torstai 28. toukokuuta 2015

Kevätjuhla-lookit

Meidän perheen koululaisten kevätjuhlat juhlitaan huomenna <3 Tää mun blogi ei siis ole "muotiblogia" nähnytkään :D Mutta tahdon jakaa teille meidän ihanien koululaisten lookit.

Rasmuksella on tärkeä päivä kun alakoululle jätetään hyvästit juhlavin menoin. Ekaluokkalaiset jakavat perinteisesti ruusut kutosille ja luvassa on hienoja laulu-, tanssi- ja soittoesityksiä <3 
Rasmus on itse valinnut vaatteet juhlaan, pikkutakki ja t-paita (H&M) löytyi isän kaapista :D Ja ne halusi ehdottomasti laittaa päälleen! farkut on hyvä valinta housuiksi ja kenkinä tiettyki "Vanssit". Tyylikäs mies!




Maija shoppasi iiiihanan mekkonsa "henkkamaukasta", ja kengät on tädin aarteet Maitsulle <3 Maija soittaa koulun huilu-orkesterissa(? tai joku vastaava :D) eli paljon on treenattu ja satsattu näihin juhliin. Huomisiin juhliin laitetaan vielä ihanat kiharat <3 Neiti kesäheinä <3





Emil mussukka on stailattu reippaisiin väreihin ja niin on reipas poikakin! Pitää nyt myöntää että en ole ihan varma onko Emilin luokalla tässä juhlassa esityksiä :D Mutta yhteislauluja poitsu on ainakin hoilotellut kotonakin. Espritin kauluspaita ja chinot on mamin kirpparilöytöjä ja siniset crocksin tennarit sopii oikein kivasti. Emil itse valkkas kauluspaidan alle keltaisen t-paidan mikä pilkottaa kaula-aukosta ja hihansuista, omasta mielestään tietty aika rock <3 ja onhan se, niin tyylikäs nuori-herra <3



Tämmösinä meidän isot lapset siis saavat juhlia huomenna päättyvää kouluvuotta :) 
Ja hei, onnea kaikille, ammattiin valmistuville, ylioppilaille, kesäloman aloittaville lapsille ja aikuisille <3 Ootte juhlanne ja lomanne ansainneet!! <3

"Loma loma loma Hymiö heart
aurinkoa ja jätskipalloja, myöhäisiä aamuja Hymiö heart
hiekkaa hiuksissa ja varpaiden välissä,
virkistäviä aamu-mulahduksia, iltauinnit auringon laskuun Hymiö heart"


Terkkuja 
Nadja

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Haikeutta ilmassa


Muutaman päivän "stereohiljaisuus" blogissa tuli ihan vähäniinku vahingossa, oon ollut jotenkin niin tunteikkaana tässä muutaman päivän että päivät on vaan livahtanut ohitse <3

Maanantaina oltiin Rasmuksen luokan kanssa Amarillossa syömässä <3 Aivan ihanaa että ope järjesti yhteisen lounaan lapsille ja vanhemmille, "viimeinen ehtoollinen" <3 Pian nuo lapsoset kirmaavat kesälaitumille ja syksyllä sitä ei mennäkkään enään tuttuun ja turvalliseen alakouluun <3 Saappaat kasvavat taas kertaheitolla monta numeroa kun kuljetaan yläkoulun porteista sisään. huoh, mä oon aivan liikutuksissani koko ajan ja ajatuskin perjantain kevätjuhlista saa kyyneleet silmiin <3 Mä tarttisin sinne jonku oman vollotusaition varmaan :D :D 


Rasun burgeri annos <3 

Mutta näin se aika vaan siivillä kulkee eteenpäin ja niin sen kuuluukin olla <3 äiti ei vaan meinaa pysyä tässä jutussa oikeen mukana <3 
Ja oon koittanut järkeistellä itelleni että tämähän on näille nuorille ihanaa ikimuistoista aikaa, ja vaikka haikein mielin alakoulun jättävätkin , niin päällimmäisenä heillä ei kuitenkaan ole suru siitä mikä jää taakse vaan innostus tulevasta mikä odottaa <3


Ihana ekaluokkalainen Rasmus <3
Mä luulen että tämä mun itkuherkkyys loppuu vasta lauantaina kun  lapset saavat todistukset kouraan ja aletaan nauttia kesästä. Ainakin toivon niin! Eihän tästä tuu mitään että mutsi tippa linssissä täälä "suree" lapsiensa kasvamista :D :D 

Tässä kirjoittaessakin silmät kostuu vähän väliä, oi kyllä tää elämä on vaan raadollista! Onko muita elämäntapa-vollottajia?? 

