Lisää bensaa, Napa on liekeissä!

Siltä tuntuu just nyt! Mä juurikin eilen mietin että mitäs mitäs kaikkea tällä viikolla on tullut tehtyä ja mitä on vielä edessä. Ihan perus perhe-elämän pyörittämisen lisäksi tällä viikolla on jumpattu ahkeraan, käyty videokurssilla, kehonkoostumusmittauksessa (siitä lisää viikonloppuna) , hoideltu joukkueenjohtajan "pikku nakkeja",  käytetty rutkasti pääkoppa-aikaa (juu, jopa yöllä) uuden projektin suunnittelussa.. Tulevaan viikonloppuun saisi mahduttaa vielä pari salitreeniä ja yks Hyvinkäälle suuntautuva pelireissu.

Ei paha, ei paha. Ainakaan ei tule aika pitkäksi! 

Mä mietin myös että kuinka tähän pisteeseen ollaan tultu? Ennen niin rauhaisaa himastelua rakastava Napanen vääntää tukka putkella sinne ja tänne haalien itselleen lisää inspiroivia projekteja. Jos vielä muutama vuosi sitten ajattelin että mitä vähemmän velvollisuuksia, sen parempi, niin tänä päivänä kerään magneetin lailla tietynlaisia "pikku-hobbyja" itseeni :D 

Eikä ees ahista! Vaan NAUTIN! Mä saan tekemisestä aivan hurjasti virtaa ja hyvää mieltä. Saan tutustua paljon erilaisiin ihmisiin, tälläkin viikolla olen saanut viettää niin kivoja hetkiä erilaisten ihmisten kanssa.

Tekeminen on mulle kuin lumipallo, mitä enemmän saa mielekästä tekemistä, sellaista mistä nauttii, sitä enemmän jaksaa ja haluaa lisää! Mä saan tehdä tällä hetkellä niin ihania asioita, ja lisää on tulossa, että oon aivan miettinyt että mä voisin olla semmoinen "ammatti-jokapaikanhyyveli".

Harmi vaan et kukaan ei maksa mulle tästä soosamisesta palkkaa :D :D Tai sanottaisko niin että se nyt vielä puuttuis, olis jo liian hyvää ollakseen totta. 

Tää kesä meneekin vielä ihan omissa hääräyksissä, siitä otetaan kaikki ilo ja nautinto irti. Elokuusta pikkaset aloittavat päiväkodissa ja mama painelee duuniin! Nyt joku miettii että mitähän se aikoo alkaa tehdä?? Pitää vastata että en kuulkaas vielä tiedä (tai yksi takaportti löytyy kyllä), mutta työt alkavat anycase. 

Tämmösiin tunnelmiin! Aivan ihanaa ja inspiroivaa viikonloppua just sulle <3 

Terkkuja

Jokapaikanhyyveli-Napaleissöön

Uskalla unelmoida!

Lapsena olin semmoinen pää pilvissä kulkeva haaveilija. Haaveilin milloin mistäkin. Haaveilin vauvoista, omakotitalosta, näyttelijän ammatista, interreilistä, omasta maatilasta..
Välillä selailin tuntikaupalla Elloksen kuvastoja ja haaveilin millaisia vaatteita käyttäisin aikuisena, miltä näyttäisin, millainen mies minulla olisi ja kaksi lasta tietenkin. Tyttö ja poika, kaksoset. Nyt näitä Elloksen katalogihaaveita muistellessani tajuan että mun suosikki "miltäNadjanäyttääisona" oli Anne Kukkohovi :D Niin kaunis ja fresh, siltä mä halusin näyttää. Leveä hymy, valkoiset hampaat, "tavallisen kaunis" ja tuulen pelmottamat hiukset <3

Haaveilin toki monista muistakin jutuista, koulumatkat jotka kuljin kävellen olivat myös oikein haaveilijan verratonta unelmointiaikaa.. Haaveilin asuvani siinä yhdessä kaksikerroksisessa prameassa kivitalossa, ja kuvittelin mielessäni mitä kaikkea sisältä löytyisikään.. Ainakin poreamme, takkahuone, terassilla valkeat rottinkikalusteet ja kauniita kukka-asetelmia.

Haaveilu on aika jännää.. Joskus sitä haaveilee täysin hypoteettisista jutuista kuten lottovoitosta tai miljoonahuviloista meren rannalla. Joskus haaveet saattavat olla taas semmosia saavutettavissa olevia, esim. lomamatka, uusi koti, opiskelu, vauvahaaveet.

Mä olen huomannut itsessäni yhden merkillisen piirteen ihan hiljattain. Mä olen lakannut haaveilemasta, mä en oikein uskalla tai halua. Mä huomasin sen oikein konkreettisesti tässä elämäntapamuutos-projektissa. Mä en ole uskaltanut asettaa itselleni tavoitetta, mulla ei ole mitään tavoitevaatteita, en haaveile vaatteista joita voin pian käyttää. Ja mä pelkään että mä olen jotenkin kyynistynyt tähän maailmaan. Voiko olla totta? Ihan kamala ajatus!! Kait tää on joku vaihe vaan, ja oikeastaan tälle vaiheelle on nyt tultava muutos!
Ennen selasin mainoksia ja kataloogeja posket punaisina ja haaveilin kaikesta mitä haluan hankkia, asuntolehteä plärättiin vessanpöntöllä niin että jäi punainen rinkula peffaan, matkailuprosyyrit olivat tahmaisia sormenjälkiä ja kaffitahroja täynnä.

Mä olen aina ollut sitä mieltä että elämässä pitää olla unelmia, pitää haaveilla. Eihän muuten voi saavuttaa mitään. Tähänkö minä nyt haluaisin jäädä jumiin? En todellakaan. Enkä nyt tarkoita sitä että asiat olisivat huonosti, mutta paljon on saavutettavaa, paljon on mahdollisuuksia. Ja ne toteutuvat jos siihen uskoo, jos ne on päämääriä. Pitää haaveilla jotta ne saa muutettua todeksi <3

Millaisista asioista te haaveilette? Tai onko niitä haaveita ylipäätään?

Terkkuja
Nadja

Jenkkifutis vei maman mennessään!

