tiistai 29. syyskuuta 2015

Mitä jos äiti ei jaksakkaan?

Voi riittävän unen tärkeys <3 Sitä ei voi mun mielestä yliarvostaa eikä ylikorostaa. Meillä nukutaan periaatteessa suht hyvin nykyään. Pari-kolme kertaa keskimäärin yössä Mimosa havahtuu unestaan ja vaatii tilkan maitoa tai joskus vaipanvaihdon. Se on mun mielestä vielä ihan ok, saan hyvin uudestaan unen päästä kiinni vaikka siinä välissä uni katkeaakin. Mutta viime yö oli vaihtelun vuoksi ihan kamala! Siis mun nykyisellä mittapuulla ihan kamala. Mimosa heräsi viime yönä n. 15 kertaa (en laskenut, muta enemmän kuin 10 ja vähemmän kuin 20) Itkeskeli ja kiehnasi sängyssä, halusi maitoa, ja väsyneenä sitten annoinkin sitä maitoa monta pullollista, ja vaippaakin vaihdeltiin pariin otteeseen. Välillä otin viereeni nukkumaan, ja taas takasin omaan sänkyyn jne. Ihan siis sekoilua koko yö. Nyt toki tuossa leikkii nukeillansa oikeen enkelinä eikä mikään vaivaa. Luulen että viimeset poskihampaat tekevät nyt tuloaan, ja siksi yö oli mitä oli.

Mutta siis että en jäis nyt tähän omaan muumio-fiilikseen ihan vellomaan niin pitää kyllä hattua nostaa kaikille tuhansille äideille jotka hääräävät ja soosailevat yöt läpeensä pikkuistensa kanssa. Ei siitä nyt kovin kauaa ole kun meilläkin oli ihan arkipäivää heräillä yössä se 10 kertaa. Kuinka sitä silloin jaksoi? Ja  nyt yksi huono yö on saanut mut ihan sijoiltaan???

Mä olen itse semmonen että tarviin unta  8-9h yössä, silloin mä jaksan ja voin hyvin. Mä tiedän myös miltä tuntuu kun ei saa nukuttua, kun vauva valvottaa. Kun alkaa pelkään öitä, pelkää ettei saa nukuttua, pelkää koska joutuu herätä seuraavan kerran.
Pahimmillaan siinä menee oikeesti "kuppi nurin", mä tiedän miltä tuntuu sairastua paniikkihäiriöön, elää sumussa, unohdella asioita, nukahdella pystyyn. Ja kaikki siksi että ihminen ei saa nukkua tarpeeksi!

Mun maailma ei siis ole nyt romahatamassa viime öisen jälkeen, no worry <3 Mutta lähinnä aloin miettiä kuinka moni pienen lapsen vanhempi (niin äidit kuin isätkin) elää jatkuvassa jopa vakavassa univajeessa. Kuinka iso juttu ois pyytää tuoreelta äidiltä vauvaa lainaksi ja kärrytellä pari tuntia raikkaassa ulkoilmassa? Ja peitellä se äiti sinne sänkyyn, kuiskata kauniit päiväunet ja sanoa että nyt nukut <3 Valvovat äidit eivät yleensä ole mestareita pyytämään apua, vaan omaa jaksamista vähätellään. "Vauvan kuuluu valvottaa, äitien kuuluu valvoa".
Skarpataanko kaikki yhdessä ja jos nähdään lähipiirissä nuokkuva äiti niin tarjotaan mahdollisuuksien mukaan apua. Se pieniki apu saattaa olla kullanarvoinen <3

Terkkuja
Nadja


36 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Tiedän niiiiin, mitä on valvominen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Mä uskon että lähes kaikki äidit tietävät sen <3 Siks meidän pitäiskin enemmän auttaa toisiamme jos on vaan mahdollisuuksia <3

