Usein kuulee vanhempien miettivän sopivaa ikäeroa lapsille.
Toisen mielestä samaan syssyyn valvomiset ja vaipat.
Jonkun mielestä taas ehdottomasti vähintään 3 vuoden ikäero
Joku pelaa äitiyspäivärahojen/hoitovapaiden kanssa -> maksimissaan kolmen vuoden ikäerolla.
Toinen taas haluaa isommasta pikku-apulaisen ja tähtää 7vuoden ikäeroon..
Omat hyvät ja huonot puolensa on varmasti kaikilla ikäeroilla, ja tietysti tähän ikäero-auvoisuuteen vaikuttaa myös lasten persoonat ja mahdollisesti sukupuoli.
Se, että joku kertoo heidän tyttäriensä vuoden ikäeron olleen paras mahdollinen tai toinen ylistää 10 vuoden ikäeroa, jolloin isoveli on huippu apulainen, ei tee juuri kyseisestä ikäerosta mitään maagista huippuikäeroa.
Meidän lapsilla on hyvinkin erilaisia ikäeroja, pienimmällä ikäerolla 1v 2kk ja suurimmalla ikäerolla lähes 11 vuotta.
Paljon tietysti painaa puntarissa haluavatko vanhemmat että lapsille kehkeytyy kaverisuhde jo leikki-ikäisenä vai arvostetaanko enemmän "yksi pieni kerrallaan"-ajatusta. Omasta kokemuksesta voin sanoa että jopa lähes viidenkin vuoden ikäerolla lapset onnistuvat leikeissä jos tähdet ovat kohdallaan :) Onni ja Emil (ikäeroa 4ja puoli vuotta) leikkivät kivasti yhdessä, Emil on vielä hyvinkin kova leikkimään ja pikkuvelin kanssa saa kivasti heittäytyä vielä mielikuvitusmaailmaan. Toisaalta taas suht iso ikäero aiheuttaa myös aikamoisia yhteentörmäyksiä. Oletettavasti muutaman vuoden päästä vielä enemmän kuin nyt.
Vuoden ikäerolla synytyneet Rasmus ja Maija ovat kyllä olleet toistensa seurana aina, mutta varsinkin pienenä törmäyskurssilla oltiin harmittavan usein :D Nyt isomapana taas yhteiselo on yllättävänkin rauhaisaa ja kaverihenkistä vaikka näitä törmäyksiäkin satelee..
Maijalla 12 vee ja Mimosalla 2vee on taas aivan loistava suhde. Isosisko jaksaa leikittää ja hoivata, aivan ihana seurata heidän puuhiaan <3
Sitten on tämä meidän pienin pariskunta, Onni 5v ja Mimosa 2v9kk. Ikäeroa on 2v 3kk ja näillä kahdella on aika loistava kemia keskenään. Kummallakin on pippuria luonteessaan mutta selvästi myös kunnioitusta toista kohtaan. Yhdessä leikkivät, välillä kinaavat ja toisiaan lohduttavat <3
Eli mihkä ynnäykseen tästä vois päästä?
Mun mielestä ei missään nimessä ole mitään tiettyä oikeeta ikäeroa lapsille, semmoista mikä takaisi auvoisen onnen kahden, tai useamman lapsen vanhempana. Paras aika miettiä esikoiselle kaveria on juuri se aika jolloin sinusta ajatus tuntuu hyvältä.
Toinen juttu mitä kuulee yllättävän usein on; samassa menee kaksi kuin yksikin tai samassa menee kolme kuin kaksikin, jne..
Periaatteessa kun esikoisen kanssa on tottunut jo vanhemmuuteen, niin yhtä suurta mullistusta eivät seuraavat lapset enää saa aikaan, mutta kaksi on enemmän kuin yksi ja viisi on enemmän kuin neljä.
