Taaperon Ystäväkirja + Mimosan lauluterkut videolla

Oii, me saatiinkin aivan ihana Nöpsyn ystäväkirjahaaste taaperolle Kaikkea pientä-blogin Riikalta. Tää haaste oli okein kiva toteuttaa lasten kanssa! Ajattelin alkuun kysellä Vain Mimosalta nämä kysymykset mutta pitihän nyt Ontsaltakin kun siinä niin hellusena kiehnasi <3 Eli kysymyksiin vastaavat siis Mimosa 2v9kk ja Onni 5vuotta.

Käy ihmeessä kurkkaamassa myös mitä Riikan pieni Evelyn vastaili!

Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa) ja blogin nimi?

- M: Mimosa. Mimo äiti(blogin nimi)
-O: Onni Armas Johannes , en tiiä(blogin nimeä)
Ikäsi?

- M: kaksi

- O: Viisi (huutaa reippaasti) kymmenensataatoista , hahahaa

 Lempiruoka:

- M: puujo (puuro) , juusheepä (ruisleipä)
- O: makarooni, spagetti! (pomppii innoissaan)

Lempijuoma:

- M: mehua
- O: kaakau

Suosikkileikkini:
- M: jinoshaahhus (dinosaurus) ja nukkua

- O: maudiddeponi (my little pony)
Harrastukset:

- M: hevoneilla leikin
- O: paini, jääkiekko (omatoimisesti harrastetaan :D )

Idolini:
- M: Maija (isosisko)

 -O: Mitä!!?? (koitan selittää mikä on idoli) En ketään ihaile!

Valitse parempi vaihtoehto  potta/vaippa, auto/juna, kukkakaali/parsakaali, lämmin/viileä ja oma sänky/äidin kainalo:
- M: jaippa (on kyllä päiväkuiva )
juna
paasakaaji
kyymä
äitin kainajo

- O: joskus pottaa jos Mimosa on pöntöllä tai sinä.. , 
junaa... ja auto , molemmat 
ei mikään niistä!
kylmästä ja lämpösestä ja tuulisesta!
molemmat (ja antaa halin <3)

Tässä vielä bonuksena Mimosan terveiset kaikille taaperoille ja aikuisille myös hihii <3

ps. en nyt haasta ketään, mutta halukkaat ovat vapaita nappaamaan tämän ihanan haasteen minulta <3

Terkkuja

Mimosa, Onni ja Nadja

Ihanin peikkotytön-mekko!

En kestä, olin niin onnesta soikeena kun sain kuulla voittaneeni ihanan Selinan Kun äiti kelaa-blogin arvonnassa. Ja mikä palkinto! Ehkäpä maailman hauskin söppänä mekko Mimosalle <3 Meidän Mimosa on mun mielestä aina ollut aavistuksen tättähäärää peikkotrintrentsa, joten tämä mekko sopii niin tytön luonteeseen kuin ulkoiseen habitukseenkin :D

Mekko on siis Tinttu-merkkinen ja Tinttu-vatteita myydään Taikalinnan nettisivuilla. Jos et ole vielä käynyt tutustumassa näihin ihaniin satumaisiin lastenvaatteisiin, niin hopihopi, ihmeessä tsekkaamaan. Uskon että ihastut aivan niinkuin minäkin <3 Tai kysytään niinpäin että kuka näihin ei voisi olla ihastumatta?

kuva: Taikalinna.com

Kuva: Taikalinna.com

Kuva: Taikalinna.com

Mun mielestä leikkisät lasten vaatteet ovat ihania ja antavat lisää luovuutta lapsen leikkeihin. Mietippä nyt jos olis itelläs peikko-myssy tai keijukais-huppari päällä niin johan olis vekkuli olo :D Ja kirsikkana kakun päällä, nämä ihanuudet ovat suomalaista käsityötä tietenkin! Laatu, luovuus, leikki <3

Peikkoterkkuja
Nadja

Tyttöjen juttui :)

Tänään meillä on ollut Mimosan kanssa oikeen tyttöjen päivä <3 

Vaahtokylpyä aamulla, 

Bileet Antin kanssa

Salaattia lounaaksi

Jädeä päivälliseksi

Kävelylenkki ja lähi-Siwasta pientä namua

Popparii ja Nalle-Puhia

Leipuripuuhia 

Ja tietty niin liikaa haleja ja pusuja <3

Aivan ihana on ollut viettää välillä kahdenkeskistä laatuaikaa Mimosan kanssa, vaikkakin muuta perhettä on tietty jo ikävä! Mutta niin nopsaan menee aika, huomenna on taas tuttu ja turvallinen melske ympärillä :)

Ne on niitä tyttöjen juttuja kun vaahtokylvyssä hengaillaan

Ne on niitä tyttöjen juttuja kun Antin tahtiin svengaillaan

Tytöille maistuu salaatti ja suklaa, hassuja ne on ku itteensä juksaa

Popparit poksahdellen, tytöt tanssahdellen

Nää on niitä tyttöjen juttui, aika monelle tytölle tuttui ;)

 

Terkkuja

Nadja

71kuukautta elämästä imettäjänä. Näinkö se loppuu?

