Api-riepu raihnainen

Meidän kotona on valehtelematta ja liioittelematta n. pari sataa pehmolelua, eri kokoisia, eri näköisiä, eri materiaaleja. Kaikilla on enemmän tai vähemmän leikitty. Pehmoleluleikit on suosittuja ollut varsinkin meidän perheen pojilla. Emil (8v) ja Onni (4v) löytävät hauskasti yhteisen sävelen nallukoiden kanssa. Välillä pehmolelut lauleskelee ja keittelee puuroja ja välillä taas taistelevat ja seikkailevat hurjissakin leikeissä.

Tässä läjä joka löytyy, Onnin sängystä :D

Tää on mun mielestä aika jännä juttu, koska itse en ikinä ole leikkinyt lapsena pehmoleluilla, jotenkin oon aina ajatellut että ne on koristeita vaan :) Mutta näinpä oon ollut totaalisen väärässä :D 

Yksi pehmo on aivan ylitse muiden. En tiedä oikein mikä siinä kiehtoo, mutta on selvästi kaikille lapsille se ykköstyyppi!! Hän on Api-niminen apina-poika. Sen on muistaakseni Emil tai Rasmus saanut lahjaksi vuosia sitten.. Aikojen saatossa Api on raihnaistunut, ja sitä myöten käynyt entistä rakkaammaksi <3 

Api-riepu raihanainen <3 niin rakas ja linttaan halattu apina <3

Uskon että Apin suosio piilee riepumaisessa ja "löysässä" olemuksessa. Pitkiä raajoja ja häntää on kiva pyöritellä ja hyöritellä. Ja kasvot on ystävällisen hymyilevät :)

Joskus oon ajatellut että alan karsimaan pehmoja kun tuntuu että joka nurkassa lötköttää karvaturri jos toinenkin. Mutta toisaalta.. Niin kauan kun niillä leikitään ja ne tuottavat iloa lapsille, niin turstutkoon vaikka ovista ja ikkunoista :D Ja kyllä, uusiakin otetaan vielä ilolla vastaan :D

"Api-riepu raihnainen, tuttu tuoksu ja nihkulainen turkki,

Iloisesti poukkoilee ja retajaa keinuvaisen kakaran kädessä,

Viisaasti katsoo vierestä, Api matikka-nero läksyjen virallinen valvoja,

Raihnaiseen käpälään itkujen kyyneleet, harmituksen räkä,

Pehmoisena sänkyyn viereen,  uniseikkailuille tuttu kaveri <3 "

Terkkuja

Nadja