"Pieni poikani, iso reppu selässä
täynnä innostusta ja seikkailumieltä.
Leveän hymyn kruunaa uutuuttaan kiiltelevät rautahampaat <3
Äiti silmät kyynelissä, vilkutan niskallesi, 
Koulun portit on auki <3 

Nuori mies, hauska huumori-veikko <3
Kesän kynnyksellä odottaa tulevaa
Kaikki seikkailut nurkan takana <3
Äiti silmät kyynelissä, vilkutan niskallesi"

Terkkuja
Nadja

lauantai 23. toukokuuta 2015

Lauantai-aamun luxusta

Luxus-aamiainen kultasepänliike Salkarissa <3 säihkettä, timantteja, upeita Thomas Sabon koruja <3 Sounds like my saturday morninig :) 
Voisiko lauantai-aamulle toivoa enempää kuin kauniita koruja, kelloja, iloisia ihmisiä, 
"-lillista"(ei "-tonta")  kuohuvaa :D <3 Ihania herkkuja :) Enpä tiiä.. aika täydellistä!






Sabon koruissa on jotain käsittämättömän kiehtovaa, jotain etnistä, raikasta ja tyylikästä. Kesäksi haluan ehdottomasti "oman koktailini hyvää karmaa" ;) <3





Tunnelma Salkarissa oli ihanan välitön, ja kaunista katseltavaa riitti <3 Huomaa että aivan liian harvoin tulee käytyä ilman lapsia missään ja nyt olikin aikaa nauttia kaikesta kauniista ympärillämme <3 Ja siis systerin kanssa "tiettykii" oltiin liikenteessä <3  Saatiin myös ihanat Sabon hohtavat kesä-tatuoinnit <3 



"Tuplakorviksista" olen haaveillut jo jonkin aikaa ja vihdoin sain ostettua omani kotiin! Ehkä maailman mageimmat korvikset jos multa kysytään :) 



Salkarilta suunnattiin rantaan napsimaan parit kuvat uusien Sabon-kesäkassien kanssa <3
Tuuli oli hurrrja ja vettä satoi vähintäänkin vaakatasossa :D Ja aivan hullut citypulut hyökki (mun mielestä ne tosiaan hyökki!! iuuuu :P) melkein meidän kimppuun :D Olosuhteisiin nähden saatiin ihan kivat kuvat päivän lookista :D




Kiitos Salkari <3 Kiitos sisko <3 

"Pirskahtelevat  kuplat 
hiuksiin antaa kiehkuroita, silmiin säihkyvät tähdet <3"

Terkkuja
Nadja




perjantai 22. toukokuuta 2015

Ihanaa eloa blogiin :)

Ihan keltanokkaisena bloggaajana (jos voin itseäni jo bloggaajaksi kustua :D)  mun on nyt pakko hehkuttaa omaa hyvää "bloggarifiilistä" :D Pääsiäisen aikaan kirjoitin ekan postaukseni (voit lukea sen täältä) ja nyt ollaan jo toukokuun lopussa, postauksia on kertynyt arkistoon 42 kpl, ja kirjoittamisesta on tullut jo ihan elämäntapa (näinkin pienessä ajssa!!) , jos näin vois sanoa :)

Blogin perustamista suunnitellessani mietin että miksi mä haluan perustaa blogin, mitä haluan tarjota lukijoille ja mitä taas voisin odottaa lukijoiltani. 
No suuria maalauksia en haaveissani maalannut :)  Halusin perustaa blogin koska kirjoittaminen on mulle lähellä sydäntä ja sitä on tullut kuitenkin harrastettua ihan liian vähän.  Ajattelin että meidän perheen arjesta ja sen ympärillä pyörivistä ajatuksista riittää varmasti materiaalia jaettavaksikin :) Halusin/haluan tarjota lukijoille pääsääntöisesti positiivista luettavaa, muunlainen bloggaaminen sotis mun luonnetta vastaan. Haluan myös herättää lukijalle ajatuksia ja ehkäpä jotain oivalluksia. Haluan olla postauksissa rehellinen ja kirjoittaa oikeista asioista. 



