perjantai 27. toukokuuta 2016

Lisää bensaa, Napa on liekeissä!

Siltä tuntuu just nyt! Mä juurikin eilen mietin että mitäs mitäs kaikkea tällä viikolla on tullut tehtyä ja mitä on vielä edessä. Ihan perus perhe-elämän pyörittämisen lisäksi tällä viikolla on jumpattu ahkeraan, käyty videokurssilla, kehonkoostumusmittauksessa (siitä lisää viikonloppuna) , hoideltu joukkueenjohtajan "pikku nakkeja",  käytetty rutkasti pääkoppa-aikaa (juu, jopa yöllä) uuden projektin suunnittelussa.. Tulevaan viikonloppuun saisi mahduttaa vielä pari salitreeniä ja yks Hyvinkäälle suuntautuva pelireissu.

Ei paha, ei paha. Ainakaan ei tule aika pitkäksi! 

Mä mietin myös että kuinka tähän pisteeseen ollaan tultu? Ennen niin rauhaisaa himastelua rakastava Napanen vääntää tukka putkella sinne ja tänne haalien itselleen lisää inspiroivia projekteja. Jos vielä muutama vuosi sitten ajattelin että mitä vähemmän velvollisuuksia, sen parempi, niin tänä päivänä kerään magneetin lailla tietynlaisia "pikku-hobbyja" itseeni :D 
Eikä ees ahista! Vaan NAUTIN! Mä saan tekemisestä aivan hurjasti virtaa ja hyvää mieltä. Saan tutustua paljon erilaisiin ihmisiin, tälläkin viikolla olen saanut viettää niin kivoja hetkiä erilaisten ihmisten kanssa.

Tekeminen on mulle kuin lumipallo, mitä enemmän saa mielekästä tekemistä, sellaista mistä nauttii, sitä enemmän jaksaa ja haluaa lisää! Mä saan tehdä tällä hetkellä niin ihania asioita, ja lisää on tulossa, että oon aivan miettinyt että mä voisin olla semmoinen "ammatti-jokapaikanhyyveli".
Harmi vaan et kukaan ei maksa mulle tästä soosamisesta palkkaa :D :D Tai sanottaisko niin että se nyt vielä puuttuis, olis jo liian hyvää ollakseen totta. 

Tää kesä meneekin vielä ihan omissa hääräyksissä, siitä otetaan kaikki ilo ja nautinto irti. Elokuusta pikkaset aloittavat päiväkodissa ja mama painelee duuniin! Nyt joku miettii että mitähän se aikoo alkaa tehdä?? Pitää vastata että en kuulkaas vielä tiedä (tai yksi takaportti löytyy kyllä), mutta työt alkavat anycase. 

Tämmösiin tunnelmiin! Aivan ihanaa ja inspiroivaa viikonloppua just sulle <3 

Terkkuja
Jokapaikanhyyveli-Napaleissöön





sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Arvonta, voita uniikki lahja rakkaalle !

Viime viikolla Napsahduksia-blogin facebook-sivulla rikkoutui kolmensadan tykkkääjän raja! Olen niin otettu jokaisesta uudesta lukijasta tai seuraajasta ja päätinkin heti että haluan järjestää jonkunsorttisen arvonnan kiitokseksi lukjoille <3
Haluan antaa nimenomaan jotain suoraan minulta, mietin muutaman päivä mitä se voisi olla, kun välähti!

"Sinulla on tarina, sinulla on kerrottavaa. Rakkaalle, kaukaiselle, vastasyntyneelle, valmistuvalle, lapselle, synttärisankarille, avioituvalle, elämänkumppanille, ystävälle... <3 

Tämä on ARVONTA, Napsahduksia-blogin facebook-seuraajille <3 Kaksi onnekasta voittavat arvonnassa uniikin lahjan omalle tärkeälle ihmiselle. Kerrot tarinasi ja puen sen runoksi <3 
Voittoon sisältyy puhelin/sähköposti-konsultointi, jonka pohjalta saat rakkaallesi runo-lahjan "

Runo voisi olla vaikkapa osa kastelahjaa, puhe tuoreelle avioparille, runo kutsukorttiin, runo lapsuuden ystävälle, omalle rakkaalle. Mieti kenelle tai mihin tarkoitukseen haluaisit runon, jolla on sinulle henkilökohtainen merkitys ja käy osallistumassa arvontaan täällä KLIK :)


Kiitos että olette sielä, olette tärkeitä <3

Terkkuja
Nadja

torstai 19. toukokuuta 2016

Uskalla unelmoida!

Lapsena olin semmoinen pää pilvissä kulkeva haaveilija. Haaveilin milloin mistäkin. Haaveilin vauvoista, omakotitalosta, näyttelijän ammatista, interreilistä, omasta maatilasta..
Välillä selailin tuntikaupalla Elloksen kuvastoja ja haaveilin millaisia vaatteita käyttäisin aikuisena, miltä näyttäisin, millainen mies minulla olisi ja kaksi lasta tietenkin. Tyttö ja poika, kaksoset. Nyt näitä Elloksen katalogihaaveita muistellessani tajuan että mun suosikki "miltäNadjanäyttääisona" oli Anne Kukkohovi :D Niin kaunis ja fresh, siltä mä halusin näyttää. Leveä hymy, valkoiset hampaat, "tavallisen kaunis" ja tuulen pelmottamat hiukset <3

Haaveilin toki monista muistakin jutuista, koulumatkat jotka kuljin kävellen olivat myös oikein haaveilijan verratonta unelmointiaikaa.. Haaveilin asuvani siinä yhdessä kaksikerroksisessa prameassa kivitalossa, ja kuvittelin mielessäni mitä kaikkea sisältä löytyisikään.. Ainakin poreamme, takkahuone, terassilla valkeat rottinkikalusteet ja kauniita kukka-asetelmia.


Haaveilu on aika jännää.. Joskus sitä haaveilee täysin hypoteettisista jutuista kuten lottovoitosta tai miljoonahuviloista meren rannalla. Joskus haaveet saattavat olla taas semmosia saavutettavissa olevia, esim. lomamatka, uusi koti, opiskelu, vauvahaaveet.


