Uskalla unelmoida!

Lapsena olin semmoinen pää pilvissä kulkeva haaveilija. Haaveilin milloin mistäkin. Haaveilin vauvoista, omakotitalosta, näyttelijän ammatista, interreilistä, omasta maatilasta..
Välillä selailin tuntikaupalla Elloksen kuvastoja ja haaveilin millaisia vaatteita käyttäisin aikuisena, miltä näyttäisin, millainen mies minulla olisi ja kaksi lasta tietenkin. Tyttö ja poika, kaksoset. Nyt näitä Elloksen katalogihaaveita muistellessani tajuan että mun suosikki "miltäNadjanäyttääisona" oli Anne Kukkohovi :D Niin kaunis ja fresh, siltä mä halusin näyttää. Leveä hymy, valkoiset hampaat, "tavallisen kaunis" ja tuulen pelmottamat hiukset <3

Haaveilin toki monista muistakin jutuista, koulumatkat jotka kuljin kävellen olivat myös oikein haaveilijan verratonta unelmointiaikaa.. Haaveilin asuvani siinä yhdessä kaksikerroksisessa prameassa kivitalossa, ja kuvittelin mielessäni mitä kaikkea sisältä löytyisikään.. Ainakin poreamme, takkahuone, terassilla valkeat rottinkikalusteet ja kauniita kukka-asetelmia.

Haaveilu on aika jännää.. Joskus sitä haaveilee täysin hypoteettisista jutuista kuten lottovoitosta tai miljoonahuviloista meren rannalla. Joskus haaveet saattavat olla taas semmosia saavutettavissa olevia, esim. lomamatka, uusi koti, opiskelu, vauvahaaveet.

Mä olen huomannut itsessäni yhden merkillisen piirteen ihan hiljattain. Mä olen lakannut haaveilemasta, mä en oikein uskalla tai halua. Mä huomasin sen oikein konkreettisesti tässä elämäntapamuutos-projektissa. Mä en ole uskaltanut asettaa itselleni tavoitetta, mulla ei ole mitään tavoitevaatteita, en haaveile vaatteista joita voin pian käyttää. Ja mä pelkään että mä olen jotenkin kyynistynyt tähän maailmaan. Voiko olla totta? Ihan kamala ajatus!! Kait tää on joku vaihe vaan, ja oikeastaan tälle vaiheelle on nyt tultava muutos!
Ennen selasin mainoksia ja kataloogeja posket punaisina ja haaveilin kaikesta mitä haluan hankkia, asuntolehteä plärättiin vessanpöntöllä niin että jäi punainen rinkula peffaan, matkailuprosyyrit olivat tahmaisia sormenjälkiä ja kaffitahroja täynnä.

Mä olen aina ollut sitä mieltä että elämässä pitää olla unelmia, pitää haaveilla. Eihän muuten voi saavuttaa mitään. Tähänkö minä nyt haluaisin jäädä jumiin? En todellakaan. Enkä nyt tarkoita sitä että asiat olisivat huonosti, mutta paljon on saavutettavaa, paljon on mahdollisuuksia. Ja ne toteutuvat jos siihen uskoo, jos ne on päämääriä. Pitää haaveilla jotta ne saa muutettua todeksi <3

Millaisista asioista te haaveilette? Tai onko niitä haaveita ylipäätään?

Terkkuja
Nadja

Arkisia unelmia

Pienenä tyttönä haaveilin paljon. Haaveilin tulevani kuuluiskasi näyttelijäksi, että asuisin lämpöisessä maassa ihanassa kartanossa. Haaveilin maailmanvalloituksesta ja -parantamisesta.
Ihania hattarahaaveita <3 suotakoon ne pikkuselle Nadjalle :D

Tässä pikkanen Nadjuska haaveilee valeanpunaisesta kimaltelevasta tulevaisuudestaan <3

Pilvistä ollaan tipahdettu pikkuhiljaa alaspäin, en missään nimessä koe olevani katkera etten nyt asukkaan kartanossa, tai etten olekkaan musikaalitähti :D
Elämä on vienyt minua ja haaveitani juuri oikeaan suuntaan, oma perhe on antanut mulle niin maailman suurinta onnea, että eipä pikku-Nadja tiennyt sellaista olevankaan.

Tässä yksi harvinaisista kuvista johon olen saanut kaikki lapset aloilleen :D joulu 2013 <3 Mun tärkeimmät <3

Juuri nyt haaveilen siitä, että saisimme vihdoin, vuosien repaleisten öiden jälkeen nukkua yöt läpeensä! Mimosa herättelee vielä yössä n.2-5 kertaa.. Haaveilen hehkuvan kuparisesta kesätukasta <3 Haaveilen perheen yhteisestä kesälomasta ja Espanjan reissusta <3 Unelmoin myös, että kirjoitukseni tavoittaisi ihmisiä ja herättäisi ajatuksia :) Haaveet ovat tipahtaneet sieltä otsonikerroksien tuntumasta enemmänkin "pikkusiksi muumipilviksi", joiden kyytiin voi hypätä, ja kyydistä pääsee poiskin itseään telomatta :D



Vessassa voi haaveilla hyvinkin arkisia juttuja :D 

"Haaveita sädehtiviä , kumpuavalla pilvellä.
 Sateenkaaren hehku antaa kauneimmat värit.
 Hyppää kyytiin, anna värien helliä<3 köllöttele pehmeässä pumpulissa.
 Nappaa kiinni unelmasta, laita taskuun talteen, pienet kiiltävät hattaraiset"

Terkkuja
Nadja