Lukijoilta en oikein osannut odottaa mitään, kun en edes osannut ajatella että kuinka blogini löytää lukijansa :D Tottakai oon innoissani kommenteista ja osallistumisesta, se on ehdottomasti tän jutun suola <3 Nyt oonkin niin iloinen kun mun pienen pieni blogi on alkanut herätä eloon lukijoiden myötä <3

Kaikki bloggari-lukijat menkää hetki ajassa taaksepäin ja muistelkaa omia lähtökuoppia, miksi lähditte kirjoittamaan blogia? Mitä bloggaaminen on teille antanut? 
Hyvää viikonloppua toivotellaan aurinkoisesta ja tuulisesta Vaasasta :)
Kiitos kaikille ihanille Napsahduksia-lukijoille, tästä on kiva jatkaa  <3 You make my day <3 <3

"Ajatuksilla siivet, 
sanat runoksi punoutuu kuin seppele
eri värisiä kukkia, rakkauden, elämän seikkailujen värit <3
Kesän kynnyksellä seppeleeni hehkuu kauneimmissaan
Lapsen nauravat kasvot, auringon lämmittävimmät säteet,
luonnon vihreä ja taivaan sini, ilo kupliva ja hersyvä rakkaus "

Terkkuja
Nadja

torstai 21. toukokuuta 2015

Iloa auringosta ja auttamisesta :)

Ihan maailman paras sää tänään <3 Lähdin aamusta pikkasten kanssa kunnon käpsyttelylenkille auringonpaisteeseen. Kiersimme Onkilahden hiekkateitä ja kesäiset maisemat sai aivan fiiliksen kattoon , tai taivaaseen :D Poikkesimme lopuksi mukavasti leikkipuistoon. Ihan superhyvä tsägä kävi kun puistossa oli juuri sopivan ikäisiä kavereitakin.
Aikasta monet Onnin ikäiset ovat jo päivähoidossa, joten todella harvinaista herkkua että ihan "randomisti" saa päiväsaikaan sopivan ikäistä puistoseuraa :)


Onkilahden rannalta lenkin varrelta <3

Puistossa on kiva leikkiä vaikka merirosvoa ja tähytä kaukoputkella merelle :)

Mimosa-kulta nautti leikkiä auringonpaisteessa <3
Tänään tehtiin toki muutakin <3 Oon nimittäin löytänyt mahdollisuuden päästä auttamaan ihan konkreettisesti toisia ihmisiä <3 Äitini houkuttelemana oon lähtenyt mukaan hyväntekeväisyystyöhön, Vaasan lähimmäisyhdistyksen pyörittämään ruoka-apuun. Vaasalaisista ruokakaupoista noudetaan joka päivä "päiväystuotteita", ja ne jaetaan edelleen ruoka-apua tarvitseville. Kaikki tämä tapahtuu talkoovoimin, ihania sydämellisiä ihmisiä onneksi löytyy, sillä ruoka-avulle on todellista tarvetta. Olen iloinen että saan olla mukana ja upeaa että tämmöistä on yleensäkkään olemassa <3 Suuret kiitokset ja halaukset kaikille vapaaehtoistyöntekijöille arvokkaasta työstä<3

Ihanaa, päivän hyvä työ-urakka jo pikkuhiljaa voiton puolella, auto oli tupaten täynnä ruokaa ja kaikki päätyi juuri sinne missä tarvetta on <3 
Kyllä auttamisesta tulee vaan superhyvä mieli :) ja eipähän tarvii Gymejä kun noita sapuskalaatikoita saa roudata :D

"Auringosta ihanaa energiaa
lämmönsäteet taiteilevat ihmiset iloisiksi
pieni vire kasvoille kertoo siintävästä merestä <3
Leikatun nurmen vihreä tuoksu ..
Kesä kolkuttaa ja juoksulaukkaa mennään avaamaan <3"

Terkkuja
Nadja

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ihan(a) kamala uhma

Vaikka tietää että se kuuluu asiaan, on ohimenevä vaihe ja  on kehityksen kannalta jopa tärkeää.
Vaikka tämän kaiken ymmärtää ja tiedostaa niin onhan se nyt ärsyttävää ja hermoja raastavaa! No joo joskus kyllä naurattaakin :D Mutta silloin kun se pistää ärsyttämään, niin se TODELLA ottaa kupoliin :P Nimittäin uhmaikäisen lapsen uhmakohtaukset <3 !