Näinkö se ois nyt loppu. Mun imetystaival. 
Pieni juttu maailmalle, iso juttu mulle. 
71 kuukautta mun elämästä, 5v 11kk, 5 lasta. Aikani alkukantaisena "emona". 

Vielä hetki sitten mä imetin Mimosaa muutaman kerran vuorokaudessa lähinnä yöaikaan ja aamuisin, Mimosa nukkui meidän kanssa perhepedissä ja oli ihan luontevaa siinä samalla antaa hörppyä jos tarvis. Nyt Mimosa on siirtynyt nukkumaan omaan sänkyyn joten imetys on pikkuhiljaa hiipunut itsestään. 
Nyt ollaan tilanteessa että tissiä lutkutetaan pienenä läheisyys tankkauksena n. kerran päivässä, joskus voi olla päivä välissä että tankkaus unohtuukin.
Mä luulen että Mimosa ei enää montaakaan tippaa sieltä kerrallaan ryystä mutta lussuttais mielellään sen pienen hetken, ihan vaan koska se on hänen mielestään kivaa. Hymyilee, kihertelee, maiskuttelee ja sanoo namnam, ihanaa tissiä.

Mä oon pohtinut itekseni että kumpi meistä tässä imetyksessä on oikeesti enemmän koukussa, minä vai Mimosa? Varmasti minä. Huomaan että oon jopa jonkun verran pettynyt kun Mimosa ei enää malta olla rinnalla niin kauan että maito alkaisi herua. Eikä tässä nyt oikeesti ole varmaan mitään järkeäkään enään. Voidaanhan me halia ja lötkötellä muuten vaankin. 

Mä kirjoitan tän postauksen sen takia, että itse ymmärtäisin että tämä on nyt tässä. Mimosaa ei enää kiinnosta saada rinnasta maitoa, enkä viitsi nyt minään hetken huvituttinakaan alkaa olla. 
Mun täytyy nyt vaan hyväksyä että yksi virstanpylväs on nyt ohitettu, yksi portti takanani suljetaan.

Kun pistän silmät kiinni, muistan vielä ne imetyksen ensihetket, synnytyssalissa, kaikkensa antaneena.
Uusi elämä sylissäni, pieni ja avuton, vaativa, niin minusta riipuvainen. 
Lämmin pehmeä vauvan iho, utuiset silmät, hapuileva katse, rintaa rapsivat pienet kynnet.
Uusi ihminen, oma vauva, minun kaikki.

Itkuhan tässä tulee. 

Terkkuja
Nadja

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä :)

Pieni typsykkä peilailee itseään ja laittaa huulirasvaa antaumuksella ympäri nassukkaa, tämän jälkeen maiskutellaan ja muikistellaan suuta, ehkä jopa heitetään lentosuukkoja. Äiti katselee haltioissaan 2-vuotiasta tytärtään ja ihmettelee jopa ääneen että mistä se on noin pieni voinut oppia tuolla lailla keimailemaan ? 
Niin, mistähän...?

Pieni vaippapöksy-poika leikkii rekkaleikkejään hiekkalaatikolla kun muksahtaa peffaalleen hiekkaan, -voi heevvetti.. pieni poika mutajaa tuimana itsekseen.
Vanhemmat ovat järkyttyneitä kun lapsi sanoo ensimmäisen kirosanansa mutta samaan aikaan haltioissaan siitä että kuinka se osaiskaan sanoa sen niin oikeassa tilanteessa?? Todella nerokas poika!
Niin, mistähän...? 

Tomera-otteinen pikkufröökynä leikkii nukeillansa, hoitaa, peittelee, kantaa mukanaan käsilaukkua, tarkastelee sen sisältöä, istuttaa nukkea pottaan, antaa sille suukkoja, ja yhtäkkiä alkaa rähjäämään demonimaisella äänellä ja sormi soosottaa vinhaa vauhia. Äiti on järkyttynt. Meidän tyttö leikkii aina niin nätisti kotileikkejä ja tänään se alkas rähjäämään niille nukeille!! Mistähän se semmosta on voinut oppia??
Niin , mistähän..?