Mä olen nyt taas vaihteeksi hurahtanut. Siis tämähän on tää (ainakin mulle) tuttu kaava: 

-mene

-koe

-innostu 

-ole koukussa

Tän kesän ykkösjuttu on ehottomasti jenkkifuta! Eikä mikä tahansa jenkkifuta vaan oman pojan joukkueen ,Vikings Juniors U15 pelit ja geimssit. 

Mä olen nyt saanut kunnian kulkea mukana kahdessa vieraspelissä ja ihan kunnon kenttäduuniin oon päässyt, sen liskäksi että oon jojona niin viimeksi Kouvolassa sain toimia myös "waterboy"- tittelillä :D Mä en voi sille mitään että mulla tulee mieleen tämä yksi Adam Sandlerin leffa, jossa hän näytteli pikkasen yksinkertaista ja honkkelia "waterboyta", tän mielikuvan ansiosta tunsin itseni aavistuksen raukkalaiseksi (hihhih) , mutta oli muutes kivaa hommaa! Ja pääsin ainakin ihan lähituntumasta seuraamaan peliä :D

Kouvolassa päivä huipentui vielä voittoon! Nämä mahtikset miehenalut taistelivat tiensä voittoon ilman vaihtomiehiä. Ja osaattee vaan kuvitella millaiset voitonjuhlat, keski-iältään 14-15-vuotiaat pojat järkkäsivät! Ei voinut muuta kuin nauraa ja nauttia poikien hyvästä fiiliksestä, ja ihan huipuista vitseistä tietysti haha :D 

Mun rakas 180cm "pikku-viikinki" :D 

Nää jäbät, täyttä kultaa <3

Ja on ollut tosi jänskää päästä sisälle tähän täsin vieraaseen lajiin. Eka peli Turussa oli täyttä hepreaa ja yhden ihanan mamsun kanssa naureskeltiinkin kun olimme pihalla kuin talipallot kentän tapahtumista :D Mutta nyt jo toista peliä seuranneena tuntuu kuin alkaisin pikkuhiljaa päästä kärryille.. edes pikkasen siis :)

Tämmöseen lajiin on täälä hurahettu, onko muita "kentänlaita-mamoja" kuulolla :D ? Ehkä jopa jenkkifuta-äitejä?

Terkkuja
Nadja

Runo äidille, runo äidiltä

Äidilleni

Kiitos siitä että olet juuri sellainen kuin olet
Kiitos että olet aina olemassa mua varten
Kiitos siitä että olet aina ihaillut minua, antanut lapsena laulaa kissanristiäisissä,
tanssia torilla, hyppiä uikkareilla kaatosateessa, myydä kukkia ovelta ovelle
Kiitos että olet antanut minun taplata tyylilläni
Kiitos kaikista ihanista lapsuusmuistoista, lämpöisestä sylistä, huolettomasta elämän ensitaipaleesta.

Lapsilleni

Hassut pienet höpönassut, maailman rakkaimmat pallerot <3
Teille haluan maailmassa vaan parasta,
iltarukouksessa toivon että teistä kasvaa itsenäisiä, onnellisia, oman polun kulkijoita,
siihen haluan teitä kannustaen kasvattaa, myötäelää polkunne, koukeroiset ja kukkaiset
Teidän maailmasta ei koskaan tule rakkaus loppumaan, minä rakastan teitä maailmassa eniten, nyt ja aina.
Teidän vuoksi hymy, nauru, ilo, ylpeys, itkut, huoli, onni, elämän suurimmat tunteet <3
Kiitos että saan olla teidän äiti, olen maailman onnekkain.

Silmät kyynelissä, kiitollisena, onnekkaana.
Ihanaa tulevaa äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi tuleville <3

Terkkuja
Nadja

Aamumöröstä aamutsirpuksi! Voiko tarmokkuuteen tikahtua?

Voiko positiivisuuteen ja tarmokkuuteen tikahtua? Mä olen nyt nimittäin reilun viikon verran "kärsinyt" (haha) ihan järkyttävistä tarmon ja positiviisuden tunteista. Kaikista pahimpia on aamut! Mun tavaramerkkkinä on nimittäin sairraan hitaat, venyvät/vanuvat ja kiukkuset aamut. Mulle ei sais mielellään puhua, tai ainakaan huutaa mitään n. ekaan puoleen tuntiin siitä kun olen saanut silmäni auki, laahustelen peittoviitta harteillani silmät sikkaralla ja auta armias jos pitäisi oikeesti touhuta jotain ekaan tuntiin! NO WAY :D

Mutta siis nyt tuo aamumörkösyys on historiaa ja tilalle on lepattanut aikamoinen aamutsirppu! Oikeesti :D Heti kun saan silmiä raotettua alkaa armoton kiehnaus, mä haluun nousta, juoda kahvii, alkaa hääräillä. Petaan sängyn HETI, pukeudun vaatteisiin, enkä tuohon surkuhupaisaan peittoviittaan.. Aivot ja keho tursuaa energiaa ja koitan parhaani keksiä kaikkea puuhastelua etten ala aivan innosta pomppimaan :D Mun tekis mieli laulaa ja tanssia, kertoa huonoja vitsejä, nauraa räkä poskella jne .

BEFORE and AFTER

Mistä tää kaikki johtuu??
-ravinto
-liikunta
-ja varmasti tämä ihana kevät myös

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin nuo kaksi ekaa ranskalaista viivaa on muuttanut mun elämänlaadun parissa viikossa! Ihan totaalisesti. Olen niin paljon energisempi kuin pari viikkoa sitten että ero on kuin yöllä ja päivällä.

Tämmösiä kuulumisia Napasen sunnuntaiaamuna :) Nyt mä lähdenkin tästä pikkahiljaa salille rehkimään ja lenkillekkin pitäisi päästä kun aurinko paistaa niin ihanasti <3
Tunnistatteko te itseänne joko "aamumöröstä" tai "aamutsirpusta" ? 

Ihanaa, aurinkoista, riemukasta sunnuntaita ja uutta alkavaa viikkoa!

Terkkuja
Nadja

ps. Yhteistyössä WAW Wellness Planetin kanssa ollaan avattu uusi WAW blogi, käys kurkkaas kuka sielä häärää ja jumppaa :D

Katse kesässä!