Näin se vain on :) Vastuu, työ ja ennen kaikkea rakkaus kasvaa jokaisen lapsen myötä.
 |
| "Mimosa-spaikka ja Onni-samuraininja. Nämä kaksi leikkivät yhdessä niin dinosauruksia kuin kotileikkejäkin :) |
Terkkuja
Nadja
Meidän lapsilla ikäeroa on aika tasan 4vuotta. Alkuun ajattelin ettei noi kaksi ikinä tule toimeen keskenään mutta väärässä olin. Pitkään he puuhailivat kivasti yhteisiä puuhia. Toki nyt kun 12vee esikoisella alkaa murkkuikä kovasti painaa ei 8vee pikkusiskon balettihöpötykset vois vähempää kiinnostaa.
VastaaPoistaMeillä ikäero tuli siksikin noinkin suuri eikä lapset syntyneet vuoden välein, kun esikoisen jälkeen koin todella pahan synnytyksen jälkeisenmasennuksen. Pelkäsin alkaa uudelleen samaan surulliseen rumbaan ja mieheni pelkäsi tätä vielä enemmän.Sain puhua aikani hönelle, että toinen meille tulisi. Toisen kohdalla ei masennuksesta ollut tietoakaan <3
Joo meilläkin leikitään tosi hienosti 4 ja puolen vuoden ikäerolla, vaikka alkuun myös epäilin että kuis onnistuu.
PoistaJa siis ihan ymmärettävää että synnyntyksen jälkeisen masennuksen kokeneena ei kakkosta ihan heti olla hankkimassa <3 Onneksi ei uusinut <3
Mä aikoinaan halusin lapset mahdollisimman pienellä ikäerolla juurikin siitä syystä, että samaan syssyyn vaan ja että lapsista olisi enemmän seuraa toisilleen. Ensimmäinen raskaus päättyi sektioon ja täten lääkärit suosittu vuoden odotusta ennen seuraavaa raskautta ja kun D:lle annettiin lupa tulla niin tärppäsi vasta lähes vuoden jälkeen. Ei noilla pojilla nyt mitenkään hurjasti ikäeroa ole (2,5v) ja tyytyväisempi en voisi olla tähän.
VastaaPoistaLähipiirissä oon nähnyt aika paljon kaikenlaisia ikäeroja, on tyttöjä ja on poikia. Voin vain todeta saman kuin sinäkin. Ei se ikäero kerro kaikkea tai ei sellaista unelmaikäeroa ole, koska todella paljon lasten väliseen kemiaan ja kaikkeen muuhun vaikuttaa niiden lasten persoonat :)
Aina ei tosiaan mene suunnitellun kaavan mukaan, tai sanottaisko näin että harvemmin varmaan edes menee niinkuin suunnittelee :D Ei niitä lapsia kuitenkaan ihan taivaasta tipahtele :D
Poista2,5 vuoden ikäero kuulostaa kyl mun korvaan aika kivalta ikäerolta kuitenkin. lähes sama kuin noilla meidän pikkasilla :)
Juurikin näin!
