Itkua, riitelyä, ärsyttämistä, vastaanhangottelua, riehumista, huutamista, räkätystä, soosaamista.. Äiti pyytää lasta syömään aamupalaa, toista lopettamaan kiusaamisen, kolmatta olemaan kiljumatta. Pyytää olemaan riehumatta ja huutamatta. Älä potki, älä ärsytä, olkaa hiljempaa, pistä vauhtia, pistä vauhtia.. Kaikki menee kuuroille korville ja lopulta se vaan katkeaa. Pinna siis.
Tänä aamuna sain kyllä tuntea itseni ihan maailman paskimmaksi ja surkeimmaksi mutsiksi. Meillä oli oikein loman jälkeinen maanantaiaamu aivan selvästikkin, ja pienin kolmikko teki parhaansa toistensa ärsyttämisessä ja riehuttamisessa. Koitin parhaani mukaan pysyä tyynenä ja rauhallisena, pyysin rauhoittumaan, olemaan kiusaamtta, potkimatta, lällättämättä, huutamatta yms. Mutta ei. Kuin kuuroille korville olisin puhunut. Sit vaan naksahti.
Opsukka lähti käsikynkkää jäähylle, paiskasin lastenhuoneen oven kiinni, liian kovaa. Suusta pääsi sammakoita kitarisat vähintäänkin punaisena. Marssin keittiöön, heitin maitokupin tiskialtaaseen ja se perhana meni rikki! Tuhansiksi säpäleiki pitkin tiskipöytää ja lattiaa, maidon jämät pärskähti pitkin lääniä. Samaan aikaan karjuminen muuttui epätoivoiseksi itkuksi. Juoksin vessaan ja läimäytin oven kiinni perässäni ja itkin, huutorääkyitkua pahimpaan vitutukseen.
Ja lapset oli hiljaa.
Hetken päästä olivat kaikki kolme silittelemässä ja pyytämässä anteeksi. Itkin vielä kovempaa. pyysin anteeksi lapsilta ja vollotin silmät turvonneina.
Miksi pitää menettää pinna? Olenko hullu hermosairas vai vaan tavallinen mutsi, jonka sietokyvylle tilanne oli liikaa.?
Mulla oli niin paha mieli koko aamun että aivan oksetti. Samalla koitin miettiä mitä olisin voinut tehdä toisin.
Jos joku vanhempi tulisi kertomaan mulle vastaavan stoorin, niin varmasti silittäisin selkää, hymyilisin lohduttavasti ja sanoisin että älä ole liian ankara itsellesi. Kaikilla palaa joskus pinna. Olet pyytänyt anteeksi lapsilta ja nyt annat anteeksi itsellesi. Niin se ois helpppo sanoa.
Mutta mä olin nyt se hullu hermosairas. Ei se ole niin helppoa antaa anteeksi.
Terkkuja
Nadja
Et ole hermosairas. Uskon, että tällöisiä päiviä on joskus kaikilla, että oinna palaa.
VastaaPoistaMä ainakin sanon sulle, että älä ole liian ankara itsellesi. Joskus sitä huutaa ja raivostuu, mutta sitten täytyy vaan koota itsensä ja pyytää anteeksi :) Lapset kyllä unohtavat sen ja ihan varmasti rakastavat sua yhtä paljon kuin ennenkin ♡
Joo, anteeksi on pyydetty ja tilanteesta juteltu. Lapset varmasti unohtavat tuon ennenkuin minä. Halitankkauksia ja pusuja on annettu enemmän kuin laki sallii ♡♡ kyllä tämä tästä ♡ ja kiitos tsempeistä ♡ tänään onkin ollut onneksi oikein hyvä päivä :)
PoistaSe on välillä tuota, olet ennen kaikkea ihminen jolla on tunteet. Älä soimaa itseäsi siitä liikaa.