Omasta mussukasta, aurinkoisesta kullanmurusta voi kuoriutua ilkikurinen räkänokka, raivopäinen tavaroita paiskova monsteri tai huutopotkuitku-draamailija <3
Mä oon joskus oikein miettinyt että miksi lapsi haluaa "tahallaan" suututtaa vanhemmat, tehdä toiselle kiusaa tai tehdä jotain kiellettyä -> noin sata kertaa kiellettyä. Miksi pitää pyristellä niin hirrveesti vastaan? 
Ainhan kaikkeen löytyy syyt ja teoriat yms. olen lukenut aiheesta paljonkin mutta ei aina huvita tai EHDI miettiä teorioita. Tilanteet saattaa tulla ihan puskista ja olla yllättäviäkin ja siinä sadasosasekunnissa tulee vanhemman päättää kuinka tätä asiaa lähdetään viemään läpi fiksuna ja turvallisena aikuisena.

Näin söpöliinistä sydäntenmurskaajasta kuoriutuu tarvittaessa oikein uhmailijoiden kingi! Supermonsteri-Onni <3

Ja tämä kaunis päivänsäde onnistuu tuosta vaan järjestämään korvia huumavan konsertin <3
Tässä muutama oma "selvitymiskeino" :
-Jos mun pitää kieltää tai puuttua "tilanteeseen", pyrin aina menemään lapsen lähelle, jos mahdollista niin otan ihokontaktin (otan syliin tai pidän olkapäistä tms. ) ja aina katsekontaktin. Meillä ainakin on sen verran kovapäistä <3 porukkaa että huoneen toiselta laidalta huutelu ei auta yhtään.
-Jos lapsella on itkuparkutinttakohtaus, johon ei pysty tarjoamaan apua/helpotusta, annan lapsen itkeä itkunsa rauhassa. "Lopeta itku" "Ei saa itkeä" -hokemiset on ainakin meillä ihan turhia, siinä vaan suututtaa itsensäkkin. Jossain vaiheessa aina "itku on valmiiksi itketty" ja sitten voidaan rauhassa lohduttaa ja jutella asiasta <3
- Jos lapsi saa itkuparku-kohtauksen esim kaupassa, toimin ihan samalla tavalla. Nostan lapsen kärryihin ja saa siinä vollottaa jos vollotuttaa. Vollotuksen loputtua saa sitten halailla :)
-Jos huonoa käytöstä, uhmaamista, raivokaohtauksia tulee esim puistossa tai kyläreisulla, niin lähdemme kylmästi pois pelipaikalta. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin oman lapsen uhmakohtaus ja puoli puistollista pällistelijöitä ja väliin huutelijoita :D Vaikka hyvää tarkoittaisivatkin. Siinä vaiheessa on aina hyvä idea sanoa pikaiset heipat ja toivoa että ensi kerralla sujuu paremmin :)
-Koitan parhaani mukaan selvitä tilanteesta rauhallisesti ja kääntää vaikkapa mielenkiinnon tai puheenaiheen johkin ihan muuhun. 

Mimosan varoittava ilme.. "Älä ala mulle tai mä alan sulle" :D 

Kaikista kurjinta on jos itse menettää malttinsa. Niin käy varmasti ihan kaikille vanhemmille joskus ja omalta kohdaltani voin kertoa että kurkku suoranakin on tullut karjastua! Muutamatkin kerrat :P Varsinkin jos kaikilla lapsilla on yhtäaikaa joku hullusti, pienemmät kiukkuaa ja isommat riitelevät keskenään. Hohhoi :D 

Onneksi omat lapset on niin ihanan rakkaita että kiukku/uhmakohtaukset unohtuvat niin nopeasti kuin alkavatkin <3 Ja kaiken se äidin rakkaus onneksi kestää :) 
Uhmaiästä olen kirjoittanut aiemminkin, postauksen löydät: täältä <3

Millaisia uhmiksia teiltä löytyy? Entä teidän poppis-keinonne tilanteiden "selättämiseen" ?