Nyt on kesä lähellä, tänään se oikein tuntui. Se tuntui kuumana aurinkona, mielen kepeytenä, lasten nauruna. Istuskeltiin terassilla päiväkupposilla ja siis oikeesti aurinko poltti! Niin ihanasti kasvoja ja pikkasen pilkottavaa kaulaa että mä olin sulaa siihen paikkaan.

Tää fiilis <3 Tää fiilis mulle tuli tänään, miettikää <3 aurinko, uimaranta, auringon grillaamat koivet <3 

"Mä oisin tanssinut tanssin,

just niinkuin ne kaikista taitavimmat ja taiteellisimmat

Oisin hypännyt korkeemmalle ku sormilla yllän

taittanut selkäni niin kaarelle, enkä pelkäis et se katkeis, tai edes rusahtais

Oisin maalannut naaman eri väreihin

semmosiin et ei kaikki heti tunnistais

ei ajattelis et nyt se hullu tuola tanssii, kylmällä nurmikolla

Dance like no one is watching

Mut ei niin voi tehdä, ei voi heittäytyä hetken tanssiin

hetken hervottomaan iloitteluun, tunteiden ja fiilisten vietäväks, kuletettavaks.

Tai kyllä jotkut rohkeimmat niin tekee

Ne on Taiteilijoita, pieniä ihmisiä joilla on suuri Minä <3 "

Mun mielestä me eletään nyt vuoden parasta aikaa, talvi on väistynyt ja päiviä värittää ihana odotus. Semmonen odotus mikä saa vatsaan perhosia, ihmisen läikähtelemään, vetään lenkkareilla spurtteja tai vaan silmät suljettuina haaveilemaan..

Kesä kesä <3 Tule jo! Kuinka sitä oikein malttais odottaa :D

Onko teillä jo kesäfiilareita ?

Terkkuja

Nadja

Miten suurperheen äiti käyttää hengähdystaukonsa?

Hih, mua alkoi eilen oikein naurattaan tää mun touhu. Siis tavallaan se että millasia keinoja ihmisillä on rentouttaa itseänsä esim keskellä päivää, semmosia pieniä omia hetkiä. Välillä toki istahdan ihan "normaalisti" päiväkahville tms mutta aikasta usein tykkään myös vähän kikatella ja hömpöttää.

Meillä oli eilen taas ihan ihana perus-show meneillään kun kaikki lapset parveilivat hellusesti äitin helmoissa. Emilin kanssa piti tehdä läksyjä, Maijan kanssa piti hinnoitella kirpparikamoja, pikkusille ois pitänyt laittaa ruokaa ja joka suunnasta kuului "Äitii, äitii, äitiäitiäiti". Siinä sitten häsätään ja parhaani mukaan koitan priorisoida. Kuka tarvitsee äidin apua heti, kuka mahdollisesti voi odottaa hetken, ja kenen asialla ei nyt varsinaista kiirettä olekkaan.
Kaikkien pyynnöt, toiveet ja vaatimukset pitää tietysti huomioida ja nyökkäilenkin kuin joku pulu ympäriinsä, "odota hetki, täs ei mee kauaa, mä tuun ihan just"..

Näitä joka paikkaan repeämistilanteita tulee useita päivässä ja välillä saattaa mennä tunti parikin putkeen "pelkkien" tarpeiden täyttämisessä, sinkoilla paikasta toiseen. Auttaa, selvittää riitoja, kannustaa, lohduttaa jne .

Ja mitä mude tekee kun saa sen hetken rauhan jossain vaiheessa päivää??

Uskon että aika moni koittaa tavalla tai toisella rentoutua tai hengähtää hetken. Joku saattaa virkata, toinen silittää vaatteita, siivoilee, hörppii kahvia, plärää lehtiä, snäppäilee... Mun mielestä tärkeetä on että tekee silloin niinä pieninä hetkinä just sitä mitä itse haluaa ja mistä tulee hyvä mieli.
Tässä kurkkaus meitsin hengähdyhetkiin :D (ja pitää myöntää että kuulun myös näihin rentoutumis-siivoojiin sekä kahvin hörppijiin, hihi)

Millä keinoilla sä rentoudut tai hengähdät kesken päivän?

Terkkuja
Nadja

Murrosikä, yht rimpuilua!

Blogilla siis, musta tuntuu et nyt eletään Napsahduksia-blogissa ihan selkeetä murrosikää. Mä luulen et tän kuuluukin tulla. Täs on menty aikamoista haipakkaa ja pikajuoksua yks vuosi. Hypätty tyhjältä paperilta keskelle menoa ja meininkiä.

Mä oon alkanut (siis nopeekäänteisenä ihmisenä ei ole kyse nyt viikoista vaan ihan parista päivästä) kyseenalaistaan sitä miksi teen tätä. Lohkasen aika järettömän ison siivun mun elämästä ja ajasta tälle blogille. Mitä mä haluan saavuttaa? Onko tässä mitään järkeä? Nyt on vuosi pulkassa, alanko toistaan itseäni?

Mä koen myös törkeen huonoa omaatuntoa ja saan stressiä siitä jos en ehdi tai pysty postaamaan sillä temmolla mitä olen itselleni sanellut. Sit mä pimputan puolipaniikissa ja henkihieverissä, silmät retkottaen ja sydän hakaten vaikka puoleen yöhön jotain juttua "mikä mun on pakko tehä". 

Mikä pakko? Kuka käskee? No minä ite. Taidan olla itelleni se pahin tyyppi.

Toinen juttu mitä oon miettinyt on se että ketä muka kiinnostaa?  Tavallisen ihmisen tavallinen elämä ja tavalliset jutut. Mä en sisusta ihmeellisemmin, en ole erityisen muodikas, en tee käsitöitä, en ole (enkä tule olemaan) raskaana jne. 

Mua on jopa hetkellisesti ällöttänyt tää blogi, ja bloggaaminen. "Kaikki bloggaajat on teeskentelijöitä, kiillottavat omaa pintaansa, arkeensa, kotiansa. Kuka on hauskin, fiksuin, syvällisin, kaunein, trendikkäin jne jne"

Mä tiedän että nuo ajatukset on ihan yhtä perseestä ku tää bloggauskin (haha, huono vitsi) Mä tunnen henk koht muutaman ihanan bloggaajan ja he ovat kyllä kaikkee muuta kuin teeskentelijöitä, mutta nää asiat nyt vaan pyörii mun päässä. En tiä pystyykö joku saamaan näistä kiinni?

