Tänään on meidän ihanimman Maijan suuri päivä <3 Aamu alkoi onnittelulauluilla (suomeksi, englanniksi ja Seikkailija Doran tyyliin) ja päivänprinsessa sai aamiaisen vuoteeseen. Syntymäpäivälahja on vielä postipojan laukussa matkalla Vaasaan, mutta pikkulahja annettiin tietysti aamulla jo, eihän synttärit ois mitään ilman aamulahjaa! Aamulahjaksi Maija sai Nivean perinteisen Creme- voiteen ja pari erilaista xylitol-purkkapakettia. Postista saadaan toivottavasti tänään noutaa Arenan pinkki säilytyspussukka uimarin tarvikkeille, Prinsessan itsensä valitsema :)
12 vuotta sitten.. Olin maailman onnellisin parin tunnin ikäisen tyttövauvan äiti <3
Edellisenä päivänä kävin Vks:n synnärillä pyörähtämässä kun oli niin tuskainen olo ja kova selkäkipu. Supistuksia ei ollut juurikaan, mitä nyt jotain harjoitussupistuksia. Laskettuun aikaan oli vielä 3 päivää mutta oloni varsin malttamaton! Sisätutkimus tehtiin ja kohdunsuu oli 3cm auki ja kanava lähes hävinnyt.. Kotiin saatiin kuitenkin lähteä koska synnytys ei ollut käynnistynyt. Rasmus laitettiin hoitoon koska itsellä oli semmoinen olo että kyllä tässä nyt ollaan synnyttämään lähdössä!
Äitini oli synnytyksessä tukihenkilönä, joten mentiin mummilaan yöksi. Illalla käytiin vielä kävelylenkillä ja muistan kuinka koitin tsempata, nostin polvia kohti taivasta ja marssin reippaana, mummi koutsas hienosti!
Illalla ei kuitenkaan tapahtunut mitään edistystä, ei mitään supistuksia ja meninkin nukkumaan surun murtamana, ei se lapsi syntyis ikinä!! (eipä tietenkään!!)
Heräsin n. 4.30 supistukseen. Heti semmoseen kunnolliseen että tiesin synnytyksen alkaneen! jeee!! Herätin mummin joka alkoi suunnittelemaan kävelylenkkiä ja jalkakylpyä.. Noh, kävelystä kieltäydyin (onneksi, ei siitä ois tullut yhtään mitään!) jalkakylvyn suostuin ottamaan ja lakattiin "synnytysvarpaat" , punaiset tietysti <3 n. 5.30 olo oli sen mukainen että josko vaan lähettäis "näytille" :D Automatka sairaalaan oli tuskallinen, huono asento penkillä ja n. 4min välein tulevat minuutin kestävät supistukset oli aika puosta. Muutama irvistys tais päästä .. Matkalla soi radiosta Anssi Kelan biisi :1972, ja sen biisin kuullessani tulee aina mieleen tämä unohtumaton automatka <3
Sairalaan päästyämme jouduimme odottelemaan odotushuoneessa jonkun aikaa ennen tsekkaukseen pääsyä.. Raastavia minuutteja!
Vihdoin pääsin käyrille ja kello oli n. 6.30. Kohdunsuu oli auki 6cm, ja synnytys täydessä käynnissä. Muistan pyytäneeni heti jotain puudutetta mutta kätilö naurahti että eipäs nyt hosuta..
Siirryimme synnytyssaliin klo 7 aikaan ja jäimme odottelemaan kalvojen puhkaisua sekä kuohdunkaulanpuudutetta. Kalvot puhkaistiin n. klo 7.45 ja samaan hengenvetoon kätilö toteaa että ei tänne enää saa puudutetta laitettua.. NIIN JUST!! Pieni murentuminen ja nopea itsensä kasaus.. Mennään luomuna sitten, ei paljon muukaan auttanut :D
Kätilö pyysi minua nousemaan seisaalle että vauva laskeutuu kunnolla ja siinä rehkin itseäni pystyasentoon (supistukset tulivat niin tiheästi että en osannut sanoa koska toinen loppuu ja toinen alkaa). Saman tien kun pääsin seisaalle alkoi jalat tärisemään ja tuntui että sieltä se nyt tulee..
Samanlainen rehkiminen takaisin synnytyspöydälle (oli muuten hankalaa!!) Ja sukista kiinni! Vajaan minuutin ponnistuksella oli syntynyt maailman kaunein mustahiuksinen tyttö, 3600g ja 49 cm rakkautta <3
Voi kun sen tunteen ja tilanteen ois saanut purkkiin talteen, maailman parasta, oma täydellinen tyttö rinnalla. Silmät sirrallaan ja suu supussa mua tiiraillen. Siitä se meidän yhteinen elämä sai alkunsa <3
"Pieni ruttuinen rääpäle rinnalla, yhteisen elämän alku ja juuri,
Rääpäle on tehnyt äidin. Itselleen turvaksi, tueksi, elämän näyttäjäksi.
Maistellen, leikkien, tutkien. Sylissä, käsi kädessä elämän polkuja tallaten.
Äiti ja lapsi, toisiinsa luottaen"
Terkkuja
Nadja
