tiistai 8. syyskuuta 2015

Maailman rakkaimmat, lainaa vaan!

Mä köllöttelin tänään pikkasten välissä päikkäreitä (no eihän ne kummatkaan nukahtaneet kun äiti oli välissä häiritsemässä olemassaolollaan), ja siinä kun Onni nuuskutteli mun käsivartta ja Mimosa silitteli poskea niin kyllä kiitin niin luojaani näistä ihanimmista aarteista joita meille on suotu viisin kappalein <3 Ja kuinka pieni hetki siitä on kun esikoinen oli yhtä pieni, ja nyt jo 13-vuotias iso poika! Ja sit mä aloin taas miettimään..

Me äidit eletään ihan helposti täyttä häkää vaan ja ainoastaan meidän lasten eteen. Niin mä ainakin olen tehnyt. Unohtanut ystävät, jättänyt taakse omat harrastukset ja tarpeet.
Tänään mä havahduin siihen, että mitä sitten kun kaikki tää loppuu? Mitä sitten kun se  kuopuskin on jo 13 vee, on kavereiden kanssa enemmän kuin perheen, ja kun soittaa kysyäkseen kuulumisia, niin tulee viesti: "kyllä mä äiti pärjään, älä nyt koko aikaa viitti soittaa". (No myönnettäköön, mä oon kyllä semmonen pommittaja kun haluan aina tietää missä lapset menee :D )

Niin mitä mä sitten teen?

Odotan kotona, mietin missä se ja se nyt menee, kunhan kaikki ois hyvin. Kunhan ei sattuis mitää ikävää. Ettei pojat joudu tappeluihin ja kunhan tyttöjen poikakaverit ois niille kilttejä. Tai toisinpäin.
Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä että 13-vuotias liihottelis tuola päivät läpeensä, mutta reviiri laajenee, väistämättä. Ja on annettava tilaa kokeilla omia siipiään, pikkuhiljaa, tipuaskelin..

Ollaanko me äidit sittenkin vaan elämän heittopusseja? vauvavuosi, uhmaiät, murrosikä.. Kunnes lopulta meidät jätetään kuin nalli kalliolle. Lapset juoksevat ilosta kirmaten suureen maailmaan ja äidit vilkuttavat itkua pidellen.

Lainaa vaan.. maailman rakkaimmat, omat lapset <3

Nyyhkyterkkuja
Nadja


23 kommenttia:

  1. voi itku,niinpä <3 vääjäämättä ne vaan 1 toisensa jälkeen kasvavat ja lähtevät koti-pesästä lentoon,omille siivilleen :) halusi tai ei ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 niinpä.. Onneksi meillä vielä monta vuotta ennenku pesästä lennetään mutta vääjäämättä se on edessä <3 Niisk <3

      Poista
  2. Voi ei, sanos muuta. Onneksi mun tytöt on vielä pieniä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 No onneks ei tääläkään mitään suurta hätää vielä ole mutta kyl tää aika kuluu niin nopeeta, et hohhoi! :D

      Poista
    2. Niimpä, musta tuntuu, että meidän pätkiskin vasta eilen syntyi. Siitä kuitenkin tulee lauantaina jo neljä viikkoa. Voi apua :D

      Poista
  3. Tää on just syy miksi oon pakottanut itseni sieltä "äidin tarpeet viimisenä" -ajatusmaailmasta eroon ja alkanut funtsimaan omaakin elämää. Vaikka pienin on vasta kaksi ja vielä kauan äidin oma, niin joskus se päivä tulee kun hänkin nousee omille siivilleen.. jos ei silloin ole muuta sisältöä elämässä niin kyllä se vaan meikäläisen kohdalla niin on että pudotaan ja kovaa. Vielä nautin, mutta takaraivossa pidän mielessä, että äitikin on myös oma henkilönsä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olishan se vähintäänkin "terveellistä" oikeesti ajatella enemmän itseään. Mutta tuntuu ettei aika vaan mukamas riitä..