Eli nyt näine kamppailujeni mä otan pienen etäisyyden tähän mun blogiin ja haistelen omia ajatuksiani. Eilen mä ryvin ihan pohjamudissa, enkä ois voinut kuvitellakkaan että kirjotan nyt aamulla postauksen. Eli saa nähdä tuuletanko ajatuksiani päivän tai viikon? Tai enemmän.

Oikeestaan tämän postauksen kirjoitus tuntuu nyt äärimmäisen hyvältä. Mun oikeita ajatuksia. Ei feikkii, turhia poseja, oikeita kuvakulmia, nokkelia sanakäänteitä tai muutakaan. 

ps. Kiitos rakkaalle Norudemu-systerille kun jaksat kuunnella mua ja mun tuskia :D <3 <3 

Terkkuja

Nadja

Kasvattaisinko taulukkolasta? Ajatuksia omasta lapsentahtisesta kasvatuksesta

Kyllä pitäisi lapsen osata

-hymyillä kuukauden iässä
-kääntyä viiskuisena
-kävellä, puhua lyhyitä lauseita, puhaltaa synttärikynttilät yksivuotiaana
-olla päiväkuiva, pyytää anteeksi, hyppiä tasajalkaa kaksivuotiaana
-leikkiä itsenäisesti, pyöräillä appareilla, pukea ja riisua, koota palapelejä kolmevuotiaana
-leikata saksilla, piirtää mallista muotoja, hyppiä yhdellä jalalla neljä vuotiaana

On se nyt kumma jos ei osaa

-pyöräillä ilman apupyöriä, laskea kolmeenkymmeneen, ja kirjoittaa omaa nimeään viisivuotiaana
-luistella, hakata naulaa, tavata sanoja, ratkaista tehtäväkirjoja kuusivuotiaana
-olla yksin kotona kesäloma, valmistaa nuudeleita ja lukea 100-sivuisia kirjoja 7-vuotiaana

Ja siinähän jo jotain pahasti vialla

-jos kahdekasanvuotias ei uskalla käydä yksin lähikaupassa tai lauleskelee torilla
-jos yhdeksänvuotias leikkii nalleilla eikä halua olla yksin kotona
-jos kymmenvuotiaana ei harrasta urheiluseurassa, soita nokkahuilua tai osaa valmistaa sokerikakkua.

Meidän raksujen katutanssit Taiteiden yössä, laulu ja nauru raikas ja "Mama so proud" <3 

Hmmm

Samaan aikaan kun haluamme vaalia lapsuutta, tahdomme antaa lapsille ainutkertaisen, hetken perhosena liitelevän lapsuuden..
Samaan aikaan normit ja taulukot pistävät meitä puskemaan vauvaa tai lasta eteenpäin. Eteenpäin kohti uusia saavutuksia, kohti nopeampaa itsenäistymistä, lapsuuden ja leikin kadottamista.

Miksi se kummastuttaa 

jos kymmenenvuotiaan pojan sänky pursuaa nalleja? Jos koululainen laulaa tai tanssii kadulla?
Jos viisvuotias käyttää yöllä vaippoja tai neljävuotias juo tuttipullosta?
Mitä jos lapsi ei halua pyöräillä?

Kännykällä nappastu kuva pääsiäiseltä, Onni-onnellisin 5v, pikkusiskon rohkaisemana uskalsi ensimmäisen kerran polkupyörän päälle. Oi sitä riemua <3 Ja ilman painostusta.

Mä olen itse koittanut koko ajan päästä kauemmas noista taulukoista ja normeista. Olen opetellut kuuntelemaan lapsiani,kannustamaan uusissa ja jopa pelottavissa asiosssa, mutta myös olemaan stressaamatta jos soku asia ei ota luonnistuakseen.

Lasten erilaisuutta ja lapsuusajan ainutlaatuisuutta pitäisi mun mielestä korostaa paljon enemmän kuin taulukoita. 

Jos mietin itseäni äitinä kymmenen vuotta sitten, olin huomattavasti enemmän altis ohjeistuksille ja muiden tekemille määräyksille, jotka koskivat kuitenkin omia lapsiani. Mutta kun eihän se mene niin että joku terveydenhuollon tai varhaiskasvatuksen ammattilainen tietäisi ja tuntisi justiinsa mun lapsen. Minä olen itse ammattilainen omien lasteni kanssa. Justiinsa niin epäammattimaisen ammattimainen kun on tarkoitus ollakkin.

Tottakai on hienoa että kasvatukseen saa tukea ja on olemassa suuntaa antavia opuksia yms, mutta niitä ei tarvitse eikä saakkaan sanasta sanaan lukea tai uskoa. Mun lapsi on mun ja niin kauan kun mukana on maalaisjärki, rakkaus ja halu/kyky kuunnella omaa lastaan, niin kauan ollaan just sillä oikealla tiellä.

Mä suoraan sanottuna nautin siitä että mun kaikki lapset ovat niin erilaisia, yhdellä yleispätevällä  oppaalla en olisi ikimaailmassa pystynyt kasvattaamaan/olla kasvattamatta ja ohjaamaan mun lapsia niin yksilöllisesti kuin haluan lapsiani kasvattaa.
Mä haluan ennenkaikkea nauttia lasteni upeista persoonista, heidän eri vahvuuksistaan ja kannustaa heitä luottamaan itseensä, omiin kykyihin. Kannustaa heitä olemaan omia ihania itsejänsä ja nauttimaan elämästä. Leikkimään ja oppimaan uutta, omaan tahtiin.

Mitä ajatuksia teissä herättää lapsen tahtinen kasvatus? Kasvatus taulukoiden mukaan tai siihen pyriminen? Vapaakasvatus? Tai lapsen kasvatus ylipäätään :)

Terkkuja
Nadja

ps. Napa näpsäkäksi palaa tauoltaan ensi torstaina  ja  Amatööriammattilaisen imtysvinkit part 3  näkee päivänvalonsa viikonloppuna <3 Tulossa lähipäiviin myös huisi arvonta!