Pientä räkänenu-poitsua laitetaan illalla nukkumaan iltasatujen, suukkojen ja halauksien kanssa. Poika nappaa äitiänsä poskista kiinni, muiskauttaa suukon ja sanoo- äiti shä oot maaimman ihanin ja lakkain ja täyttä kuutaa <3. Sen jälkeen poika painaa pään tyynyyn ja alkaa nukkua. Äiti on hurmiossa! Maailman kaunein rakkaudentunnustus omalta pikku-pojalta <3 Mistähän se on noin pieni oppinut? liikutuksen kyyneleet silmäkulmassa äiti malttaa tuskin jättää poikaa yksin huoneeseen..
Niin, mistähän...?

Mistähän nää meidän ihanimmat, ihastuttavimmat ja hämmästyttävimmät rakkaat muruset oppivat tän kaiken? 
Suurimmilta idoleiltaan tietenkin <3 :D 

Meillä Mimosan letkautukset on saanut mut hykertelemään viime päivinä ja oikein itsekkin täälä yksi päivä mietin että mistä tuo pieni noita juttuja oppii :D haha :D Nauratti kunnes itse havahduin käyttämästä näitä sanontoja ja vielä samalla äänenpainolla :) hih :D


Leppoisaa keskiviikkoa kaikille <3
Terkkuja
Nadja

Mussunmussun :)

Meidän Mimosa 2v2kk on aikamoinen tissinmussuttaja vielä. 

Tossa keväällä tissittely oli kuitenki rajoittunut hyvin vaan aamuun/aamuyöhön ja mielessäni teinkin jo luopumistyötä kun tosiaan alkas näyttään siltä että homma pikkuhiljaa hiipuu.. Mutta kun ei :D 

Nyt on tässä ihan parin viime viikon ajan alkanut taas vaatia tissiä jopa päivisin (kun ollaan kotona). En oikeestaan nää syytä miksi en voisi imettää myös päivällä mutta jotenkin tuntuu nyt taantumalta tämä. Oon tietysti (lepsu kun oon) antanut Mimolle rintaa oikeestaan aina kun on halunnut, jos tilanne on muuten sopiva :) . 

Ei vaan voi kieltäytyä kun toinen kattoo niin nätisti suoraan silmiin ja lirkutellen sanoo "Saako? tissiä?" Ja kun saa myöntävän vastauksen niin "Kiito äiti, iana kuuta <3".. 

Vuosi sitten näihin aikoihin muistan aatelleeni että lopetetaan tuo tissittely sitten syssymmällä.. Ja tässä sitä ollaan! Syssymmällä sitte.. ;) Maybe :D

"Namitissinassu, meidän pikkusisko hassu,

rakkaudesta sulostunut, suukoista söpöstynyt <3

Kaikkien oma lempivauva, Mimosa-neiti aurinkoinen
Laulaen, tanssien kesäniityllä kukkasia poimien
Namitissinassu, meidän pikksusisko hassu,
Mimosa- tyttö kultainen <3"

Kuinka teillä on muilla on tissittelyt loppuneet? Lapsen omassa tahdissa, suunnitelmallisesti?

Terkkuja
Nadja

Ihan(a) kamala uhma

Vaikka tietää että se kuuluu asiaan, on ohimenevä vaihe ja  on kehityksen kannalta jopa tärkeää.

Vaikka tämän kaiken ymmärtää ja tiedostaa niin onhan se nyt ärsyttävää ja hermoja raastavaa! No joo joskus kyllä naurattaakin :D Mutta silloin kun se pistää ärsyttämään, niin se TODELLA ottaa kupoliin :P Nimittäin uhmaikäisen lapsen uhmakohtaukset <3 !

Omasta mussukasta, aurinkoisesta kullanmurusta voi kuoriutua ilkikurinen räkänokka, raivopäinen tavaroita paiskova monsteri tai huutopotkuitku-draamailija <3

Mä oon joskus oikein miettinyt että miksi lapsi haluaa "tahallaan" suututtaa vanhemmat, tehdä toiselle kiusaa tai tehdä jotain kiellettyä -> noin sata kertaa kiellettyä. Miksi pitää pyristellä niin hirrveesti vastaan? 

Ainhan kaikkeen löytyy syyt ja teoriat yms. olen lukenut aiheesta paljonkin mutta ei aina huvita tai EHDI miettiä teorioita. Tilanteet saattaa tulla ihan puskista ja olla yllättäviäkin ja siinä sadasosasekunnissa tulee vanhemman päättää kuinka tätä asiaa lähdetään viemään läpi fiksuna ja turvallisena aikuisena.