Mä olen huomannut itsessäni yhden merkillisen piirteen ihan hiljattain. Mä olen lakannut haaveilemasta, mä en oikein uskalla tai halua. Mä huomasin sen oikein konkreettisesti tässä elämäntapamuutos-projektissa. Mä en ole uskaltanut asettaa itselleni tavoitetta, mulla ei ole mitään tavoitevaatteita, en haaveile vaatteista joita voin pian käyttää. Ja mä pelkään että mä olen jotenkin kyynistynyt tähän maailmaan. Voiko olla totta? Ihan kamala ajatus!! Kait tää on joku vaihe vaan, ja oikeastaan tälle vaiheelle on nyt tultava muutos!
Ennen selasin mainoksia ja kataloogeja posket punaisina ja haaveilin kaikesta mitä haluan hankkia, asuntolehteä plärättiin vessanpöntöllä niin että jäi punainen rinkula peffaan, matkailuprosyyrit olivat tahmaisia sormenjälkiä ja kaffitahroja täynnä.


Mä olen aina ollut sitä mieltä että elämässä pitää olla unelmia, pitää haaveilla. Eihän muuten voi saavuttaa mitään. Tähänkö minä nyt haluaisin jäädä jumiin? En todellakaan. Enkä nyt tarkoita sitä että asiat olisivat huonosti, mutta paljon on saavutettavaa, paljon on mahdollisuuksia. Ja ne toteutuvat jos siihen uskoo, jos ne on päämääriä. Pitää haaveilla jotta ne saa muutettua todeksi <3

Millaisista asioista te haaveilette? Tai onko niitä haaveita ylipäätään?

Terkkuja
Nadja




















tiistai 17. toukokuuta 2016

Jenkkifutis vei maman mennessään!

Mä olen nyt taas vaihteeksi hurahtanut. Siis tämähän on tää (ainakin mulle) tuttu kaava: 
-mene
-koe
-innostu 
-ole koukussa








Tän kesän ykkösjuttu on ehottomasti jenkkifuta! Eikä mikä tahansa jenkkifuta vaan oman pojan joukkueen ,Vikings Juniors U15 pelit ja geimssit. 
Mä olen nyt saanut kunnian kulkea mukana kahdessa vieraspelissä ja ihan kunnon kenttäduuniin oon päässyt, sen liskäksi että oon jojona niin viimeksi Kouvolassa sain toimia myös "waterboy"- tittelillä :D Mä en voi sille mitään että mulla tulee mieleen tämä yksi Adam Sandlerin leffa, jossa hän näytteli pikkasen yksinkertaista ja honkkelia "waterboyta", tän mielikuvan ansiosta tunsin itseni aavistuksen raukkalaiseksi (hihhih) , mutta oli muutes kivaa hommaa! Ja pääsin ainakin ihan lähituntumasta seuraamaan peliä :D



Kouvolassa päivä huipentui vielä voittoon! Nämä mahtikset miehenalut taistelivat tiensä voittoon ilman vaihtomiehiä. Ja osaattee vaan kuvitella millaiset voitonjuhlat, keski-iältään 14-15-vuotiaat pojat järkkäsivät! Ei voinut muuta kuin nauraa ja nauttia poikien hyvästä fiiliksestä, ja ihan huipuista vitseistä tietysti haha :D 

Mun rakas 180cm "pikku-viikinki" :D 

Nää jäbät, täyttä kultaa <3
Ja on ollut tosi jänskää päästä sisälle tähän täsin vieraaseen lajiin. Eka peli Turussa oli täyttä hepreaa ja yhden ihanan mamsun kanssa naureskeltiinkin kun olimme pihalla kuin talipallot kentän tapahtumista :D Mutta nyt jo toista peliä seuranneena tuntuu kuin alkaisin pikkuhiljaa päästä kärryille.. edes pikkasen siis :)

Tämmöseen lajiin on täälä hurahettu, onko muita "kentänlaita-mamoja" kuulolla :D ? Ehkä jopa jenkkifuta-äitejä?

Terkkuja
Nadja

maanantai 16. toukokuuta 2016

Mulla on teille yllätyys!! + video

Hei mulla on teille aivan huippu ylläriii, uusia tuulia, jänniä juttuja, uuden alkua ja suurta innostusta!

ps.sorge, nää kuvat vaan kuvastaa mun sekopäisen innostunutta mielentilaa , hahaa :D 

Muistatteko taannoisen, jokseenkin salaperäisen Hesan reissun (jos et niin KLIK )? No sielä tavattiin aivan huippu porukkaa ja meillä kaikilla yhteinen suunnitelma ja tavoite!

Kurkkaa mistä on kyse :


Hei, ja mun lisäksi 7 ihaninta:


Tutustu Perheblogit-sivustoon KLIK ja käy ihmeessä tykkäämässä facebookissa KLIK

Terkkuja
Nadja

perjantai 6. toukokuuta 2016

Runo äidille, runo äidiltä

Äidilleni

Kiitos siitä että olet juuri sellainen kuin olet
Kiitos että olet aina olemassa mua varten
Kiitos siitä että olet aina ihaillut minua, antanut lapsena laulaa kissanristiäisissä,
tanssia torilla, hyppiä uikkareilla kaatosateessa, myydä kukkia ovelta ovelle
Kiitos että olet antanut minun taplata tyylilläni
Kiitos kaikista ihanista lapsuusmuistoista, lämpöisestä sylistä, huolettomasta elämän ensitaipaleesta.


Lapsilleni

Hassut pienet höpönassut, maailman rakkaimmat pallerot <3
Teille haluan maailmassa vaan parasta,
iltarukouksessa toivon että teistä kasvaa itsenäisiä, onnellisia, oman polun kulkijoita,
siihen haluan teitä kannustaen kasvattaa, myötäelää polkunne, koukeroiset ja kukkaiset
Teidän maailmasta ei koskaan tule rakkaus loppumaan, minä rakastan teitä maailmassa eniten, nyt ja aina.
Teidän vuoksi hymy, nauru, ilo, ylpeys, itkut, huoli, onni, elämän suurimmat tunteet <3
Kiitos että saan olla teidän äiti, olen maailman onnekkain.



