Kasvattaisinko taulukkolasta? Ajatuksia omasta lapsentahtisesta kasvatuksesta

Kyllä pitäisi lapsen osata

-hymyillä kuukauden iässä
-kääntyä viiskuisena
-kävellä, puhua lyhyitä lauseita, puhaltaa synttärikynttilät yksivuotiaana
-olla päiväkuiva, pyytää anteeksi, hyppiä tasajalkaa kaksivuotiaana
-leikkiä itsenäisesti, pyöräillä appareilla, pukea ja riisua, koota palapelejä kolmevuotiaana
-leikata saksilla, piirtää mallista muotoja, hyppiä yhdellä jalalla neljä vuotiaana

On se nyt kumma jos ei osaa

-pyöräillä ilman apupyöriä, laskea kolmeenkymmeneen, ja kirjoittaa omaa nimeään viisivuotiaana
-luistella, hakata naulaa, tavata sanoja, ratkaista tehtäväkirjoja kuusivuotiaana
-olla yksin kotona kesäloma, valmistaa nuudeleita ja lukea 100-sivuisia kirjoja 7-vuotiaana

Ja siinähän jo jotain pahasti vialla

-jos kahdekasanvuotias ei uskalla käydä yksin lähikaupassa tai lauleskelee torilla
-jos yhdeksänvuotias leikkii nalleilla eikä halua olla yksin kotona
-jos kymmenvuotiaana ei harrasta urheiluseurassa, soita nokkahuilua tai osaa valmistaa sokerikakkua.

Meidän raksujen katutanssit Taiteiden yössä, laulu ja nauru raikas ja "Mama so proud" <3 

Hmmm

Samaan aikaan kun haluamme vaalia lapsuutta, tahdomme antaa lapsille ainutkertaisen, hetken perhosena liitelevän lapsuuden..
Samaan aikaan normit ja taulukot pistävät meitä puskemaan vauvaa tai lasta eteenpäin. Eteenpäin kohti uusia saavutuksia, kohti nopeampaa itsenäistymistä, lapsuuden ja leikin kadottamista.

Miksi se kummastuttaa 

jos kymmenenvuotiaan pojan sänky pursuaa nalleja? Jos koululainen laulaa tai tanssii kadulla?
Jos viisvuotias käyttää yöllä vaippoja tai neljävuotias juo tuttipullosta?
Mitä jos lapsi ei halua pyöräillä?

Kännykällä nappastu kuva pääsiäiseltä, Onni-onnellisin 5v, pikkusiskon rohkaisemana uskalsi ensimmäisen kerran polkupyörän päälle. Oi sitä riemua <3 Ja ilman painostusta.

Mä olen itse koittanut koko ajan päästä kauemmas noista taulukoista ja normeista. Olen opetellut kuuntelemaan lapsiani,kannustamaan uusissa ja jopa pelottavissa asiosssa, mutta myös olemaan stressaamatta jos soku asia ei ota luonnistuakseen.

Lasten erilaisuutta ja lapsuusajan ainutlaatuisuutta pitäisi mun mielestä korostaa paljon enemmän kuin taulukoita. 

Jos mietin itseäni äitinä kymmenen vuotta sitten, olin huomattavasti enemmän altis ohjeistuksille ja muiden tekemille määräyksille, jotka koskivat kuitenkin omia lapsiani. Mutta kun eihän se mene niin että joku terveydenhuollon tai varhaiskasvatuksen ammattilainen tietäisi ja tuntisi justiinsa mun lapsen. Minä olen itse ammattilainen omien lasteni kanssa. Justiinsa niin epäammattimaisen ammattimainen kun on tarkoitus ollakkin.

Tottakai on hienoa että kasvatukseen saa tukea ja on olemassa suuntaa antavia opuksia yms, mutta niitä ei tarvitse eikä saakkaan sanasta sanaan lukea tai uskoa. Mun lapsi on mun ja niin kauan kun mukana on maalaisjärki, rakkaus ja halu/kyky kuunnella omaa lastaan, niin kauan ollaan just sillä oikealla tiellä.

Mä suoraan sanottuna nautin siitä että mun kaikki lapset ovat niin erilaisia, yhdellä yleispätevällä  oppaalla en olisi ikimaailmassa pystynyt kasvattaamaan/olla kasvattamatta ja ohjaamaan mun lapsia niin yksilöllisesti kuin haluan lapsiani kasvattaa.
Mä haluan ennenkaikkea nauttia lasteni upeista persoonista, heidän eri vahvuuksistaan ja kannustaa heitä luottamaan itseensä, omiin kykyihin. Kannustaa heitä olemaan omia ihania itsejänsä ja nauttimaan elämästä. Leikkimään ja oppimaan uutta, omaan tahtiin.