VastaaPoistaNäin pitää ajatella ♡♡
PoistaVaikka omaisi maailman pisimmän pinnan, se palaa joskus. Tärkeintä kuitenkin on mitä tapahtuu sen pinnan palamisen jälkeen :)
VastaaPoistaNäin minäkin ajattelen. Ja nyt on kyllä halittu ja pyydetty anteeksi, juteltu tunteista yms. Onneksi tämä päivä lähti oikein reippaasti (tai normisti) käyntiin kaikilla ♡♡ :)
PoistaHurjan tärkeä avautuminen ja postaus! Äiditkin on vain ihmisiä, vaikka meiltä usein arjessa vaaditaan uskomatonta venymistä.
VastaaPoistaNäinpä. Sitä aina toitotan mun ystäville ♡ jotenkin sitä on vaan itelleen "tiukempi" . Tänään on onneksi ollut jo toinen ääni kellossa meidän poppoolla :)
PoistaHyvä postaus. Joskus se pinna vaan lakkaa venymästä.
VastaaPoistaMä olen joskus purskahtanut (odotusaikana) itkemään kun kaikki puhe meni kuuroille korville. Pian ympärillä oli neljä huolestunutta lasta ihmettelemässä mikä äidille tuli.<3
♡ niin, siis ihmisiä mekin ollaan vaikka välillä sitä kuivitteleekin olevansa jonkin sortin ihmenainen :D
PoistaEilinen tilanne meillä oli kyllä hyvin extremeä, en nyt juuri osaa sanoa koska olis vastaavaa showta ollutkaan.. Ja tänään onneksi on ollut jo oikein hyvä päivä ♡
Et ole hermosairas vaan tavallinen äiti. Tai et ihan tavallinen vaan hyvä ja rohkea, kun uskallat asiasta julkisesti kirjoittaa. Asiasta puhuminen ja sen käsittely edesauttaa, että kuohahtamisia sattuu harvemmin. Tai ainakin jos salailisit ja häpeilisit ja yrittäisit hampaat irvessä olla hermostumatta, niin uudet raivarit olisivat todennäköisempiä. Kyllä tässä lasten kanssa itsekin monella tapaa kasvaa ja oppii itsestään..
VastaaPoistaNo sitä mä koitan itselleni toitottaa, että kyllä se hermo joskus menee varmaankin jokaisella meistä. Se oli vaan niin liikaa kun se maitolasi räsähti rikki.. tarkoitus ei todellakaan ollut sitä rikkoa mutta niin se vaan präsähti, kuinkas muutenkaan .. :)
PoistaJa uskon myös että kaikki nämä koettelut vaan kasvattaa ihmisenä. Oppia ikä kaikki :)
Ihan normia varmaan lähes joka talossa :) Harvalla on loputon pinna, ja he kelle se on suotu olkoon iloisia siitä :)
VastaaPoistaJuu, ei sitä kukaan loputtomiin voi venyä. Tai jos voi niin saavat kyllä olla onnellisia siitä :)
PoistaMuijja, sä olet äiti ja paras <3 Jos ei koskaan lähde järki.. silloin on mun mielestä jossain jotain vikaa. Välillä sitä vaan napsahtaa ;) Ymmärrän kyllä fiilikset..morkkis on jäätävä, mutta no worries. Meille muille sattuu ihan samalla lailla.
VastaaPoistaKiitti ihana Sannis ♡ joo tuo tilanne oli kyllä niin kaoottinen että pitää suoraan sanoa että en varmaan tunne ketään ihmistä joka ei jollain tasolla olis räjähtänyt :D mutta on tuo kyllä kurjaa ja ahistavaa että pitää noin hermonsa menettää..