Silmät kyynelissä, kiitollisena, onnekkaana.
Ihanaa tulevaa äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi tuleville <3

Terkkuja
Nadja






torstai 5. toukokuuta 2016

Napa Näpsäkäksi: Bodyy, sporttii ja tsemppistä! Napa -20cm!!

Bloggaaminen on tässä muutaman viikon aikana ollut selvästi verkkaisempaa, mutta mitäs Napa on puuhaillut kun ei koneen ääressä enään ehdi kupeksia?
No jumpannut ja pumpannut, lenkkeillyt, nauttinut aurinkoisista ilmoista, puuhaillut ulkona ja sisällä. 

LSB-kurssi WAW Wellness Planetilla on lähtenyt oikein huisisti käyntiin ja tänään on täynnä neljä viikkoa todellista tsemppaamista, terveellistä ravintoa, ruokapäiväkirjan pitämistä ja ahkeraa liikkumista. Jumppaa/salia olen mahduttanut n. viisi kertaa viikkoon.

Ja mitä on tapahtunut?? No hei voin kertoa että Napa on nyt virallisesti 20cm pienempi!!
- vyötäröltä on lähtenyt 9cm
-rinnnan alta 4cm
-vatsan ympäriltä 4cm
-reisistä on tipahtanut yht 3cm.

Muutamat viikkojen varrella napatut selffiet, lenkkeilyä, saleilua, aurinkoa <3
Ja tiedän että tämä muutos on vasta alkusoitteloa. Mulla on niin hyvä mieli ollut tämän projektin aikana että tästä haluan pitää kiinni. Mä olen löytänyt itsestäni jopa oikein salikärpäsen :D Tätä en olisi uskonut vielä muutama viikko sitten!
Ja vaikka itse kaiken varsinaisen työn olen tehnytkin, niin kyllä on kiittäminen WAWin upeaa porukkaa. Yksin en olisi tähän pystynyt, en mitenkään päin. Ja uskon että sama on aika monella parempaa kuntoa, oloa ja ulkonäköä halajavilla. Intoa ja tarmokkuutta löytyisi mutta itse toteuttamisen suunnittelu, ja siihen tarvittava opastus puuttuu. Yksin yrittäminen ja oikeanlaisen tuen puuttuminen voi käydä työlääksi ja innostus hiipuu.

Eli mitä koitan sanoa: Jos sulla on intoa ja halua tehdä elämäntapamuutos, tehdä se paras palvelu omalle itsellesi, niin pidä mielesi avoinna esim hoikistumiskursseille, jopa personal trainerin palveluille. Näin sanoo Napa joka vielä pari kuukautta sitten uskoi pystyvänsä tähän touhuun yksin, mutta saikin huomata ettei se onnistunut. Ja nyt oikenlaisessa ympäristössä, hyvillä avuilla, rohkaisevalla ja tsemppaavalla tuella, voin sanoa että tämä on niin siistii, ja jopa ihan helppoa!

Tsemii kaikille meille elämäntapamuutoksen tehneille ja sitä suunnitteleville <3 We can do it!!

Terkkuja
Nadja

maanantai 2. toukokuuta 2016

Pirtsakat sitruunamuffinssit keväiseen kekkeripöytään

Hei, meillä juhlittiin viime perjantaina ihanimman Mimosan 3-vuotissynttäreitä ja "kotikutoisen Kisukakun" lisäksi makeina herkkuina meillä tarjottiin suloisia prinsessan-nameja: Sitruunaisia muffinseja, tai kutsuttaisiinko näitä jopa cupcakeiksi (omg, ei nyt ihan suomenkieli taivu tuohon taivutukseen, hahaa) ;)


Tein nämä söpöt herkut yhdellä sitruunaisella kuivakakku-ohjeella jota hiukan "kevensin" korvaamalla osan vehnäjauhoista perunajauhoilla.

Tässä ohje:

300g voita/margariinia
3dl sokeria
4 munaa
4,5dl vehnäjauhoja (joista n. 1/3 korvasin perunajauhoilla)
3 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokrua
sitruunanmehua pari ruokalusikallista

Vaahdota rasva ja sokeri
Lisää munat vatkaten
Lisää kuivat aineet
Ja lopuksi sitruunanmehu
Paista uunissa n. 180c n. 20min

Tästä satsista tuli iso pellillinen muffinsseja, n. 22kpl + taikinaa jäi myös apureille räävittäväksi <3
Tai vastaavasti voit valmistaa kuivakakuksi kakkuvuokaan.


Valmista kuorrute kun muffinssit ovat jäähtyneet, tarvitset:

2dl kuohukermaa
1,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rasia Philadelphia tuorejuustoa
oman maun mukaan sitruunamehua, itse laitoin pari tl

Kuohuta kerma, mausta sokereilla, sekoita tuorejuuston kanssa ordentligt ja lisää sitruunamehu.

Pursottele muffinssit ja koristele vaikkapa pikkuvaahtiksilla ja strösseleillä <3


Meidän prinsessalla oli oikein onnistunut juhlapäivä ja Kisukakun lisäksi nämä pikkumuffinssit kruunasivat juhlapöydän :) Lisäksi meillä tarjottiin perinteisiä sokeripullia, popcornia, simaa ja vaahtokarkkeja.

Terkkuja
Nadja





sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Aamumöröstä aamutsirpuksi! Voiko tarmokkuuteen tikahtua?

