Äiti-poika laatuaikaa, lätkää, suuria tunteita! kuvapostaus +video retrohotlasta

Hei, niin ihana ihana viikonloppu takana <3 rutkasti äiti-Eemu laatuaikaa, jääkiekkoa, omia rakkaita staroja, suuria tunteita, unohtumattomia hetkiä.

Tää oli nyt Emilin kolmas "koko kausi" jääkiekkoa paketissa ja on ollut aivan huikeeta seurata eturivistä näiden lasten kehittymistä ja yhteen hitsautumista. Pikkusista höpönassu kiekkokoululaisista on tultu aimo harppaus näihin upeisiin urheilijanalkuihin. 

Meidän reissu starttas perjantaina klo 17 Vaasan jäähallilta kohti Raumaa,  F1:sten Eurosport kutsuturnausta.

Lauantaina päästiin itse asiaan ja aikamoisia jännitysnäytelmiä saatiin nähdä! Tämä oli useimmalle pelaajalle ensimmäinen kerta koko kentän turnauksessa, mutta hienosti lapset klaarasivat. Enemmänkin me mammat oltiin ihan pihalla paitsion, ja pitkän kiekon ja mitä näitä nyt onkaan-juttujen kanssa :D Onneks oli muutama pitkän linjan hockeymama selventämässä tilanteita :D 

Oli jäähyt ja rankut ja kaikki niinkuin ihan "oikeassa jääkiekossa". 

Ja mun on pakko myöntää et aina kun nään nuo lapset yhdessä, valmistautumassa peliin, kättelemässä jäällä, tuulettamassa maalia jne.. Aina mun sydämessä läikähtää ja mä oon niin onnellinen että mun lapsi saa kokea tuon "Me-hengen" , joukkueurheilun parhauden <3

Launatai - päivä oli huippua päättää mitalit kaulassa, masu täynnä ABC:n maittavaa sapuskaa arpajaisvoittojen kanssa :D Emil voitti muutes aika huippuja palkintoja arpajaisista, kuten kuvassa näkyvän Arabian "Runfree Selma-norsun" ja Rauman Lukko-lätkäkirjan. 

Kiitos kaikille mukana juhlijoille <3 :D Ja Rauman Lukon junnuille hyvistä turnausjärjestelyistä! 

Kurkkaa myös video meidän tunnelmista "retrohotlassa" :D

Terkkuja
Nadja

Keskellä pyörrettä, mun ruuhkavuosien suola!

Mä oon törmännyt lähiaikoina muutamassakin blogissa kirjoituksiin ruuhkavuosista. Tai enemmänkin "pelosta" tai sanottaisko jännityksestä ruuhkavuosia kohtaan. Monella pienen lapsen vanhemmalla on suunnitelmia siitä kuinka aikovat selättää nämä hulina-ajat, ja mm lasten harrastuksista puhuttaessa monet säikähtävät jos kerron meillä isompien harrastavan 4-5 kertaa viikkoon. "Meillä riittää jos lapset harrastavat sen 1-2 kertaa viikossa", on monellakin ajatuksena. Ja sehän on ihan ihan ok :) Onhan paljon lapsia jotka eivät virallisesti harrasta mitään, mutta ovat muuten touhukkaita ja aktiivisia omatoimisesti. Ja vielä asuinsijainnista riippuen harrastaminen seurassa voi olla jopa mahdotontakin..

Mutta mitäpä JOS/kun sinun lapsesi aloittaa harrastuksen urheiluseurassa (näinhän se yleensä menee), esim 4-5 vuotiaana ja treenaatte alkuun 1xviikossa. 6-7 vuotiaana 2xviikossa, ja yhtäkkiä havahdut siihen, että: Hei, meidän Sanna on nyt 10-vuotias ja harrastaa tanssia 1xvkossa ja uintia 3xvkossa + kisat! Ja ; Meidän Veeti on nyt  12-vuotta ja hänellä on säbää 2xviikossa ja jääkiekkoa 4xviikossa + kisat!
Tähän sitä on itsekkin saanut jossain vaiheessa havahtua, mutta kun tie tähän saakka on ollut hitaasti ja varmasti etenevä, niin ei tämä miltään taakalta tunnu. Ihan vaan elämältä! Elämältä jota on ihana elää juuri nyt.   