      Poista
  2. Oi apua! <3 Toivottavasti saatte ensi yönä nukuttua paremmin! :) Minäkin tiedän tarkalleen mitä tuo unen tärkeys on! Tiedän itse myös miltä tuntuu kun oikein pelottaa mennä nukkumaan. Joskus unihuuruissa tulee jopa ajateltua, että olisi parempi jos ei nukahtaisi ollenkaan - ei tarvitsisi sitten herätä kesken unien.. Nyt meilläkin on onneksi helpottanut nämä yöt ja saamme nukkua yleensä katkeamatonta unta ihan aamusta iltaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä ihanuutta vielä odotellaan että yöt sais oikeesti nukkua aamusta iltaan :) mutta onneksi ei tosiaan ole yöt normisti lähelläkään viime öistä.. Ensi yöksi Mimosa särkkäriä (hampaat on ihan just tulossa läpi) ja toivottavasti auttaa :)

      Poista
  3. Mä oon myös persoona joka vaatii unta ja mielellään paljon. Tollaset yö valvomiset saa mun aivot ihan puuroksi vaikka olisi vain 1 yöstä kyse. Silloin, kun tytöt oli vauvoja niin oli kyllä uskomattoman ihanaa, kun joku tarjosi apua ja sai itse nukkua edes tunnin. Se tuntikin oli korvaamatonta!
    Hyvä postaus <3 Toivottavasti siellä hampaat puhkeaisi pian ja uni tulisi takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo mä oon kyl ihan varjo itestäni vaikka nyt yks huono yö tossa takana! Ihan kamalaa ajatella jälkikäteen kuinka äärirajoilla sitä on oman jaksamisen kanssa joskus ollutkaan <3 Ja se pienikin lepo ja hengähdystauko tosiaan voi olla se juttu millä äiti taas jaksaa.

      Poista
  4. Ihana kirjoitus♡ Vauvan kanssa tosiaan saa valvoa. Mäkin olen tsombina melkein joka aamu kun vauva herättelee ja valvoo ensiksi masuvaivojen kanssa sinne 1 asti yöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa mietinkin sua <3 Jos asuisin lähempänä niin nappaisin sun babyt joku päivä ja pistäisin sut päikkäreille <3
      Kyllä aika harva pienen vauvan äiti voi oikeesti käsi sydämellä sanoa että meillä nukutaan hyvin ja jaksan mainiosti. Toki näitä hyvin nukkuvia vauvojakin on, mutta veikkaisin että enemmän kuitenkin näitä jotka enemmän tai vähemmän koettelevat edes jossain vaiheessa vauvavuotta äidin jaksamista. <3

      Poista
    2. ♡ voi se olis kyllä ihanaa ♡ :D

      Sanos muuta, vauvat ne on vähän sellasia :D Mä oon niin kateellinen niille äideille ja isille, joiden lapset ei herää kertaakaan yöllä :D

      Poista
  5. Aina ei tarvitse jaksaa ja silloin voi ottaa ihan rennosti vain. Helpomman kautta :) Voimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tänään tepastellaan helpointa reittiä :) Ja kiitos <3

      Poista
  6. Ihana :) (Ja toivottavasti teillä kohta taas nukutaan paremmin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 toivotaan todella että särkylääke ens yöksi auttaisi :)

      Poista
  7. Hieno teksti. Itsekin olen hyvälle ystävälle ojentanut tasaisin väliajoin käteni, kun huomannut hänen valtavan univajeensa, kun lapset ovat valvottaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että olet auttanut ystävääsi <3 Sulla on sydän paikallaan :)

      Poista
  8. Muistan niin nuo ajat! Lähipiirissä ei ole enää pieniä lapsia. Tsemppiä ja jaksuja sekä pyydä apua, jos tuntuu liian raskaalta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo ajat tosiaan muistui elävästi mieleen ihan tuosta yhdestä huonosta yöstä jo! Meilläkin on "onneksi" vauva-ajat jo takanapäin, ja mies lupasi ensi yönä hoitaa Mimosan valvomiset jos valvottaa <3

      Poista
  9. Nyt palaan tähän itse tekstiin, sillä se on kyllä äärimmäisen tärkeä asia. Tokihan sitä osaltaan äidissä olevat hormonit auttavat jonkin verran, mutteivat loputtomasti. Uniset äidit tarvitsevat unta joten avun tarjoaminen on tärkeää. kiitos tästä postauksesta! )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, justiinsa tuo avun tarjoaminen <3 Väsynyt äiti tajuaa itse pyytää (yleensä) apua vasta kun on jo ihan lopussa.. jos silloinkaan <3