Voiko positiivisuuteen ja tarmokkuuteen tikahtua? Mä olen nyt nimittäin reilun viikon verran "kärsinyt" (haha) ihan järkyttävistä tarmon ja positiviisuden tunteista. Kaikista pahimpia on aamut! Mun tavaramerkkkinä on nimittäin sairraan hitaat, venyvät/vanuvat ja kiukkuset aamut. Mulle ei sais mielellään puhua, tai ainakaan huutaa mitään n. ekaan puoleen tuntiin siitä kun olen saanut silmäni auki, laahustelen peittoviitta harteillani silmät sikkaralla ja auta armias jos pitäisi oikeesti touhuta jotain ekaan tuntiin! NO WAY :D

Mutta siis nyt tuo aamumörkösyys on historiaa ja tilalle on lepattanut aikamoinen aamutsirppu! Oikeesti :D Heti kun saan silmiä raotettua alkaa armoton kiehnaus, mä haluun nousta, juoda kahvii, alkaa hääräillä. Petaan sängyn HETI, pukeudun vaatteisiin, enkä tuohon surkuhupaisaan peittoviittaan.. Aivot ja keho tursuaa energiaa ja koitan parhaani keksiä kaikkea puuhastelua etten ala aivan innosta pomppimaan :D Mun tekis mieli laulaa ja tanssia, kertoa huonoja vitsejä, nauraa räkä poskella jne .

BEFORE and AFTER
Mistä tää kaikki johtuu??
-ravinto
-liikunta
-ja varmasti tämä ihana kevät myös

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin nuo kaksi ekaa ranskalaista viivaa on muuttanut mun elämänlaadun parissa viikossa! Ihan totaalisesti. Olen niin paljon energisempi kuin pari viikkoa sitten että ero on kuin yöllä ja päivällä.

Tämmösiä kuulumisia Napasen sunnuntaiaamuna :) Nyt mä lähdenkin tästä pikkahiljaa salille rehkimään ja lenkillekkin pitäisi päästä kun aurinko paistaa niin ihanasti <3
Tunnistatteko te itseänne joko "aamumöröstä" tai "aamutsirpusta" ? 

Ihanaa, aurinkoista, riemukasta sunnuntaita ja uutta alkavaa viikkoa!

Terkkuja
Nadja

ps. Yhteistyössä WAW Wellness Planetin kanssa ollaan avattu uusi WAW blogi, käys kurkkaas kuka sielä häärää ja jumppaa :D


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Katse kesässä!

Nyt on kesä lähellä, tänään se oikein tuntui. Se tuntui kuumana aurinkona, mielen kepeytenä, lasten nauruna. Istuskeltiin terassilla päiväkupposilla ja siis oikeesti aurinko poltti! Niin ihanasti kasvoja ja pikkasen pilkottavaa kaulaa että mä olin sulaa siihen paikkaan.

Tää fiilis <3 Tää fiilis mulle tuli tänään, miettikää <3 aurinko, uimaranta, auringon grillaamat koivet <3 

"Mä oisin tanssinut tanssin,
just niinkuin ne kaikista taitavimmat ja taiteellisimmat
Oisin hypännyt korkeemmalle ku sormilla yllän
taittanut selkäni niin kaarelle, enkä pelkäis et se katkeis, tai edes rusahtais
Oisin maalannut naaman eri väreihin
semmosiin et ei kaikki heti tunnistais
ei ajattelis et nyt se hullu tuola tanssii, kylmällä nurmikolla
Dance like no one is watching

Mut ei niin voi tehdä, ei voi heittäytyä hetken tanssiin
hetken hervottomaan iloitteluun, tunteiden ja fiilisten vietäväks, kuletettavaks.
Tai kyllä jotkut rohkeimmat niin tekee
Ne on Taiteilijoita, pieniä ihmisiä joilla on suuri Minä <3 "

Mun mielestä me eletään nyt vuoden parasta aikaa, talvi on väistynyt ja päiviä värittää ihana odotus. Semmonen odotus mikä saa vatsaan perhosia, ihmisen läikähtelemään, vetään lenkkareilla spurtteja tai vaan silmät suljettuina haaveilemaan..
Kesä kesä <3 Tule jo! Kuinka sitä oikein malttais odottaa :D

Onko teillä jo kesäfiilareita ?

Terkkuja
Nadja




torstai 14. huhtikuuta 2016

Miten suurperheen äiti käyttää hengähdystaukonsa?

Hih, mua alkoi eilen oikein naurattaan tää mun touhu. Siis tavallaan se että millasia keinoja ihmisillä on rentouttaa itseänsä esim keskellä päivää, semmosia pieniä omia hetkiä. Välillä toki istahdan ihan "normaalisti" päiväkahville tms mutta aikasta usein tykkään myös vähän kikatella ja hömpöttää.

Meillä oli eilen taas ihan ihana perus-show meneillään kun kaikki lapset parveilivat hellusesti äitin helmoissa. Emilin kanssa piti tehdä läksyjä, Maijan kanssa piti hinnoitella kirpparikamoja, pikkusille ois pitänyt laittaa ruokaa ja joka suunnasta kuului "Äitii, äitii, äitiäitiäiti". Siinä sitten häsätään ja parhaani mukaan koitan priorisoida. Kuka tarvitsee äidin apua heti, kuka mahdollisesti voi odottaa hetken, ja kenen asialla ei nyt varsinaista kiirettä olekkaan.
Kaikkien pyynnöt, toiveet ja vaatimukset pitää tietysti huomioida ja nyökkäilenkin kuin joku pulu ympäriinsä, "odota hetki, täs ei mee kauaa, mä tuun ihan just"..

Näitä joka paikkaan repeämistilanteita tulee useita päivässä ja välillä saattaa mennä tunti parikin putkeen "pelkkien" tarpeiden täyttämisessä, sinkoilla paikasta toiseen. Auttaa, selvittää riitoja, kannustaa, lohduttaa jne .

Ja mitä mude tekee kun saa sen hetken rauhan jossain vaiheessa päivää??

Uskon että aika moni koittaa tavalla tai toisella rentoutua tai hengähtää hetken. Joku saattaa virkata, toinen silittää vaatteita, siivoilee, hörppii kahvia, plärää lehtiä, snäppäilee... Mun mielestä tärkeetä on että tekee silloin niinä pieninä hetkinä just sitä mitä itse haluaa ja mistä tulee hyvä mieli.
Tässä kurkkaus meitsin hengähdyhetkiin :D (ja pitää myöntää että kuulun myös näihin rentoutumis-siivoojiin sekä kahvin hörppijiin, hihi)


Millä keinoilla sä rentoudut tai hengähdät kesken päivän?

