tiistai 14. heinäkuuta 2015

Pipot kireelle, onhan kesäloma!?

"Nyt hiljaa, älä juokse, ei saa huutaa, ei saa nauraa, ei laulaa, ei pomppia, ei itkeä, ei tinttailla, älä tuijota, ei saa murustaa, läikyttää, maiskuttaa....jne jne " 

Lapsiperhe liikenteessä kesälomareissulla. 
Juna täynnä porukkaa; haudanvakavaa, torkkuvaa, kuorsaavaa, somettavaa, kuiskuttavaa, lukevaa....
Junassa pitää olla hiljaa, ei saa häiritä kanssamatkustajia. 
Pendoliinossa ei ole lastenvaunua tai leikkitilaa.




No mitäpä luulette? Kuinka me pärjättiin?

Fiilistelevää, innostunutta, jännittynyttä ja odottavaa sakkia äiti ja iskä 33 ja 36vee, lapset 13vee, 11vee, 8vee, 4vee ja 2vee. 
Teiniä, esiteiniä, uhmaikäistä, taaperoa, leikki-ikäistä..

Alkumatkasta (lähtö 5.50) oltiin kaikki hyvillä fiiliksillä lähdössä reissuun. Syötäisiin ensin aamupalat ja sen jälkeen kaikki ottais torkut..  
Hyssyteltiin lapsia ja varmaan kaikki tekstin alussa mainitsemat kiellot ja rajoitteet tuli mainittua useammin kuin kerran. 
Oli jotenkin itsellä kauheet vaatimukset omien lasten käyttäytymistä ja olemista kohtaan. TÄYSIN EPÄREALISTISET suorastaan. Miten ihmeessä junamatkasta ja reissusta innokkaat lapset olisi muka saatu rauhoittumaan nukkumaan?? No ei mitenkään! :D Ainakaan meidän lapsia!



Noin tunnin reissattua alkas jo verenpaineet olla kohdillaan, iskällä valui tuskan hiki, äidin ääni alkoi uhkaavasti nousta oktaavia ylemmäksi. Lapset tuskaili; pikkuset rääkyi, tahtoivat seikkailla, peput ei pysyneet penkeissä, isommat taistelivat keskenään. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja siinähän  oli jo oikein "perhesopan" ainekset koossa. 
Ei naurattanut, ketään,  ei sitten pätkääkään! Kellosta katsottuna jokainen minuutti tuntui vähintäänkin tunnilta.

Lopulta päätettiin vaan löysätä sitä pipoa. Lapset saivat höpötellä ja hassutella, vaikka välillä äityikin naurun remakaksi. Pikkuisten ei tarvinnut väkisin koittaa nukkua. Jos huvitti niin sai pelata kännykällä tai katsoa netflixiä. Pikkuhiljaa fiilis alkoi kohota ja lopulta pääteasemalle saavuttaessa oltiin jo kaikki taas hyvällä lomafiiliksellä :)

Kotimatkan pelastus oli ehdottomasti <3 Perhehytti <3 ja lasten leikkitila (jossa käytiin leikkimässä n. tunnin verran.)
Amatöörijunailijoina ei oltu kiinnitetty tarpeeksi huomioita istumapaikkoihin. Pahimmat mahdolliset junapaikat lasten kanssa matkustaville on varmasti juurikin nää keskellä vaunua olevat "peräkanaa"-paikat. Ja semmoisethan meillä näytti kotimatkalla olevan. Täyteen tällätty  junavaunu ja ME sielä keskellä..  
Onneksi hoksattiin vapaana oleva perhehytti <3 Sinne tälläydyttiin pikkuisten kanssa, lattialla mahtui tanssimaan, makoilemaan, tepastelemaan, sai jutella, nauraa, laulaa, syödä, juoda, höpötellä :D 
Kotimatka sujuikin jo suht leppoisissa merkeissä kokonaisuudessaan.







Tulipa pitkä vuodatus!
Tarinan takana pointti ja pohdintaa:
Onko se niin vakavaa jos lapset nauravat tai ovat tohkeissaan ja täpinöissään junassa, ravintolassa, tai muualla missä yleensäottaen ajatellaan että pitäisi olla hiljaa ja rauhassa? 
Onko oikein vaatia 2-, 4- tai 8-vuotiasta vilkasta, uteliasta lasta olemaan monta tuntia hiljaa pylly penkissä? 
Kumpi tilanne aiheuttaa enemmän "häiriötä" kanssamatkustajille; innokkaat, höpöttelevät, hömpöttelevät lapset vai hermopinkeet nalkuttavat, rähjäävät viivasuu-vanhemmat???

