Hullu hermosairas vai ihan vaan äiti ja ihminen?

Itkua, riitelyä, ärsyttämistä, vastaanhangottelua, riehumista, huutamista, räkätystä, soosaamista.. Äiti pyytää lasta syömään aamupalaa, toista lopettamaan kiusaamisen, kolmatta olemaan kiljumatta. Pyytää olemaan riehumatta ja huutamatta. Älä potki, älä ärsytä, olkaa hiljempaa, pistä vauhtia, pistä vauhtia.. Kaikki menee kuuroille korville ja lopulta se vaan katkeaa. Pinna siis.

Tänä aamuna sain kyllä tuntea itseni ihan maailman paskimmaksi ja surkeimmaksi mutsiksi. Meillä oli oikein loman jälkeinen maanantaiaamu aivan selvästikkin, ja pienin kolmikko teki parhaansa toistensa ärsyttämisessä ja riehuttamisessa. Koitin parhaani mukaan pysyä tyynenä ja rauhallisena, pyysin rauhoittumaan, olemaan kiusaamtta, potkimatta, lällättämättä, huutamatta yms. Mutta ei. Kuin kuuroille korville olisin puhunut. Sit vaan naksahti.

Opsukka lähti käsikynkkää jäähylle, paiskasin lastenhuoneen oven kiinni, liian kovaa. Suusta pääsi sammakoita kitarisat vähintäänkin punaisena. Marssin keittiöön, heitin maitokupin tiskialtaaseen ja se perhana meni rikki! Tuhansiksi säpäleiki pitkin tiskipöytää ja lattiaa, maidon jämät pärskähti pitkin lääniä. Samaan aikaan karjuminen muuttui epätoivoiseksi itkuksi. Juoksin vessaan ja läimäytin oven kiinni perässäni ja itkin, huutorääkyitkua pahimpaan vitutukseen.

Ja lapset oli hiljaa.

Hetken päästä olivat kaikki kolme silittelemässä  ja pyytämässä anteeksi. Itkin vielä kovempaa. pyysin anteeksi lapsilta ja vollotin silmät turvonneina.

Miksi pitää menettää pinna? Olenko hullu hermosairas vai vaan tavallinen mutsi, jonka sietokyvylle tilanne oli liikaa.?

Mulla oli niin paha mieli koko aamun että aivan oksetti. Samalla koitin miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin.

Jos joku vanhempi tulisi kertomaan mulle vastaavan stoorin, niin varmasti silittäisin selkää, hymyilisin lohduttavasti ja sanoisin että älä ole liian ankara itsellesi. Kaikilla palaa joskus pinna. Olet pyytänyt anteeksi lapsilta ja nyt annat anteeksi itsellesi. Niin se ois helpppo sanoa.

Mutta mä olin nyt se hullu hermosairas. Ei se ole niin helppoa antaa anteeksi.

Terkkuja
Nadja