Tasaväkistä vanhemmuutta, for real!

Kirjoitin pari päivää sitten postauksen Mitä jos äiti ei jaksakkaan. Postaus sai paljon kommentteja ja moni lukijakin palasi muistelemaan omaa jaksamistaan lasten ollessa pieniä. Toisille taas kirjoitus oli hyvinkin ajankohtainen henkilökohtaisesti. Yhtä kaikki, kiitos kaikista ihanista kommenteista <3 Erityisesti muhun kolahti kommentti facen puolelta, joka tuli mieslukijalta.

"Ei ole tarkoituskaan, että äiti kantaa harteillaan kaiken kuorman, isän pitäisi ottaa ihan yhtä suuri vastuu. Yhdessähän se lapsi hankittiin. Vuorottelemalla siitä selviää, ei kukaan vanhempi loputtomiin sitä arkea yksin jaksa." Aivan! Allekirjoitan todellakin ja olen täysin samaa mieltä, vastuu on yhtä lailla isällä kuin äidilläkin. 

Meidän perheessä on kaksi tasaväkistä vanhempaa, äiti ja isä. Meillä jopa niin että isä on nyt imetyksen loputtua ottanut vastuun mahdollisista lasten yöheräilyistä. Meillä iskä herää myös joka aamu ennen äitiä, laittaa lapsille aamupalat, ja pistää kahvin tippumaan niin että saan kömpiä filtti päällä aamiaiselle heräilemään. Minä taas olen puolestani ottanut iltahukit , eli laitan iltapalat ja peittelen lapset sänkyyn.

Meidän perheessä sekä äidillä että isällä on oikeus omiin juttuihin. Yleensä ollaan aina perheenä hääräämässä mutta mahdollisuus omiin harrastuksiin ja tärkeisiin juttuihin on yhtä lailla kummallakin. Jos iskä on työmätkalla viikonlopun niin äiti on viiden lapsen kanssa kotona, jos taas äitillä on menoja niin iskä on lasten kanssa. Joskus on jopa kysytty että kuinkahan se J sielä nyt pärjää kaikkien lasten kanssa? Hmm, mä tiedän että pärjää hyvin :) Ihan yhtä hyvin kuin minäkin :D Mutta ymmärrän myös sen että joku voi näin kysyä. Ei se ole ikävä kyllä itsestäänselvyys että vanhemmat ovat oikeesti tasavertaisia. 

Onko näin ollut meillä aina?? Vastaus on että ei. Kun tavattiin J:n kanssa minulla oli jo kaksi lasta, ja minä olin se ainut "oikea" vanhempi meidän suhteessa. J oli kyllä kaikessa mukana mutta minä otin vastuun. Kun Emil syntyi, jatkettiin vähän samaan malliin , tutulla kaavalla. Otin vastuun kolmesta lapsesta ja heidän tarpeistaan. En tahallani ominut lapsia, eikä J jäänyt tahallaan takavasemmalle. Se vaan meni niin. Jossain vaiheessa vauvan ja uhmaikäisten kanssa meno oli todella uuvuttavaa ja kävi tosissaan jo mun terveyden päälle. Univajetta oli ja stressi niin korkealla että verenpaine huiteli taivaissa, jouduin syömään verenpainelääkkeitä n. puoli vuotta. Lisäksi paniikkikohtaukset ja sydämen rytmihäiriöt vaikeuttivat arkea. 

Jouduimme käymään "virallisen kehityskeskustelun" , jos näin vois sanoa. Pikkuhiljaa J alkoi ottaa enemmän vastuuta, uskalsi ottaa vastuuta lapsista, ja minä opin hölläämään.  Varmasti olisimme päässeet helpommalla jos olisimme käyneet kehityskeskustelun jo aiemmin, sopineet yhdessä meidän perheen "pelisäännöt". 