      Poista
  10. Hyvä postaus!
    Esikoinen täyttää kohta 11, enkä ole vieläkään unohtanut sitä valvomista koliikkivauvan kanssa. Poika saattoi itkeä kuusikin tuntia yössä putkeen parilla vartin tauolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi <3 Meillä on ollut koliikkia myös kummallakin tytöllä ja se on jotain todella voimia vievää, varsinkin jos itkut sijoittuu yölle. Vaikka se kestää yleensä "vaan" sen kolme kuukautta, niin se tuntuu ikuisuudelta.. Mutta niistäkin ajoista on selvitty <3 <3

      Poista
  11. Oho mulla tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tätä sun postausta! Tiedän mitä on valvominen. Tää kirjotus anto kyllä voimia ja täytyy kyllä muistaa taas nostaa hattua kaikille meille äideille! Kamalaa miten usein kieriskellään väsyneinä huono-äiti-tunnontuskissa ja unohdetaan, miten hyvää (kokopäivä)duunia oikeesti tehdään läpi päivät ja yöt. Hyvä me! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ihanaa kuulla <3 Ja kyllä me kaikki äidit ollaan niin hatunnoston arvoisia! Todellakin, hyvä me <3 Ihanimmat äidit!

      Poista
  12. Hyvä postaus. <3
    Meillä Hugo valvottaa nyt melkein joka yö jossain vaiheessa ja ite nukun pätkissä sen 4-6 tuntia. Viime yönäkin hengailtiin melki pari tuntia ja sitten kun poika nukkuis niin herätyskello alkaa soida. Nyt menee tää kaikki vielä näissä hormoonihuuruissa eikä juuri väsytä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kyllä sulla on sielä aikamoinen työmaa <3 Kuulostaa kyllä nuo unimäärät niin kepoosiltam mutta ihana kuulla että jaksat hyvin <3 <3

      Poista
  13. Meinasin jo eilen kommentoida. Ja itse asiassa aloitinkin kirjoittamisen, mutta sitten tuli jotain ja viimeistely jäi ja niin jäi koko tekstikin :) Eilen kirjoitin, että mä olen siitä onnellisessa asemassa, ettei meillä olla suurestikaan valvottu. Kumpikin poika on nukkunut "täydet yöt" viimeistään kolmen kuukauden ikäisenä ja en jälkeen on heräilty joskus kerran-pari, joskus ei ollenkaan. Voidaan todeta, että me ollaan päästy helpolla, enkä halua sitä kiistääkään.

    Mutta viime yö. Meillä lapset menee sänkyyn kasilta ja yleensä 15 yli huone on jo hiljainen. Niin eilenkin, mutta nyt ensimmäisen kahden tunnin aikana käytiin useammin kuin kolmesti rauhoittelemassa esikoista. Koko yö meni rauhoitellessa jompaakumpaa ja nyt tuntuu etten ole nukkunut silmäystäkään. Vaan tän tämänhetkisen väsymyksen vuoksi olen tyytyväinen, että olen kotona, enkä töissä. Ei täällä mitään perusflunssaa kummempaa ole, mutta piru se valvottaa noita, jos ja kun kurkku kutiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Voi ei, jaksamista tähän päivään <3 Toivottavasti ensi yö ois jo parempi!
      Siis onhan se niin tietystikkin että äidit (ja isät myös) "saavat" valvoa myös isompien kanssa, kyllä meilläkin herätellään isojenkin toimesta jos ovat kipeenä tms. Ja meillä ollut esim esikoisen ja "tokavikan" kanssa silleen että pikkuvauva-ajat nukkuivat yönsä kuin unelma, ja heräilyt sekä valvottaminen alkoi vasta siinä 5-6kk iässä kun kehitys otti harppauksia ja alkoi tulla ekoja hampaita yms.
      Tsemii meille mamoille <3 <3

      Poista
  14. Välillä mietin että miten sitä vauvan kanssa jaksoi heräillä lisin usein, mutta nyt jos yhden kerran pitää mennä joskus lapsen kanssa vessaan niin tuntuu ihan maailmanlopulta :D Tää oli hieno teksti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa muuta :D Kaikkeen sitä vaan aina sopeutuu kun on pakko! <3

      Poista
  15. Asiaa !