Wau, nyt se on täälä, kevät!

Aurinko, terassi,  paljas asfaltti, pinkit lenkkarit. 

Kahvikuppi ja hyvä kirpparilöytö.

Kärpäset heräilemässä talon seinustalla, auringon sipsutellessa suloista lämpöä.

Lasten huutonaurua trampalla, kurasta suttuset ja pomppuilusta punaset nassut. Hiekalle ja nihkulalle haisevat kakarat.

Katupölyn kutittaessa vielä nenää, suljen silmät ja tunnen lähestyvän kesän. Voin haistaa leikatun nurtsin ja maistaa rouskuvan hiekan eväsleipien välissä. 

Voin tuntea lempeän tuulen,  ja paahteesta kuumenneen ihon .

Niin moni asia on saanut mut tänään iloiseksi.  Ihana heräilevä luonto, lämpö, valo... Mä olen niin valmis tähän! Tervetuloa kaunis kevät ja kesä kultainen ollaan redi heti kun sinäkin oot <3

Terkkuja

Nadja

Kindermunat HOT or NOT?

Siis tässä ollaan taas! Pääsiäinen, lapset, kindermunat, pieneksi nypityt käärepaperit. Sekava kokoelma rullattuja ohjepapapereita, muovisälää, minitarroja ja keltaisia muovimunia...

Pitää myöntää että meidän pääsiäistraditioihin kuuluu just nämä kindermunat. Lapset ei oikeestaan ees piittaa siitä suklaasta (joutuu äiti syömään, ai kauheeta!!) vaan rakastavat munien käärepaperien nyhtämistä ja sitä jännää odotusta.. Mitä munasta paljastuukaan??

Omasta lapsuudesta muistan nämä ihanat kinderi-kilpikonnayllärit. Niitä keräiltiin porukalla, vaihdeltiin jne. Siinä oli oikeeta menoa ja meininkiä. Ylläreitä joita haluttiin lisää, niillä pystyi leikkiä. Niillä kilpikonnilla oli jopa nimet!

Missä on kunnon vanhanajan Kinder-yllätykset?

Meidän tämän pääsiäisen saldo noin kymmenen yllärimunan jälkeen=

pieneksi nyhdettyjä munakääreitä sielä täälä, muovisia munankuoria, minitarroja joka paikassa, paitsi sielä missä niiden kuuluisi olla.. Epämääräisiä kyhäelmiä, suoraan sanottuna minimaalista muovisälää.. Äitillä suklaasta paisahtaneet posket.

Tähänkö tämä Kinderkulttuuri on mennyt?

Kysymys kuuluu: Kindermunat, HOT or NOT :D 

Ymmyrkäisiä terkkuja

Nadja

Silmätulehdus + maaliskuun 23pvän masis = kulahtanein päivä ever!! + videoterkut "ojan pohjalta"

Omg, nyt on viimeistäänkin viime viikonlopun loistokkuus, sushit ja skumpat karisteltu pois Napasen hartioilta. Kaiken (mun mittapuulla, haha) glamöörin tilalle on astellut akuutti, laatua PAHA silmätulehdus ja hetkellinen maaliskuunmasis!
Taas rämmitään syvissä ojissa, silmät paisuneina ja vuotavina, olisin edes karhu niin sais hyvällä omalla tunnolla nukkua tästä pari viikkoa, tai kunnes asteet kipuaa hiukan aurinkoisemmille lukemille.. Mutta ku EI..

Mä olen nyt hoitanut tätä mun silmää alkuun ihan kraanavedellä, pyyhkinyt niinkuin ohjeissa sanotaan silmän ulkonurkasta sisänurkkaan mutta ei auttanut, paheni vaan. Sen jälkeen keitetyllä vedellä sama ja nyt J kultainen toi mulle apteekista ihan kunnon steriloitua silmävettä. Oikeen tommosessa, sanoisin jopa vaikuttavassa lasipullossa. Helpotusta toivon tähän vaivaan mahdollisimman pian sillä
A) mä näytän kauheelta
B) silmä on oikeesti kipee ja inhottavan vuotava
C) en halua lähteä terkkarille jonottamaan (pakko mennä huomenna jos kotihoito ei auta)
D) mulla on huomenna jäähallilla kiskavuoro ja veikkaan et tämmösenä en voi sitä hoitaa.

Sit vielä loppuun pitää mainita kuinka ihanaa/kamalaa on räytyvänä hillua aamusta iltaan yöppäri päällä, makoilla sängyllä, sohvalla, olkkarin matolla.. (mul on ihan semmonen matomainen olo, kun luikertelen tääl ympäriinsä). Syödä sairaan hyvää ja kaloripitoista jädeä ja ahdistua entisestään.. Sitä jätskiä löytyy myös lakanoilta ja mun rinnuksilta. Kämppä räjähtää tasasen tappavaan tahtiin..

Ai että ja pääsiäinen kolkuttaa!! Kaiken tän keskellä mulla on kuitenkin ohraset kasvamassa :D Niissä on niinku se toivo! Mullasta nousevat vihreät versot, ehkäpä minäkin nousen niiden kanssa :D <3

Jos teillä on jotain hyviä tipsejä silmätulehduksen hoitoon kotikonsteilla niin oikein tack gärna, otan vastaan <3 alla vielä säälittävät videoterkut pipiseltä..

RäytyviäTerkkuja
Nadja

Irtiotto arjesta, jotain salaperästä +kuvapläjäys

Klo 5.35, Vaasan rautatieasema, Napa ja sen systeri Norudemu, matkalaukkuja, kameralaukkuja läppärilaukkuja ja noh.. laukkuja :D Hermostunutta hihitystä, odotusta ja reipasta seikkailumieltä. Siittä se sitten lähti, meidän "irtiotto" arjesta. 

