Miten suurperheen äiti käyttää hengähdystaukonsa?

Hih, mua alkoi eilen oikein naurattaan tää mun touhu. Siis tavallaan se että millasia keinoja ihmisillä on rentouttaa itseänsä esim keskellä päivää, semmosia pieniä omia hetkiä. Välillä toki istahdan ihan "normaalisti" päiväkahville tms mutta aikasta usein tykkään myös vähän kikatella ja hömpöttää.

Meillä oli eilen taas ihan ihana perus-show meneillään kun kaikki lapset parveilivat hellusesti äitin helmoissa. Emilin kanssa piti tehdä läksyjä, Maijan kanssa piti hinnoitella kirpparikamoja, pikkusille ois pitänyt laittaa ruokaa ja joka suunnasta kuului "Äitii, äitii, äitiäitiäiti". Siinä sitten häsätään ja parhaani mukaan koitan priorisoida. Kuka tarvitsee äidin apua heti, kuka mahdollisesti voi odottaa hetken, ja kenen asialla ei nyt varsinaista kiirettä olekkaan.
Kaikkien pyynnöt, toiveet ja vaatimukset pitää tietysti huomioida ja nyökkäilenkin kuin joku pulu ympäriinsä, "odota hetki, täs ei mee kauaa, mä tuun ihan just"..

Näitä joka paikkaan repeämistilanteita tulee useita päivässä ja välillä saattaa mennä tunti parikin putkeen "pelkkien" tarpeiden täyttämisessä, sinkoilla paikasta toiseen. Auttaa, selvittää riitoja, kannustaa, lohduttaa jne .

Ja mitä mude tekee kun saa sen hetken rauhan jossain vaiheessa päivää??

Uskon että aika moni koittaa tavalla tai toisella rentoutua tai hengähtää hetken. Joku saattaa virkata, toinen silittää vaatteita, siivoilee, hörppii kahvia, plärää lehtiä, snäppäilee... Mun mielestä tärkeetä on että tekee silloin niinä pieninä hetkinä just sitä mitä itse haluaa ja mistä tulee hyvä mieli.
Tässä kurkkaus meitsin hengähdyhetkiin :D (ja pitää myöntää että kuulun myös näihin rentoutumis-siivoojiin sekä kahvin hörppijiin, hihi)

Millä keinoilla sä rentoudut tai hengähdät kesken päivän?

Terkkuja
Nadja

Kasvattaisinko taulukkolasta? Ajatuksia omasta lapsentahtisesta kasvatuksesta

Kyllä pitäisi lapsen osata

-hymyillä kuukauden iässä
-kääntyä viiskuisena
-kävellä, puhua lyhyitä lauseita, puhaltaa synttärikynttilät yksivuotiaana
-olla päiväkuiva, pyytää anteeksi, hyppiä tasajalkaa kaksivuotiaana
-leikkiä itsenäisesti, pyöräillä appareilla, pukea ja riisua, koota palapelejä kolmevuotiaana
-leikata saksilla, piirtää mallista muotoja, hyppiä yhdellä jalalla neljä vuotiaana

On se nyt kumma jos ei osaa

-pyöräillä ilman apupyöriä, laskea kolmeenkymmeneen, ja kirjoittaa omaa nimeään viisivuotiaana
-luistella, hakata naulaa, tavata sanoja, ratkaista tehtäväkirjoja kuusivuotiaana
-olla yksin kotona kesäloma, valmistaa nuudeleita ja lukea 100-sivuisia kirjoja 7-vuotiaana

Ja siinähän jo jotain pahasti vialla

-jos kahdekasanvuotias ei uskalla käydä yksin lähikaupassa tai lauleskelee torilla
-jos yhdeksänvuotias leikkii nalleilla eikä halua olla yksin kotona
-jos kymmenvuotiaana ei harrasta urheiluseurassa, soita nokkahuilua tai osaa valmistaa sokerikakkua.