"Syliin suurimpaan, mahtuu koko maailma
kaikki itkut ja halipuuskat
sydän sydäntä vasten, harmi katoaa halaukseen
Äidin syli, ihon pehmeys ja tuoksu, korvaan tuttu pupumpupm"

Terkkuja
Nadja

tiistai 19. toukokuuta 2015

Vavva-jutut vege :


"Pulloo, tuttipulloo, tissiä, maitoo, mehua pulloon , ÄIITTIIII..." 

Myönnettäköön alkuun tämä: Mä oon monessa asiassa varmasti aivan liian lepsu lasten kanssa. 
Tietyissä asioissa oon tiukkis, kuten lasten turvasllisuuten liittyvät asiat tai isojen kanssa koulunkäyntiin tai kotiintuloaikoihin tms liittyvät jutut. 
Missä tää löysänäppisyys (vai voisko ne olla "pehmeitä arvoja"?) taas tulee esiin, niin hyvinkin havainnollistavana esimerkkinä:
Onni-murunen 4v3kk (lopetti sentään tutin mussuttamisen joulun tienoilla <3) juo vielä pääsääntöisesti kaikki juomat tuttipullosta, samoin Mimosa 2v. 
Pullo on niin tärkeä kummallekkin, että olen varsinkin Onnin kohdalla ihan tietoisestikkin pitkittänyt pullosta vieroittamista. Vilkkaalle ja impulssiiviselle pojalle pullollinen lämmintä maitoa on parhaassa tapauksessa rentouttava ja rauhoittava nautiskeluhetki keskellä hektistä päivää. 
Samoin Mimosa nauttii kun saa pullonsa, päikkäreille tai yöunille käyminen on ilon hetki kun saa kömpiä sänkyyn pullo kainalossa (tosin niitä pullollisia on Mimolla voinut mennä 2-3:kin ennenkuin on saanut unen päästä kiinni!!) .


Tämä kuva on parin viikon takaa kun pikkuset saivat pitää eväshetken kärryissä, äidin kiepsauttaessa päivälenkin. Pullot tiiviisti kummallakin..
Mutta näinhän se on että neuvolasta suositellaan ja yleinen suositus on että pullosta ja tuteista vieroittamaan n. 1-vuoden iässä.. Ymmärrän toki pointin hampaiden kannalta.  Mutta onko se nyt oikeasti niin vaarallista? Jos pullottelu pysyisi kohtuudessa, esim päikkärimaito ja iltamaito?

Noh.. meillähän tässä pullottelussa nyt ei toistaiseksi olla pysytty millään tasolla kohtuudessa (apua!! saa tietysti äiti ja isä katsoa peiliin :P)  ja eilisestä lähtien ollaankin tehty ryhtiliike  maito/mehuhetkien suhteen.
Tarkoittaa käytännössä sitä että lapset saa päivällä "päikkärimaidon" ja illalla "nukkumaidon". Muuten juodaan ruuan kanssa maito kupista ja janoon vettä. Näreissäänhän lapset tästä rajoittelusta oli, mutta hyvin kestimme kaikki eilisen päivän ja tänäänkin mennyt hienosti :)  Tuntuu jotenkin aivan hassun liikuttavalta katsoa kun omat pikku höpönassut juo juomansa kupeista <3 

Iltaa jännitin kaikista eniten, Mimosa kun on tosiaan saattanut juoda jopa sen 2, pahimmissa tapauksissa 3:kin pullollista maitoa ennen nukahtamistaan!! Laitoin lapsia nukkumaan ja puhuttiin yhdessä siitä kuinka yksi pullo riittää illalla ja keksimme siitä jopa hauskan laulun <3
Poistuin huoneesta ja n. 10 min päästä Mimosa huuteli jo sängystään, ajattelin että noniiin, nyt se konsertti alkaa! Mutta onneksi pelko oli turhaa, Mimosa tahtoi vaan antaa pullonsa pois ja Onni kuiskutteli sängystä "yksi pullo riittää" <3 <3 Ja niin ne nukahtivat reippaasti yhtäaikaa sänkyihnsä (aiemmin ollaan laitettu eri aikaan nukkumaan että saavat oman rauhan nukahtamiseen) <3

Mitä ajatuksia teissä herättä 4-vuotias tuttipullon kanssa? Oletteko ehdottomasti sitä mieltä että pullot, tutit ja tissit pois 1-vuotiaana? Vai voisko kohtuukäyttöä jatkaa pitempäänkin?