Näin söpöliinistä sydäntenmurskaajasta kuoriutuu tarvittaessa oikein uhmailijoiden kingi! Supermonsteri-Onni <3

Ja tämä kaunis päivänsäde onnistuu tuosta vaan järjestämään korvia huumavan konsertin <3

Tässä muutama oma "selvitymiskeino" :

-Jos mun pitää kieltää tai puuttua "tilanteeseen", pyrin aina menemään lapsen lähelle, jos mahdollista niin otan ihokontaktin (otan syliin tai pidän olkapäistä tms. ) ja aina katsekontaktin. Meillä ainakin on sen verran kovapäistä <3 porukkaa että huoneen toiselta laidalta huutelu ei auta yhtään.

-Jos lapsella on itkuparkutinttakohtaus, johon ei pysty tarjoamaan apua/helpotusta, annan lapsen itkeä itkunsa rauhassa. "Lopeta itku" "Ei saa itkeä" -hokemiset on ainakin meillä ihan turhia, siinä vaan suututtaa itsensäkkin. Jossain vaiheessa aina "itku on valmiiksi itketty" ja sitten voidaan rauhassa lohduttaa ja jutella asiasta <3

- Jos lapsi saa itkuparku-kohtauksen esim kaupassa, toimin ihan samalla tavalla. Nostan lapsen kärryihin ja saa siinä vollottaa jos vollotuttaa. Vollotuksen loputtua saa sitten halailla :)

-Jos huonoa käytöstä, uhmaamista, raivokaohtauksia tulee esim puistossa tai kyläreisulla, niin lähdemme kylmästi pois pelipaikalta. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin oman lapsen uhmakohtaus ja puoli puistollista pällistelijöitä ja väliin huutelijoita :D Vaikka hyvää tarkoittaisivatkin. Siinä vaiheessa on aina hyvä idea sanoa pikaiset heipat ja toivoa että ensi kerralla sujuu paremmin :)

-Koitan parhaani mukaan selvitä tilanteesta rauhallisesti ja kääntää vaikkapa mielenkiinnon tai puheenaiheen johkin ihan muuhun. 

Mimosan varoittava ilme.. "Älä ala mulle tai mä alan sulle" :D 

Kaikista kurjinta on jos itse menettää malttinsa. Niin käy varmasti ihan kaikille vanhemmille joskus ja omalta kohdaltani voin kertoa että kurkku suoranakin on tullut karjastua! Muutamatkin kerrat :P Varsinkin jos kaikilla lapsilla on yhtäaikaa joku hullusti, pienemmät kiukkuaa ja isommat riitelevät keskenään. Hohhoi :D 

Onneksi omat lapset on niin ihanan rakkaita että kiukku/uhmakohtaukset unohtuvat niin nopeasti kuin alkavatkin <3 Ja kaiken se äidin rakkaus onneksi kestää :) 

Uhmaiästä olen kirjoittanut aiemminkin, postauksen löydät: täältä <3

Millaisia uhmiksia teiltä löytyy? Entä teidän poppis-keinonne tilanteiden "selättämiseen" ?

"Syliin suurimpaan, mahtuu koko maailma
kaikki itkut ja halipuuskat
sydän sydäntä vasten, harmi katoaa halaukseen
Äidin syli, ihon pehmeys ja tuoksu, korvaan tuttu pupumpupm"

Terkkuja

Nadja

Vavva-jutut vege :

"Pulloo, tuttipulloo, tissiä, maitoo, mehua pulloon , ÄIITTIIII..." 

Myönnettäköön alkuun tämä: Mä oon monessa asiassa varmasti aivan liian lepsu lasten kanssa. 
Tietyissä asioissa oon tiukkis, kuten lasten turvasllisuuten liittyvät asiat tai isojen kanssa koulunkäyntiin tai kotiintuloaikoihin tms liittyvät jutut. 
Missä tää löysänäppisyys (vai voisko ne olla "pehmeitä arvoja"?) taas tulee esiin, niin hyvinkin havainnollistavana esimerkkinä:
Onni-murunen 4v3kk (lopetti sentään tutin mussuttamisen joulun tienoilla <3) juo vielä pääsääntöisesti kaikki juomat tuttipullosta, samoin Mimosa 2v. 
Pullo on niin tärkeä kummallekkin, että olen varsinkin Onnin kohdalla ihan tietoisestikkin pitkittänyt pullosta vieroittamista. Vilkkaalle ja impulssiiviselle pojalle pullollinen lämmintä maitoa on parhaassa tapauksessa rentouttava ja rauhoittava nautiskeluhetki keskellä hektistä päivää. 
Samoin Mimosa nauttii kun saa pullonsa, päikkäreille tai yöunille käyminen on ilon hetki kun saa kömpiä sänkyyn pullo kainalossa (tosin niitä pullollisia on Mimolla voinut mennä 2-3:kin ennenkuin on saanut unen päästä kiinni!!) .