Meidän raksujen katutanssit Taiteiden yössä, laulu ja nauru raikas ja "Mama so proud" <3 

Hmmm

Samaan aikaan kun haluamme vaalia lapsuutta, tahdomme antaa lapsille ainutkertaisen, hetken perhosena liitelevän lapsuuden..
Samaan aikaan normit ja taulukot pistävät meitä puskemaan vauvaa tai lasta eteenpäin. Eteenpäin kohti uusia saavutuksia, kohti nopeampaa itsenäistymistä, lapsuuden ja leikin kadottamista.

Miksi se kummastuttaa 

jos kymmenenvuotiaan pojan sänky pursuaa nalleja? Jos koululainen laulaa tai tanssii kadulla?
Jos viisvuotias käyttää yöllä vaippoja tai neljävuotias juo tuttipullosta?
Mitä jos lapsi ei halua pyöräillä?

Kännykällä nappastu kuva pääsiäiseltä, Onni-onnellisin 5v, pikkusiskon rohkaisemana uskalsi ensimmäisen kerran polkupyörän päälle. Oi sitä riemua <3 Ja ilman painostusta.

Mä olen itse koittanut koko ajan päästä kauemmas noista taulukoista ja normeista. Olen opetellut kuuntelemaan lapsiani,kannustamaan uusissa ja jopa pelottavissa asiosssa, mutta myös olemaan stressaamatta jos soku asia ei ota luonnistuakseen.

Lasten erilaisuutta ja lapsuusajan ainutlaatuisuutta pitäisi mun mielestä korostaa paljon enemmän kuin taulukoita. 

Jos mietin itseäni äitinä kymmenen vuotta sitten, olin huomattavasti enemmän altis ohjeistuksille ja muiden tekemille määräyksille, jotka koskivat kuitenkin omia lapsiani. Mutta kun eihän se mene niin että joku terveydenhuollon tai varhaiskasvatuksen ammattilainen tietäisi ja tuntisi justiinsa mun lapsen. Minä olen itse ammattilainen omien lasteni kanssa. Justiinsa niin epäammattimaisen ammattimainen kun on tarkoitus ollakkin.

Tottakai on hienoa että kasvatukseen saa tukea ja on olemassa suuntaa antavia opuksia yms, mutta niitä ei tarvitse eikä saakkaan sanasta sanaan lukea tai uskoa. Mun lapsi on mun ja niin kauan kun mukana on maalaisjärki, rakkaus ja halu/kyky kuunnella omaa lastaan, niin kauan ollaan just sillä oikealla tiellä.

Mä suoraan sanottuna nautin siitä että mun kaikki lapset ovat niin erilaisia, yhdellä yleispätevällä  oppaalla en olisi ikimaailmassa pystynyt kasvattaamaan/olla kasvattamatta ja ohjaamaan mun lapsia niin yksilöllisesti kuin haluan lapsiani kasvattaa.
Mä haluan ennenkaikkea nauttia lasteni upeista persoonista, heidän eri vahvuuksistaan ja kannustaa heitä luottamaan itseensä, omiin kykyihin. Kannustaa heitä olemaan omia ihania itsejänsä ja nauttimaan elämästä. Leikkimään ja oppimaan uutta, omaan tahtiin.

Mitä ajatuksia teissä herättää lapsen tahtinen kasvatus? Kasvatus taulukoiden mukaan tai siihen pyriminen? Vapaakasvatus? Tai lapsen kasvatus ylipäätään :)

Terkkuja
Nadja

ps. Napa näpsäkäksi palaa tauoltaan ensi torstaina  ja  Amatööriammattilaisen imtysvinkit part 3  näkee päivänvalonsa viikonloppuna <3 Tulossa lähipäiviin myös huisi arvonta!

Ruka, täältä tullaan!

No nyt on meidän perheen hiihtolomareissu päässyt alkuunsa. Täälä ollaan siis Rukan maisemissa!

