Pojat on poikia!

Kyllä eilinen päivä sai taas pistämään monet lähitulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. 

Ja ennen kaikkea pisti miettimään kuinka pienestä täälä kaikki on kiinni <3

Eilen piti siis olla juhannusta valmisteleva keskiviikko ja Maija-mussukan leiriltä palaamisen kunniaksi pienimuotoiset "kotiintuliaiset".

Klo 13, juuri kun olin laittanut Onnin lepäämään, mun puhelin soi ja Rasmus hätääntyneenä kertoi että oli kaatunut pyörällään, ja loukannut käden pahasti. "Rapiksen" mäkeä (tosi jyrkkä mäki jossa porukat mm treenaavat alamäkipyöräilyä) oli tullut Jopolla alas ja siitä tehnyt voltin tai jotain!!

Pikainen tilanteenkartoitus ja päädyin jättämään Emilin "lapsenvahdiksi" Onnille, iskälle soitto että lähtee töistä kotiin. Mimosa autoon ja lähdettiin hakemaan Rasua parin kilometrin päästä. 

Onneksi Rasmuksella oli reippaita ja auttavia kavereita jotka rauhoittelivat tuskaista poikaa kun kurvasin paikalle. Kiitos heille! <3

Reilun viiden tunnin sairaalareissun jälkeen päästiin kotiin Rasun kanssa, solisluun murtuma diagnoosina ja nyt 3vkoa kantoside. Kyllä pisti pojan miettimään.. ei uimista, ei skoottaamista/skeittaamista, tanssimista, pyöräilyä, huvipuistoja...  Jos solisluu paranee hyvin on toki vielä kesää ja seikkailuja jäljellä <3 Toivotaan niin!

Ja onneksi oli "vaan" solisluu mikä meni poikki, ainekset olisi voinut olla vaikka millaiseen katastrooffiin.. 

Alla meidän tunnelmia päivästä, alkoshokista selvittyä oli aikaa "tylsistyä" päivystyksessä <3 :D

Näihin tunnelmiin! Hyvää juhannusta kaikille ja pitäkää huolta toisistanne <3

Terkkuja

Nadja

Huh, what a day!

Eilinen päivä oli yksi semmoisista päivistä jonka olisin voinut hyvinkin vaihtaa johonkin toiseen. Onni onnistui todella säikäyttämään meidät kaikki pahanpäiväisesti!

Aamusta meidän Onni oli väsynyt ja pian huomasin että kuume on myös nousussa. Eipä mennyt aikaakaan kun Onnilla oli jo selvästi korkea kuume ja poika tuskailikin jo siihen malliin että kaikki ei ollut ihan hyvin..
Iskä lähti siinä vaiheessa hakemaan apteekista pikkuselle lääkkeitä. Kun J ehti takaisin kotiin (apteekkiin on meiltä n. 1min automatka), oltiin Onnin kanssa jo ulko-ovella valmiina lähtemään VKS:ään. Onni oli niin tuskainen ja kipeä, itki niskakipua, enkä saanut katsekontaktia tai mitään muutakaan kontaktia poikaan :(
Automatka tuntui ikuisuudelta kun katsoin Onnin kärsimystä. Soitin jo hätäkeskukseenkin matkan varrella kun tuntui tilanne niin kamalalta.
Sairaalassa meidät otettiin heti vastaan, otettiin crp:t, saturaatiot yms. Crp oli 7, mikä tietysti heti rauhoitti jo mieltä ja happisaturaatio erinomainen. Onni oli kuitenkin vielä poissaoleva ja väsynyt, ja nukahti mamin syliin hoitajan vielä tehdessä tutkimuksia..
Pieni kultamuru nukkui n. 1 ja puoli tuntia mun sylissä ja herätessään oli jo ihan eri poika! Vieläkin väsynyt , mutta täysin "selväjärkisenä", ei enää mitään tuskaisuutta eikä kipuja.


Vaikka Onni heräsikin virkeänä, olimme kaikki huolissamme, mikä tämän alkutilanteen aiheutti? Haluttiin pois sulkea mm aivokalvontulehdus, mikä itselläkin oli se pahin pelko.


Onnilta otettiin verinäytteitä, laitettiin kanyyli josta aloitettiin varmuudeksi suonen sisäinen ab-kuuri. Yhdessä Onnin kanssa itkin kun pieni kamppaili niin kovaa tutkimuksia vastaan. Onneksi henkilökunta osasi tsempata meitä hyvin rankan päivän aikana. Iltaan mennessä crp oli noussut 25:een ja leukosyytit jonkun verran koholla, viitaten kuitenkin jonkinlaiseen tulehdukseen.
Mikä Onnilla sitten oli?
Nyt olemme vielä sairaalassa tarkkailussa ja odotellaan lääkärin aamukierrosta. Toivon mukaan pääsemme kotiin tänään <3 Sairaanhoitajan kanssa pohdimme voisiko olla niin että kuumeen äkillinen nousu/korkea kuume aiheutti jonkinlaisen kohtauksen? Kuumekouristus ilman kouristuksia? Ehkä lääkärillä on antaa meille vastaus, tai sitten kaikki jää vain arvailujen varaan roikkumaan..
Eiliset kokemukset todella säikäyttivät, ja nyt onkin jo kova kiire päästä halimaan koko perhettä kotiin<3 Kaikista tärkeintä on kuitenkin terveys ja omien rakkaiden hyvinvointi <3

" Kauneimpia kultasiipisiä enkeleitä
suojaks turvaks liihottamaan,
mukaasi aamusta iltaan.
Juhlihisi tanssimaan, vuoteen reunalle istumaan
<3"

Tän postauksen olen tehnyt olosuhteiden pakosta kännykällä! Enkä saanut kuvaa liitettyä tekstiin.. Palaan vielä myöhemmin kertomaan kotiutuksesta ja mahdollisesta diagnoosista!


Terkkuja:
Nadja