Tämä kuva on parin viikon takaa kun pikkuset saivat pitää eväshetken kärryissä, äidin kiepsauttaessa päivälenkin. Pullot tiiviisti kummallakin..

Mutta näinhän se on että neuvolasta suositellaan ja yleinen suositus on että pullosta ja tuteista vieroittamaan n. 1-vuoden iässä.. Ymmärrän toki pointin hampaiden kannalta.  Mutta onko se nyt oikeasti niin vaarallista? Jos pullottelu pysyisi kohtuudessa, esim päikkärimaito ja iltamaito?

Noh.. meillähän tässä pullottelussa nyt ei toistaiseksi olla pysytty millään tasolla kohtuudessa (apua!! saa tietysti äiti ja isä katsoa peiliin :P)  ja eilisestä lähtien ollaankin tehty ryhtiliike  maito/mehuhetkien suhteen.
Tarkoittaa käytännössä sitä että lapset saa päivällä "päikkärimaidon" ja illalla "nukkumaidon". Muuten juodaan ruuan kanssa maito kupista ja janoon vettä. Näreissäänhän lapset tästä rajoittelusta oli, mutta hyvin kestimme kaikki eilisen päivän ja tänäänkin mennyt hienosti :)  Tuntuu jotenkin aivan hassun liikuttavalta katsoa kun omat pikku höpönassut juo juomansa kupeista <3 

Iltaa jännitin kaikista eniten, Mimosa kun on tosiaan saattanut juoda jopa sen 2, pahimmissa tapauksissa 3:kin pullollista maitoa ennen nukahtamistaan!! Laitoin lapsia nukkumaan ja puhuttiin yhdessä siitä kuinka yksi pullo riittää illalla ja keksimme siitä jopa hauskan laulun <3
Poistuin huoneesta ja n. 10 min päästä Mimosa huuteli jo sängystään, ajattelin että noniiin, nyt se konsertti alkaa! Mutta onneksi pelko oli turhaa, Mimosa tahtoi vaan antaa pullonsa pois ja Onni kuiskutteli sängystä "yksi pullo riittää" <3 <3 Ja niin ne nukahtivat reippaasti yhtäaikaa sänkyihnsä (aiemmin ollaan laitettu eri aikaan nukkumaan että saavat oman rauhan nukahtamiseen) <3

Mitä ajatuksia teissä herättä 4-vuotias tuttipullon kanssa? Oletteko ehdottomasti sitä mieltä että pullot, tutit ja tissit pois 1-vuotiaana? Vai voisko kohtuukäyttöä jatkaa pitempäänkin?

Jotenkin toivoisin että Onnilla tulisi se päivä nyt lähitulevaisuudessa kun ite haluaisi luopua pullosta, siinä olisi sitten hyvä olla Opsua tukemassa <3 Muuten on "pakko" tässä kesän aikana vaan ottaa pullo pois. 
Mimosalla ei mun mielestä vielä niin kiire ole, syö kuitenkin vielä tissiäkin n. kerran päivässä, kunhan tosiaan ei menisi överiksi!! vaan saataisiin pidettyä selkeät raamit pullotteluun. Toisaalta Onnin kanssa yhdessä voisi olla hyvä hoitaa Mimosankin vieroittaminen :)

Hahhah :D Loppukevennys <3 Emil löysi mummolasta Opsun vanhan tutin ja sillä oli kiva pelleillä ;) 

Terkkuja
Nadja

Harrastusviidakko!

Puolivuotiaalle muskaria ja värikylpyä, 2-vuotiaalle taaperotanssia ja perhejumppaa, 4-vuotiaalle nassikkapainia, satubalettia, luistelukoulua, enkkukerhoa ja temppukerhoa. Koululaiselle jalkapalloa, jääkiekkoa, sählyä, partiota, pianotunteja, cheerleadingiä, tennistä, hiphoppia...