Terkkuja
Nadja



torstai 7. huhtikuuta 2016

Napa näpsäkäksi: SHOKEERAAVA kehonkoostumusmittaus, nyt alkaa tapahtua!

Omg, mä oon oikeesti jonki sortin shokissa. Oon tiennyt toki aina että en ole mitenkään luonnostaan lihaksikas (edes vähää) ja jos olisin mies, ois mulla takuuvarmat "manboobsit" ja pehmonen beba, you know :D Oon aikamoinen pullamössö siis. Mutta se mitä mä sain nähdä tänään, tiputti/kopautti kyllä aika maan pinnalle...

Antakaas kun kerron: Tänään mä oon ottanut aika huikeen askeleen lähemmäs omaa hyvinvointia, parempaa mieltä, kuntoa ja hoikempaa minää. Ei tää nimittäin yksin onnistu, ainakaan multa. Ittensä huijaamista, salaa syömistä, suuria lupauksia jotka ei paljo lentoon ole lähteneet. Joten mä oikeesti tarvin tähän projektiin tukea ja apua ammattilaisilta.  
Tapasin tänään siis Vaasan Waw:illa iki-ihanan Ikson, joka vetää naisten hyvinvointi/hoikistumis- LSB -kursseja aika huikeella menestyksellä, ja lyötiin kättä päälle että Napanenkin onnistuu. 


Alkuun katottiin tietysti lähtötilanne. Painoa ja senttejä oli paljon enemmän kuin mitä olisin osannut ajatella ja kehonkoostumusmittaus sai mut kyllä järkyttymään. En voinut muuta kuin nauraa kun tulokset oli niin uskomattomat!! Muija on pelkkää luuta ja läskiä!! Ihan oikeesti :D  Lihasta oli alle minimisuositusten ja rasvaa taas enemmän kuin taulukko antoi periksi. 


Mitään muuta en nyt voi sanoa kuin että onneksi olen "oikeassa paikassa" ja saan ihan huippua tukea mun hoikistumisprosessiin. Mun tavoitteeksi laitettiin, kappas vaan, vähentää läskiä ja lisätä lihasta.  Tänään oli myös eka jumppa, ja kyllä oli kovaa kyytiä tämmöselle lihaksettomalle :D Aivan upeaa itsensä ylittämistä!! Mä oon niin sfääreissä tätä kirjoittaessani että en kestä! 

Nyt pistetään pehmooset osat ihmisessä liikkumaan, tästä on suunta vaan ja ainoastaan ylöspäin. Hymyssä suin, huikeella draivilla, MÄ PYSTYN TÄHÄN!

ps. tätä projektia saatte saurata aitiopaikalta, siittä lissee myöhemmin :)

Terkkuja
Pikkasen pläski-Nadja

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Murrosikä, yht rimpuilua!

Blogilla siis, musta tuntuu et nyt eletään Napsahduksia-blogissa ihan selkeetä murrosikää. Mä luulen et tän kuuluukin tulla. Täs on menty aikamoista haipakkaa ja pikajuoksua yks vuosi. Hypätty tyhjältä paperilta keskelle menoa ja meininkiä.

Mä oon alkanut (siis nopeekäänteisenä ihmisenä ei ole kyse nyt viikoista vaan ihan parista päivästä) kyseenalaistaan sitä miksi teen tätä. Lohkasen aika järettömän ison siivun mun elämästä ja ajasta tälle blogille. Mitä mä haluan saavuttaa? Onko tässä mitään järkeä? Nyt on vuosi pulkassa, alanko toistaan itseäni?

Mä koen myös törkeen huonoa omaatuntoa ja saan stressiä siitä jos en ehdi tai pysty postaamaan sillä temmolla mitä olen itselleni sanellut. Sit mä pimputan puolipaniikissa ja henkihieverissä, silmät retkottaen ja sydän hakaten vaikka puoleen yöhön jotain juttua "mikä mun on pakko tehä". 
Mikä pakko? Kuka käskee? No minä ite. Taidan olla itelleni se pahin tyyppi.



Toinen juttu mitä oon miettinyt on se että ketä muka kiinnostaa?  Tavallisen ihmisen tavallinen elämä ja tavalliset jutut. Mä en sisusta ihmeellisemmin, en ole erityisen muodikas, en tee käsitöitä, en ole (enkä tule olemaan) raskaana jne. 

Mua on jopa hetkellisesti ällöttänyt tää blogi, ja bloggaaminen. "Kaikki bloggaajat on teeskentelijöitä, kiillottavat omaa pintaansa, arkeensa, kotiansa. Kuka on hauskin, fiksuin, syvällisin, kaunein, trendikkäin jne jne"
Mä tiedän että nuo ajatukset on ihan yhtä perseestä ku tää bloggauskin (haha, huono vitsi) Mä tunnen henk koht muutaman ihanan bloggaajan ja he ovat kyllä kaikkee muuta kuin teeskentelijöitä, mutta nää asiat nyt vaan pyörii mun päässä. En tiä pystyykö joku saamaan näistä kiinni?

Eli nyt näine kamppailujeni mä otan pienen etäisyyden tähän mun blogiin ja haistelen omia ajatuksiani. Eilen mä ryvin ihan pohjamudissa, enkä ois voinut kuvitellakkaan että kirjotan nyt aamulla postauksen. Eli saa nähdä tuuletanko ajatuksiani päivän tai viikon? Tai enemmän.

