Ihan(a) kamala uhma

Vaikka tietää että se kuuluu asiaan, on ohimenevä vaihe ja  on kehityksen kannalta jopa tärkeää.

Vaikka tämän kaiken ymmärtää ja tiedostaa niin onhan se nyt ärsyttävää ja hermoja raastavaa! No joo joskus kyllä naurattaakin :D Mutta silloin kun se pistää ärsyttämään, niin se TODELLA ottaa kupoliin :P Nimittäin uhmaikäisen lapsen uhmakohtaukset <3 !

Omasta mussukasta, aurinkoisesta kullanmurusta voi kuoriutua ilkikurinen räkänokka, raivopäinen tavaroita paiskova monsteri tai huutopotkuitku-draamailija <3

Mä oon joskus oikein miettinyt että miksi lapsi haluaa "tahallaan" suututtaa vanhemmat, tehdä toiselle kiusaa tai tehdä jotain kiellettyä -> noin sata kertaa kiellettyä. Miksi pitää pyristellä niin hirrveesti vastaan? 

Ainhan kaikkeen löytyy syyt ja teoriat yms. olen lukenut aiheesta paljonkin mutta ei aina huvita tai EHDI miettiä teorioita. Tilanteet saattaa tulla ihan puskista ja olla yllättäviäkin ja siinä sadasosasekunnissa tulee vanhemman päättää kuinka tätä asiaa lähdetään viemään läpi fiksuna ja turvallisena aikuisena.

Näin söpöliinistä sydäntenmurskaajasta kuoriutuu tarvittaessa oikein uhmailijoiden kingi! Supermonsteri-Onni <3

Ja tämä kaunis päivänsäde onnistuu tuosta vaan järjestämään korvia huumavan konsertin <3

Tässä muutama oma "selvitymiskeino" :

-Jos mun pitää kieltää tai puuttua "tilanteeseen", pyrin aina menemään lapsen lähelle, jos mahdollista niin otan ihokontaktin (otan syliin tai pidän olkapäistä tms. ) ja aina katsekontaktin. Meillä ainakin on sen verran kovapäistä <3 porukkaa että huoneen toiselta laidalta huutelu ei auta yhtään.

-Jos lapsella on itkuparkutinttakohtaus, johon ei pysty tarjoamaan apua/helpotusta, annan lapsen itkeä itkunsa rauhassa. "Lopeta itku" "Ei saa itkeä" -hokemiset on ainakin meillä ihan turhia, siinä vaan suututtaa itsensäkkin. Jossain vaiheessa aina "itku on valmiiksi itketty" ja sitten voidaan rauhassa lohduttaa ja jutella asiasta <3

- Jos lapsi saa itkuparku-kohtauksen esim kaupassa, toimin ihan samalla tavalla. Nostan lapsen kärryihin ja saa siinä vollottaa jos vollotuttaa. Vollotuksen loputtua saa sitten halailla :)

-Jos huonoa käytöstä, uhmaamista, raivokaohtauksia tulee esim puistossa tai kyläreisulla, niin lähdemme kylmästi pois pelipaikalta. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin oman lapsen uhmakohtaus ja puoli puistollista pällistelijöitä ja väliin huutelijoita :D Vaikka hyvää tarkoittaisivatkin. Siinä vaiheessa on aina hyvä idea sanoa pikaiset heipat ja toivoa että ensi kerralla sujuu paremmin :)

-Koitan parhaani mukaan selvitä tilanteesta rauhallisesti ja kääntää vaikkapa mielenkiinnon tai puheenaiheen johkin ihan muuhun. 

Mimosan varoittava ilme.. "Älä ala mulle tai mä alan sulle" :D 

Kaikista kurjinta on jos itse menettää malttinsa. Niin käy varmasti ihan kaikille vanhemmille joskus ja omalta kohdaltani voin kertoa että kurkku suoranakin on tullut karjastua! Muutamatkin kerrat :P Varsinkin jos kaikilla lapsilla on yhtäaikaa joku hullusti, pienemmät kiukkuaa ja isommat riitelevät keskenään. Hohhoi :D 

Onneksi omat lapset on niin ihanan rakkaita että kiukku/uhmakohtaukset unohtuvat niin nopeasti kuin alkavatkin <3 Ja kaiken se äidin rakkaus onneksi kestää :) 

Uhmaiästä olen kirjoittanut aiemminkin, postauksen löydät: täältä <3

Millaisia uhmiksia teiltä löytyy? Entä teidän poppis-keinonne tilanteiden "selättämiseen" ?

"Syliin suurimpaan, mahtuu koko maailma
kaikki itkut ja halipuuskat
sydän sydäntä vasten, harmi katoaa halaukseen
Äidin syli, ihon pehmeys ja tuoksu, korvaan tuttu pupumpupm"

Terkkuja

Nadja