Huh!! Lapset ja vanhemmat keskellä mahdollisuuksien viidakkoa. Pitää harrastaa! Pitääkö harrastaa? Koska kuuluu aloittaa? Kilpailu- vai harrastustoimintaa? Voiko harrastaa ilman kilpailua?

Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että lapselle pitää antaa mahdollisuus harrastaa, lasta ei kuitenkaan saisi painostaa harrastuksiin, pitää hyväksyä myös että harrastus mikä kiinnostaa lasta, ei välttämättä ole oma suosikki. On myöskin täysin tavallista että kokeillaan useampaa harrastusta ennenkuin löydetään se "oma juttu". 

Meidän lapset ovat saaneet kokeilla lähes kaikkia haluamiaan harrastuksia; mm tennistä, jalkkista, tanssia, korista, painia, uintia, jääkiekkoa :D Eli hiukan niissä sun näissä ympyröissä ollaan ehditty pyrähdellä muutamien vuosien aikana. 

Lapset tarvitsevat vanhempien tuen harrastuksiin, kolme kovaa Koota: Kuljeta, Kustanna, Kannusta. 

Useissa harrastuksista vanhemmilta vaaditaan/toivotaan lisäksi panostusta yhteiseen toimintaan; tapahtumien järjestämiseen, varainkeruuseen yms. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin lähteä mukaan erilaisiin tempauksiin ja toimintaan :) Lapset nauttivat kun vanhemmat ovat mukana puuhailemassa ja omasta kokemuksesta voin kertoa että yhdessä tekeminen antaa paljon myös vanhemmalle :) Uusia ystäviä, hienoja kokemuksia ja ihan huippua yhteisöllistä fiilistä <3 

Minkä ikäisenä sitten harrastaminen tulisi aloittaa? 

Meillä esikoisen kanssa ollaan käyty perhejumpassa 2-vuotiaana ja 3-vuotiaan Maija-tyttösen kanssa bailattiin Baby-bailatinossa. Sitä oli jotenkin hirrrveen malttamaton vanhempien lasten kanssa. 

Onni on nyt 4-vuotias, ja vielä ei olla harrastuksia aloitettu. Toki pelaa jalkapalloa ja katulätkää veljien kanssa, pomppii ja temppuilee trampalla, painii karhunpainia ja juoksee kilpaa Emilin kanssa :) Siinä vaiheessa kun Onni itse tahtoo niin lähdetään sitten jalkkistreeneihin tai uimakouluun, tai mitä ikinä Onni nyt haluaakaan ja Mimosan kanssa tietysti sama juttu :) 

Tuntuu että tänä päivänä melkeinpä jokaisessa harrastuksessa on päämäränä kilpaileminen. Meille se on ihan ok, Emil nauttii lätkäturnauksista, Maija tsemppaa hurjasti uimakisoissa ja Rasmuksen tanssiryhmä skabaa keväisin SM-kisoissa. 

Kaikki lapset eivät halua kilpailla ja mun mielestä pitäisikin panostaa enemmän harrasteryhmiin; vähemmän tapahtumia, kilpailuja -> pienemmät harrastuskustannukset  

-> enemmän harrastavia lapsia :) 

Vaasassa ihan loistavana esimerkkinä toimii Action Power-toiminta, erilaiset liikuntaleirit ja lajikoulut Täältä voit lukea Action Power-toiminnasta lisää.

Alla parit kuvat meidän perheen harrastajista <3 

Maijalla tänä viikonloppuna kisat Vaasassa. Upea uimari-tyttöni <3

Rasmus kilpailee tänään Jyväskylässä  STREET SM-kilpailuissa. Go Kipinän porukka!! 

Emilin rakas jääkiekkoharrastus on nyt kesätauolla, mutta "elämäntapaharrastaja" Emil pelaa kavereiden kanssa katulätkää,  jalkapalloa, erilaisia ulkolekkejä. Sisällä tätä sankaria ei kesäaikaan näy!

Pikkaraisten kanssa harrastetaan omiin nimiin kaikea mikä hyvälle tuntuu :) "Kuskaaminen" aloitetaan  siinä vaiheessa kun lapset sitä toivovat.

Mitä mieltä te olette lasten harrastusviidakosta :D ?

"Punaiset posket ja hiestä märkä tukka,

hymy korvissa yläfemmat. Hyvä me!

