sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Äidiksi 20-vuotiaana (vai 30-vuotiaana?)

Kun aloin odottamaan esikoista olin 19-vuotias nuori nainen.
Uskon että monen mielestä ( no hard feelings!! :D ) en ollut kypsä äidiksi. Jonkun mielestä saatoin olla jopa tytönheitukka joka hätinä osaa pitää huolen itsestään, saatika sitten toisesta ihmisestä.

Positiivinen raskaustesti ei oikeestaan pelottanut mua tippaakaan. Mä näin sen vain ja ainoastaan maailman parhaimpana ja ihanimpana asiana. En pätkääkään miettinyt sitä etteikö minusta olisi äidiksi, tiesin että on! Raskautta edettiin päivä kerrallaan eteenpäin ja nautin olostani, kasvavasta vatsasta ja kaikesta tulevasta ihanasta <3 Edes synnytystä en osannut missään vaiheessa jännittää, odotin vain iloisena ja luottavaisena että kaikki varmastikkin menee hyvin. 

Synnytys sujui hyvin ja vauva-arkikin lähti rullaamaan omalla painollaan. Rankkaa se oli mutta niin olin ajatellutkin sen olevan. Rakkaus omaa, maailman täydellisintä vauvaa kohtaan auttoi jaksamaan päivästä toiseen <3 Uudenlainen elämä oli alkanut ja nautin siitä täysin rinnoin, en muista että mulla olisi ikinä ollut mitään kaipuuta taakse jääneisiin nuoruusvuosiin, olin vain onnellinen että ne oli takana ja kaikki ihanuus äitinä edessä :D

Tässä kuvassa olen rv 36 <3 Oli niin ihana kasvatella vatsaa (ja koko kroppaa :D ) , raskauskiloja sain kaahittua reippaat 30kg!! Mutta se onkin jo toinen stoori :D <3 

Jos ajattelen että olisin saanut esikoiseni 30-vuotiaana, niin suurin ero olisi ollut mahdollisesti iän mukana tuoma "huoli ja pelko" tulevasta ; mitä jos kaikki ei menekkään hyvin? mitä jos synnytyksessä sattuu jotain? entä jos lapsi onkin sairas? Vaikka en todellakaan ole perusluonteeltani mikään "pelokas pessimisti" , niin on sitä oppinut sen verran nöyräksi elämässä, että mitään ei pidä enää itsestäänselvyytenä. 
Mitään asiaa tai valintaa en tekisi toisin. Niin odotusaikana kuin vauva-arjessakin (suurinpiirtein :D )  kaikki mitä tein kaksikymppisenä, voisin tehdä myös tänä päivänä. 

Kaikki naiset  joutuvat/saavat kasvaa äideiksi, oli esikoistaan odottava sitten 20 tai 40-vuotias. Se on ehkäpä maailman ihanin, antoisin ja rankin kasvu naisen elämässä. Itse olen vain ja ainoastaan tyytyväinen että sain kokea äidiksi tulemisen ihanuuden jo kaksikymppisenä. Se sopi mulle aivan täydellisesti :)

Mitä mieltä te olette, onko olemassa hyvää tai oikeaa ikää tulla äidiksi?

Terkkuja
Nadja



9 kommenttia:

  1. Mä sain esikoisen muutama kuukausi sen jälkeen kun olin täyttänyt 21v. Jotenkin sitä oli niin ihanan huoleton silloin koko odotus ja vauva ajan. Nyt olen kymmenen vuotta vanhempi ja viides on tulossa ja ressaan kyllä monestakin asiasta. Ehkä sitä tietää liikaa mitä kaikkea voi mennä monkään.
    Musta oikea ikä tulla äidiksi on se kun se itsestä tuntuu parhaimmalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieto lisää tuskaa, näinhän se on. Mimosan (kuopuksemme) odotus oli varmasti mulle henkisesti ja fyysisestikin raskain (kyllä se viides raskaus tuntuu jo ihan kropassakin!). Ja huolehdin/stressasin sellaisista asioista joita en ollut aiemmin edes ajatellutkaan :D
      Onneksi kaikki kuitenkin sujui hyvin :)

      Olen samaa mieltä sun kanssa, oikea aika tulla äidiksi on varmasti juuri siinä vaiheessa kun se itselle tuntuu hyvältä ja raskaustesti näyttää plussaa <3 <3

      Poista
  2. Voi olipas samoja ajatuksia tosiaan! :D Mutta hienoa, että löytyy muitakin, jotka ajattelevat samoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli pakko vinkata sulle kun niin sama aihe :D <3

      Poista
  3. Samassa veneessä täälläkin! Olen saanut esikoiseni hyvin pian 21-vuotissynttäreitteni jälkeen. Kakkonen 23-vuotiaana, kolmas25-vuotiaana ja neljäs hieman ennen kuin täytin 29. On siis aikalailla kokemus äidiksi tulemisesta niin kaksi- kuin kolmekymppisenä. Nuoren äidin huolettomuus oli kyllä plussaa, toisaalta ehdottomuus (omalla kohdallani) miinusta. Oli kova tarve olla täydellinen äiti, kun ympäristö tuntui oikein kyttäävän, että "koska se mokaa".

    Jotenkin kyllä on aika mukava ajatus, että nelikymppisenä minulla on jo parikymppinen poika ja kukaan lapsistani ei ole enää kovin pieni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on teilläkin sielä elämää :D <3 Ihanaa <3
      Tuo pitää myös omalla kohdalla paikkaansa että kaiken tahdoin tehdä mahdollisimman oikein, ettei kellään vaankaan ole mitään sanottavaa! En kokenut ulkoa tulevia paineita, vaan täydellisyyden tavoittelu äitinä tuli ihan mun omasta päästä :D Tosin se ei onneksi mennyt niin pitkälle että olisin kärsinyt siitä :)

      kiva kun löysit mun blogin :D <3 Tervetuloa seuraamaan :)

      Poista
  4. Itse olen nyt raskaana, odotan esikoistani joka syntyy tammikuussa. :) täytän itse ensivuoden huhtikuussa 19. Olen onnellisempi kuin ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa <3 Onnea <3
      Näin juuri minäkin koin esikoista oottaessa! Olin onnellisempi kuin koskaan <3
      Tsemppiä raskauteen ja tulevaan vauva-arkeen yms :)

      Poista
  5. Itse sain esikoiseni 21-vuotiaana ja toisen lapsen sain 24-vuotiaana. Ennen esikoisen raskautta oli ilmeisesti tuulimunaraskaus. Se keskeytyi viikolla 10. Ennen toisen lapsen raskautta oli vielä kolme alkuraskauden keskenmenoa. Olenkin jälkeenpäin miettinyt, että jos olisin venyttänyt lasten hankintaa kolmikymppiseksi, olisi varmasti ollut vielä vaikeampi kestää keskenmenot ja kova stressi päällä.

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi, arvostan <3