Oikeestaan tämän postauksen kirjoitus tuntuu nyt äärimmäisen hyvältä. Mun oikeita ajatuksia. Ei feikkii, turhia poseja, oikeita kuvakulmia, nokkelia sanakäänteitä tai muutakaan. 

ps. Kiitos rakkaalle Norudemu-systerille kun jaksat kuunnella mua ja mun tuskia :D <3 <3 

Terkkuja
Nadja

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Äiti-poika laatuaikaa, lätkää, suuria tunteita! kuvapostaus +video retrohotlasta

Hei, niin ihana ihana viikonloppu takana <3 rutkasti äiti-Eemu laatuaikaa, jääkiekkoa, omia rakkaita staroja, suuria tunteita, unohtumattomia hetkiä.
Tää oli nyt Emilin kolmas "koko kausi" jääkiekkoa paketissa ja on ollut aivan huikeeta seurata eturivistä näiden lasten kehittymistä ja yhteen hitsautumista. Pikkusista höpönassu kiekkokoululaisista on tultu aimo harppaus näihin upeisiin urheilijanalkuihin. 

Meidän reissu starttas perjantaina klo 17 Vaasan jäähallilta kohti Raumaa,  F1:sten Eurosport kutsuturnausta.



Lauantaina päästiin itse asiaan ja aikamoisia jännitysnäytelmiä saatiin nähdä! Tämä oli useimmalle pelaajalle ensimmäinen kerta koko kentän turnauksessa, mutta hienosti lapset klaarasivat. Enemmänkin me mammat oltiin ihan pihalla paitsion, ja pitkän kiekon ja mitä näitä nyt onkaan-juttujen kanssa :D Onneks oli muutama pitkän linjan hockeymama selventämässä tilanteita :D 
Oli jäähyt ja rankut ja kaikki niinkuin ihan "oikeassa jääkiekossa". 

Ja mun on pakko myöntää et aina kun nään nuo lapset yhdessä, valmistautumassa peliin, kättelemässä jäällä, tuulettamassa maalia jne.. Aina mun sydämessä läikähtää ja mä oon niin onnellinen että mun lapsi saa kokea tuon "Me-hengen" , joukkueurheilun parhauden <3








Launatai - päivä oli huippua päättää mitalit kaulassa, masu täynnä ABC:n maittavaa sapuskaa arpajaisvoittojen kanssa :D Emil voitti muutes aika huippuja palkintoja arpajaisista, kuten kuvassa näkyvän Arabian "Runfree Selma-norsun" ja Rauman Lukko-lätkäkirjan. 

Kiitos kaikille mukana juhlijoille <3 :D Ja Rauman Lukon junnuille hyvistä turnausjärjestelyistä! 


Kurkkaa myös video meidän tunnelmista "retrohotlassa" :D


Terkkuja
Nadja

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Charm-keräilykorut kertovat tarinan + arvonta blogisynttärien johdosta!

Tää se päivä on! 
Tää on se päivä, tasan vuosi sitten, kun Napasen blogi näki eka kertaa päivänvalon. Kun ensimmänen teksti kirjoitettiin, julkastiin ja jäätiin odottamaan, lukeekohan joku sen . 
Ja onneksi luki, siksi mä olen täälä vieläkin, ja yhtä innoissani kuin tolloin vuosi sitten :)

Synttäreiden kunniaksi pääsin tekemään yhteistyötä, jo tutuksi tulleen ihanan Korumaailman kanssa <3 Ja sain tutustua heidän Hopeisiin Charm-keräilykoruihin
Mun mielestä keräilykorut on aivan ihana tapa muistaa merkkipäivänä ja siksi omistinkin oman koruni mun blogin tarinalle, millaisena koruna ja mitä aiheita mä näen mun blogissa. Elämää, rakkautta, tanssia, kepeyttä. Mun mielestä korusta tuli just semmonen kuin  mitä halusin <3




Korumaailman Charm-koruilla voi kertoa tarinan, tunteet, suuret merkkipäivät, harrastukset ja intohimon kohteet. Itse antaisin keräilykorun lahjaksi vaikkapa äidille äitienpäivänä tai rippikoulun päättävälle nuorelle.
Käykää ihmeessä tutustumassa Charm-keräilykoruihin Korumaailman nettisivuilla, Koruja on ihanan monipuolinen valikoima!

Ja hei koska on syndet niin saan luvan arpoa lahjaksi, yhdelle onnekkaalle lukijalle oman Charm-keräilykorun <3 Ketjun ja yhden vapaavalintaisen riipuksen!

Arvonta lähtee käyntiin NYT ja tässä ohjeet:
-1 arvan saat kommentoimalla minkä riipuksen valitsisit (ei sitova valinta) ja jättämällä toimivan sähköpostiosoitteen
-Toisen arvan saat jos olet lisäksi blogin seuraaja jossain seuraavista kanavista: Blogger, Facebook, Instagram, Bloglovin, Blogit.fi, Blogipolku, Youtube
-Arvonta päättyy la 9.4.2016 ja voitosta ilmoitetaan henkilökohtaisesti

Lämpimästi ja tasapuolisesti onnea kaikille teille ihanuksille arvontaan <3 <3

Terkkuja
Nadja

torstai 31. maaliskuuta 2016

Kasvattaisinko taulukkolasta? Ajatuksia omasta lapsentahtisesta kasvatuksesta

Kyllä pitäisi lapsen osata

-hymyillä kuukauden iässä
-kääntyä viiskuisena
-kävellä, puhua lyhyitä lauseita, puhaltaa synttärikynttilät yksivuotiaana
-olla päiväkuiva, pyytää anteeksi, hyppiä tasajalkaa kaksivuotiaana
-leikkiä itsenäisesti, pyöräillä appareilla, pukea ja riisua, koota palapelejä kolmevuotiaana
-leikata saksilla, piirtää mallista muotoja, hyppiä yhdellä jalalla neljä vuotiaana

On se nyt kumma jos ei osaa

-pyöräillä ilman apupyöriä, laskea kolmeenkymmeneen, ja kirjoittaa omaa nimeään viisivuotiaana
-luistella, hakata naulaa, tavata sanoja, ratkaista tehtäväkirjoja kuusivuotiaana
-olla yksin kotona kesäloma, valmistaa nuudeleita ja lukea 100-sivuisia kirjoja 7-vuotiaana

Ja siinähän jo jotain pahasti vialla

-jos kahdekasanvuotias ei uskalla käydä yksin lähikaupassa tai lauleskelee torilla
-jos yhdeksänvuotias leikkii nalleilla eikä halua olla yksin kotona
-jos kymmenvuotiaana ei harrasta urheiluseurassa, soita nokkahuilua tai osaa valmistaa sokerikakkua.

