Haluanko kuitenkin kiiltoa ja sävyä huuliini: KYLLÄ
Ja vastaus = SÄVYTTÄVÄ HUULIVOIDE <3
Voitin taannoin Napamassun kivasta blogista kourallisen ihania Blistexin Happy Lips-huulivoiteita, ja huulirasvahulluna olin todella otettu voitostani! Voin kertoa että testailtu on ja antaumuksella :D
Ehdoton suosikkini tuoksuvista ja herkullisista huulirasvoista on New York huulivoide.
Tää huulirasva antaa just ihanasti väriä huuliin, ja samalla myös väriä kasvoille! Tekemättä silti mitenkään liian laitettua tai meikattua fiilistä. Arkimeikkiin piste iin päälle.
Suosittelen todellakin testaamaan jos etsinnässä uusi huulirasva ja jos haluat kivan sävyn + hoitavuuden samasta purkista. Mulle itselle tuli ainakin tosi pirtee ja naisellinen fiilis kun huulissa oli jotain muuta kuin "pelkkää rasvaa"!
Saas nähdä jääkö tää nyt tähän vai ollaanko seuraavassa kuvassa jo siirrytty huulipunamuikkeliksi :D Nimim. kun mikään ei riitä <3
Ootko sinä enemmän huulirasva- vai huulipunaihminen?
Sain tossa jokunen aika sitten aivan loistavan ajatuksen omasta joulukalenterista! Siis oon ihan vaikuttunut ja vähintäänkin ällikällä lyöty, kuinka upeesti Napasella voi tiukan paikan tulle leikata.
Ajatuksena on siis helpottaa joulukalenterilla joulustressiä <3 Ja tässä tapauksessa kalenterista ei mussutettakkaan suklaata tai pipareita vaan hoidetaan joka päivä joku juttu/askare/suunnitelma tms joka vie lähemmäs täydellistä joulumieltä ja stressitöntä joulua <3
Ajattelin lisätä kalenteriin muunmuassa siivoamiset, leipomiset, hankinnat ja unohtamatta nyt kuitenkaan myös sitä hemmottelua. Kalenteriin pääsee myös Kauneimmat joululaulut-kirkkokonsertti <3 Ja joitain muita joulumieltä ruokkivia tapahtumia. Sillä stressittömään jouluun kuuluu ilman muuta myös joulutunnelmaan virittäytyminen ja oikeanlainen "sielunhoito" :) Ei pelkkä hosuminen ja suorittaminen!
Nyt siis joulukalenterin vääntöön :) Ja tottakai jaan valmiin kalenterin myös teidän kanssanne <3 Alla vidiu mistä se ajatus sitten lähti....
Eilinen päivä sujui täysin lasten ehdoilla ja päivä alkasikin meillä lasten leikkipuistojuhlilla. Sen jälkeen saatiin Onnille ja Mimosalle Aku-serkku leikkikaveriksi <3 Lapset saivat syödä makkaraa olkkarin lattialla ja bailata musan tahdissa.
Illalla pelailtiin muistipeliä ja vaan hengailtiin yhdessä, ei mitään kiirusta yhtään minnekkään.
Päädyin vielä pohdiskelemaan videoklipissä eilisen postauksen aihetta. Koska mun mielestä ois tärkeetä muistaa lasten oikeudet ihan joka päivä! Arjessa <3
Otsikko kertoo kaiken. Siihen kiteytyy mun mielestä nin paljon. Näin tämän lauseen kaverin Facebook-päivityksessä ja en voinut muuta kuin hiljentyä. Tuijottaa tekstiä ja miettiä. Kynel vierii tälläkin hetkellä, ei siksi että kokisin että meidän arkemme olis tällä hetkellä liian stressaavaa. Vaan yleensäkkin.
Lapsuus, kuinka nopeasti se on ohi. Muutamat vuodet kulkee sykleissä ohi.
Vauvavuosi
Taaperoikä
Leikki-ikä
Pieni koululainen
Esiteini
Murkkuikä
Siinä se.
Annetaan meidän rakkaimmille se ihanin lapsuus. Jokainen lapsi on sen arvoinen. Rakkautta, kuuntelua, läsnäoloä, pieniä yhteisiä hetkiä. Juttutuokioita iltasella.
Nyt mä heivaan mun läppärin vege ja alkaan häärään pikkasten kanssa, tänään saa lapset päättää!
Hei, me kipastiin eilen tihkusateessa aivan upeassa Hietalahden Muumi-puistossa.