Ja siis tähän lasten harrastamiseen ja seuratoiminnassa mukana pyörimiseen liittyy aivan maailman paras lieveilmiö! Nimittäin toiset vanhemmat <3 Oon ite lähinnä ollut mukana Emilin jääkiekkotouhuissa, ja se touhuilu on antanut mulle paljon. Töitä, kyllä, joskus jopa ressiinkin asti, mutta aina lopussa kiitos seisoo :D Ystäviä, yhteisöllisyyttä ja ihan loistavan "meidän tiimin"!

Kulunut vuosi toi mukanaan paljon muutoksia E:n kiekkoryhmässä, ja monet viime vuoden kavereista siirtyivät pelaamaan ja ajoittain treenaamaan toiseen ryhmään. Alku oli hankalaa sekä lapselle että (enemmän) äidille, mutta nyt ihan viime aikoina oon saanut huomata kuinka upeassa porukassa mun poika saakin harrastaa! Ihana turvallinen joukko aktiivisia aikuisia ympärillä, hieno tsemppihenki ja ennenkaikkea yhdessä tekemisen meininki. Oon niin herkkis että tätäkin kirjoittaessani tulee tippa linssiin,  haluaisin halata ja kiittää kaikkia ihania vanhempia joiden kanssa saan häärätä lasten harrastamisen eteen.
Olette korvaamattomia, mun ruuhkavuosien suola <3 :D  

"Henu"terkkuja :D
Nadja

ps. Kuis teillä selvitään/selvittiin ruuhkavuosista? Tai onko suunnitelmia tulevien hulinavuosien varallle?

Ruuhkavuosipohdintaa voit lukea lisää esim.
MammaMiia blogista ja
Ihan vaan tavismutsi blogista :)

Meidän 2-vuotias lätkärinsessa!

No mitä muuta vois odottaakkaan? Pikkunen tyttö kasvaa jääkiekkomailojen/varusteiden keskellä ja leikkii päivät päästään isoveljien kanssa.
Mimosa osaa lähes tulkoon kaikki SM-liiga joukkueiden maalilaulut ulkoa, aina kun telkusta välähtää lätkäpätkä niin Mimosa hurraa "MAAALIII" ja Emilin reenejä katsoessa vähän väliä kannustetaan "Hyvä Emil, hyvä Emil!!", kovaa ja korkeelta tietenkin, niinkuin nyt 2-vuotiaan prinsessan tyyliin kuuluu <3
Uskon että haaveissaan Mimosakin tekee maaleja ja tuulettelee kannustajien hurratessa ja maalilaulujen raikuessa..

Ajatus siitä että oma tyttö harrastaisi jonain päivänä jääkiekkoa tuntuu aika vieraalta, johtuu varmaan lähinnä siitä että en itse olisi voinut ikimaailmassa haaveilla moisesta. Oon ollut hyvin paljon enemmän semmonen "perinteinen" tyttö letit päässä :D Mutta jos Mimosa haluaa hokkarit jalkaan niin siinähän sitten <3
Osaa tää meidän Mimosa toki keikistelläkkin (ja hyvin osaakin), kynsien lakkailu on ihan ykköspuuhaa ja voihan sitä lätkää pelata mekkokin päällä, hihhii
Ja yks asia mistä oon ihan varma, tulee Mimosasta sitten lätkämimmi, balleriina tai kuorolaulaja, niin veljien kanssa "painiminen" opettaa tästä tylleröstä aikamoisen pärjääjän! Sisukkuutta löytyykin jo ihan omasta takaa <3 <3

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille <3 Muistetaanhan hymyillä, ja voi sitä välillä vähän irvistääkkin, hahaahaa ;D
Mistäs teidän pikkuset rinssit ja rinsessat on innostuneet?

Terkkuja
Mimo ja Nadja

Vaikea päätös vanhemmille

Ei tietenkään lasta saa pakottaa harrastukseen. Niinhän nyt kaikki vanhemmat varmasti ajattelevat. Mutta missä menee raja kannustamisen ja pakottamisen välillä? 

Tätä mä oon miettinyt tässä muutamia päiviä. 

Meidän Emil-rakas 9vee on varsinainen toiminnan mies, pieni muurahaispersus ja joka paikan höylä, hetken lapsi joka innostuu kaikesta. Tahtoo osallistua, aina ja kaikkeen. 