Ihan ilman vastoinkäymisiä ei tänne päästy, kun meidän pikkanen Opsukka sai viime yönä oksupoksutaudin, mutta luontoa uhmaten lähdimme silti reissuun. Now or never :D Ja ihan ääreishyvin meni matka. Muutamat kerrat puklattiin pussiin, mutta muuten ihan perfect, ei kitinöitä/vinkumisia tai muuta "mukavaa". Rasmus ja Maija lähtivät isänsä kanssa reissuun Rukalle jo eilen ja Mimosa jäi mumman luo täysihoitoon, joten kahden poitsun kanssa lähdettiin siis liikenteeseen. 

Nyt onkin jo Emil laskettelemassa ja me Onnin kanssa parannellaan vielä masupöpöä hotellihuoneessa piirrettyjä katsellen. Ja huomenna sitten täyttähöyryä koluamaan paikkoja! Minähän en itse laske muutakuin pulkalla, joten pulkkamäkeen siis :D 

Me ollaan aiemmin majoittauduttu lapin reissuilla mökkiin, ja nyt onkin kivaa ja erilaista kokeilla hotellimajoitusta Rukalla, Rantasipi Rukahovissa. Kaikki palvelut on kyllä näpsästi käden ulottuvilla ja huone on tilava sekä viihtyisä. Me like, ei voi muuta sanoa :)

Tästä se lähtee, Ruka 2016 ja Napasen kööri !

Kurkkaa vielä video meidän matkalta :)

ps.Napa näpsäkäksi torstai-postaus palaa ensi viikolla, mutta sen verran voin sanoa että lomallakin pysytään skarppina, nyt on hyvä fiilis olla terveellinen <3

Lomaterkkuja

Nadja

Hiihtoloma here we come! + videolla retkeä ja nälkäisen naisen laulantaa..

Hei oiskohan voinut parempaa starttia hiihtolomalle edes toivoa! Kirpsakkaa pakkasta, lunta, aurinkoa ja grillausta perheen kanssa. Me suunnattiin tänään siis porukalla Raippaluodonsillan kupeeseen ulkoilemaan ja paistamaan rehtiä makkaraa! Minäkin repäsin oikeen ja söin  makkaran extra-sinapilla (yhtä paksusti sinappia ku makkaraa, melkeen hahaa) ja ai että oli taivaallisen hyvää, suosittelen!

Nyt meillä siis alkas täälä hiihtoloman vietto ja eiköhän vielä retki jos toinenkin tässä viikon mittaan tehdä, joten tervetuloa meidän kanssa "seikkailuviikolle" hihii :D 

Alla video meidän retkestä sekä bonuksena tuommonen "ilottelu"-kooste kun nälkänen nainen joutuu odottelemaan makkaraansa :D

Tässä virallinen retkividiu

Ja tässä nälkäisen naisen "sing along songs"

Lomaterkkuja
Nadja

Mitäpä jos?

Mitäpä jos voittaisin lotossa?
Lähtisin reisuun, heti, hiukset hulmuten! lämpöiseen ja ihanaan paikkaan <3 Ostaisin vain luomu-ja lähiruokaa. Ostaisin ison talon merenrannalta ja jahdin johon mahtuisi keposesti nukkumaan ja hengaamaan meidän koko perhe. Nauttisin samoista asioista kuin nytkin , mutta rahan tuomia etuuksia hyödyntäen. Istuskelisin paljon kahviloissa seurustellen ja tuntisin oloni tärkeäksi tekemällä vapaaehtoistyötä <3

Mitäpä jos olisin mies?
No rakastaisin naisia ja naiset rakastaisivat minua :D Olisin oikeesti todella hyvä mies, ehkä jopa parempi mies kuin nainen? Vois olla jopa tunkua :D

Mitäpä jos menisin käsityökurssille?
Saisin luultavasti hävetä silmät päästäni tumpeloita nakkisormiani, kikattelisin takarivissä, kertoisin kovaan ääneen huonoja vitsejä ettei kukaan vaan huomaisi etten osaa _mitään_! Toisin kotiin kurssin jälkeen vain keskeneräisiä töitä enkä varaisi paikkaa jatkokurssille.