Jotenkin toivoisin että Onnilla tulisi se päivä nyt lähitulevaisuudessa kun ite haluaisi luopua pullosta, siinä olisi sitten hyvä olla Opsua tukemassa <3 Muuten on "pakko" tässä kesän aikana vaan ottaa pullo pois. 
Mimosalla ei mun mielestä vielä niin kiire ole, syö kuitenkin vielä tissiäkin n. kerran päivässä, kunhan tosiaan ei menisi överiksi!! vaan saataisiin pidettyä selkeät raamit pullotteluun. Toisaalta Onnin kanssa yhdessä voisi olla hyvä hoitaa Mimosankin vieroittaminen :)
Hahhah :D Loppukevennys <3 Emil löysi mummolasta Opsun vanhan tutin ja sillä oli kiva pelleillä ;) 

Terkkuja
Nadja






maanantai 18. toukokuuta 2015

Mitalimies ja yllättävän kiva luontoretki

Jeejeee!!! Aaltoja ja kaikkee :D Eilen illalla meille kotiutui ihan aito SM-pronssijäbä!! Jyväskylässä käytiin viime viikonloppuna Street Sm-kisat, ja junioreiden muodostelma-sarjassa lohkesi Vaasan Kipinäläisille 3. sija. Aivan mahtavaa <3 
Äiti on täälä ihan täpinöissä, ja poika ihan COOL! Kyllä ny sais vähä luvan kanssa leijua :D Mutta ei oo vissiin poikien juttu tuo lesottaminen ;)

Jee!! Saatiin se mitalimiehen hymykin irtoamaan <3 :D
Tänään saatiin aamupäivän käpsyttelylenkillä hauska ja yllättävä luontoretki , kun päätettiin kiertää Palosaaren pururata lasten kanssa :) Heti lenkin alkumetreillä iskä bongasi metsän laidalta, ilmeisesti koululaisten suunnistusretkestä jääneen rastilapun.


Tämän viestin myötä alkoivat lapset tutkia kevään/kesän merkkejä ja johan niitä löytyikin :)






 Varmoina kevään merkkeinä lapset huomioivat mm. puihin ilmestyneet lehdet, lintujen laulut (oli muuten ihana sirkutus metsässä ja sitä jaksoivat lapsetkin oikein kuunnella) , pienet ötökät sielä täälä ja kukkaset maassa (Mimosan ehdoton lemppari, koko ajan piti silitellä kukkia <3).

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille :D Ja hei nyt kun blogilista lopettaa kesäkuun alussa toimintansa niin meidän juttuja pääsee parhaiten seuraamaan facebookista meitä tykkäilemällä täältä <3, tai uuden Blogipolku-sivuston kautta täältä <3 tai liittymällä Bloggeriin lukijaksi <3 

"Vihreää, ihanan vihreää,
anna mielen levätä, hengitä sisään kaikki tuoksut
Vihreää, kaunista ja ainutlaatuista, 
pienet ketunleivät valkoisine söpöläiskukkineen <3
vasta puhjenneet lehdet puissa, 
luonto antaa nyt parastaan, raikasta, tuoretta, kukkivaa <3"

Terkkuja 
Nadja


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Harrastusviidakko!

Puolivuotiaalle muskaria ja värikylpyä, 2-vuotiaalle taaperotanssia ja perhejumppaa, 4-vuotiaalle nassikkapainia, satubalettia, luistelukoulua, enkkukerhoa ja temppukerhoa. Koululaiselle jalkapalloa, jääkiekkoa, sählyä, partiota, pianotunteja, cheerleadingiä, tennistä, hiphoppia...
Huh!! Lapset ja vanhemmat keskellä mahdollisuuksien viidakkoa. Pitää harrastaa! Pitääkö harrastaa? Koska kuuluu aloittaa? Kilpailu- vai harrastustoimintaa? Voiko harrastaa ilman kilpailua?

Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että lapselle pitää antaa mahdollisuus harrastaa, lasta ei kuitenkaan saisi painostaa harrastuksiin, pitää hyväksyä myös että harrastus mikä kiinnostaa lasta, ei välttämättä ole oma suosikki. On myöskin täysin tavallista että kokeillaan useampaa harrastusta ennenkuin löydetään se "oma juttu". 
Meidän lapset ovat saaneet kokeilla lähes kaikkia haluamiaan harrastuksia; mm tennistä, jalkkista, tanssia, korista, painia, uintia, jääkiekkoa :D Eli hiukan niissä sun näissä ympyröissä ollaan ehditty pyrähdellä muutamien vuosien aikana. 