Emil on myös harrastanut 2 ja puoli vuotta jääkiekkoa. Käynyt tunnollisesti treeneissä ja peleissä. Mutta sitä suurta paloa jääkiekkoon ei ole, se on ihan kivaa, kaverit on kivoja, reissut on kivoja. Innostus jääkiekkotreeneihin on myös hiipunut ja Emil haluaisi harrastaa paljon muuta, kuten breakdancea, telinevoimistelua, painia, judoa, ratsastusta, jalkapalloa, yleisurheilua, partiota, sählyä, uintia yms. 

Faktahan on se että kaikkea ei voi tehdä. Mutta onko oikein että pakottaa lasta harrastamaan jotain, vain siksi että se on joskus aloitettu ja pidetää siitä kynsin ja hampain kiinni. Vaikka lapsi tekisi montaa muuta juttua innosta hihkuen?

Tässä on nyt tietysti vielä sekin kolikon kääntöpuolena että oon itse ollut mukana joukkueen toiminnassa pari vuotta. Samalla mä itse menettäisin harrastuksen, jopa elämäntavasta vois puhua. Kaikki ne ihanat ihmiset joiden kanssa ollaan kökitty hallilla, tsempattu lapsia, kuljettu peleissä ja puhallettu yhteen hiileen lasten vuoksi. Tiedän ITSEKÄSTÄ! 

Nyt on kuitenkin päätös tehty. Emil ei jatka jääkiekkoa tänä vuonna, vaan saa kokeilla paria harrastusta joista on jo pitkään haaveillut. Katsotaan mitä niistä poikii ja ainahan voidaan mennä takaisin hallille jos siltä tuntuu.

Mulla on suru puserossa. Poika on innoissaan ja täynnä odotusta, siitä tiedän että me tehtiin se ainut ja oikea päätös <3 Olen helpottunut :)

Onko muita jotka ovat käyneet läpi vastaavia tilanteita? Ja millaiseen ratkaisuun päädyitte?

Harrastusviidakko!

Puolivuotiaalle muskaria ja värikylpyä, 2-vuotiaalle taaperotanssia ja perhejumppaa, 4-vuotiaalle nassikkapainia, satubalettia, luistelukoulua, enkkukerhoa ja temppukerhoa. Koululaiselle jalkapalloa, jääkiekkoa, sählyä, partiota, pianotunteja, cheerleadingiä, tennistä, hiphoppia...

Huh!! Lapset ja vanhemmat keskellä mahdollisuuksien viidakkoa. Pitää harrastaa! Pitääkö harrastaa? Koska kuuluu aloittaa? Kilpailu- vai harrastustoimintaa? Voiko harrastaa ilman kilpailua?

Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että lapselle pitää antaa mahdollisuus harrastaa, lasta ei kuitenkaan saisi painostaa harrastuksiin, pitää hyväksyä myös että harrastus mikä kiinnostaa lasta, ei välttämättä ole oma suosikki. On myöskin täysin tavallista että kokeillaan useampaa harrastusta ennenkuin löydetään se "oma juttu". 

Meidän lapset ovat saaneet kokeilla lähes kaikkia haluamiaan harrastuksia; mm tennistä, jalkkista, tanssia, korista, painia, uintia, jääkiekkoa :D Eli hiukan niissä sun näissä ympyröissä ollaan ehditty pyrähdellä muutamien vuosien aikana. 

Lapset tarvitsevat vanhempien tuen harrastuksiin, kolme kovaa Koota: Kuljeta, Kustanna, Kannusta. 

Useissa harrastuksista vanhemmilta vaaditaan/toivotaan lisäksi panostusta yhteiseen toimintaan; tapahtumien järjestämiseen, varainkeruuseen yms. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin lähteä mukaan erilaisiin tempauksiin ja toimintaan :) Lapset nauttivat kun vanhemmat ovat mukana puuhailemassa ja omasta kokemuksesta voin kertoa että yhdessä tekeminen antaa paljon myös vanhemmalle :) Uusia ystäviä, hienoja kokemuksia ja ihan huippua yhteisöllistä fiilistä <3 

Minkä ikäisenä sitten harrastaminen tulisi aloittaa? 

Meillä esikoisen kanssa ollaan käyty perhejumpassa 2-vuotiaana ja 3-vuotiaan Maija-tyttösen kanssa bailattiin Baby-bailatinossa. Sitä oli jotenkin hirrrveen malttamaton vanhempien lasten kanssa. 