Meidän raksujen katutanssit Taiteiden yössä, laulu ja nauru raikas ja "Mama so proud" <3 

Hmmm

Samaan aikaan kun haluamme vaalia lapsuutta, tahdomme antaa lapsille ainutkertaisen, hetken perhosena liitelevän lapsuuden..
Samaan aikaan normit ja taulukot pistävät meitä puskemaan vauvaa tai lasta eteenpäin. Eteenpäin kohti uusia saavutuksia, kohti nopeampaa itsenäistymistä, lapsuuden ja leikin kadottamista.

Miksi se kummastuttaa 

jos kymmenenvuotiaan pojan sänky pursuaa nalleja? Jos koululainen laulaa tai tanssii kadulla?
Jos viisvuotias käyttää yöllä vaippoja tai neljävuotias juo tuttipullosta?
Mitä jos lapsi ei halua pyöräillä?

Kännykällä nappastu kuva pääsiäiseltä, Onni-onnellisin 5v, pikkusiskon rohkaisemana uskalsi ensimmäisen kerran polkupyörän päälle. Oi sitä riemua <3 Ja ilman painostusta.


Mä olen itse koittanut koko ajan päästä kauemmas noista taulukoista ja normeista. Olen opetellut kuuntelemaan lapsiani,kannustamaan uusissa ja jopa pelottavissa asiosssa, mutta myös olemaan stressaamatta jos soku asia ei ota luonnistuakseen.

Lasten erilaisuutta ja lapsuusajan ainutlaatuisuutta pitäisi mun mielestä korostaa paljon enemmän kuin taulukoita. 

Jos mietin itseäni äitinä kymmenen vuotta sitten, olin huomattavasti enemmän altis ohjeistuksille ja muiden tekemille määräyksille, jotka koskivat kuitenkin omia lapsiani. Mutta kun eihän se mene niin että joku terveydenhuollon tai varhaiskasvatuksen ammattilainen tietäisi ja tuntisi justiinsa mun lapsen. Minä olen itse ammattilainen omien lasteni kanssa. Justiinsa niin epäammattimaisen ammattimainen kun on tarkoitus ollakkin.

Tottakai on hienoa että kasvatukseen saa tukea ja on olemassa suuntaa antavia opuksia yms, mutta niitä ei tarvitse eikä saakkaan sanasta sanaan lukea tai uskoa. Mun lapsi on mun ja niin kauan kun mukana on maalaisjärki, rakkaus ja halu/kyky kuunnella omaa lastaan, niin kauan ollaan just sillä oikealla tiellä.

Mä suoraan sanottuna nautin siitä että mun kaikki lapset ovat niin erilaisia, yhdellä yleispätevällä  oppaalla en olisi ikimaailmassa pystynyt kasvattaamaan/olla kasvattamatta ja ohjaamaan mun lapsia niin yksilöllisesti kuin haluan lapsiani kasvattaa.
Mä haluan ennenkaikkea nauttia lasteni upeista persoonista, heidän eri vahvuuksistaan ja kannustaa heitä luottamaan itseensä, omiin kykyihin. Kannustaa heitä olemaan omia ihania itsejänsä ja nauttimaan elämästä. Leikkimään ja oppimaan uutta, omaan tahtiin.

Mitä ajatuksia teissä herättää lapsen tahtinen kasvatus? Kasvatus taulukoiden mukaan tai siihen pyriminen? Vapaakasvatus? Tai lapsen kasvatus ylipäätään :)

Terkkuja
Nadja

ps. Napa näpsäkäksi palaa tauoltaan ensi torstaina  ja  Amatööriammattilaisen imtysvinkit part 3  näkee päivänvalonsa viikonloppuna <3 Tulossa lähipäiviin myös huisi arvonta!





tiistai 29. maaliskuuta 2016

Wau, nyt se on täälä, kevät!

Aurinko, terassi,  paljas asfaltti, pinkit lenkkarit. 
Kahvikuppi ja hyvä kirpparilöytö.
Kärpäset heräilemässä talon seinustalla, auringon sipsutellessa suloista lämpöä.
Lasten huutonaurua trampalla, kurasta suttuset ja pomppuilusta punaset nassut. Hiekalle ja nihkulalle haisevat kakarat.


Katupölyn kutittaessa vielä nenää, suljen silmät ja tunnen lähestyvän kesän. Voin haistaa leikatun nurtsin ja maistaa rouskuvan hiekan eväsleipien välissä. 
Voin tuntea lempeän tuulen,  ja paahteesta kuumenneen ihon .

Niin moni asia on saanut mut tänään iloiseksi.  Ihana heräilevä luonto, lämpö, valo... Mä olen niin valmis tähän! Tervetuloa kaunis kevät ja kesä kultainen ollaan redi heti kun sinäkin oot <3

Terkkuja
Nadja


sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Viikonlopun hittiruoka: Flygande Jakob, suussasulava kanavuoka

Kanaa, pekonia, banaania, suolapähkinöitä ja chilikermavaahtoa, mitäpä muuta niistä voitaisiin valmistaa kuin Flygande Jakob, kanavuokaa <3 
Me valmistettiin tänään tätä ihan eka kertaa mutta villi veikkaus että tästä tulee meidän viikonloppuruokien peruskaartia. Ihan kevyimmästä päästä tämä vuoka ei toki ole mutta tässä tilanteessa kalorit menee nyt samaan syssyyn mämmi- ja suklaaähkyjen kanssa :D Ai apua, huomenna taas rotiin!!
Ja oikeesti maku on taivallisen hyvää, jos et ole vielä valmistanut tätä ruotsalaista perinneherkkua niin nyt on pakko! Sulla on muuten aukko sivistyksessä, haha :D