Junamatka sujui paremmin kuin hyvin termarikahvia juoden ja eväitä syöden. Kuinka monta eväsbreikkiä vois olettaa vajaalle neljälle tunnille mahtuvan? Voin kertoa että kyllä helposti pari-muutama :D Ja tietty lakattiin kynsiä ja läträiltiin käsivoiteilla jne, semmosta perus <3 hihiii

Eka stadipäivä sujui mukavasti kauppoja koluten, tuliaisia hamstraillen ja syöden. Menetin mun sushi-neitsyydenkin (joo miettikää mikä nörtti!!), mä olen aivan myyty! Voisin hyvinkin kuvitella eläväni pelkällä sushilla koko loppuelämän, peace of cake :D
Käytiin myös tosi jänskällä metroajelulla ja törmättiin jos jonkinmoiseen tallaajaan.. Siinä sitä oikein vilisi ihmiskohtalot, tarinat, elämät.. Riitti Napasella katseltavaa ja pohdittavaa...
Jännittävän matkustuspäivän jälkeen maistuikin uni Hotel Arthurin pehmeissä lakanoissa.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena kun yks hyperaktiivinen aamutyyppi kiskas uinuvan Napasen sängystä suoraan aamujumpalle ja suklaanaamiot oli myös oleellinen osa tätä päivään valmistautumista, hihii. Kyllä tommonen koko kropan venyttely pitäsi joka aamu tehdäkkin! Aivan huippuvetreä olo oli hypähdellä hotellin aamiaspöytään.. 

Tästä alkaakin seikkailun kohokohta <3 Meillä nimittäin oli ihan oikeesti myös "duunia" tällä reissulla, erittäin miellyttävää duunia :D Tavattiin joukko upeita bloggaajia koulutuksen ja virkistäytymisen merkeissä. Koulutus järjestettiin Hub 13 mageissa tiloissa josta jatkettiin matkaa tunelmalliseen Tony`s deli-ravintolaan.
Koulutus oli jäätävä, ruoka maistuvaa ja ihmiset joita sain kunnian tavata olivat kaikki niin upeita että sydän läikähdellen täälä muistellaan <3

Ihanasta viikonlopusta soikeena kiitän kaikkia ihania bloggaajia :

Nora/ Norudemu

Såfin/Lapsiparkki

Terhi/Äiti ja Melukylän lapset

Selina/Kun äiti kelaa

Ilona/ Ihan vaan tavismutsi

Sari/By Sari Kaariste

Bubble Bath Time

Tämmönen seikkailu Napasella, aikamoista :D Kuis teidän viikonloppu sujui? <3

Terkkuja

Nadja

Perjantain aatonaaton tunnelmia, ja pikkureissun odotusta

"Junassa istun ootan uutta. Jotain tuttua ja turvallista mukana,
Näinhän me aina reissataan, systerit siinä vieri vieren
Yhessä me löydetään, yhessä me osataan.
Muistetaan käyttäytyä, silleen sopivasti"

Tolleen mä varmaan ajattelen istuessani perjantain aamujunassa kohti uusia juttuja.
Uusia (ja jokunen "vanhakin", haha) ihmisiä, odotettuja kohtaamisia.
Inspiraatioita, elämyksiä ja toivottavasti roppakaupalla uutta tietoa :)

Pitää vielä selventää että tulemme istumaan aivan liian aikaisessa aamujunassa :D Mut ei se haittaa, meillä nihlisteillä on tietty omat termarikahvit mukana jota saakin siinä muutaman tunnin rauhassa hörppiä ja heräillä kivaan päivään! Saadaan meikata junassa ja tehdä viime hetken sotasuunnitelmia. Juoruilla polttavimmat kuulumiset (haha miettikää että puhutaan päivittäin öbaut pari kpl puolen tunnin-tunnin puheluita ja aina sitä stooria vaan riittä!!), lakata kynsiä ja ja ja ja...

Mä jätän ton reissun syyn ja kohteen nyt vähän ärsyttävästi "auki ja levälleen" mutta meijän systereiden reissusta tuutte varmasti kuulemaan vielä tuonnempana ;)

ps tän päivän terkut on aika pikaset koska meillä on Mimosa edelleen kipeenä ja on siis verottanut tietty aikatauluja myös bloggaamiselta, lapset ensin you know <3 <3 Ensin oli Mimolla lähes viikon kestänyt vatsatauti ja siihen samaan syssyyn sai vielä jostain mistälie KUNNON nuhakuumetaudin.. Noh, tästä kun taas selvitään niin eiköhän olla kevään sairastelut nähty, toivottavasti :)

Kivaa keskivikko (onhan nyt keskiviikko??) iltaa kaikille <3

Terkkuja
Nadja

Napa näpsäkäksi: Salille 12 vuoden jälkeen! Jännitys vaihtui huippufiilikseksi

Huhhei! Tännän oli suuri päivä Napaselle, pieni päivä ihmiskunnalle :D Mä nimittäin repäsin ja marssin reippaana flikkana kuntosalille 12 vuoden tauon jälkeen! Mua jännitti ihan törkeesti :D Ajatus astua "vieraalle maaperälle" voi olla jopa niin jännittävä ettei sitä askelta uskalla ottaa, mutta suosittelen että olkaa rohkeita ja lähtekää testaan jos ajatus kuntoilusta kuntosalilla kiehtoo.

Mun suurin huoli tuossa kuntosalille menossa oli ehkä ajatus että sielä on joku "oma porukka" mihin ei pääse mukaan. Tai että kaikki on niin professionale hienoissa asiaankuuluvissa "jumppa-asuissaan" ja sitä tuntis ittensä jotenkin tallukaksi. 

En tietäisi kuinka toimia, en osaisi käyttää laitteita, henkilökunta olisi vaikeasti lähestyttävää "pintaliitoporukkaa" jne. 

 
Pitää kyllä sanoa että kaikki mun pelot ja ennakkoluulot karisi heti alkumetreillä romukoppaan. Mut otti vastaan Vaasan Kivihaan Waw, Wellness Planetissa ihana Jossu ja yhteinen sävel löytyi heti. Juttelimme paljon asiasta ja asian vierestä, mulle tuli olo että minua kuunnellaan, minua arvostetaan ja minusta ollaan kiinnostuneita asiakkaana ja ihmisenä. Pointsit siis vastaanotosta!
Sain kattavan esittelyn hyvinvointikeskuksen tiloista ja sen jälkeen ei muuta kuin lets work out :D

Ja mullahan oli mukana myös oma personal trainer <3 Mutsin kanssa treenailtiin yhdessä ja ai että oli kivaa! Treenin jälkeen oli todellakin upea fiilis, ja tunne että kyllähän tätä voisi haluta lisää ja säännöllisesti! Vielä kun saisi järjestettyä saleiluun tarpeeksi aikaa.