Onni on nyt 4-vuotias, ja vielä ei olla harrastuksia aloitettu. Toki pelaa jalkapalloa ja katulätkää veljien kanssa, pomppii ja temppuilee trampalla, painii karhunpainia ja juoksee kilpaa Emilin kanssa :) Siinä vaiheessa kun Onni itse tahtoo niin lähdetään sitten jalkkistreeneihin tai uimakouluun, tai mitä ikinä Onni nyt haluaakaan ja Mimosan kanssa tietysti sama juttu :) 

Tuntuu että tänä päivänä melkeinpä jokaisessa harrastuksessa on päämäränä kilpaileminen. Meille se on ihan ok, Emil nauttii lätkäturnauksista, Maija tsemppaa hurjasti uimakisoissa ja Rasmuksen tanssiryhmä skabaa keväisin SM-kisoissa. 

Kaikki lapset eivät halua kilpailla ja mun mielestä pitäisikin panostaa enemmän harrasteryhmiin; vähemmän tapahtumia, kilpailuja -> pienemmät harrastuskustannukset  

-> enemmän harrastavia lapsia :) 

Vaasassa ihan loistavana esimerkkinä toimii Action Power-toiminta, erilaiset liikuntaleirit ja lajikoulut Täältä voit lukea Action Power-toiminnasta lisää.

Alla parit kuvat meidän perheen harrastajista <3 

Maijalla tänä viikonloppuna kisat Vaasassa. Upea uimari-tyttöni <3

Rasmus kilpailee tänään Jyväskylässä  STREET SM-kilpailuissa. Go Kipinän porukka!! 

Emilin rakas jääkiekkoharrastus on nyt kesätauolla, mutta "elämäntapaharrastaja" Emil pelaa kavereiden kanssa katulätkää,  jalkapalloa, erilaisia ulkolekkejä. Sisällä tätä sankaria ei kesäaikaan näy!

Pikkaraisten kanssa harrastetaan omiin nimiin kaikea mikä hyvälle tuntuu :) "Kuskaaminen" aloitetaan  siinä vaiheessa kun lapset sitä toivovat.

Mitä mieltä te olette lasten harrastusviidakosta :D ?

"Punaiset posket ja hiestä märkä tukka,

hymy korvissa yläfemmat. Hyvä me!

Kotimatkalla listahitin mukaan bailataan,

saunanlauteilla turnauksen highlightsit,

-Sitten kun mä oon NHL:ssä niin mä ostan teille talon sieltä mun vierestä <3

Onnea on : oma stara kotona "

Terkkuja

Nadja

Ruuhkavuosien ruuhkaviikko!!

Ruuhkavuosi on aika järkky sanana, mutta oikeinpa on oivalluksen joku sanaseppo tehnyt! 
Viimeisen viikon oon elänyt yhtä ruuhkavuosien ruuhkahuippua, jos näin vois sanoa :D Viikonloppu pikku-punanuttujen kanssa Jyväskylässä oli äärimmäsien antoisa ja RASKAS, ihan eittämättä mun parivuotisen joukkueenjohtaja-historian koetinkivi. (en tiedä oliko ruuhkaa enemmän ympärillä vai pään sisällä, mutta voin kertoa että materiaalia löytyi kummassakin lokerossa!!) Mutta siitäkin selvittiin hengissä :D Aivan upeita urheiluelämyksiä rikkaampana!!

Tässä mun viime viikonlopun raamattu <3 

Lapsilla mitä mainioin viikonloppu, kavereita, pelaamista, voiton huumaa, aurinkoa <3 

Punanuttujen jäbäläjä, voitokkaan ottelun jälkeen :D

Viikolla ollaan hoidettu kotihommia pikkusten kanssa, suunniteltu tulevan viikonlopun Rauman turnausta, vietetty jääkiekkokauden päätösjuhlaa yms . 
Välillä tuntuu että tekemistä on aivan liikaa, muuttuvia tekijöitä vielä enemmän, ja minä "raukka pieni" sen kaiken keskellä, virran vietävänä. 
Olen huomannut että haastavissa tilanteissa pieni etäisyys asioihin auttaa . Kesken pahimman "burnoutin", jos mahdollista, teen jotain aivan muuta.. Hetkellinen pään puhdistaminen (mulla toimii esim: kuuma suihku, lasten kanssa hömppääminen, yön yli nukkuminen) tuskaa tuottavasta aiheesta saa elämän näyttämään taas valoisammalta, ja ongelmatilanteisiin löytyy paremmin ratkaisut rauhallisessa mielentilassa kuin luhistumisen keskellä. 