PoistaItse kirjoitin syksyllä saman moisen kirjoituksen. Pinna vaan paloi ja tuntui että nyt tää äiti muutraa hevon kuuseen täältä ja missä on isi? Aina töissä. Jaksamisella on rajansa ja äidit venyttää pinnaa tosi huippuunsa. Ihmisiä mekin vain ollaan. Halauksia. Sie olet hyvä äiti 💝
VastaaPoistaKiitti Nanni ♡♡ totta, vaikka huippuja ollaankin niin on sillä sietokyvyllä rajansa :) Tsemii meille mamoille ♡
PoistaÄitiys on välillä tosi rankkaa ja tulee morkkiksia huutamisesta. Kaikki tämä kuuluu asiaan. Itsekin olen itkenyt silmät päästäni kun olen huutanut rehellisesti sanottuna ihan turhasta A:lle.
VastaaPoistaOlet hyvä äiti, muista se! <3
♡ niinpä. Ja kyllä näin kun ajattelee niin selvähän se on että joskus palaa päreet. ei me kuitenkaan mitään yli-ihmisiä olla, vaikka hienoahan se olis jos oltas :D
PoistaOnneksi eilinen soosaus oli aikasta ainoa laatuaan. Varmasti oli lapsilla + itellä väsymystä reissusta ja sairastelusta ja kun se kuppikin vielä räsähti rikki niin se oli kyllä piste iin päälle..
Kiitos ihana Selina tsemeistä ♡♡
Muista, että olet vain ihminen. <3 Kaikille meille tällaisen arjen pyörittäminen ja lasten kiukuttelu on joksus liikaa. Itsekin menetin aivan hermoni kun nuorimmainen treenasi "heittelyä" palloilla ja leluilla koko päivän. Vika tikki oli kun hän heitti juomalasin seinään. Huusin. Huusin aivan liian kovaa. Illalla minua hävetti reaktioni enemmän kuin koskaan. Kyllähän nämä tilanteet tuntuvat pahoilta mutta luulen että niiden myötä jokainen meistä kasvaa ihmisinä! Tsemppiä! <3
VastaaPoistaKiitti Såfin ♡♡ Näin se varmasti on että jokaisessa perheessä, kaikilla lapsilla ja aikuisilla on ne omat juttunsa..
PoistaJa kyllä näistä tilanteista aina oppii. Itse ainakin koitan nyt vielä enemmän panostaa rauhanomaisiin ja sopuisiin aamuihin :)
Voimia!! Juttelethan neuvolassa ja haet jotain apua. Mitä kirjoitit niin aika raju purkaus lapsille. Sinulla iso perhe, mooonta lasta huolehdittavana. Jäin miettimään saatko huilitaukoja, joskus aikaa vain itselle. Niin jaksaa paremmin arjen pyörirystä. Lapsille kun turvallinen aikuinen huutaa kovasti ja itkee niin voi olla traumatisoivaa. Teillä kolme nuorinta olivat varmasti pelästyneitä. Sinulla oli juuri loma perheen kanssa takana. Puntaroi omia voimavaroja. Kuormasi on nyt liian raskas. Huolehdi omasta levosta ja ajasta joka virkistää sinua! Ettei vastaavaa tapahtuisi. Blogisi perusteella olet hyvin touhukas ja lapsille omistautunut äiti. Tsemppiä!
VastaaPoistaHei, kiitos kommentista ja huolenpidosta ♡♡
PoistaMä olen ihan omakohtaisen kokemuksen perusteella oppinut pitämään huolen omasta jaksamisesta arjessa. Tiedostan koska olen väsynyt tai hommaa on liikaa ja silloin otan kyllä huilia, onneksi J on todella osallistuvainen isä, tasavertainen vanhempi ♡
Eilinen oli tosi extreme tilanne meillä, itse olin matkasta ja vatsataudista vielä väsynyt ja samoin lapset. Jos tämmösiä tilanteita tulee jatkossa ja tuntuu eten pärjää niin ihan varmasti haen apua ♡ en voisi olla hakematta.