Mitä ajatuksia teissä herättää lapsen tahtinen kasvatus? Kasvatus taulukoiden mukaan tai siihen pyriminen? Vapaakasvatus? Tai lapsen kasvatus ylipäätään :)

Terkkuja
Nadja

ps. Napa näpsäkäksi palaa tauoltaan ensi torstaina  ja  Amatööriammattilaisen imtysvinkit part 3  näkee päivänvalonsa viikonloppuna <3 Tulossa lähipäiviin myös huisi arvonta!

2-vuotiaan kuulumiset , temput ja tempaukset!

Ajattelin kirjoittaa meidän 2-vuotiaan jutuista pitkästä aikaa :)
Mimosa on ihan hurjasti reipastunut, kasvanut ja kehittynyt tässä viimeisten kuukausien aikana. 

-Puheenkehitys on ollut aivan valtaisaa. Osaa nyt höpötellä jo pitkiä lauseita, tosin sanat ovat lähes poikkeuksetta max 2-tavuisia. Ja monet sanat ovat "versioituja". Mutta yhtäkaikki pystymme käymään kunnon vuoropuheluita jo Mimosan kanssa <3 Kyllä hänkin vaan oppi hienosti yhtäkkiä vaikka jossain vaiheessa olin jo ihan varma ettei tuo rupea ikinä mitään puhumaankaan :D 

-Ruokailut on haastavia! Mimosa osaa tosi reippaasti syödä ruokansa itse jos vain haluaa!
Viime aikoina ei ole halunnut ruokailla, eikä oikeen mikään ole meinannut maistua.. Mä itse stressaannun jos lapsi kieltäytyy syömästä ja helposti tarjoankin sitten jotain snäksiä tai maitoa ruokailujen välissä kun tuntuu että raukka kärsii nälänhätää :D Tiedostan että teen siinä väärin, siirtää vaan edelleen sitä näläntunnetta. Mutta uskon että näissä sekä lasten että aikuistenkin!! ruokailuissa tulee taas ryhtiliike kun palataan arkeen :) Maitopullo on vielä päivällä parisen kertaa käytössä ja yöllä mussutetaan tissiä.

-Päiväkuiva Mimosa on ollut nyt viikon verran! Niin hienoa :) Aiemmin pissasi ana pikkareihin mutta nyt on hoksannut että potalle pitää mennä vaikka olis kalsongit jalassa. Yökuivaksi opetteluun on vielä piiiitkä matka. Vaippaa saa joskus vaihtaa yölläkin kun juo niin paljon illasta ja ottaa vielä tissiäkin yöllä.. Mutta kaikki aikanaan!

-Nukkumisesta: Mimosa nukkuu n. 12 h yöunet n. 20-8.00 . Päiväunien kanssa ollaan nyt pelailtu hiukan, joskus jää päikkärit väliin tai ottaa vaan vartin nokoset päivällä, mutta välillä posottaa jopa sen pari tuntia. Paljon riippuu jaksaminen siitä mitä ollaan puuhailtu :) Yöllä Mimosa heräilee n. 2-3 kertaa ja haluaa aina hiukan tipsutella. Me nukutaan perhepedissä joten heräilyt ei juurikaan katkaise yötä. 

-Mimosa on todella touhukas ja kova leikkimään :) Kesän ykköstouhuiluja on ulkona hääräily, hiekkalaatikkoleikit, katselee ja seuraa/juoksentelee isompien leikeissä. Trampalla pomppiminen, pomppii oikeesti niin hurjasti ja jäntevästi ja osaa hienot peppuplätsitkin :) Uiminen, aina kun mahdollista ja säät sallii Mimosa tahtoo uida ja kahlailla. Hän nauttii vedestä ja onkin hienosti oppinut vedessä olemaan.
Mimosa tykkää myös lauleskella, bravuurit on Ihhahhaa ja Tuiki tuiki tähtönen , tykkää myös tanssia ja laittaa Maijan "uuliaffaa" (huulirasvaa). Mimosa leikkii usein prinsessaa, mutta yhtä hyvin voi leikkiä dinosaurusta ja karjua :)

-Uhmaa on!! 2-vuotias kyllä tietää jo mikä on kiellettyä ja mikä ei, ja ymmärtää kiellot. Mutta aina pitää silti testata :D Välillä kyllä hermoja raastaa kun heittelee makaronit pitkin kämppää, seisoo keittiönpöydällä, tonkii roskiksia ja vessanpönttöä. Tyhjentelee kattilakaappeja ja kiipeilee tiskipöydälle. Ei auta muuta kun vaan toistaa itseään päivästä toiseen ja ehkäpä jonain päivänä huomaan että enää ei tarvikkaan :D Toivossa on hyvä elää ;)

Kuulostaakos tutuilta nää jutut? Mitäs teidän taaperoisille kuuluu ? 

Terkkuja
Nadja