Mä huomaan välillä olevan kateellinen. Ei sais olla, mä inhoon kateellisia ihmisiä, kateus ei kaunista ketään. Eikä mulla ole edes oikeesti aihetta (OIKEUTTA!!) olla mitenkään kateellinen. Meille sentäs on suotu viisi ihanaa palleroa. En edes pysty pientä väläystä ajatella mitä oikeesti lapsettomat ihmiset kokevat.
Mutta välillä huomaan olevani kateellinen niille ihanille nuorille pareille joilla on perheen perustaminen vielä edessä. Ihanat ruusuiset haaveet kahdesta-kolmesta kauniista lapsesta. raskausaika, pienen nyytin hoivaaminen, yhdessä opettelua perhe-elämään. Kaikki elämän ihanuudet ja haasteet edessä.
Toisaalta olen alkanut miettimään että en oikeastaan edes haluaisi enää lisää lapsia meille. Onko tämä enemmänkin kaipuuta jonnekkin jo elettyyn elämään, siihen kun on itse ollut nuori ja täynnä odotuksia? Onko tämä sittenkin ikäkriisiä, tai elämänkriisiä??
En nyt tiedä saiko kukaan mun ajatuksesta edes kiinni, mutta tämmöisiä mä nyt tällä kertaa lämpimikseni mietin.. <3 Elämän kauneutta ja raadollisuutta.
 |
| Hih, jotenkin tähän nyt sopi valita kuva Napasesta juhlimassa 23v-syndejä <3 Nuori kahden ihanan pienen lapsen äiti <3 |
Onko teillä ollut mitään ikäkriisejä? Ja jos on niin millä lailla olette sen huomanneet?
Ikäkriisin(kö) keskeltä terkkuja
Nadja
Ihan kun oisin ite tän kirjoittanut, tosin tällä hetkellä on ihan hyvä. :)
VastaaPoistaMä olin myös niin kateellinen silloin kaikille joilla oli vauvamasu, kun Hugo oli vielä vain haave. Mietin myös että en sais olla kateellinen, onhan mulla jo neljä ja toisilla ei välttämättä yhtään, mutta minkä sitä mahtaa. Tsemppiä sinne.♥
Lohduttavaa kuulla että en oo ainut, kait se on ihan luonnollista sitten tuntea näin <3 Ja sulla on se ihana vauveli sielä nuuskittavana <3 tervetuloa ktiisiryhmään parin vuoden päästä :D <3
PoistaYmmärrän, mitä tarkoitat! Itsellä raskausaika oli vaan haastellinen ja suuri osa raskaudesta meni pelätessä, että Mila syntyy liian varhain, liian hentoisena tähän maailmaan. Raskaudesta jäi siksi vahvana tunteena pelko. Onneksi kuitenkin loppuen lopuksi kaikki meni hyvin <3 Ja oikeasti mikään, ei mikään voi voittaa sitä tunnetta, kun saa oman lapsen ensimmäistä kertaa syliin!! Musta tuntu, että palaan noihin synnytysosastolla vietettyihin päiviin mielessäni aina vaan uudelleen ja uudellen! <3 Tsemppiä!!
VastaaPoista<3 voi onneksi kaikki meni kuitenkin teillä hyvin <3
PoistaJa kiitos tsempeistä! Kyllä niihin lasten kanssa vietettyihin ensihetkiin palaa aina uudestaan ja uudestaan <3
Niin ja kun katselee niitä kuvia kun oma pieni oli ihan vauva ja muistelee niitä ihan pieniä sormia, niin vauva kuume iskee tännekin. Onhan se masukateus ihan luonnollista, eiköhän se kuulu ihan hormoni toimintaan? Onhan se pienen vauvan sylittely aivan ihanaa aikaa.
VastaaPoistaNiin, kai me naiset vaan ollaan tällaisia <3 :)
PoistaJa voi lasten vauvakuvien selaaminen on kyllä sitä ihan "hanatauki"-hommaa, niisk ja yhyy <3
En tiedä, mikä tuo sun kriisi on, mutta samanlaisia ajatuksia on myös minulla.
VastaaPoistaSamassa veneessä siis "kriiseinemme" <3 ;)
PoistaSä ootki niin vanha että kannattaa jo kaiholla muistella ku olit nuori ja täynnä elämää ;D Kyllä se siitä, tsemppiä <3 Heh, muista noi party hatut, mä taisin hommata ne meille ;D
VastaaPoistaNo mieti ny! Enää varjo vain :D hahhaa :D
PoistaKu tää täs on just että en koe semmosta "normaaliksi" luokiteltua ikäkriisiä, vaan jotain semmosta mitä en osaa ihan edes selittää <3
Mulla ei oo ikinä vielä ollu vauvakuumetta :D ikäkriisi on vaivannu pian 7vuotta et jokohan se kohta helpottaa (paskat ku pahenee vaan).