    Kysymys millä pienten vauvojen äidit jaksaa on hyvä.
    Kun esikoinen Napa syntyi, meni yövalvomiset jotenkin vaivattomasti ja helposti.
    En oikeastaan tuntenut väsymystä mitenkään erityisemmin.
    Kun Massu syntyi, tuntui oikeastaan jo heti ekojen viikkojen jälkeen että mulla ja Ikkällä oli totaali univaje. Parin viikon jälkeen saimme pikkaisen tilannetta parempaan suuntaan.
    Mutta kyllä sitä vieläkin aika olemattomilla yöunilla menee.
    Tuntia pidempää ei yhtäjaksoisesti meillä ehdi nukkua, ennen kuin jompikumpi lapsista herää.
    (Eli 8-10 kertaa meillä herätään meidän nukkuma-aikana, joka on keskimäärin 6-8h.)(Meillä myös Napa on alkanut heräilemään öisin.)
    Päivän pelastaa se, jos molemmat lapset sattuu nukkumaan pari h päikkäreitä samaan aikaan.

    Usein aamupalan jälkeen ulkoilu piristää ja antaa virtaa, niin ei ala väsyttämään niin helposti.

    Meidän onneksi isovanhemmat ovat ottaneet poikia hoitoon, ja olemme päässeet nukkumaan välillä viikonloppuja kaksin. Se on luksusta ja antaa voimavaroja pitkälle <3

    Postauksesi oli kyllä todella hyvä!
    Ja laittaa miettimään, että kuinka haluaisi / ja miten voisi auttaa esimerkiksi omia läheisiään nukkuman hieman enemmän pienten lasten kanssa.

    Nyt nukkumaan ^^ hih ^^

    Kirjoitusvirheet ja ajatuskatkokset voi siis laittaa tämän kello yhden piikkiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Oikeesti voimia ja jaksamista teille <3 Ja ihana kuulla että teillä on apua kuitenkin saatavilla <3 Mutta kyllä nuo teidän yöt aika "kamalilta" kuulosta!! toisaalta eipä siitä oo kauaa kun meilläkin vielä nukuttiin tuota luokkaa.. Kyllä se tuki ja turvaverkko on kullanarvoista pikkulapsiperheissä! Lasten hyvinvointi lähtee kuitenkin aina jaksavista ja hyvinvoivista vanhemmista <3

      Poista
  16. Löysin blogisi vähän niin kuin vahingossa, ihastuin ja jäin heti lukijaksi :)

    Mutta hyvä postaus ja asiaa täynnä. Pienikin apu voi tosiaan olla kullanarvoinen, vaikka auttaja ei sille itse siinä hetkessä paljon painoarvoa pistäisikään. Olen itse joskus horjunut jaksamisen rajamailla ja olin kyllä kiitollinen pienistäkin asioista. Läheisistä ystävistä löytyy myös eräs, jonka jaksaminen meinaa olla kortilla. Perheessä ei tosin enää ole vauvaa, mutta hän on lapsikatraastaan vastuussa yksin. Ihmekös tuo siis, jos välillä ottaa voimille. Niinpä koetan muistaa auttaa, edes vähän, kun tavataan. Pitää hänen lastaan sylissä pienen lukuhetken merkeissä, laittaa tiskit koneeseen, viedä roskat. Hemmotella ihanalla kasvovoiteella ja kahvipaketilla. Ei sen kovin ihmeellistä tarvitse olla, että se piristää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihanaa että löysit tänne <3
      Ja nuo sun "pienet" teot ystävälle voivat olla hänelle yllättävänkin suuria :) Sulla on sydän paikallaan <3

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi, arvostan <3