PoistaJa paremmasta tai pahemmasta kun en tiedä, niin tämä on oikeasti ihan paras ikäero :D
Meillä on ensimmäisen ja toisen ikäero 7 vuotta, toisen ja kolmannen sitten taas 9 vuotta ikäeroa. Meille tämä on paras. Välissä saa hyvin huilahtaa ja toteuttaa itseään. Tosin nyt ei tule enää yhtään mukulaa, että jos mies tahtoo niin ei muuta kuin tekemään...minä en enää yhtään lasta sisälläni kanna. Kiitosta vaan :)
VastaaPoistaNäinhän se on että kaikki tekee tyylillään ja juuri sillä tyylillä (jos on mahista vaikuttaa) mikä on omalle perheelle sopivin <3
PoistaHih, minä oon kyl ihan samalla kannalla sun kans, ei enää vauvoja meitsin napaan :D
Meillä on eka poikien välillä 1v. 9kk. Tuo omi aivan loistava ikäero ♡ Haikeudella muistelen poikien leikkejä. Seuraavien ikäero on jo 3v. ja se on jo hiukan iso ikäero ja viimeisten kesken ero on 4v , joka on liikaa. Ihana poppoo sulla siellä ♡ Ihanaa sunnuntaita ♡
VastaaPoistaMulla ja siskolla on juuri tuo 1v 9kk ikäeroa ja mun mielestä myös aika huippu ikäero, aina ollut paras kaveri ihan omasta takaa :D
PoistaKivaa sunnuntaita <3
Mä toivoin aina lapsille pientä ikäeroa, mutta jälkiviisaana totean, että onneksi luonto oli viisaampi. Miten olisin jaksanut kahden pienen kanssa ilman yöunia kun yhdenkin kanssa se on sinnittelyä? Saati sitten kolmen tai neljän! Joku siis on toivonut suurta perhettä :D
VastaaPoistaVaikka meidän lasten ikäerot eivät ole meistä kiinni, ovat ne musta aika täydellisen ihanat. Kaikki kolme leikkivät kivasti yhä keskenäänkin, isoin lukee pienemmille ja pystyy hieman auttamaan muutenkin. Pojilla on ikäeroa se vähän päälle 3 vuotta, mutta silti ovat varsinainen tuhokaksikko. Hieman isompi ikäero takaa myös sen, että jokainen on taatusti saanut olla hellittävä vauva niin pitkään kun on itse sitä kestänyt ja toisaalta taas vanhemmat ovat pystyneet antamaan isommille sitä tärkeää kahdenkeskistä aikaa pienimmän päiväuniaikaan. Vaikka tämä sopiikin meille niin jollekin muullehan tällainen voi olla kauhistus. Juuri kun pääsee eroon vaipparallista, se alkaa pian uudelleen.
Joo kyllä pitää sanoa että kun esikoisen ja kakkosen välillä on se vuosi ja 2kk, niin aika jaksamisen äärirajoilla mentiin Maijan syntymästä noin vuoden verran.. Kova rutistus oli, mutta on siinä ollut hyvätkin puolensa!
PoistaJa juuri näin, mikä on toiselle ihan paras ratkaisu, voi toiselle taas olla ihan nounou ajatus :)
Meillä on lapsilla ikäeroa 2v2kk ja meille se on ollut täydellinen ikäero. Pienemmällä ikäerolla en olisi jaksanut toista lasta, koska esikoisen vauvavuosi oli niin uuvuttava. Lapset ovat läheisiä ja tärkeitä toisilleen. Toki riitojakin tulee. Itse ehkä toivoin jossakin vaiheessa vielä kolmatta lasta (paljon isommalla ikäerolla), mutta totesimme, ettei voimavarat vaan enää riitä kolmanteen. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa ja oli vaan todettava, että perheemme on nyt tässä.
VastaaPoistaJuuri luin tutkimuksesta, jossa oli tutkailtu lasten ikäeroa ja siinä todettiin, että alle 1.5-vuoden ikäero lapsilla on suuri riski parisuhteelle, jopa 75 % eroaa ja tämä on minusta huiman paljon.
Siis kuulostaapa hurjalta tuo prosentuaalinen luku!! 75%, ai apua!! Mutta totta on että kyllä siinä joutuu itse ja myös parisuhde aika äärirajoille.. Tai riippuu nyt taas tietysti monestakin asiasta, ovatko lapset haastavia, ja missä kantimissa suhde on ollut ennen lapsia jne..
PoistaTuo pikkasta reilu 2v ikäero on kyllä aika kiva!
