia <3
Nämä imetysajat kumpusi nyt erityisesti mun mieleen kun luin Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kirjoituksen imetyksestä. Ihailin kauniita herkkiä kuvia ja matkasin muistoissani omiin ihaniin hetkiin. Te kaikki imettävät äidit, nauttikaa imetyksestä, ottakaa siitä kaikki ihanuus irti ja jos mahdollista niin kuvatkaa jokunen hetki kun imetätte lapsianne. Kuvat on korvaamattomia muistoja aintulaatuisista hetkistänne <3 Sanon tän siksi koska mä itse en ole juurikaan kuvannut, muutamaa kännykkäkuvaa enempää, ja näinä hetkinä kun muistelee, niin olisi niin ihana nähdä se näky silmillään aivan oikeasti <3 Vaikka muistoissa kuvat piirtyvätkin mieleen, on oikea kuvamuisto silti arvokas, korvaamattoman arvokas <3
Tässä vielä viimeisimmät kuvat jonka sain napattua Mimosasta rinnalla, varmaankin n. viikko ennen imetyksen lopullista hiipumista
Silmät sumeina, haikeuden ja onnenkyyneleistä <3
Terkkuja
Nadja