Mitäpä jos menisin armeijaan?
En pitäisi aamuherätyksistä enkä komentelusta.  Luultavasti nauttisin metsäleireistä, olen nimittäin aikamoinen leiri-ihminen. Niistä maastovaatteista tosin en tykkäisi.  Tykkäisin myös yhteisöllisestä elämäntyylistä ja saisin luultavasti muutaman ihanan ystävän jonka kanssa sais nauraa pissat housuissa, ja leikkiä pyjamapartyja ennen nukkumaanmenoa <3 Sitähän se olis?

Mitäpä jos olisin maatalon emäntä?
Meillä olisi paljon eläimiä, ehdottomasti semmosia luomusti kasvatettuja. Meiltä löytyisi varmasti "karvajalkakanoja" , aasi tai aaseja, hevosia ja lampaita. Luultavasti perustaisin kaikille eläinvauvoille ja äideille "vauvalan" jossa pikkuiset saisivat mahdollisimman hyvän startin elämälle <3 En ehkä kasvattaisi mitään (siis syötävää) , koska onnistun enemmänkin tuhoamaan kaiken vihreän ympäriltäni.. paitsi meidän rakkaan kirjovehkan, se on semmoinen sitkeä, teki jopa kukan jokunen aika sitten <3

Mitäpä jos tulisit meille illalla kylään? 
Suosittelisin ottamaan mukaan mahdollisesti korvatulpat ja rutkasti huumoria. Bongaisit pari teiniä lojumassa olkkarissa meidän sängyillä, pienimmät suhailisivat nakupelleinä ja keskimmäinen soutais ja huopais näiden kahden porukan välillä. Yhtäkkiä voisit huomata että lapset kuvaavat yhdessä "joogahaasteita" ja seuraavassa kuvassa vois tulla kännykästä poppia minkä tahtiin koko porukka enemmän tai vähemmän jammailee.. Pienet nakupellet saattaisivat välillä vilahdella ohi joko laskettelukypärä päässä tai monot jaloissa. Älä säikähdä jos jostain kulman takaa lennähtäisi amerikkalainen jalkapallo tai saisit sählymailasta varpaille. Kaiken tämän keskellä voisimme istuskella mukavasti keittiönpöydän ääressä ja juoda kupposet kuumaa... Tai sitten voisimme vaikkapa lähteä kävelylle :D <3

Mitäpä jos kysyisin nämä kysymykset sinulta? <3

Niin semmosia hypoteettisia kysymyksiä ja vastauksia tähän keskiviikkoaamuun :D
Hyviä hetkiä päivääsi <3

Terkkuja
Nadja

Paras ikäero lapsilla? + meidän pikkarainen parivaljakko

Usein kuulee vanhempien miettivän sopivaa ikäeroa lapsille. 

Toisen mielestä samaan syssyyn valvomiset ja vaipat.

Jonkun mielestä taas ehdottomasti vähintään 3 vuoden ikäero

Joku pelaa äitiyspäivärahojen/hoitovapaiden kanssa -> maksimissaan kolmen vuoden ikäerolla.

Toinen taas haluaa isommasta pikku-apulaisen ja tähtää 7vuoden ikäeroon..

Omat hyvät ja huonot puolensa on varmasti kaikilla ikäeroilla, ja tietysti tähän ikäero-auvoisuuteen vaikuttaa myös lasten persoonat ja mahdollisesti sukupuoli.

Se, että joku kertoo heidän tyttäriensä vuoden ikäeron olleen paras mahdollinen tai toinen ylistää 10 vuoden ikäeroa, jolloin isoveli on huippu apulainen, ei tee juuri kyseisestä ikäerosta mitään maagista huippuikäeroa. 