Ihana katras teillä on <3
VastaaPoistaMun mielestä meidän kahella pienimmällä olis voinut olla isompi ikäero :D justiin jaksamisen takia, kun en tainnut olla uuteen vauva-arkeen näin pian valmis. Jos olisin ees vuoden verran saanut täs välissä yöunia nii saattasin olla herttaisempi ihminen, hehe:D
Mutta oon kyllä toisaalta tosi onnellinen että kaikilla kolmella on niin pieni ikäero, tulevat varmasti oleen oikea kolmikko! <3
(Nii varmaan:D)
Ja munkaan mielestä ykskään lapsi ei mee siinä missä se toinenkn! Jokainen on oma yksilö, omine tarpeineen. Mut toi on kyllä totta että eka lapsi "korkkaa" koko jutun ja seuraaviin lapsiin on jo erilailla valmis:)
Kyllä teillä on ollutkin aika moinen rumba sielä <3 3 pikkusta lasta vaatii kyllä vanhemmilta paljon.. Ja nuo yönet ovat kyllä semmosia mitkä vaikuttaa kaikkeen! Pahin mörkö vauva-ajassa mulle on just nuo huonot unet. Onneksi meillä nukutaan jo aika kivasti :)
PoistaTsemppiä <3
Ja kyllä teille aikamoinen ihana kolmikko on kehkeytymässä <3 <3
Meillä on kaikilla melkei se kolme vuotta ikäeroa ja se on ihan minimi ollut meidän tilanteessa. En olis jaksanut yhtään tiiviimpää tavtia, koska mulla oli ajatus, että niistä lapsista saa myös nauttia. Lasten saaminen ei ole vain ns. yksi suorite elämässä. Olisin varmaan innostunut pidemmistäkin väleistä, mutta mun ikä oli tässä ratkaiseva. Ja todellakin olis meille ollut parisuhteen kannalta liikaa. Vaikka me ei vakaumuksemme takia eroa harkittais niin kriisi olis tullut vähintään. Nytkin mennään avioliittomeirien avulla rimaa hipoen :D
VastaaPoista*avioliittoleirien. Plus muut tällä ihanalla mobiililaitteella tulevat typot XD
PoistaMeillä on Maijalla ja Emilillä tasan 3 vuotta ikäeroa ja muistan kun E syntyi niin pidin Maijaa niin "isona" jo :D M ja E:llä oli jossain vaihheessa muutama vuosi sitten tosi kiva aika jolloin leikkivät kaikenlaista yhdessä. Maija oli leikin ohjaajana ja Emil leikki niinkuin "käskettiin" :D
PoistaJa onhan vauva-aika aina koetin parisuhteelle, ainakin jossain määrin..
Meilläkin isoveli pomottaa Eemiliä, kuinkas sattuikin :D Mutta ei kyllä onnistu siinä kauhean hyvin, että siinä mielessä ei ole hyvä tämä ikäero ollenkaan... tosin taitaa olla enemmän luonnekysymyksiä meillä.
PoistaIhaninta näitä kommentteja lukiessa on huomata, että ssn blogin lukijoissa on lasten parasta ajattelevia tosi lapsirakkaita tyyppejä. Ehkä siksi, että vakkutat itsekin melkoiselta huippumammalta. Minusta on ivanaa huomata, että täöän päivän kyynisessä ilmapiirissä ihmiset edelleen haluaa perheen ja vielä ISON perheen. Se on todellista rikkautta <3
Ei meidänkään Emiliä kukaan luvatta pompottele :D Aikamoinen pakkaus on kyllä <3
PoistaJa kiitos <3 Mulla on aivan ihania lukijoita, oon niin iloinen siitä että he kaikki on tänne löytäneet ja innostuvat kommentoimaan, ihan parasta!!
Ja kyllä, iso perhe on nimenomaan sitä rikkautta <3
Mä olen aina ajatellut sen niin, että lapset pienellä ikäerolla. Meillä 1v 8 kk tytöillä ikäeroa. Tähän syy on se, että mä rakastan olla nuori äiti :'D Ja toinen syy se, että neideillä on toisistaan enemmän seuraa.