Mä osaan todellakin arvostaa meidän perheen arjen toimivuutta ja toimivia työnjakoja. Meillä J nauttii kun saa illasta oikasta soffalle, ja minä häärään lapset sänkyihin. Mulle taas on maailman ihaninta että saan jäädä puoleksi tunniksi pidempään  sänkyyn aamuisin ja herätä kahvin tuoksuun <3 

Millaisia järjestelyitä teillä on perheessä äidin ja isän jaksamiseen? Onko tasaväkinen vanhemmuus teidän mielestä ihan normisettiä vai jotain ihan utopiaa?

Ylistys kokille!

Meidän iskä on oikeesti maailman paras kokki, intohimoinen, suurpiirteinen maximalisti :D Ruuanlaitto meidän perheessä onkin jakautunut aika fiftyfifty. Oikeastaan niin että iskä kokkaa pe-su ja äiti kokkaa ma-to. Suomeksi sanottuna siis iskä tykkää kokkailla vähän parempia viikonloppusapuskoja ja äiti keittelee arkisopat :D

Tänään J:n keittiössä valmistui ihan viimesen päälle lasagne tuttavallisemmin "herkkulasse". Niin perfect <3 asteikolla 1-10 annan 10+ :D 
Herkkulassen salaisuutena on ekstrasoosit; kermaa, tomaattimurskaa ja juustoa, ja tietty ripaus rakkautta <3 vierelle sopi oikein hyvin Myrttisen suolakurkut, love it!
Eilen iskä kattoi meille tortilla-illallisen ja perjantaina syötiin kaalilaatikkoa, mikä oli muuten aivan taivaallista. Himoissani olisin voinut vetästä kerralla koko 3:n litran vuuan huiveliin :D 
Ja koita nyt sitte pitää "kesälinjoja" yllä kun tommonen ihana kokki täälä häärää, ei oo heleppoo :P 

Ja meillä alkas muutes nyt vihdoin ja viimein koko perheen kesäloma , aika mahtava sunnuntaifiilis <3

Kuis  teillä kokataan? 

Syökää hyvin!
Terkkuja
Nadja

(Uus)Perhe

Viikonloppuna havahduin siihen asiaan että olen kyllä kertonut meidän perheestä ja lapsista, ja perheemme arjesta tämä blogi kertookin :D mutta yksi ihan (epä)olennainen asia on jäänyt mainitsematta. Meidän perheemme on nimittäin uusperhe.

Pari faktaa siitä siis:

-J-iskä on tullut meidän elämäämme kun Maija oli n.1,5 -vuotias ja Rasmus n.2,5-vuotias.

-Iskää sanotaan kotona iskäksi, Rasmus ja Maija alkoivat kutsua omasta ideastaan J:tä iskäksi öbaut siinä vaiheessa kun mentiin naimisiin.

-Meillä ei puhuta koskaan siskopuolista, velipuolista tai isäpuolista. Meidän perheessä on vain kokonaisia ihmisiä <3

-Rasmuksen ja Maijan biologinen isä on meidän perheen arjessa ja lasten elämässä tiiviisti mukana.

-"tapaamiset" (kauhee sana!! onneksi lapset tapaavat todellisuudessa isäänsä lähes päivittäin) on järjestetty meillä niin että R ja M asuvat virallisesti meillä kotona ja ovat joka toinen viikonloppu isän luona, sekä viikolla ti-ke. Lisäksi Rasmus on isän luona yötä myös torstaista perjantaihin :)

-Asumme n. kilometrin päässä Rasmuksen ja Maijan isästä, joten lapsille on helppoa aina halutessaan mennä isän luo. 

Nämä meidän perheen kuviot ja systeemit ovat olleet niin toimivia jo vuosien ajan, että on vaikeeta edes puhua meidän perheestä uusperheenä, vaikka sitähän se tietysti on ! :D 

R ja M:n isä on myös tärkeä "aikuinen kaveri" meidän Emilille, ovat molemmat kiinnostuneita urheilusta ja yhdessä käyvät mm jalkkis- ja jääkiekkomatseissa sekä uimahallissa.

Näin meillä :) 

"Onni onnettomuudessa <3

Jos on iskiä kaksi, voit tuntee olos rakkaammaksi,

aikuisia omia, ihania ja rakkaita"

Terkkuja 

Nadja