Voi ne ihanimmat ystävät!!

Mä oon nyt taas miettinyt, nimittäin ystäviäni vuosien takaa, ihanasta nuoruudesta <3 Ja sitä kuinka tärkeitä he mulle aikoinaan olivat ja ovat edelleen, vaikka yhteyttä tulee pidettyä suurimpaan osaan ihan säälittävän harvoin, jos silloinkaan..

Oon perusluonteeltani hyvinkin sosiaalinen ja semmonen ihmisiä rakastava. Mut on todella helppo hurmata puolelleen, ja hurmoksesta melkeen vois puhuakkin kun mietin ystävyyssuhteitani taakseppäin vaikkapa lapsuuteen ja nuoruuteen.
Muistatteko sen tunteen kun alkas synkkaan jonku kaverin kanssa ja sitä aivan ihastu toiseen, juttua ja naurua riitti, mä oon oikeesti nauranut lapsena ja nuoruusaikoina niin hullun paljon! Pissat housuissa kieriskelly lattialla kun ei meinannut saada happea :D Semmosia naururemakoita tulee kyllä vieläkin mutta ei nyt ihan samassa mittakaavassa kuin joskus 14-vuotiaana  ;)

Olin myös aikamoinen kukasta kukkaan lentäjä, mulla ei koskaan ole ollut mitään yhtä porukkaa jonka kanssa olisin kasvanut ja hengannut koko elämän. Tykkäsin vaihtelusta kaikella tasolla, myös ystävyyssuhteissa. Ja saankin olla onnellinen että reilu kourallinen ystäviä on jäänyt nuoruusajoilta asti tähän päivään saakka.

En tiedä osaavatko nämä ihanat naikkoset edes ajatella että mä todellakin pidän heitä ystävinä edelleen, vaikka suurimman osan kanssa nähdään vain satunnaisesti kaupungilla ja tapaamisten välissä voi olla jopa vuosia. Mutta mun sydämessä on aina oma sopukka näille tyypeille <3 Joiden kanssa oon saanut kokea niin paljon hauskoja onnen hetkiä ja seikkailuja, oon saanut käydä heidän kanssaan läpi lapsuuden ja aikuisuuden välissä olevan vuoristoradan iloineen ja suruineen <3

Musta on ikävä kyllä tullut aika laiska yhteydenpitäjä, perhe ja lapset on tässä vaiheessa elämää haukanneet sen suurimman palan kakkua, mikä on tietysti ihan päivänselvää ja ymmärrettävää :) Ihailen ja välillä ihmettelenkin kuinka tuntuu että monilla riittää aikaa ja energiaa käydä harrastamassa, huolehtia perheestä ja kodista ja antaa vielä oma aika ystäville ja kavereille.

Tulevaisuudessa toivon ja odotan että aikaa ja viitseliäisyyttä riittää enemmän myös ystäville, sielunsiskoille , kaikille ihanille hömppäkaisoille ja pissaliisoille <3

Kaikki ystävät rakkaat jos luette tän, ootte ihania, onneksi olette olemassa, puss puss <3

Rakkaudella terkkuja
Nadja

Pieni ipana ihana, -runo rakkaimmalle

Mun ihanille <3 isoille ja pienille <3 

Ihana pieni herätyskello, pulppuava suu ja sipsuttavat sormet, aamutuimaan hiukset hattaralla ja silmät sikkaralla, unihiekat ripsissään

Ihana pieni ipana laulaa lurittelee bantsua mussutellen, pikku apina hyppii sohvilla ja kiipeilee keittiön pöydälle, aamujumppaa suoritellen 

Ihana pikku ilopilleri ulos aurinkoon hypähdellen, hiekklaatikolla keittoja keitelee, hiekkahippusia maistelee ja niitä nallukalle tarjoilee

Ihana pieni uhmis housunsa kastelee, karkuun juoksee, kieltä näyttää, karjuu kuin lohikäärme, pieni ihana monsteri

Ihana pieni lutuna pienillä sormilla hipsuttaa, silmillä suurilla tapittaa, äidin poskea paijaa aahaa

Ihana pieni ihminen äidin syliin nukahtaa, sua rakastan suojelen ainiaan, 
Vaik oisitkin jo isompi Ihana, on äidin syli ja sydän aina avoinna <3 


Rakastaen, äiti <3

Ihana päivä! ilman stressiä, ja kuinka sen selätin?

Tätä postausta kirjoittaessa mulla on tosi hyvä mieli. Jos mä olsin joku animaatiohahmo niin luultavimmin mulle olis kuvitettu kellohelmainen mekko, korkkiruuvikiharat ja sydämet silmiksi :D
Oon jotenkin tiedostaen ja tiedostamatta stressannut ihan hulluna varmaan viimeisen viikon, lasten koulujen aloituksia, näitä harrastuskuvioita ja sen semmosta. Viime yö jotenkin clousas mun päässä tän kaiken. Nukuin tosi levottomasti ja unissani (ja puolivalveilla) oon hoitanut tuhat ja sata asiaa, aina joukkueenjohtajan hommista kotitöihin ja muihin käytännön hommiin.
 Aamulla kun heräsin, oli tosi väsy kun nukuin niin katkonaisesti mutta jotenkin levollinen fiilis. Aivan niinku jonkun uuden alku!