VastaaPoistaTosin itselläni ja mun pikkuveljellä on ikäeroa se 5-vuotta, mutta silti leikittiin pieninä paljon yhdessä. Ei sitä oikeaa ikäeroa ole. Toiset tykkää, että ikäero on isompi lapsilla ja toiset taas, että pienempi :)
Näin minäkin aattelin silloin nuorena äitinä :D lapset pienillä ikäeroilla että on sitten joskus vielä aikaa myös itselleen. Toki tää ei nyt mennytkään ihan niin kun näitä lapsia on tasaisesti tipahdellut :D :D
PoistaVaikka en nyt toki vieläkään mikään "vanha" oo, ainakaan omasta mielestä, hiihhii :D <3
Joo sitä mäkin oon miettiny, vaikka ollaankin nyt pitäydytty kahdessa :D Tosin eihän sitä koskaan tiedä :D
PoistaNo et olekkaan, nainen parhaassa iässä ♡ :)
Who knows vaikka sustakin tulis vielä suurperheen äiti :D Ainakin on vielä aikaa duunailla :D <3
PoistaJa kiitos <3 :D
Meillä on kolme lasta ja ikäeroa ykkösen ja kakkosen välissä on 1,5 kk ja samoin kakkosen ja kolmosen välissä eli alle 3 v. ja syntyi kolme lasta:) Olihan se rankkaa, korvakierrettä, koliikkia jne. mutta haluasimme ne peräkkäin, jotta heillä olisi seuraa toisistaan ja tukea kun vanhenevat ja nyt kun ovat 20, 21, ja just 23, niin ovat huippuhyviä kavereita, matkakustamme koko perhe yhdessä, meillä on tosi ihanaa, kaikilla on samat intressit ja muutenkin ratkaisu oli meidän perheelle ihan kymppi! ja itse olen 48 v. ja mieheni hieman vanhempi, mutta täysin menossa heidän mukana:)
VastaaPoistaKuulostaapa ihanteeliselta etten sanoisi! :D
PoistaVarmasti oli aikanaan rankkaa, en pätkääkään epäile! Rumbaa ja sambaa :D !! mutta on se aika teille upeasti palkittukkin <3
Täällä on isoa ja pientä ikäeroa ja molemmissa on ne hyvät sekä huonot puolensa. :) Esikoisella ja nuorimmalla on se 10 vuotta ja Lumilla ja Matiaksella 1v8kk. Kahden lähekkain syntyneen kanssa oli alussa hieman haasteellista, mutta he ovat todella läheisiä keskenään ja sitä on ollut ilo seurata.♥
VastaaPoistaNäin meilläkin, ikeroa on jos jonkin sorttista ja kaikissa on omat hyvät puolensa <3
PoistaMä olen kans nyt niin onnellinen kun Mimolla ja Onnilla niin upea ja tiivis suhde <3
Olet siinä ihan oikeassa, että parasta ikäeroa ei ole olemassa ja lasten persoonallisuudet vaikuttavat kokemukseen todella paljon.
VastaaPoistaJotenkin tuntuu, että Suomessa toitetaan pienen ikäeron hyvyyttä juurikin sillä perusteella, että lapsista olisi seuraa toisilleen. Varmasti näin usein on, mutta siihenkin vaikuttaa lasten persoonallisuudet todella paljon. Pieni ikäero ei ole tae sille, että lapset viihtyisivät toistensa seurassa. Eikä suurempi ikäero automaattisesti tarkoita sitä, että lapset eivät löytäisi yhteistä tekemistä.