Mua alkas itteeni ainakin oikein ällöttään omat vaatimukset lapsiani kohtaan ja päätin heittää piutpaut mulkoileville kanssamatkustajille. Myös lapsilla ja lapsiperheillä on oikeus matkustaa ja reissailla. Tahdon että koko perhe nauttii matkustamisesta ja silloin pitää tehdä kompromisseja. 
Tietenkään junassa ei voi hyppiä ja pomppia, juoksennella tai kirkua, mutta lapset on lapsia enkä halua tukehduttaa lapsen innostusta kyyneliin vaan sen takia että joku toinen ihminen happamoituu siinä vieressä.

Olen puhunut :D 

Terkkuja
Nadja












9 kommenttia:

  1. Hahhah..osaan kuvitella :D Me oltiin muka niin viksuja että meillä oli mennessä vastakkaiset paikat ja maksettiin Akullekkin paikka että sitten saa ;) ja tullessa justiin se perhehytti. Hyvin meni, mutta onhan meillä sitä porukkaakin pikkuusen vähemmän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taas niin tohkeissamme varattiin junaliput että meni se paikan valitseminen ohi!!! Mieti! :D
      Randomina ei tullut ihan niitä "parhaita paikkoja" :P

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Nämä pohdinnat kuulostaa tutulta. Mun ainakin pitäisi välillä vähän löysätä omaa pipoa... Lapsetkin käyttäytyvät varmasti paremmin, kun vanhemmat on rentoja eivätkä kireitä jännittyneitä. Sellaisen olen pistänyt merkille, että nämä jurot kanssamatkustajat ärähtävät palautteensa varsin epäystävällisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No me ainakin konkreettisesti huomattiin että kun ite relas ja antoi lapsille tilaa niin homma alkoi toimia huomattavasti paremmin :)
      Mä veikkaan että aika monella vanhemmalla pipo kiristyy siinä vaiheessa kun omat lapset on ns ulkopuolisten pällisteltävänä ja arvosteltavana. Haluais että olisivat mahdollisimman kiltisti ja käyttäytyisivät tilanteeseen sopivalla tavalla. Mutta pingottaminen ja liian suuret (vanhemman) odotukset lasta kohtaan saa helposti kelkan kääntymään ihan prinkkalaan.
      Meidän viidestä lapsesta neljä elää tällä hetkellä aikasta haastavaa ikää ja tempperamentit kaiken kukkuraksi HYVINKIN räiskyviä :D Eli soppaa ja pällisteltävää löytyy ihan saletisti :P

      Onneksi kukaan kanssamatkustaja ei tullut sanomaan mitään, siinä vaiheessa olisi varmasti auennut tämän karhuemon sanallinen arkku ;) Mutta aikasta monta mulkoilevaa/uteliasta silmäparia näkyi sielä täälä. Toivottavasti annettiin edes hyvä show :P :D

      Poista
  4. Mua AINA hävettää oma kiukuttelu, ei lapsen: jos lapsi kiukuttelee ja mä pysyn tyynenä, olen ylpeä. Mutta koska mäkin olen vain ihminen, mokaan joskus ja vaivun sinne alhaiselle kiukkutasolle :( Arggggg olisinpa viilipytty-lehmänhermo-äiti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, pahinta on just jos ite menettää malttinsa.
      Hallittu kaaos on ihan ok, mä oon suhtkoht "lehmä" kuitenkin :D mut sit kun alkaa pakka levahtaa käsiin niin kyllä menee pasmat sekasin :/

      Ja onneksi me ollaan kaikki just "vaan" ihmisiä <3 niin aikuiset kuin lapsetkin :)
      Harmi että kaikki ei vaan sulata sitä faktaa :P

      Poista
  5. Töissä on tullut huomattua tosiaan, ettei se lapsen hassuttelu, kovempi äänen käyttö haittaa yhtään,mutta sitten ne vanhempien möykät, kiellot,uhkailut rassaa sitäkin enemmän. Mutta ihmisiähän tässä ollaan ja minäkin sorrun siihen pipo kireällä menoon,vaikka tiedän sen kuulostavan kauhealta. :) me ei olla junailua kokeiltukaan, ehkä joku pv. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä junalla on tosiaan hauska matkustaa ja vinkkinä kannattaa otta juurikin tuo perhehytti, jos vaan on tarjolla :) Kotimatka oli jo vallankin leppoisa sen ansiosta!

      Ja oon ihan samaa mieltä sun kanssa, vieraiden lasten hömpötykset tai kiukuttelut ei ahista yhtään, oman lapsen jekkuilut osuu vaan pahemmin johku hermoon :D :P
      Mutta pipot löysinä niin hommat sujuu leppoisammin ;)

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi, arvostan <3