Meidän lapsilla on hyvinkin erilaisia ikäeroja, pienimmällä ikäerolla 1v 2kk ja suurimmalla ikäerolla lähes 11 vuotta. 

Paljon tietysti painaa puntarissa haluavatko vanhemmat että lapsille kehkeytyy kaverisuhde jo leikki-ikäisenä vai arvostetaanko enemmän "yksi pieni kerrallaan"-ajatusta. Omasta kokemuksesta voin sanoa että jopa lähes viidenkin vuoden ikäerolla lapset onnistuvat leikeissä jos tähdet ovat kohdallaan :) Onni ja Emil (ikäeroa 4ja puoli vuotta) leikkivät kivasti yhdessä, Emil on vielä hyvinkin kova leikkimään ja pikkuvelin kanssa saa kivasti heittäytyä vielä mielikuvitusmaailmaan. Toisaalta taas suht iso ikäero aiheuttaa myös aikamoisia yhteentörmäyksiä. Oletettavasti muutaman vuoden päästä vielä enemmän kuin nyt. 

Vuoden ikäerolla synytyneet Rasmus ja Maija ovat kyllä olleet toistensa seurana aina, mutta varsinkin pienenä törmäyskurssilla oltiin harmittavan usein :D Nyt isomapana taas yhteiselo on yllättävänkin rauhaisaa ja kaverihenkistä vaikka näitä törmäyksiäkin satelee..

Maijalla 12 vee ja Mimosalla 2vee on taas aivan loistava suhde. Isosisko jaksaa leikittää ja hoivata, aivan ihana seurata heidän puuhiaan <3 

Sitten on tämä meidän pienin pariskunta, Onni 5v ja Mimosa 2v9kk. Ikäeroa on 2v 3kk ja näillä kahdella on aika loistava kemia keskenään. Kummallakin on pippuria luonteessaan mutta selvästi myös kunnioitusta toista kohtaan. Yhdessä leikkivät, välillä kinaavat ja toisiaan lohduttavat <3

Eli mihkä ynnäykseen tästä vois päästä?
Mun mielestä ei missään nimessä ole mitään tiettyä oikeeta ikäeroa lapsille, semmoista mikä takaisi auvoisen onnen  kahden, tai useamman lapsen vanhempana. Paras aika miettiä esikoiselle kaveria on juuri se aika jolloin sinusta ajatus tuntuu hyvältä.

Toinen juttu mitä kuulee yllättävän usein on; samassa menee kaksi kuin yksikin tai samassa menee kolme kuin kaksikin, jne..
Periaatteessa kun esikoisen kanssa on tottunut jo vanhemmuuteen, niin yhtä suurta mullistusta eivät seuraavat lapset enää saa aikaan, mutta kaksi on enemmän kuin yksi ja viisi on enemmän kuin neljä. 
Näin se vain on :) Vastuu, työ ja ennen kaikkea rakkaus kasvaa jokaisen lapsen myötä.

"Mimosa-spaikka ja Onni-samuraininja. Nämä kaksi leikkivät yhdessä niin dinosauruksia kuin kotileikkejäkin :)

Mitä mieltä te olette lasten ikäeroista?

Terkkuja
Nadja

Aamut on ihania ja lihavat on lepposia? Noot!!