Meidän pojat ovat ikäeroiltaan 2,5v ja 1,5v. Itse koin noin yleiseltä kannata tuon yli 2 vuoden ikäeron paremmaksi kuin alle 2 vuoden. Kaksi lasta, joista kumpikaan ei osaa mitään järkevää itse, on työllistävä kokonaisuus. Meillä tuo 1,5v ikäero olisi ollut aivan katastrofaalinen ellei kuopus olisi ollut todella helppo lapsi ja ollut porukan tervein. Silloin monesti myös mietin, että 4v ikäerohan olisi aivan täydellinen. Meidän 4v rakasti vauvaa palavasti ja kuopus puolestaan nautti leikkien katselemisesta. Meidän kuopushan ei meinannut oppia konttaamaan eikä kävelemään ikäodotusten mukaisesti. Viihde kotona oli niin korkealaatuista, että riitti ryömiä veljien luokse ja punkea istumaan ja katsoa hommaa ja hyvällä tuurilla leikistä sai vielä yhden lelun omaan kouraan pideltäväksi.
Oon myös sitä mieltä (henk koht kokemusten perusteella) että mielummin pikkasen päälle 2v kuin pikkasen päälle 1v ikäeroa. Ihan oman jaksamisen kannalta. Meillä Rasmus olis suht vaativa lapsi ja Maijalla ekat kolme kuukautta koliikki + ympäri kääntynyt vuorokausirytmi. Oli aikamoista!!! :D Ja muistikuvia niiltä ajoilta ei aivan hirveesti olekkaan. Vauvavuoden jälkeen alkoi jo kovasti helpottamaan :)
PoistaMeillä pojilla on ikäeroa vuosi ja kahdeksankuukautta,minusta tuo pieni ikäero on hyvä, ovat olleet todella läheisiä aina. Itse olin nuori kun hankin lapset ja menivät kyllä molemmat siinä samalla ja nyt on saanut sitten sitä omaa aikaa, kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois.
VastaaPoistaTeillä suunnitelma siis sopi aivan loistavasti! <3
PoistaMeillä ikäero on 2,5 vuotta, joka on mielestäni oikein hyvä. Esikoinen oli kuopuksen syntyessä ihanan omatoiminen, joka auttoi arjessa tosi paljon.
VastaaPoistaIhanat kuvat ♥︎
Aika sama ikäero siis kuin näillä meidän pikkasilla <3 Oon kans tykännyt tästä reilun kahden vuoden ikäerosta :)
PoistaSinä olet kyllä ihana, harva jaksaa ajatella noin hyvin kaikkia ikäeronkin tuomia seikkoja kaikkien kannalta! Minä aina toivoin, että olisi ainakin se kaksi lasta, mielellään enemmän. Ikäeroa toivoin sen maks. 3 vuotta. Ekankin kanssa meni aikaa ennen kun tuli, ja sitten ei uskallettu edes yrittää heti. Mulla oli lähestulkoon kaikki raskausajan vaivat (myrkytys, diabetes, hepatoosi, streptokokki) ja kieltämättä pelotti, että emme toista lasta saa elävänä ja terveenä. Saati, että itse selviäisin siitä rumbasta. Näitä lapsia meillä oli kyllä kaksi siellä tulossa kerralla, mutta toinen meni kesken varhaisessa vaiheessa. Nyt toivon, että saisimme vielä toisen. Ikä alkaa kyllä jo tulla vastaan itsellä, mutta vielä jaksaisin yhden. Ikäeroa tulisi aika paljon, mutta ehkä sitten aikuisena heillä voisi olla tukea toisistaan. Minulla on toisen veljen kanssa 2,5vuotta ikäeroa ja se oli tosi hyvä, leikittiin paljon lapsena yhdessä. Nuorin on sitten 9 vuotta nuorempi ja nyt ollaan sitten vasta aikuisena lähennytty, kun hänelläkin on perhettä. Toki pelkkä ikäero ei tee sisaruksista läheisiä, voi olla että persoonat ei kohtaa ja jää etäiseksi toisesta.