Pakkasinkin lapset siinä aamuhommien jälkeen ja lähdettiin uimarannalle, aatelkaa että nyt elokuun loppupuoliskolla on kesän parhaat rantakelit :D Miten ihanaa! 
Reissu sujui superhyvin, pikkaset leikkivät matalassa rannassa ja eväitäkin mussutettiin, oikein korvapuusteja pakkasin mukaan kun niin oli aurinkoinen mieli :D

Päätin että käydään nyt tossa lähirannalla (5min kävelymatka) niin paljon kun sielu sietää ja ilmoja riittää <3 Pian sitä kökitään taas kumpparit jalassa loskassa! Tästä ihanasta loppukesästä on otettava nyt kaikki ilo irti :)

Onko muita tämmösiä unissaan asioita käsitteleviä? Se fiilis kun aamulla herää stressittömänä, ja aivot on pauhannut tuloksekkaasti koko yön, on aika upea :)


Terkkuja
Nadja

Vaikea päätös vanhemmille

Ei tietenkään lasta saa pakottaa harrastukseen. Niinhän nyt kaikki vanhemmat varmasti ajattelevat. Mutta missä menee raja kannustamisen ja pakottamisen välillä? 

Tätä mä oon miettinyt tässä muutamia päiviä. 

Meidän Emil-rakas 9vee on varsinainen toiminnan mies, pieni muurahaispersus ja joka paikan höylä, hetken lapsi joka innostuu kaikesta. Tahtoo osallistua, aina ja kaikkeen. 

Emil on myös harrastanut 2 ja puoli vuotta jääkiekkoa. Käynyt tunnollisesti treeneissä ja peleissä. Mutta sitä suurta paloa jääkiekkoon ei ole, se on ihan kivaa, kaverit on kivoja, reissut on kivoja. Innostus jääkiekkotreeneihin on myös hiipunut ja Emil haluaisi harrastaa paljon muuta, kuten breakdancea, telinevoimistelua, painia, judoa, ratsastusta, jalkapalloa, yleisurheilua, partiota, sählyä, uintia yms. 

Faktahan on se että kaikkea ei voi tehdä. Mutta onko oikein että pakottaa lasta harrastamaan jotain, vain siksi että se on joskus aloitettu ja pidetää siitä kynsin ja hampain kiinni. Vaikka lapsi tekisi montaa muuta juttua innosta hihkuen?

Tässä on nyt tietysti vielä sekin kolikon kääntöpuolena että oon itse ollut mukana joukkueen toiminnassa pari vuotta. Samalla mä itse menettäisin harrastuksen, jopa elämäntavasta vois puhua. Kaikki ne ihanat ihmiset joiden kanssa ollaan kökitty hallilla, tsempattu lapsia, kuljettu peleissä ja puhallettu yhteen hiileen lasten vuoksi. Tiedän ITSEKÄSTÄ! 

Nyt on kuitenkin päätös tehty. Emil ei jatka jääkiekkoa tänä vuonna, vaan saa kokeilla paria harrastusta joista on jo pitkään haaveillut. Katsotaan mitä niistä poikii ja ainahan voidaan mennä takaisin hallille jos siltä tuntuu.

Mulla on suru puserossa. Poika on innoissaan ja täynnä odotusta, siitä tiedän että me tehtiin se ainut ja oikea päätös <3 Olen helpottunut :)

Onko muita jotka ovat käyneet läpi vastaavia tilanteita? Ja millaiseen ratkaisuun päädyitte?

Ei saa murista ihmiselle

Oltiin tässä perheen pikkusten kanssa rannalla ja ai että kun tämän tiikeriemon veri pääs oikein hulluna taas virtaamaan! Oon oikeesti varmaan aika pikkumainen äiti enkä tykkää yhtään jos mun lapsia ventovieraat ihmiset komentavat vieläpä jos minä tai J ollaan siinä vieressä. 

Meidän Ontsa-poitsu 4vee on ollut aina kova leikkimään eläimiä, yleensä Onni leikkii olevansa koira, joskus dinosaurus ja tuolloin rannalla Onni leikki olevansa krokotiili. Tämä kroktiili uiskenteli siis rantavedessä isänsä vieressä kun viereen tuli nainen kouluikäisen poikansa kanssa (perus viivasuutiukkis), Onni-krokotiili leikkimielisesti vaani tätä naista ja hänen n.10-12 vuotiasta poikaa,  ja päästi krokotiilimaisen murinan suustaan, mahdollisesti myös pari vesitippaa pirskahti ilmoille kun krokotiili uiskenteli käsipohjaa vesirajassa. 
Nainen suivaantui ja sanoi komentavalla sävyllä: -Ei saa murista ihmiselle, mene kauemmas siitä!