Tässä muistilista hankinnoista kuntosalille halajaville:
-kengät, sisäkäyttöön sopivat
-treenivaatteet jotka hengittävät ja joilla on mukava treenata
-juomapullo
-pikkupyyhe (hikipyyhe) ja pyyhe jos käyt suihkussa

("turhat" valmistelut joita tein:
-säärikarvojen ajelu
-varpaiden kynsien lakkaus
-"salimeikki")

Treenin jälkeen maistui ihan superfresh smoothie, johon laitoin maustamatonta jugurttia, pakastepuolukoita, omenaa ja  hunajaa <3

Loppuynnäys= lähtekää salille, olkaa omia itsejänne, älkää turhaan jännittäkö, olkaa reippaita ja rohkeita <3

Tässä vielä video päivän treenitunnelmista:

Pumppipamppiterkkuja

Nadja

Eka blogivuosi pian nakuteltu, ihan huippua!

Oi minen kestä <3 Nyt tässä juuri iskostui tajuntaani kuinka ihka ensimmäinen blogivuoteni alkaa olla muutaman viikon sisällä täysi! Se on pitkä aika ja hieno saavutus mutta silti mulla on semmonen olo että tässä vasta aloitellaan, polkua ollaan päästy vasta metsänreunaan ja tämä on alkulurituksia kaikki tyyni.

Kuva Nora, Norudemu

Jos kelaan aikaa taakseppäin ja siirryn muistoissani ihka ekaan postaukseen (klik) tulee melkein liiikutuksen kyyneleet silmiin. Tiesin kyllä mitä halusin tehdä , mutta kaikki oli vielä ihan uutta, opettelua oli paljon ja on toki edelleen. Ei kai tässä valmiiksi tule koskaan, toivottavasti ainakaan.
Alkuun ajattelin että blogissani kirjoittaisin enemmänkin runoja ja päiväkirjamaiseen tyyliin meidän perheen touhuja, mutta suht nopeasti innostuin myös enemmän valokuvauksesta ja runotkin ovat jääneet enemmän hetken hurmiossa kirjoitetuiksi blogin "pikku-mausteiksi". Mukaan on tullut myös videot ja niistä olen itse ihan innoissani :D

Tämä oma bloginäkymä, siis kun tässä kirjoitan, on tullut niin tututuksi ja kotoisaksi että tänne on koko ajan helpompi ja helpompi kirjoittaa. Siis ihan omana itsenäni, tämä ei jännitä enää yhtään, alkuun siis kirjoittamista oikeesti jännitti jollain tapaa, tai enemmän mietti että mitä mä nyt uskallan ja kehtaan tänne kirjoittaa. Tästä on tulossa kovaa vauhtia mun oma masterpiece, just semmonen kun mä haluan <3 Tää on projekti jolle olen antanut jo tässä vaiheessa enemmän kuin millekkään "oikealle" työlle tai harrastukselle ikinä. Hyvin suuri osa mun elämää.
Suurimmat kiitokset kuuluu kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille että jaksatte roikkua mukana, tsempata, iloita ja  myötäelää. Te olette just se mikä saa mun kipinän vaan kasvaan ja kasvaan. <3 <3

Ja hei, blogisyntsien kunniaksi mulla on tiedossa teille lukijoille pari aivan ihanaa ylläripylläriä tässä lähiaikoina joten pysykää kanavalla , hahaa :D

"Tyhjä taulu, kuvaa ei ole
hennosti luonnostellen, ääriviivoja hahmotellen
Pikkuhiljaa, hennoin vedoin, kuva alkaa hahmottua
Kuva joka täyttää koko taulun, nurkasta nurkkaan
Lisään värejä,  ronskilla otteella
paljon keltaista iloa, punaista intohimoa
sinisellä suuria vetoja, 
vaaleanpunaista ja violettia, kikatukset ja kohellukset"

Terkkuja
Nadja

Reissussa rähjääntyy!

Ja kyllä tänään kun istuin autossa tuon seitsentuntisen taipaleen, niskat nurin, kuola poskella, vaatteet ryppysinä.. Ja huippuna vielä kuumeen laskiessa oli taatut kahit, pyhit, pihit ja mitä näitä nyt on, kyl te tiiätte :D
Niin mietin siinä että vaikka kuinka lomareissut on ihania ja sillä hetkellä kun liihottelee lomahurmiossa ja tekee niitä kaikkia ihania juttuja joista on jo useiden viikojen ajan haaveillut.. Niin aina iskee se reissurähjä viimeistään sillä hetkellä kun on saanut kimpsut ja kampsut ja kakarat ängettyä autoon, kun se eka rusinapaketti levahtaa jalkatilaan tai pillimehu suihkaa kaaressa mehut ihan evrywhere. Ja nyt olis sit vielä lisäksi tää mun vatsa/kuumetauti. Oikein hehkeä lomaltapaluu siis :D

Kysymys kuuluukin, arvatkaa mitkä kaksi kuvaa napattiin menomatkalla ja toiset kaksi taas tulomatkalla? hihiii

Oikein hyvää lomaltapaluuta kaikille ja lomiansa aloitteleville ihanaa lomaa, nauttikaa joka hetkestä, rähjästyä kyllä taas kerkiää :D

Ja vaikka aika rähjäisenä kotiuduttiinkin niin kyllä reissua muistelen lämmöllä <3 Aivan ihanaa oli, ja tiiättekö tulipas varattua ohimennen uusikin reissu pääsiäisen tienoille , hihiii

Rähjäsiä Terkkuja
Nadja

Diagnoosi: aivomöykkyinvalidi

Miks se onkaan niin vaikeeta? Sanoa miltä tuntuu oikeesti ja avata sydäntä.