Nyt ollaan lasten ja miehen kanssa puhuttu tapahtuneesta ja en usko että tämmöistä ihan heti sattuu uudestaan :)
Tosi hieno kuulla, että puolisosi on hyvin osallistuva isä. Tärkeää ja hyvä juttu, että osaat ottaa itsellesi aikaa. Nyt muistankin aiemmista postauksista nämä aamulenkit ym. Just näin pikku juttuja vain itselle, mistä saa hyvän mielen! Aivan varmasti osansa oli vielä väsynyt olo matkasta ja taudista toipuminen vie aikaa. Lapset varmasti innostuivat kun näkivät pikkusiskon jälleen:). Hyvää kevään alkua!
PoistaOi olivat kyllä niin iloisia kun näkivät taas Mimosan <3 Ja Mimosa myös toki onnensa kukkuloilla :D
PoistaOikein ihanaa kevään alkua sinulle myös <3
Äitiys on maailman vaativin työ <3 Sinä olet niin omistautunut äiti ja touhukas äiti ettei ihme jos joskus keittää yli, Tsemppiä ja leppoisaa mieltä <3 Ihanalle naiselle ihanaa naistenpäivää <3
VastaaPoista<3 <3 Kiitos <3 <3
PoistaJa ihanalle naiselle myös ihanaa naistenpäivän iltaa <3
Ihan varmasti jokaisella äidillä joskus hermo kiristyy liiaksi.
VastaaPoistaTsemppiä ♥︎
Kiitos Kati <3 <3
PoistaMyös meidän eilinen maanantai oli just tuollainen lomaltapaluushokki-päivä. Ei kiva. Illalla tunsin itseni saamattomimmaksi ihmiseksi ikinä. Mutta hei, ainakin meille tulee morkkis näistä jutuista, se on jo erittäin hyvä juttu. Jaksamista sinne, kyllä se arki taas tasaantuu. <3
VastaaPoistaHuooh <3 Hengenheimolainen :D <3
PoistaKyllä se tästä taas suttaantuu <3
<3<3<3 *Silittää selkää*
VastaaPoistaKerrassaan samoissa fiiliksissä oltu.
<3 <3
PoistaEiköhän noin käy välillä. Et siis ole hullu hermosairas.
VastaaPoistaHih, kiitti Satu <3 Pisti melkein naurattamaan tämä sun kommentti :D <3 <3 Toi viimenen lause on jotenkin niin ytimekkäästi sanottu <3 :D
PoistaJoka äidillä menee joskus hermo aivan varmasti! Meidän pikkuneiti on äärimmäisen temperamenttinen pakkaus ja omia hermoja koetellaan todella usein. Ei mitään hätää, olet maailman paras äiti lapsillesi <3 <3
VastaaPoistaKiitos Anna ihanasta kommentista <3
PoistaVoi että... se on se sekunti ennen reaktiota, joka ratkaisee. Mutta tapahtumaketjun viimeinen linkki saattaa olla just tuo viimeinen pisara. Niin tuttua. Mulla on esikoinen, joka on erikoistunut koettelemaan mun kärsivällisyyttä. Inhoan itseäni huutamisen jälkeen, mutta yks tuttu äiti lohdutti, että on ihan ok lasten nähdä myös vihastumista. Se anteeksipyyntö on kaikkein tärkein kuitenkin. Tsemppiä, oot ihan supermama ja täydellinen äiti sun lapsille <3 ja rohkea kun kirjoitit tämän
VastaaPoistaMä niin tiedän että on ihan ok joskus näyttää hermostuminen lapsille. mutta se on niin vaikeaa antaa itelle anteeksi. Vaikka lapset anteeksi antavatkin niin itselleen on se viimesin niitti.
PoistaKiitos tsempeistä toiselle supermamalle <3 <3
Voi miten tutun kuuloista! Onneksi aina voi pyytää anteeksi ja toimia seuraavan kerran toisin!
VastaaPoistano näin se on ajateltava <3 itselleen anteeksiantaminen on kuitenkin vaikeaa. Vaikka kuinka tietäisi että suuttuminen on ihan inhimillistä..
Poista