Kotimatkalla listahitin mukaan bailataan,

saunanlauteilla turnauksen highlightsit,

-Sitten kun mä oon NHL:ssä niin mä ostan teille talon sieltä mun vierestä <3

Onnea on : oma stara kotona "

Terkkuja

Nadja

2-vuotiaan neuvolakäynti

Meidän Mimosa-mimmin 2v-neuvolassa käytiin eilen. Tyttö aivan tohkeissaan ja tärkeänä kantoi oman nalle-neuvolakorttinsa ja nautti selvästi kun kahdestaan lähdettiin liikenteeseen <3 Neuvolan pihassa ja odotushuoneessa oli vielä ilo ylimmillään ja naurua sekä keimailua oli suuntaan jos toiseen :D

Tässä vaiheessa kaikki on vielä hyvin <3

Näin se Mimosa onnensa kukkuloilla leikkii odotustilassa

Aivan naurattaa kun on niin hyvä fiilis <3 :D

Aivan liian nopeasti (tai no ihan ajallaan kylläkin! :D ) pyydettiinkin jo tutkimushuoneeseen.. ja siitähän se riemu sitten repesi :P Noot!! 

Mimosalla on hyvin epäileväinen asenne uusia ja erilaisia tilanteita kohtaan ja neuvolan tädin huone oli nyt Mimosan psyykkeelle tällä kertaa ihan liikaa! Ja ovikin vielä laitetiin kiinni niin sielä sitä sitten oltiin säpissä ;) 

Mimosa ei ollut yhtään halukas minkäänlaiseen yhteistyöhön, palikat ja palapelit ynnämuut lelut lenteli pitkin ja poikin, -EI KYKKÄÄ!! Ei kykkää, äiti poooiss .. 

Tilanne oli vähintäänkin tragikoominen, mitat saatiin jotenkin puolipakolla korvia huumaavan itkun kanssa otettua.. Koitin siinä sitten möykän yli (Mimosa oli niin vihainen mulle että kävi välillä raapimassakin!!) kertoa kuinka Mimosa on kotona niin herttainen, iloinen ja nauravainen tyttö, tykkää tanssia ja laulaa <3 Niin varmaan!! :D 

Huoneesta pois päästyämme, kuin napista painettuna Mimosa oli taas hyväntuulinen oma itsensä ja vilkutteli jopa neuvola tädille kauniisti :)

Että semmonen neuvola-reissu tällä kertaa! :D ps. neuvolakorttiin kirjoitettiin: Uhmaa on! hehheh :D

"Neiti-Näpsä ei kykkää.

ja kun ei kykkää niin karjuu kuin pantteri ja raapii kuin kissa,

Neiti-Näpsä kun kykkää, niin se kykkää niin kovasti <3

laulaen ja tanssien kykkää, pieni hassu tyttö <3 "

Terkkuja

Nadja

Etanoita ja kuivaksi harjoittelua :)

Tänään ollaan elämysretkeilty omassa pihassa. Sateisten päivien tuotoksena pihan perukat vilisee kastematoja ja etanoita <3 Mimosasta kehkeytyi vallan etanafarmari :D Niin tohkeissaan tutki ja kanteli etanoitansa ympäriinsä. Välillä toki piti sanoa puoliällötyksissään BYYÄÄK, mutta silti uteliaisuus vei voiton ällötyksestä :)

Jos Mimosa oli innoissaan etanoista, niin pojat taas kastemadoista,  meidän pihassa oli kerrankin hiljaista kun pojat tonkivat matoapajiaan. Ihana nähdä lapset noin keskittyneinä ja täpinöissään, odotan jo innolla kesää ja rantakelejä sekä pikkukalojen pyydystelyä :D Meillä oli lapsena siskon kanssa tapana viettää rannalla tuntikausia kaloja jahdaten , koukuttavaa touhua :D 

 Mimosa on kovaa vauhtia oppimassa päiväkuivaksi, jeeee!! Vaipparalli, ja niiden vaippojen jatkuva ostaminen ja kantaminen on jo niin nähty! Ei haittaa vaikka kesän jälkeen ei tarvitsis enää niitä meille raijailla :) 
Kotioloissa pottailu sujuu Mimolla jo hienosti, eikä käytä juurikaan vaippaa päivisin. Pikkuhiljaa oon alkanut jättää vaippaa pois myös ulkoiluilta, varsinkin jos ollaan vaan omassa pihassa. Vahingoilta ei tietenkään voi välttyä, ne kuuluu asiaan ja niistä oppii :) Siksi annankin Mimosan olla pelkillä krokseilla näin lämpimällä säällä, märät lenkkarit EI oo kiva juttu, mutta läpyskät on helppo huuhdella äksidentin jälkeen hanan alla :)

