Haikeutta ilmassa

Muutaman päivän "stereohiljaisuus" blogissa tuli ihan vähäniinku vahingossa, oon ollut jotenkin niin tunteikkaana tässä muutaman päivän että päivät on vaan livahtanut ohitse <3

Maanantaina oltiin Rasmuksen luokan kanssa Amarillossa syömässä <3 Aivan ihanaa että ope järjesti yhteisen lounaan lapsille ja vanhemmille, "viimeinen ehtoollinen" <3 Pian nuo lapsoset kirmaavat kesälaitumille ja syksyllä sitä ei mennäkkään enään tuttuun ja turvalliseen alakouluun <3 Saappaat kasvavat taas kertaheitolla monta numeroa kun kuljetaan yläkoulun porteista sisään. huoh, mä oon aivan liikutuksissani koko ajan ja ajatuskin perjantain kevätjuhlista saa kyyneleet silmiin <3 Mä tarttisin sinne jonku oman vollotusaition varmaan :D :D 

Rasun burgeri annos <3 

Mutta näin se aika vaan siivillä kulkee eteenpäin ja niin sen kuuluukin olla <3 äiti ei vaan meinaa pysyä tässä jutussa oikeen mukana <3 
Ja oon koittanut järkeistellä itelleni että tämähän on näille nuorille ihanaa ikimuistoista aikaa, ja vaikka haikein mielin alakoulun jättävätkin , niin päällimmäisenä heillä ei kuitenkaan ole suru siitä mikä jää taakse vaan innostus tulevasta mikä odottaa <3

Ihana ekaluokkalainen Rasmus <3

Mä luulen että tämä mun itkuherkkyys loppuu vasta lauantaina kun  lapset saavat todistukset kouraan ja aletaan nauttia kesästä. Ainakin toivon niin! Eihän tästä tuu mitään että mutsi tippa linssissä täälä "suree" lapsiensa kasvamista :D :D 

Tässä kirjoittaessakin silmät kostuu vähän väliä, oi kyllä tää elämä on vaan raadollista! Onko muita elämäntapa-vollottajia?? 

"Pieni poikani, iso reppu selässä
täynnä innostusta ja seikkailumieltä.
Leveän hymyn kruunaa uutuuttaan kiiltelevät rautahampaat <3
Äiti silmät kyynelissä, vilkutan niskallesi, 
Koulun portit on auki <3 

Nuori mies, hauska huumori-veikko <3
Kesän kynnyksellä odottaa tulevaa
Kaikki seikkailut nurkan takana <3
Äiti silmät kyynelissä, vilkutan niskallesi"

Terkkuja
Nadja