Mikä siinä on ku joskus vaan ketuttaa?
Ihan huippu tilanne kehkeytyy kun ketutus alkaa heti yön/aamun tunneista kun 2vee naikkonen hyppööttää huoneessaan ja vaatii erilaisia palveluksia _yöllä_ .. Toki siirtyi viekkuun nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen aamua, mutta kun ei siinä vieressäkään meinaa nukkua hyvin!
Aamu alkaa viiden nurkilla kun tuore viisvuotias havahtuu unestaan ja muistaa ihanat uudet lelut! Niillä on pakko päästä leikkimään _heti_ . Koitamme ottaa malttamatoman poitsun rivin jatkeeksi meidän sänkyyn, mutta siinähän se pyörii ja hosuu leikkien perään, ja oma ketutuskäyrä alkaa pikkuhiljaa nousta sopeville leveleille..
Lopulta täytyy antaa periksi ja päästää kakrut (liian aikaisin) leikkimään. J koittaa parhaansa mukaan lepytellä ja lohdutella hiljaisessa ketutuksessa kylpevää mudea, mutta siitähän se kattila vasta alkaakin kiehua! Ei mitään lääppimisiä ku antakaa mun nukkua!
Pikkaset rääkyvät ja taistelevat ihanista uusista leluista. Toinen kaahii kaikki lohikäärmeet ja hämähäkit itselleen ja toinen räkä poskella huutorääkyy karvasen, vilkkuvan, vipeltävän hämähäkin perään..
Yhdellä koululaisella on hanskat hukassa ja toiselle saa karjua kitarisat punasena herätystä, eikä siltikään meinaa "muka" herätä.
Sit vielä sopii lisätä että itellä on korvat ja pää täynnä räkää, semiturvonnut ja jokseenki ällöttävä olo, niin johan tässä on keitto keitettynä <3 Täälä sitä siis ryvetään filttejen alla ja lumityöt kovasti huutelis ulkosalla :P Ehkäpä siinä lunta lykkiessä pääsee enimmät höyryt ilmoille ? :D


Mitenkäs teidän aamu?


ps. Positiivista on että mun korvat on oikeesti niin tukossa että en kuule kovin hyvin, joten nää pikkasten räkäposkihuutorääkymiset ei aiheuta silleen suurempia korvavaurioita, tai sit en vaan huomaa sitä :D


Lepposampia terkkuja
Nadja

Mulla on lupa ihastua joka päivä!

Tänään mä olen havahtunut monta kertaa vaan ihailemasta, ihailemasta maailman kauneimpia, täydellisimpiä..  Oikeastaan mulla on oikeus olla aivan sairaan ihastunut joka päivä!

Tiedättekö sen tunteen kun kaksi-vuotiaanne papattaa arkisia juttujaan, kyselee ja höpöttää ja sinä et voi muuta kuin sydän ja silmät lääpällään ihailla jokaista sanaa, jokaista ilmettä, pikkusia tassuja, kynsissä luraus kynsilakkaa, hiuksissa purkkaa, sun omaa ihmettä?

Se on se hetki jolloin silmät on sydäminä ja kasvoille on pysähtynyt autuas hymy

Tiedättekö sen tunteen kun 4-vuotias tanssii robottitanssia ja olet aidon vaikuttunut lahjakkaasta, maailman ihmeellisimmästä? Niin puhdasta talenttia, luontainen kyky, niin aito ja ihana! Valloittunut nauru kuplii niin syvältä <3 Minun poikani!

Tai se tunne kun suurin jääkiekkoidolisi tekee aivan upean maalin, kannustajat hurraa, sinä hypit ja hihkut (perhana et ehtinyt ottaa kuvaa!! ), näittekö kaikki, se oli minun maailman rakkain, se oli minun poika joka tuon maalin teki!! Ihmiset ovat taputuksensa taputtaneet mutta sun päässäsi kaikuu maalilaulu ja leijailet pilvissä.

Se fiilis kun isosisko pukee pikkusiskolleen vaatteet, huolehtii vessassakäymiset, lohduttaa kun tulee pipi. Oikeesti kuinka minä olen osannut kasvattaa noin upean nuoren naisen, maailman täydellisin, sydän puhdasta kultaa. 

Oma poika tulee ja antaa iltahalin, kuiskaa korvaan; äiti mä rakastan sua ja silittää hiuksia. En minä kestä miten on noin ihana poika, mun suurin lahja. Äitin oma "isopieni". Maailman kultaisin <3 

Tunnistaako äidit näitä päivittäisiä ihastumisia ? :D <3 <3 

Mikä sai sun sydämen sykkyrälle viimeksi? 