Tramppailu isoveljen kanssakin sujui mukavasti ilman vaippaa :) Mimosa osaa hienosti sanoa hädän yllättäessä -äkkiii potta, äkkkii potta :D Sitten kiireen vilkkaa juostaan sisälle ja taputetaan tietysti, -Heeeno, heeno (hieno) pissa :)

Niin hienosti Emil osaa ottaa Mimosan huomioon trampoliinilla ja huolehtii että sisko ei mene liian lähelle reunoja. Tarkka silmäisenä pitää kuitenkin olla koko ajan vahtimassa ettei mene liian villiksi pomppiminen :) 

"Etanainen mollukkainen, sykkyrällään kotikolossa,
vaan pien tyttönen sen nappas omaks iloksi ja ihmeeksi
-Nyt on jokin vinossa! Mis on lattia ja mis on katto?
ihmettelee etana kun pomppii sangon pohjalla.
-Poutaa lupaan jos päästät mut pois, mukavee tuol nurmella oloni ois <3"

Terkkuja

Nadja

Erilaisia uhmiksia!

Meidän Mimosalla alkaa uhmaikä selvästi nostaa päätään. Yleensä sopuisa, ja herttainen tyttö saa semmosiakin monsterikohtauksia että korvatulpille olisi vähintäänkin terveydellistä käyttöä! 

Herttaisimmatkin tytöt saavat karjua ja ilmeillä maailmalle <3

Mimosan tapa kohdata pettymyksiä on siis korvia huumaava ja raastava itku. Esim. eilen illalla ulkona ollessamme Mimosaa olis kovasti kiinnostanut leikkiä parkkipaikalla. Useamman kerran ohjasin tyllerön takaisin pihaa kohti ja kerroin kuinka ei ole turvallista leikkiä autojen seassa. Lopulta siinä mentiin siksakkia pihan ja parkkiksen välissä kunnes lopulta nappasin Mimon kainaloon ja lähdin kuskaamaan sisälle. Siitähän RIEMU REPESI :P
Suoraa huutoa kesti n. 20min. Itkiessään Mimosa ei hyväksy lohdutusta, ei halua tulla syliin, ei pysty keskustella tms. Ainut keino saada tyttö rauhoittumaan on antaa hänen vaan itkeä. 
Tytön karjuessa valmistin iltapuuron ja välillä koitin hieroa sovintoa. 
Kun sain puuron jäähdytettyä, niin salamaniskusta Mimosa rauhoittui, tuli halaamaan ja alkoi reippaasti syödä puuroansa.
Tätä fröökynää on siis ihan turha yrittää lepytellä :D Hän tietää itse koska on itkunsa valmiiksi itkenyt ja that`s it <3

Tämä kuva napattiin noin 2 minuuttia leppymisen jälkeen <3 taas on kaikki hyvin kun on saanut vähän rääkyä :D <3

Rauha maassa, kaikki hyvin <3

Esikoisella oli aikanaan hyvin samanlainen tyyli draamailla. Muistan usemmankin kerran nämä "ihanat" kaupungilla saadut hepulikohtaukset :D Poitsu saattoi heittäytyä lattialle kun ei saanut tikkaria ja siinä sitten puoli kaupunkia vähintäänkin sai kuulla tästä kaltoinkohtelusta <3

Onneksi nämä kiukkupussit ovat sitten leppyessään TODELLAKIN leppyneitä, itku saattaa lennossa vaihtua nauruun :) Kutsutaanko heitä sitten vaikka tempperamenttisiksi ;) <3

Löytyy meiltä kotoa myös mököttäjää, mottaajaa, ja vänkäjaakkoa.. 
Pienet lapset kohtaavat useita pettymyksiä päivässä, ja kaikilla on omat keinonsa niiden selättämiseen. Aikuisen tehtäväksi jää olla lapsen tukena ja auttaa sekä ohjata oikeaan suuntaan parhaansa mukaan.
Toisen lapsen kanssa sitä saa tuntea onnistuvansa vanhempana mitä mainioimmin ja toisen lapsen kanssa koetellaan vanhemmuutta enemmänkin.

Tässä kuvassa mökönassu Onni <3 Onnia ei huvita mennä kauppaan, ei sitten yhtään!

Yhtä kaikki: Vaiheita tulee ja menee, välillä uhmataan ja kokeillaan rajoja, ja välillä on seesteisempiä kausia :) 
Se on elämää se ja hyvä niin <3

"Syliin suurimpaan, mahtuu koko maailma
kaikki itkut ja halipuuskat
sydän sydäntä vasten, harmi katoaa halaukseen
Äidin syli, ihon pehmeys ja tuoksu, korvaan tuttu pupumpupm"

Terkkuja
Nadja