Lapset tarvitsevat vanhempien tuen harrastuksiin, kolme kovaa Koota: Kuljeta, Kustanna, Kannusta. 
Useissa harrastuksista vanhemmilta vaaditaan/toivotaan lisäksi panostusta yhteiseen toimintaan; tapahtumien järjestämiseen, varainkeruuseen yms. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin lähteä mukaan erilaisiin tempauksiin ja toimintaan :) Lapset nauttivat kun vanhemmat ovat mukana puuhailemassa ja omasta kokemuksesta voin kertoa että yhdessä tekeminen antaa paljon myös vanhemmalle :) Uusia ystäviä, hienoja kokemuksia ja ihan huippua yhteisöllistä fiilistä <3 

Minkä ikäisenä sitten harrastaminen tulisi aloittaa? 
Meillä esikoisen kanssa ollaan käyty perhejumpassa 2-vuotiaana ja 3-vuotiaan Maija-tyttösen kanssa bailattiin Baby-bailatinossa. Sitä oli jotenkin hirrrveen malttamaton vanhempien lasten kanssa. 
Onni on nyt 4-vuotias, ja vielä ei olla harrastuksia aloitettu. Toki pelaa jalkapalloa ja katulätkää veljien kanssa, pomppii ja temppuilee trampalla, painii karhunpainia ja juoksee kilpaa Emilin kanssa :) Siinä vaiheessa kun Onni itse tahtoo niin lähdetään sitten jalkkistreeneihin tai uimakouluun, tai mitä ikinä Onni nyt haluaakaan ja Mimosan kanssa tietysti sama juttu :) 

Tuntuu että tänä päivänä melkeinpä jokaisessa harrastuksessa on päämäränä kilpaileminen. Meille se on ihan ok, Emil nauttii lätkäturnauksista, Maija tsemppaa hurjasti uimakisoissa ja Rasmuksen tanssiryhmä skabaa keväisin SM-kisoissa. 
Kaikki lapset eivät halua kilpailla ja mun mielestä pitäisikin panostaa enemmän harrasteryhmiin; vähemmän tapahtumia, kilpailuja -> pienemmät harrastuskustannukset  
-> enemmän harrastavia lapsia :) 
Vaasassa ihan loistavana esimerkkinä toimii Action Power-toiminta, erilaiset liikuntaleirit ja lajikoulut Täältä voit lukea Action Power-toiminnasta lisää.

Alla parit kuvat meidän perheen harrastajista <3 
Maijalla tänä viikonloppuna kisat Vaasassa. Upea uimari-tyttöni <3
Rasmus kilpailee tänään Jyväskylässä  STREET SM-kilpailuissa. Go Kipinän porukka!! 

Emilin rakas jääkiekkoharrastus on nyt kesätauolla, mutta "elämäntapaharrastaja" Emil pelaa kavereiden kanssa katulätkää,  jalkapalloa, erilaisia ulkolekkejä. Sisällä tätä sankaria ei kesäaikaan näy!
Pikkaraisten kanssa harrastetaan omiin nimiin kaikea mikä hyvälle tuntuu :) "Kuskaaminen" aloitetaan  siinä vaiheessa kun lapset sitä toivovat.
Mitä mieltä te olette lasten harrastusviidakosta :D ?

"Punaiset posket ja hiestä märkä tukka,
hymy korvissa yläfemmat. Hyvä me!
Kotimatkalla listahitin mukaan bailataan,
saunanlauteilla turnauksen highlightsit,
-Sitten kun mä oon NHL:ssä niin mä ostan teille talon sieltä mun vierestä <3
Onnea on : oma stara kotona "

Terkkuja
Nadja

lauantai 16. toukokuuta 2015

2-vuotiaan neuvolakäynti

Meidän Mimosa-mimmin 2v-neuvolassa käytiin eilen. Tyttö aivan tohkeissaan ja tärkeänä kantoi oman nalle-neuvolakorttinsa ja nautti selvästi kun kahdestaan lähdettiin liikenteeseen <3 Neuvolan pihassa ja odotushuoneessa oli vielä ilo ylimmillään ja naurua sekä keimailua oli suuntaan jos toiseen :D