Ollaan kyllä tiedetty tämän puiston olemassaolo, mutta jostain syystä on vaan jäänyt testaamatta. Ja nyt harmittaa ettei kesällä käyty! Aivan upeat mahdollisuudet piknikkiin, lasten leikkeihin ja vanhempien chillailuun <3
Me ei olla myöskään käyty Naantalin Muumimaailmassa koskaan, ai että mikä aukko sivistyksessä!! Ja nyt kun näki kuinka lapset halivat Mammaa ja Pappaa, niin tuli ihan pakkis päästä ensi kesänä oikeaan Muumilaaksoon <3
Löytyykös sieltä ruudun toiselta puolelta Muumifaneja? Ja Vaasalaiset oikeesti, käykää ihmeessä tuola Muumipuistossa lasten kanssa, niin ihana paikka <3
Mä oon pitänyt mua itseäni aina suht helppona, tasaisena ja norrmaalina (joo kuuluu olla kaks ärrää) ihmisenä. Ja siis tarkoitan norrmaalilla nyt semmosta mun mittapuissa normaalia, mitä normaali nyt oikeesti onkaan, sitä ei tarina kerro! Mut nyt tässä oikeestaan aika lähiaikoina olen alkanut huomaamaan mussa jokseenkin itelleni vieraita piirteitä. Kuten vaateliaisuus, tinttapöksyisyys ja hermopinkeys yms. Ilmenee lähinnä siinä että tinttailen lähinnä J:lle ja vaadin häneltä aika paljon, varmaan liikaakin. Ja jos kaikki ei mene niinkuin olen suunnitellut niin aloitan tinttailun. Ja lopulta saan tahtomani läpi. Sitte niin. Mun mielestä suht helppoa mutta oonko mä oikeesti J:lle vaikee??
Sitten toinen juttu, liittyen tähän "tasaisuuteen" Mä olen monen mielestä ja myös itseni mielestä tietyllä tapaa tasainen ja rauhallinen. Mutta nyt mä olen selvästi alkanut huomata enemmän tuommoista aaltomaista liikehdintää mun fiiliksissä. Esim saatan olla välillä, yleensä pahimmillaan/parhaimmillaan aamuisin, täynnä ideaa ja inspistä, voisin tanssia ripaskaa keittiönpöydällä ja tehdä suursiivouksen vaikka pieneen kylään. Sit taas on niitä päiviä kun kaikki vastustaa heti aamusta ja olsin valmis muumioitumaan vaikka loppuelämäksi, tai ainakin loppupäiväksi :D
Tää tämmönen fiiliksien aaltoilu (onneksi näitä muumiopäiviä ei ole ihan alvariinsa!) heijaistuu myös tätä mun rakasta blogia kohtaan. Yhdessä hetkessä voin tuntea olevani ihan surkee ja riittämätön, kysyn itseltäni että "Miks mä muka teen tätä?" "Ketä muka kiinnostaa mun jutut!!??" ja seuraavassa hetkessä taas olen niin innoissani kaikista ihanista kommenteista mitä saan (kiitos ihanat siitä <3 ), innoissani kirjoittamisesta ja kuvailuista ja tulevista tempauksista :)
Onneksi vähintäänkin 90% päivistä on näitä hyviä, ja olen ns norrmaali :D Ja nää paskapäivätkin oon oppinut jo tunnistamaan, ja lohduttaudun sillä että huomenna on taas parempi päivä ja ajattelen asioista erilailla. Onko muita aaltoilevia tyyppejä? Tai kuuluuko tää nyt johki kehitysvaiheeseen? "Siirtyminen nuoresta aikuisesta keski-ikäiseksi", hihii, oiskohan mulla jonkin sortin uhmaikä?
Alla olevasta videosta pääset katsomaan mitäs luurankoja löytyy Napasen kaapista! OMG, paljastuksia luvassa siis ;D
Sä olet musta tehnyt tän äidin mikä olen tänä päivänä
Sä olet opettanut mulle maailmassa eniten.
Since the day one, oon rakastanut sua ehdoitta
Rakastanut sua kun olet itkenyt, nauranut, tinttaillut
Rakastan sua silloin kun tanssitaan yhdessä olkkarissa,
Rakastan sua silloin kun lauletaan kovaa ja korkeelta
Mä rakastan sua silloin kun naureskelet mun kainalossa.
Rakastan sua silloin kun "Wilma paukkuu"
Silloin kun tömistelet yläkertaan ja "olen pilannut sun elämän".
Äiti rakastaa sua eniten just silloin kun susta tuntuu että maailma on sua vastaan
Kaikista eniten kun oot mun oma.
Enemmän kuin mitään
Enemmän kuin kukaan
Päivänä kun aurinko paistaa kauneimmin
Päivänä kun sade piiskaa vasten kasvoja