VastaaPoistaKiitos Hanna Mi <3 Mä olen luonteeltani tämmönen pohtiva, että ihan iisisti tulee tämmöisiä ajtaeltua ja kirjoiteltua :)
PoistaIhan varmasti on suuri suuri vaikutus toisten lapsen tekoon (jos on tehdäkseen) jos on ollut erityisen haastava raskaus, synnytys tai vauvavaihe <3
Ja mulla itselläni on just pikkuveljet lähes 10 vuotta mua nuorempia ja ihan loistavat suhteet kehkeytyneet jo lapsenäkin. Hoidin ja leikitin heitä paljon ja aikuisempana taas tullut kaverillinen suhde :)
Meidän kohdalla terveyteni puolesta Mila saattaa jäädä perheemme ainoaksi lapseksi. Se on ollut itselle aika kova pala, kun toiveissa oli iso perhe ja lapsia pienellä ikäerolla. Olen kuitenkin ajatellut, että ehkä voimme jonain päivänä toimia vaikka tukiperheenä tai miettiä vaikka adoptiota :)
VastaaPoistaAivan ihana ja arvokas ajatus! <3 <3
PoistaTukiperheenä olo on semmoinen juttu mitä voisin itsekkin miettiä vakavissani siinä vaiheessa kun isoimmat ovat lentäneet pois pesästä <3
Olen ollut huomaavinani selkeän trendin siinä, että ihmiset haluavat lapsensa todella pienellä ikäerolla. Silloin lapsien määrä yleensä jää kahteen, koska onhan alle kahden vuoden ikäerolla syntyneet lapset melkoisen aikaa vaativia. Joillekin tosin kaksi lasta voi olla se tahtotila jo ennen niiden syntymää.. :) Minusta tuntuu kuitenkin, että oikea aika hankkia lisää lapsia on juuri silloin kun alkaa tuntumaan siltä että haluaisi hoitaa taas pientä vauvaa ja siihen on energiaa. Isoveljet/siskot kyllä sitten sopeutuvat oli se ikäero mikä vaan :D
VastaaPoistaJep, mä olen ihan samaa mieltä siinä että omaa itseään (ja puolisoaan hihii) pitää kuunnella <3 Lapset todellakin sopeutuvat! :)
PoistaJa tää trendi on kyllä jokseenkin aistittavissa, ihmiset ottavat "projektiksi"? lapsien teon ja ne tehdään samaan syssyyn että on sitten tehty! :D Ja mikäs siinä :)
Siis kun mähän olen niin urpå että en uutisia oikein seuraa.. Mies seuraa sitäkin enemmän ja pitää mut ajantasalla semmosista jutuista joilla on mahdollisesti jotain vaikutusta meikäläisten elämään :D
VastaaPoistaMutta en kyllä tuota yhtään epäile! Onhan se rankka urakka, varsinkin jos raamit ei ole täysin kunnossa..
Teillä tulee kyllä lapset niin kivalla ikäerolla että osaan vaan kuvitella mikä pieni "paitajapeppu"-pariskunta teillä vielä tulee vielä hääräämään :D <3
Kevin ja Madde
VastaaPoista<3
PoistaLuulenpa, että kaikki hyvä, pääasia, että on sisaruksia. Isoimmilla 4v ikäeroa, ovat kovin läheisiä, pienimmillä 2v ikäeroa ja voi miten pieninä aina leikkivät yhdessä, nyt on toinen esimurkku ja toinen vasta täyttää 10v, nyt on hieman karua.
VastaaPoistaOmalla kohdalla ei ole sisaruksia ja isovanhemmat kasvattaneet, mutta on tätejä ja setiä ja nuorin sedästä on 8v vanhempi, eipä ole nuokaan ikäerot tuntuneet missään vuosikymmeniin. Sisarukset on rikkaus. <3
Joo näin se on <3 sisarukset on rikkaus oli ikeroa sitten vuosi tai kymmenen :)
PoistaMeillä on tällä hetkellä vähän hankala tuo tilanne noiden vähäisten yöunien takia...