Tän raksun kans lähetään pian vetäseen kauden vikat lätkäreenit!

Ei muuta ku tsemppiä meille kaikille ruuhkavuosien keskellä ajelehtiville!! 

"Anna mennä vaan, virran kuljettaa,
hurjimmassa juoksussa nosta kädet ilmaan.
Rankimman ylämäen huipulta katsele alamäkeen..
Sateen jälkeen anna auringon kuivata <3"

Terkkuja
Nadja

Pakkailuja

Tuleva viikonloppu ripottelee meidän perheen ympäri Suomea. Äiti, iskä ja Emil Jyväskylässä : jypjuniorit.fi/fi/lahitapiola-korttelikiekkoturnaus/ , pelaamassa hokkii. 
MaijaOulussaNuorisouinneissa: http://www.uimaliitto.fi/site/assets/files/4879/ou_nuorisouinnit2.pdf . Onni saa olla Mumman luona täysihoitolassa lomailemassa ;) ja Mummi puolestaan tulee meille pitämään huolta Mimosasta ja Rasmuksesta :)

Tää päivä menee ihan vaan pakkailuissa, tsekkailuissa, doubletsekkailuissa, eväiden suunnittelussa/teossa yms.

Tässä pientä eväiden pintapuolista tsekkailua :) 

Muutama nyssykkä lähdössä viikonlopuksi liesuun <3 Ei TOD kaikki matkatavarat :D

Niin paljon tsemppiä viikonlopun koitoksiin meidän Maijalle <3 ja Emilille joukkueineen <3
Tsemppiä ja superkiitokset myös mummeleille  lastenvahdista!!

Pikkuhiljaa saa alkaa availla ääntä, että sitten laulut raikaa :D shallallaalalalaalala... <3

Kaikille rentouttavaa, vauhdikasta, rauhallista, seikkailuntäyteistä... juuri sellaista viikonloppua kuin haluatkin :)

"Kimpsua, kampsua, hammasharjan ja tahnaa,
 näin tää perhe itseään maailmalle pakkaa.
 Pieniä laukkuja, isoja laukkuja, 
pussukoita, nyssyköitä koko huusholli täynnä.
 Sunnuntaina raihnaisina, reissuista rikkaina, maailmaa nähtynnä."

Terkkuja
Nadja

Puhtia puhtia

Nyt on ihanan energinen olo!! Ihan huippufiiliksillä lähdetään tähän viikkoon, muutama arkipäivä sujahtaa tästä nopsaan ja lauantai-aamuna starttaa bussi kohti Jyväskylää. 57-paikkaisessa bussissa täpinöi 36 Sportin F2-junnua ja vajaa 15 valkkua,huoltajaa ja jojot <3 Vuorossa on yksi vuoden kohokohdista,  JYP-lähitapiolaturnaus. Saadaan yöpyä hotellissa ja olla vähä maailmaa kiertelemässä :D Ja pelata paljon hienoja pelejä tietty!! Monta asiaa saa vielä doublecheckaa ennen launtaita , että meidän reissusta tulee supervarmasti perfect :) 

Voitokkaan pelin jälkeen on aina hyvä idea tehdä jäbäläjä <3

Jyväskylän turnaukselta toivon  että jokainen sporttilainen saa tuuletella oikein sydämen kyllyydestä <3

Niin upeita hetkiä ollaan näitten lapsien kanssa saatu kokea ekan junnuvuoden aikana. Välillä on tullut takkiin, mutta sieltä nää on hienosti noussut <3 Ja nyt viimeset pelit onki ollu yhtä tuulettelua :D Mun mielestä olen etuoikeutettu että saan olla yksi näitten ihanien lasten jojoista. Ja samalla saan tuntea tekeväni jotain tärkeää. 

Tässä mun ehdoton ykköspelaaja <3 Emi Mäkinen <3 Pistäkää nimi korvan taa :D 

Nyt on alkanut arki myös omien ruokailujen suhteen, tästä saakin lähteä pikkaraisten kanssa kauppaan rahka ja marja ostoksille :D Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

"Auringon paistaessa silmät kiinni, ahmi valo ja energia,

 lenkkarit jalassa asfaltilla, hypi ja pompi.

 Nappaa hetkestä kii ja naura,

 Naura elämälle, keväälle ja auringolle"

Terkkuja

Nadja