Tässä vaiheessa kaikki on vielä hyvin <3

Näin se Mimosa onnensa kukkuloilla leikkii odotustilassa

Aivan naurattaa kun on niin hyvä fiilis <3 :D
Aivan liian nopeasti (tai no ihan ajallaan kylläkin! :D ) pyydettiinkin jo tutkimushuoneeseen.. ja siitähän se riemu sitten repesi :P Noot!! 
Mimosalla on hyvin epäileväinen asenne uusia ja erilaisia tilanteita kohtaan ja neuvolan tädin huone oli nyt Mimosan psyykkeelle tällä kertaa ihan liikaa! Ja ovikin vielä laitetiin kiinni niin sielä sitä sitten oltiin säpissä ;) 

Mimosa ei ollut yhtään halukas minkäänlaiseen yhteistyöhön, palikat ja palapelit ynnämuut lelut lenteli pitkin ja poikin, -EI KYKKÄÄ!! Ei kykkää, äiti poooiss .. 
Tilanne oli vähintäänkin tragikoominen, mitat saatiin jotenkin puolipakolla korvia huumaavan itkun kanssa otettua.. Koitin siinä sitten möykän yli (Mimosa oli niin vihainen mulle että kävi välillä raapimassakin!!) kertoa kuinka Mimosa on kotona niin herttainen, iloinen ja nauravainen tyttö, tykkää tanssia ja laulaa <3 Niin varmaan!! :D 
Huoneesta pois päästyämme, kuin napista painettuna Mimosa oli taas hyväntuulinen oma itsensä ja vilkutteli jopa neuvola tädille kauniisti :)

Että semmonen neuvola-reissu tällä kertaa! :D ps. neuvolakorttiin kirjoitettiin: Uhmaa on! hehheh :D

"Neiti-Näpsä ei kykkää.
ja kun ei kykkää niin karjuu kuin pantteri ja raapii kuin kissa,
Neiti-Näpsä kun kykkää, niin se kykkää niin kovasti <3
laulaen ja tanssien kykkää, pieni hassu tyttö <3 "

Terkkuja
Nadja

perjantai 15. toukokuuta 2015

Sisko sisko, olet kyllä minun makuuni :)

Onneksi saan olla sisko <3 Ja mikä parasta onneksi mulla on sisko <3



Yksi tärkeimmistä henkirei`istä tässä arjen tiimellyksessä on oma siskoni <3 
Mun sisko on maailman kaunein, fiksuin, viisain, nokkelin, hauskin  ja paras äiti ihanille lapsilleen :) Jos mietitään parasta mahdollista seuraa esim lasten kanssa hömppäilyyn, shoppailuun, lenkille, illanviettoon tai lomareissuun. Onneksi mulla ei tule valinnan vaikeutta :D , helppo ja luonnollinen, paras valinta on aina oma sisko <3


Mun sisko on todellakin käytännön asioiden supernainen! Semmosissa jutuissa joissa itse jään sormi suussa ja kädettömänä funtsimaan, pistää systeri hihat heilumaan :D Se osaa sytyttää takat ja puusaunat, surauttelee ompelukoneella kaikkia ihanuuksia ja kasvattaa jopa kurkkunsa itte!! <3 Vaikka se osaakin kaikkia makeita juttuja niin siltikään se ei oo yhtään ärsyttävä :D 



Me nähdään siskon kanssa viikoittain, ja useimmiten vielä vähintään sen pari kertaa viikossa. Meillä on saman ikäisiä lapsia, joten siinä lyödään aina kaksi kärpästä yhdellä iskulla, lapsille leikkiseuraa ja itselle sitä henkistä pääomaa :)

 Loppukevennyksenä iloinen trullikuva 90-luvun alusta , systerillä on astetta mukavampaa kuin muilla :D
Mun super-lisko kirjoittaa myös ihanan freesiä blogia  ♪♫♪ Poikasten kanssa ♪♫♪ , käykääpä ihastumassa <3

"Pikku-liskonen, ihana siskonen <3
aidosti aina, onneks et oo laina 
samoilla ajatuksilla, samoilla metreillä <3
Ihanimmat hetket, sielujen retket 
parhaat naurut, koskettavimmat laulut <3
Onnekas oon kun sut pitää saan
omana siskona, ihanaisena vaan <3"

Terkkuja
Nadja