Mä oon oikeesti niin huono puhumaan. Maailman huonoin ehkä. Samaan aikaan mä olen kuitenkin todella herkkä ja mun mielessä pyörii paljon asioita, joskus jopa liikaakin.
Mun tapani käsitellä asioita on kirjoittaa. Ja olen jopa niin naurettava että jos mun pitää kertoa esim jollekkin läheiselleni jotain asioita, siis semmosia oikeita omia ajatuksiani, tunteita, niin mielummin kirjoitan vaikka megatekstiviestin tai sähköpostin kuin kerron asian ääneen. Saatan jopa suuttua ja tuskastua siitä jos mua pyydetään puhumaan

Mä en oikein tiedä onko se jotain pelkuruutta vai mistä asia johtuu, mutta tämmöinen vaan oon. Joskus mä koen itseni jopa kylmäksi tän takia, tai tiedän että en ole, mutta pelkään että mun läheiset ajattelevat näin.

Musta tuntuu että mä olen jonkun sortin invalidi, aivomöykky-invalidi.
Mulla on oma kolo mun päässä minne kasaan möykkyyn kaikki mun oikeat ajatukset , tunteet, kaikki ne sanat joita en saa syljettyä ulos suusta. Ne mitkä saattavat saada kyynelet silmiin ja leuan väpättämään.

Tänään mä oikein .tiedostin tän kun olin lenkillä ja katsoin aamuun heräävää talvista meren rantaa, sumuista horisonttia, samaan aikaan korvissa soi yks aika kaunis puhutteleva biisi ja mulla tuli itku. Itku elämän kauneudesta, rakkaudesta ja suruista. Kuljin silmät kyyneleistä sumussa ja päätin että mun on pakko alkaa puhua. Pakko kertoa rakkaudesta, huolista, onnesta, surusta. Antaa oikeiden tunteiden tulla , ja näyttää ne myös.

Joten au revoir aivomöykky, ehkä ei nähdä enää koskaan ! 

Terkkuja
becoming ex aivomöykky-invalidi 

ps. Tänään on ollut muutes oikein kiva himastelupäivä, kaikki lapset kotona, ruuanlaittoa ja siivoilua + iltapäivällä käytiin oikein kaupungilla pikkusen shoppailemassa pikkasten ja esikoisen kanssa :) Enää pari päivää ja lähdetään reissuun, jihuu!!!

Kui se meni? Miten mun piti? Pitääkö mun?

Näinkö se meni..

Seiso suorana, peppu sisään.. eiku vatsa sisään peppu ulos..
Muipista huulia , hymyile silmillä, "intensiivinen katse"
kutsu luo, anna ymmärtää, mut älä ymmärrä antaa..
Anna korkojen hakata tiukasti maahan, lantio keinuen, itse rentona mukana heiluen.
Äh, siis ei saa heilua vaan määrätietoisesti purjehtia
Hurmaa ihmiset tyylillä ja taidolla, ei oo välii feikillä vai aidolla

Mutta ku mä haluan..

Juosta jos huvittaa, tanssia lambadaa
nauraa niin että hampaat näkyy, ikenet ja kieli
Halun tehdä siltakaatoja aamuyöllä,
itkeä tähtiä taivaalla, pieniä kirkkaita, suurta avaruutta uhmata
En halua antaa ymmärtää mitään. Mut annan jos tekee mieli

Ja sit mä..

Laitan olkkarissa musaa kovempaa, tanssitaan lasten kanssa makarenaa
syödään popcornia sängyssä, luetaan satuja pikkunen sylissä
nautin tästä hetkestä enemmän kuin mistään, perheestä, lapsista mun ihmisistä
Skål på den saken , kupliva juoma on cokista ja spraittia,
Elämän parasta antia <3

Tässä poseeraa Napanen n. vuonna -86-87, Just niinku huvittaa!

Makoisaa ja kuplivaa maanantaita kaikille, nautitaan elämästä just niikuin se itselle parhaiten sopii <3

Terkkuja
Nadja

Ikävä imetystä, niin ikävä niitä hetkiä

5 kuukautta imetyksen päättymisestä. Ja mulla on ikävä.

Ikävä niitä hetkiä, kun pienen lämmin iho on omaa ihoa vasten. Kauniit silmät katsovat syvälle omiini, katseessa maailman suurin rakkaus, ehdoton luottamus. Pienet sormet silittelevät ja suukku mussuttaa, välillä hymyillään kun on vaan niin ihanaa. Saman peiton alla, ilman kiirettä.

Mimosalla on vielä tuoreessa muistissa imetys, ja yhteiset hetket. Aamuisin poikkeuksetta pieni tyttönen silittelee rintaa ja muistelee vielä tissittelyn ihanuutta. Joskus jopa pyytää rintaa, mutta saman tien itsekkin nauraa, tietäen että ne ajat ovat ohi.. Mutta ajatus silti vielä pyrkii mieleen, niin Mimosalla kuin mullakin. Imetyksen lopetus itsessään sujui meillä täysin kivuttomasti ja Mimosan tahtiin. Aluksi imetyskerrat harvenivat n. yhteen kertaan päivässä, ja lopulta huomasimme että välttämättä ei joka aamu edes tissi maistunut, silloin tiesin että on oikea hetki. Lopullinen piste i:n päälle tuli kun olin Maijan luokan mukana leirikoulussa lähes viikon verran. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta yhteisiä imetyshetkiä, siitä saamme olla kyllä todellakin kiitollisia <3

Nämä imetysajat kumpusi nyt erityisesti mun mieleen kun luin Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kirjoituksen imetyksestä. Ihailin kauniita herkkiä kuvia ja matkasin muistoissani omiin ihaniin hetkiin. Te kaikki imettävät äidit, nauttikaa imetyksestä, ottakaa siitä kaikki ihanuus irti ja jos mahdollista niin kuvatkaa jokunen hetki kun imetätte lapsianne. Kuvat on korvaamattomia muistoja aintulaatuisista hetkistänne <3 Sanon tän siksi koska mä itse en ole juurikaan kuvannut, muutamaa kännykkäkuvaa enempää, ja näinä hetkinä kun muistelee, niin olisi niin ihana nähdä se näky silmillään aivan oikeasti <3 Vaikka muistoissa kuvat piirtyvätkin mieleen, on oikea kuvamuisto silti arvokas, korvaamattoman arvokas <3

Tässä vielä viimeisimmät kuvat jonka sain napattua Mimosasta rinnalla, varmaankin n. viikko ennen imetyksen lopullista hiipumista

Silmät sumeina, haikeuden ja onnenkyyneleistä <3

Terkkuja
Nadja