Tarvitset


-kananfileitä tai filesuikaleita n. 800g
-pekonia 1-2 pakettia
-3 banaania
-5dl kermaa
-chilikastiketta oman maun mukaan
-suolapähkinöitä

-Paista kanat ja pekoni  pannulla
-Pilko banaanit 
-Vaahdota kerma ja mausta chilikastikeella. useassa ohjeessa neuvotaan
 laittamaan n. 1-2 dl, mutta meillä oli niin tulista versioita että laitoin vajaan desin
ja silti oli tulisuutta, oikein reippaasti. Mietin että  makea thaichili-kastike vois toimia, 
sitä testaan ensi kerralla.
-Lado vuokaan kana alimmaksi, pekonit, banaaninsiivut kerroksittain, 
peittele chilikermavaahdolla ja koristele suolapähkinöillä
- Laita 225c uuniin n. vartiksi

Thats it <3 Tarjoile vaikkapa riisin ja/tai salaatin kanssa.

Onko Flygande Jakob teille entuudestaan tuttu? Jos koitatte testaa reseptiä niin tulkaa ihmeessä kertomaan oliko hitti! Meidän mielestä nimittäin on :)

Terkkuja
Nadja


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Meidän pääsiäinen , kuvapläjäys

Vielä alkuviikosta oli ihan "epä-pääsiäismäinen" olo, ohranjyvät visusti pusseissaan, pajunoksat hakematta, koristeet ja tsydeemit hautautuneina joulukoristeiden alle.. 
Mutta niin sitä vaan pääsiäinen tulee joka vuosi, niinkuin tulee joulu ja juhannuskin, joko hössöttämällä tai ilman hössötystä. 

Oikeestaan me otettiinkin aikamoinen spurtti tässä parin viimesen päivän aikana. Ollaan askarreltu, istutettu ruohoja, fiilistelty, maalattu munia, leivottu ja syöty mämmiä. Ja nyt on oikeessti jo ihan huippupääsiäismoodi! 








Tänään meillä vielä edessä pääsiäisen kohokohta eli trullittelu, instaan varmasti päivittyy kuvia meidän "pikkululleista" . Näihin kuviin, näihin tunnelmiin <3 Kaikille oikein lepposaa pääsiäistä!

Tack o hej, leverpasteij <3

Terkkuja
Nadja

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kindermunat HOT or NOT?

Siis tässä ollaan taas! Pääsiäinen, lapset, kindermunat, pieneksi nypityt käärepaperit. Sekava kokoelma rullattuja ohjepapapereita, muovisälää, minitarroja ja keltaisia muovimunia...


Pitää myöntää että meidän pääsiäistraditioihin kuuluu just nämä kindermunat. Lapset ei oikeestaan ees piittaa siitä suklaasta (joutuu äiti syömään, ai kauheeta!!) vaan rakastavat munien käärepaperien nyhtämistä ja sitä jännää odotusta.. Mitä munasta paljastuukaan??



Omasta lapsuudesta muistan nämä ihanat kinderi-kilpikonnayllärit. Niitä keräiltiin porukalla, vaihdeltiin jne. Siinä oli oikeeta menoa ja meininkiä. Ylläreitä joita haluttiin lisää, niillä pystyi leikkiä. Niillä kilpikonnilla oli jopa nimet!

Missä on kunnon vanhanajan Kinder-yllätykset?

Meidän tämän pääsiäisen saldo noin kymmenen yllärimunan jälkeen=
pieneksi nyhdettyjä munakääreitä sielä täälä, muovisia munankuoria, minitarroja joka paikassa, paitsi sielä missä niiden kuuluisi olla.. Epämääräisiä kyhäelmiä, suoraan sanottuna minimaalista muovisälää.. Äitillä suklaasta paisahtaneet posket.

Tähänkö tämä Kinderkulttuuri on mennyt?

Kysymys kuuluu: Kindermunat, HOT or NOT :D 

Ymmyrkäisiä terkkuja
Nadja

Se paras porkkanakakku pellillä!

Onnin kanssa eilen iltasella leivottiin pitkästä aikaa, vähänniinkuin pääsiäisen kunniaksi, ja mikä sopisikaan paremmin pääsiäisen väreihin ja teemaan kuin ihana herkullinen porkkanakakku <3  
Porkkanakakkua on tullut leipastua vuosien saatossa aikasta useinkin, mutta nyt muokkasin vähän vanhaa tuttua reseptiä ja lisäsin pohjataikinaan fariinisokeria <3 Tuli ihan sairraan hyvää ja mehevää! Ja tottahan toki haluan jakaa reseptin tähän herkkuun myös teille. Meillä muutes kaikki kakut ja piirakat valmistetaan aina pellillä, lähinnä siksi että saa tarpeeksi suuren satsin kerralla, haha t.herkkupersukset :D

Tarvitset:

Pohjaan

1 dlfariinisokeria
3 dlsokeria
4munaa
2 dlrypsiöljyä
6 dlporkkanaraastetta (n. 7 isohkoa porkkanaa)
4 dlerikoisvehnäjauhoja
2 tlvaniljasokeria
2 tlsoodaa
2 tlleivinjauhetta
2 tlkanelia
Kuorrute
300 gtuorejuustoa
dltomusokeria
reilu 1 rklsitruunamehua
tlvaniljasokeria
100 gvoita







Tee näin:

-Raasta porkkana hienoksi raasteeksi
-Sekoita kuivat aineet  keskenään
-Vaahdota munat ja sokerit 
-Lisää munasokerivaahtoon porkkanaraaste ja öljy, sekä kuivat aineet lastalla käännellen.
-Kaada taikina pellille ja levitä tasaisesti
-Paista uunin keskitasolla 175c:ssa (kiertoilmauuni 150c) n. 20-30 min.

-Sekoite kuorrutteen ainekset keskenään ja levitä täysin jäähtyneelle pohjalle.




Ihania herkkuhetkiä ja kivaa pitkäperjantain iltaa kaikille <3

Terkkuja
Nadja