Aivan sydänlääpällään-Terkkuja

Nadja

Päivä meidän kanssa mökillä + video

Hui, miten nopeasti tämäkin päivä taas vilahti! Meillä alkas päivä aikasta kivasti vasta 8 aikoihin aamulla, lapset nukkuivat aivan superhyvin mökillä.
Aamupalojen jälkeen hetki hengailtiin ja käytiin kaupassa ostamassa pulkkia ja liukureita + makkaraa päivän retkeä varten.

Käytiin tosi kivassa paikassa (apua en vaan tiä tän paikan nimeä, joku "lohimesta" se on :D ) grillaamassa ja hengailemassa. Koskematon puuteriluminen järvi houkutteli tekemään enkeleitä <3
Käytiin myös pulkkamäessä Holmankankaan uimakuopalla , oli muutes iso ja hyvä mäki!

Pakkaspäivänä monen tunnin ulkoilun jälkeen ruuaksi sopii paremmin kuin hyvin ; lämmin keitto <3 Meillä valmistui perinteinen jauhelihasoppa + iltapalaksi lupasin lättyjä. Lätyt piti tosin korvata pannarilla kun ruokaöljy oli päässyt loppumaan. Maistui se pannarikin lapsille!
Ja päivän kruunasi tietysti pihasaunan lempeät löylyt <3

Ja näin ihaniin tunnelmiin ja kuviin päättyy tämä päivä! Väsynyt mutta onnellinen Napanen toivottaa kaikille kauniita unia ja oman kullan kuvia, pusimuiskikset vaan :D <3 Vimpassa kuvassa näätte mun näkymät täältä "bloggausparvelta" hehhee..

Niin ja viimeisenä muttei vähäisimpänä pikkanen videokooste meidän sakin touhuista..

NatinatiTerkkuja
Nadja

Meillä luistellaan ihan muuten vaan !

Beibi kyllä täällä tarkenee... Haha, tätähän me ollaan odotettu ja nyt vihdoista viimein saa pukea ne lämpöisimmät ja karvaisimmat toppavaatteet, villapuvut ja pipot päälle <3 Me käytiin eilen pikkasten kanssa korkkaamassa ulkojääkausi ja sanottaisko näin että kivaa oli, ja onneksi oli lämmintä kaakaota mukana, hihii !

Mimosalle tämä oli eka kerta yksteräsillä ja hienosti pysyikin pystyssä, ja pikkasia köpöttelyjäkin uskalsi kokeilla. Kaakao ja piparit taisivat kuitenkin olla retken kohokohta, mun pikkunen hassu tyttö <3  Onnin kanssa ollaan jo parina vuonna käyty muutamat kerrat talvessa luistelemassa, ja kivasti löytyikin jo tasapainoa, pikkasen luottoa omiin kykyihin ja tuota jäbää ei pidättele mikään :D

Kurkkaa myös kiva video meidän retkestä  <3

Onkos teillä ehditty jo ulkojäille?

Talvisia terkkuja
Nadja

Tämän vuoden tilkkutäkki, viimeisintä silausta vaille!

Tilkkutäkki 2015, iloisia kukkasia, rentoa raitaa,
sähäköitä salamoita, pomppivia pilkkuja
Taitellaan kauniisti aiempien  vuosien joukkoon.

Huomisesta uutukaisen täkin alku, ensimmäin tilkku,
olkoon se iloa, valoa, kauniita asioita täynnä.
Tästä täkistä toivon raikasta, pehmoista ja lämmittävää
rakkaudelta tuoksuvaa, kaunista ja kutsuvaa <3


Tässä vielä mun tähtihetkiä kuluneelta vuodelta
Näitä kuvia valitessani tunsin aivan ääretöntä kiitollisuutta, näin upeita hetkiä, ihania omia ihmisiä. Olen onnellinen <3

<3 Ihanaa, rakkauden ja onnistumisien täyteistä Uutta vuotta 2016 <3

Terkkuja
Nadja