VastaaPoistaKyllä mäki joskus kaiholla mietin sitä aikaa ku eka oli vauva. Oli jotenki helppoo ja seesteistä aikaa :)
Voi ku jännä! Siis varmasti ihan normaalia et ei ole kokenut vauvakuumetta :D mutta itse oon kärsinyt jos jonkin sortin vauvakuumeesta koko elämän niin vaikeeta ajatella :D
PoistaJa tsemiä sunkin kriiseihin <3 eiköhän nää tosiaan tässä vaan pahemmaksi muutu <3 :D
Mä voisin aina olla raskaana, niin ihanaa aikaa se on ♡ Mutta lapsia ei vielä haluta lisää, yksi joskus ehkä. Mutta hanki vaikka kissa jota voit sylitellä ja paijailla :D Hyvänä apuna mulle ainakin toiminut tuon karva vauvan rapsuttelu :'D
VastaaPoistaOi saiski jonku karvavauvan <3 Mut kun Opsu on allerginen :P
PoistaAika ajoin myös täällä on samanlaisia ajatuksia. Varsinaista vauvakuumetta minulla ei ole (joka on ihan hyvä, ottaen huomioon tämän hetkisen elämäntilanteen), mutta kyllä koen pientä surua ja jopa kateutta, kun kuulen vauvauutisia. Totta kai onnittelen ja olenkin oikeasti onnellinen toisten puolesta, mutta siitä huolimatta pieni pala nousee aina kurkkuun. Uskon, että nämä tunteet kyllä katoavat ajan kanssa. :)
VastaaPoistaSiis kyllä minäkin olen aidosti onnellinen toisten puolesta ja ihana kun vauvoja tulee <3 Mutta silti tunne jonku piston tai kateellisuuden tunteen... <3
PoistaMäkin olen ollut nuori 23v kahden lapsen äiti ja jonnekkin "sinne" mä myös joskus kaipaan. En tiedä konkreettisesti mitä kaipaan, mutta jotain kadotettua... Nuoruutta ???...sitä kun kaiki oli vielä edessä, en tiedä
VastaaPoistaJust jotain tommosta varmasti myös mulla <3
PoistaTuo vauvakuume on ihan pahin! Mulla se on ollut neljästi ja nyt ei ole enää näkynyt! Voin sanoa, että onneksi. Oon jo yli 40v. Olisi myöhäistä enää haaveilla vauvoista ♡ Lapsenlapsia odotellessa....Vielähän sää ehdit vauvan tekeen ;) Ihanaa viikonloppua ♡
VastaaPoistaOi, lapsenlapsia <3 Niitäkin saa jossain vaiheessa alkaa odotella :D Ei toki vielä varmaan kymmeneen vuoteen, mutta kuitenkin :)
PoistaJa ei meille vaan enää vauvoja tule <3 Ihanaa viikonloppua! <3
Mä luulen, että tuo tulee jokaiselle siinä vaiheessa kun ikä tulee vastaan....ja jonkin sortin päätös aiheesta on tehty ;) Mullakin oli yhdessä vaiheessa....ja mua niin pelotti et entä jos onkin sellanen ikävä fiilis jottei enää synnytä :D Mutta jostain ihmeen syystä....mulla hävisi vauvakuume 2 vuotta ton nelosen syntymän jälkeen...jotenki kai luonto hoisi :D Niin ja kuten ollaan ehkä joskus juteltu niin mullakin oli se krooninen kuumes ;) Terkkuja! <3
VastaaPoistaAivan, oi kuinka järkevästi osaat ajatella :D Ja kai tähän krooniseen vauvakuumeeseen pitää vaan tottua. ja oppia sen kanssa elämään <3 Terkkuja!! <3
PoistaHyvää itsetutkiskelua.. Joskus se helpottaa asiaa kirjoittaa siitä tänne blogiin <3 Minulla on ehdottomasti elämäni pahin ikäkriisi nyt viime keväänä kun täytin 30. Kaikki tähän mennessä oli niin suunniteltua: Koulut, Avioliitto, Lapset.. Mutta mitä sitten? Onneksi asiat pikkuhiljaa ratkesi kun palasin töihin ja osasin ajatella selkeämmin. Elän tällä hetkellä ensimmäistä kertaa elämässäni vauvakuumeetonta aikaa. Se kummastuttaa todella. Minulla on nimittäin ollut vauvakuume siitä lähtien kun olin ehkä 12.. <3
VastaaPoistaVoi vitsi, minne sä olet sun vauvakuumeen nyt heivannut :D <3 Mutta toisaalta hyvä niin, jos ei suunnitelmissa nyt heti ole lisää perheenjäseniä <3
PoistaIhana blogi sinulla! Niin elämänmakuinen. Kahden lapsen jälkeen minäkin vielä pienoisesti haaveilen kolmannesta. Elämä näyttää miten käy. Kerrankin jonkin asian kohdalla en ole niin ehdoton ja halua suunnitella tarkasti. Kuulostelen fiiliksiäni ja menen kohti tulevaisuutta avoimin mielin...vielä tässä on muutama hyvä vuosi jäljellä. Ja hyvä toki on näinkin. En valita yhtään.
VastaaPoistaOi kiitos ihanasta kommentista <3
PoistaMä olen taas yleensä kaikessa aika "suunnittelematon", enkä mielelläni tee sitovia päätöksiä asioista joista en ole varma.. Nyt on kuitenkin tämä asia päätetty että meille ei enää vauvoja tule.. Haikeeta <3 <3