VastaaPoistaIkäeroa tytöillä siis 1 v 3 kk. Molemmilla nyt ollut huonoja öitä, pienin ei kyllä ole nukkunutkaan kokonaista yötä vielä, onhan vasta 4 kk. Herää yössä 3-10 kertaa...
Mutta kyllä mä jaksan, koen silti että tämä ikäero on sopiva.
Tsemppiä! Tiedän että tuo aika on raskasta <3 Mutta toisaalta hetken päästä jo helpottaa ja ihanaa kun näkee kuinka alkaa kaverillinen suhde muodostumaan lapsille <3
PoistaMulla ja isosiskolla on 10 vuoden ikäero. Olen hieman "katkera" lapsuudesta, kun siskoa ei jossain kohtaa enää kiinnostanutkaan leikkiä mun kanssa, sillä oli omat juttunsa. Olisi muutenkin varmaan ollut helpompaa, jos oltais oltu suurinpiirtein samaa ikäluokkaa.
VastaaPoistaJoo kyllä se varmasti on jossain määrin karua sille nuoremmalle kun huomaa ettei seura enää samalla lailla kelpaa. Mutta sekin toisaalta vaan kuuluu elämään.. Ootteko nyt aikuisena lähentyneet uudestaan? Usein kuitenkin niin käy <3
PoistaJuu, nyt ollaan samalla aaltopituuksilla...ei nyt toki kaikista asioista, mutta kuitenkin.
PoistaTodella hyvä postaus, ja ihanat kuvat <3
VastaaPoistaMeillä hieman yli 3 v, napa nyt 4v6kk ja massu 8kk.
Olen ollut tyytyväinen lapsien ikäeroon, ja vaikka monet sanoo ettei lapsista tämän ikäisenä ole toisilleen seuraa, niin meillä ainakin lapset viihtyy toistensa seurassa paljon. Ja Napa innolla opettaa massua kaikessa :)
Kyllä teidän lapsista tulee varmasti vielä kivat kaverukset <3 On se kyllä ihana nähdä kun alkaa oleen lapsilla niitä omia juttuja <3 :)
Poistarankinta aikaa kun oli 6 alle kouluikäistä :) Mutta antoisaa,ottaisin sen ajan mielihyvin vaikka takaisin jos ois mahollista. Nyt varsinki ku murkkuilu,uhmailu ja teineily pitää paikkaansa arjessa :D 2 nuorinta leikkivät niin kivasti kans meillä yhdessä,mielikuvitusta piisaa...
VastaaPoista6 alle kouluikäistä kuulostaa kyllä hurrrjalta! :D Jaa kyllä nää murkkuilut ja uhmailut tosiaan pitää kiiruussa :D <3
PoistaMä olen huomannut olevani tosi erikoinen kun meillä lapset on 1v8kk, 1v5kk ja 1v5kk ikäeroilla ja en ole kokenut yhtään rankkana :-D Toki haastavia hetkiä on ollut ja on aina välillä mutta en koe kokonaisuutta ollenkaan rankkana. Ei meillä kyllä ole paljoa sairasteltu, suht hyviä nukkujia kaikki ja omaan lehmän hermot niin ehkäpä selittyy näillä :-D
VastaaPoistaMitään tiettyä ikäeroa ei ole ollut mielessä, olen vain toivonut lapsia suht peräkkäin jos mahdollista ja ollaan kyllä oltu onnekkaita <3 Ja joo, viides lapsi on haaveissa n2v ikäerolla :-D Ollaan aina pyritty huomioimaan todella erityisesti muutkin lapset ja varsinkin toiseksi pienimmäinen vaikka vauva onkin tullut niin lapsetkin ovat ottaneet pienemmän sisaruksen hyvin vastaan. Ja itse tarvin aika vähän omaa aikaa niin sitä jää enemmän lapsille. Toki näissä on hommaa mutta mun mielestä se on vaan elämää <3