J meni tilanteesta jotenkin hämilleen ja kiltisti pyysi Onnia leikkimään vähän sivumpaan, mutta eihän sen nyt niin kuulu mennä? Ranta oli leikkiviä lapsia pullollaan mut tämä muriseva krokotiilipoika sattui nyt vaan olemaan tän viivasuutiukkiksen tiellä.

Mitä mieltä te olette? Saako lapset leikkiä uimarannalla? Eikö se ole ihan suht normaalia että yleisellä rannalla, kesäisenä päivänä vesi loiskahtelee vähän sielä sun täälä? Ja haittaako se jos 4-vuotias leikeissään murahtaa?? 

Ps. kiellän kyllä lapsiani loiskuttamasta ihmisiä, eikä ole tarkoitus että vieraita ihmisiä vallan vaanittaisiin :D Mutta lapset on lapsia! 

Tässä meidän ihanat uimarit "possuajelulla" :D <3 

Kiitos ja anteeksi :D

Terkkuja
Nadja

Sunnuntaipähkinä: Lintu vai kala?

Lintu vai kala? Ikivanha sanonta jota oon koittanut tässä työstää. Kumpi on parempi vaihtoehto? Kumpi on hyvis ja kumpi pahis? (En oo googlannut :D Jos joku osaa kertoo mulle faktaa niin kiitosta vaan!) 

Mä ite aattelisin et tän voi käsitellä tilanteesta riippuen monella tapaa. Lintu vois olla eläväinen, sosiaalinen, ulospäin suuntautunut ihminen ja kala taas jokseenkin hiljainen, arka ja vetäytyvä. Jos siis puhuttais luonteenpiirteistä. 
Toisaalta sen vois käsittää niin että lintu on elementissään korkealla taivaalla ja kala taas elementissään vedessä. Eli hyviksii kummatkin :D
Kumpi sitten ois se kiero ja epäluotettava feidari? Mä en oikein osaa päättää :)

Onko tuo sanonta loppujenlopuksi kuitenkin vaan pelkkä kielikuva, jolle ei tarvitse edes sen kummemmin selityksiä miettiä? Lintu ja kala, toinen hyvempi ja toinen parempi :D Tai toinen huonompi ja toinen pahempi?

Ja kumpi mä sitten olsin, lintu vai kala? Nopsaan mä ajattelisin että lintu, mutta toisaalta vähän kalakin. Mä luulen että olsin hyvä semmonen sorsasilakka :D Tai lentävä kalakukko :D

Haha, tässä sunnuntaipähkinä teille ihanat :D Ootko sä lintu vai kala? Kumpi ois sun mielestä hyvis? tai pahis? Vai onko tuo ihan "torta på torta" koko sanonta? 


"Pähkinä"Terkkuja
Nadja

Naisten viikonloppu ja hiusvärin pikapäivitys kotosalla

Voi nyt alkaa se viikonloppu mitä oon oottanut tässä perhosia vattassa ja aivan täpitäpinöissä. Nimittäin Supernaisten viikonloppu meidän ihanalla mökillä Alahärmässä!
Miedän muikkeli-porukka koostuu meidän äitistä, kahdesta siskoksesta ja näiden siskosten veljien tyttökavereista, yhteensä meitä on siis viisi ihaninta sielunsiskoa liikenteessä <3 Vanhimman ja nuorimman välissä on ikäeroa on yli 30 vuotta, mutta se on tässä tapauksessa täysin yhdentekevää, ollaan niin samalla aaltopituudella kaikki, onneksi :D

Viikonlopun odotuksiin kuuluu ainakin kunnon yöunet, aamukahvit ulkona auringonpaisteessa (tottakai paistaa aurinko, don´t even ask ) ja ihanimipien naisten seura <3 Hyvä ruoka, juoma, aurinko (joooo, kyl se paistaa) , hemmottelua, saunomista, pulikointia ja maailman parannusta <3 

Tässä vielä joutessani päätin päivittää vielä häthätään maailman kätsyimmällä konstilla hiuksiin eloa. 
Nimittäin Fantasy Color Gloss sävyttävällä hoitoaineella! Kävin heinäkuun alussa Vaasan Hiustalolla värjäämässä hiukset hehkuvan kuparisen punaisiksi, ja nyt alkasi hiukset näyttämään jo aikasta kulahtaneilta. Ei muuta kuin hoitoaine kosteisiin hiuksiin 20min ja ero oli hiukea! Fantasy Color Glosseja saa ostettua ainakin kampaamoista ja kampaamotuotteita myyvistä liikkeistä. Sävyjä löytyy vaikka kuinka, käyttämäni sävy oli Hot Orange. 

Mitäs teidän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu? 

Viikonloppuja toivotellen, 
Terkkuja
Nadja