      Poista
  4. Pienin askelin sitä omaa aikaa voi alkaa ottamaan, kun lapset on jo vähän isompia... Samoja ajatuksia aina välillä itsekin pyörittelee, mutta onhan se toisaalta ihanaa, että on "uskaltanut" nauttia tästä elämänvaiheesta täysillä "omistautuen". Minä oon aina ajatellut, että kaikki muu odottaa ja nyt huomaa, että niinhän se juuri onkin, palaset loksahtelevat pikku hiljaa paikoilleen. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, kyllä sen oman ajan aikakin vielä tulee :) Nyt on tärkeintä olla läsnä lapsille <3 Ja pikkuhiljaa jossain vaiheessa taas alkaa "satsaamaan" itseensä :)

      Poista
  5. Näin on.. lainaa vaan! *Nyyhk*.. Sen takia minusta ihana nauttia tästä ajasta kun he ovat pieniä, se on vain (aivan liian) lyhyt aika. Toki niitä omiakin juttuja pitää olla, ettei itseään unohda kokonaan. Eikä toisaalta myöskään pidä unohtaa sitä omaa parisuhdetta.. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää niin pieni hetki kun ne oikeesti ovat näin pieniä <3 Ja oot kyllä oikeessa että jotain pitää itselleen suoda. Ja ei se parisuhdekkaan pyhällä hengellä porskuta <3 Mutta ykkösenä lapset, tai pikemminkin perhe <3 ja hyvä näin :D

      Poista
  6. Mäkin oon välillä miettinyt että millaista mahtaa elämä olla kun nuorinkin täyttää yli 10. Ainakin täysin erilaista kuin nyt. :)
    Onneksi siihen on vielä aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin erilaista kuin nyt :D Vaikeeta edes kuvitella! Teilläkin on niin pitkään ollut koko ajan joku pieni, samoin kuin meilläkin, että ihan utopistinen koko ajatus! Mutta onneksi sinne on todellakin vielä aikaa <3 :D

      Poista
  7. Apua! Mä en ole edes miettinyt millaista on sitten kun kaikki on jo isoja! Parisuhteesta on kyllä tärkeää pitää huolta. Muuten tässä kymmenvuotisessa pikkulapsiajassa ajautuisi kyllä liian kauas toisesta. Itseänikin olen yrittänyt välillä löytää... Mutta ihania ja rakkaita nämä "lainat"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No apua nimenomaan :D !!!
      tuon parisuhteen hoitamisen kun aina muistaisi <3 sekään ei ole niin helppoa kuin ajattelisi, kun tuntuu että koko ajan kuljetaan ja tehdään tukka putkella jotain..

      Poista
  8. Itselle tuo ei ole vielä pitkään aikaan ajankohtaista mutta kyllä sitä on silti pohtinut. Liian äkkiä vuodet kuluu :/ ♡

    VastaaPoista
  9. Niin, lainaa ne ovat vaan :( Siitä alkaa jo näkymään pieniä välähdyksiä, kun perheessa on vain alakoululaisia. Päivässä saattaa olla tunteja, että kukaan ei kaipaa minua. On siinä haikeus, mutta toisaalta myös on pitkästä aikaa ihana saada vapaita hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on siinä varmasti omat ihanuutensakkin kun saa sitä omaa aikaa :) Jotenkin on nyt vaan niin omituinen ajatus että kukaan ei tarvitsis multa mitään. :D Mutta turhahan sitä on öiian pitkällekkään murehtia <3 :)

      Poista
  10. En kestä näitä sun postauksia, kun ne osuu ja uppoaa joka kerta :) <3
    Oon monesti miettinyt tätä samaa, ja potenut kauheaa tuskaa siitä, kun lapset ovat jossain muualla kun äidin ja isän jaloissa kähisemässä :) nyyh täältäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanista sanoista <3
      Voi nyyhkis täältäkin <3 Onneksi aika kuitenkin kuluu pikkuhiljaa eteenpäin eikä asiat muutu yhdessä yössä. Onneksi :D

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi, arvostan <3