Ikävä imetystä, niin ikävä niitä hetkiä

5 kuukautta imetyksen päättymisestä. Ja mulla on ikävä.

Ikävä niitä hetkiä, kun pienen lämmin iho on omaa ihoa vasten. Kauniit silmät katsovat syvälle omiini, katseessa maailman suurin rakkaus, ehdoton luottamus. Pienet sormet silittelevät ja suukku mussuttaa, välillä hymyillään kun on vaan niin ihanaa. Saman peiton alla, ilman kiirettä.

Mimosalla on vielä tuoreessa muistissa imetys, ja yhteiset hetket. Aamuisin poikkeuksetta pieni tyttönen silittelee rintaa ja muistelee vielä tissittelyn ihanuutta. Joskus jopa pyytää rintaa, mutta saman tien itsekkin nauraa, tietäen että ne ajat ovat ohi.. Mutta ajatus silti vielä pyrkii mieleen, niin Mimosalla kuin mullakin. Imetyksen lopetus itsessään sujui meillä täysin kivuttomasti ja Mimosan tahtiin. Aluksi imetyskerrat harvenivat n. yhteen kertaan päivässä, ja lopulta huomasimme että välttämättä ei joka aamu edes tissi maistunut, silloin tiesin että on oikea hetki. Lopullinen piste i:n päälle tuli kun olin Maijan luokan mukana leirikoulussa lähes viikon verran. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta yhteisiä imetyshetkiä, siitä saamme olla kyllä todellakin kiitollisia <3

Nämä imetysajat kumpusi nyt erityisesti mun mieleen kun luin Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kirjoituksen imetyksestä. Ihailin kauniita herkkiä kuvia ja matkasin muistoissani omiin ihaniin hetkiin. Te kaikki imettävät äidit, nauttikaa imetyksestä, ottakaa siitä kaikki ihanuus irti ja jos mahdollista niin kuvatkaa jokunen hetki kun imetätte lapsianne. Kuvat on korvaamattomia muistoja aintulaatuisista hetkistänne <3 Sanon tän siksi koska mä itse en ole juurikaan kuvannut, muutamaa kännykkäkuvaa enempää, ja näinä hetkinä kun muistelee, niin olisi niin ihana nähdä se näky silmillään aivan oikeasti <3 Vaikka muistoissa kuvat piirtyvätkin mieleen, on oikea kuvamuisto silti arvokas, korvaamattoman arvokas <3

Tässä vielä viimeisimmät kuvat jonka sain napattua Mimosasta rinnalla, varmaankin n. viikko ennen imetyksen lopullista hiipumista

Silmät sumeina, haikeuden ja onnenkyyneleistä <3

Terkkuja
Nadja

71kuukautta elämästä imettäjänä. Näinkö se loppuu?

Näinkö se ois nyt loppu. Mun imetystaival. 
Pieni juttu maailmalle, iso juttu mulle. 
71 kuukautta mun elämästä, 5v 11kk, 5 lasta. Aikani alkukantaisena "emona". 

Vielä hetki sitten mä imetin Mimosaa muutaman kerran vuorokaudessa lähinnä yöaikaan ja aamuisin, Mimosa nukkui meidän kanssa perhepedissä ja oli ihan luontevaa siinä samalla antaa hörppyä jos tarvis. Nyt Mimosa on siirtynyt nukkumaan omaan sänkyyn joten imetys on pikkuhiljaa hiipunut itsestään. 
Nyt ollaan tilanteessa että tissiä lutkutetaan pienenä läheisyys tankkauksena n. kerran päivässä, joskus voi olla päivä välissä että tankkaus unohtuukin.
Mä luulen että Mimosa ei enää montaakaan tippaa sieltä kerrallaan ryystä mutta lussuttais mielellään sen pienen hetken, ihan vaan koska se on hänen mielestään kivaa. Hymyilee, kihertelee, maiskuttelee ja sanoo namnam, ihanaa tissiä.

Mä oon pohtinut itekseni että kumpi meistä tässä imetyksessä on oikeesti enemmän koukussa, minä vai Mimosa? Varmasti minä. Huomaan että oon jopa jonkun verran pettynyt kun Mimosa ei enää malta olla rinnalla niin kauan että maito alkaisi herua. Eikä tässä nyt oikeesti ole varmaan mitään järkeäkään enään. Voidaanhan me halia ja lötkötellä muuten vaankin. 

Mä kirjoitan tän postauksen sen takia, että itse ymmärtäisin että tämä on nyt tässä. Mimosaa ei enää kiinnosta saada rinnasta maitoa, enkä viitsi nyt minään hetken huvituttinakaan alkaa olla. 
Mun täytyy nyt vaan hyväksyä että yksi virstanpylväs on nyt ohitettu, yksi portti takanani suljetaan.

Kun pistän silmät kiinni, muistan vielä ne imetyksen ensihetket, synnytyssalissa, kaikkensa antaneena.
Uusi elämä sylissäni, pieni ja avuton, vaativa, niin minusta riipuvainen. 
Lämmin pehmeä vauvan iho, utuiset silmät, hapuileva katse, rintaa rapsivat pienet kynnet.
Uusi ihminen, oma vauva, minun kaikki.

Itkuhan tässä tulee. 

Terkkuja
Nadja

Mussunmussun :)

Meidän Mimosa 2v2kk on aikamoinen tissinmussuttaja vielä. 

Tossa keväällä tissittely oli kuitenki rajoittunut hyvin vaan aamuun/aamuyöhön ja mielessäni teinkin jo luopumistyötä kun tosiaan alkas näyttään siltä että homma pikkuhiljaa hiipuu.. Mutta kun ei :D 

Nyt on tässä ihan parin viime viikon ajan alkanut taas vaatia tissiä jopa päivisin (kun ollaan kotona). En oikeestaan nää syytä miksi en voisi imettää myös päivällä mutta jotenkin tuntuu nyt taantumalta tämä. Oon tietysti (lepsu kun oon) antanut Mimolle rintaa oikeestaan aina kun on halunnut, jos tilanne on muuten sopiva :) . 

Ei vaan voi kieltäytyä kun toinen kattoo niin nätisti suoraan silmiin ja lirkutellen sanoo "Saako? tissiä?" Ja kun saa myöntävän vastauksen niin "Kiito äiti, iana kuuta <3".. 

Vuosi sitten näihin aikoihin muistan aatelleeni että lopetetaan tuo tissittely sitten syssymmällä.. Ja tässä sitä ollaan! Syssymmällä sitte.. ;) Maybe :D

"Namitissinassu, meidän pikkusisko hassu,

rakkaudesta sulostunut, suukoista söpöstynyt <3

Kaikkien oma lempivauva, Mimosa-neiti aurinkoinen
Laulaen, tanssien kesäniityllä kukkasia poimien
Namitissinassu, meidän pikksusisko hassu,
Mimosa- tyttö kultainen <3"

Kuinka teillä on muilla on tissittelyt loppuneet? Lapsen omassa tahdissa, suunnitelmallisesti?

Terkkuja
Nadja

Vavva-jutut vege :

"Pulloo, tuttipulloo, tissiä, maitoo, mehua pulloon , ÄIITTIIII..." 

Myönnettäköön alkuun tämä: Mä oon monessa asiassa varmasti aivan liian lepsu lasten kanssa. 
Tietyissä asioissa oon tiukkis, kuten lasten turvasllisuuten liittyvät asiat tai isojen kanssa koulunkäyntiin tai kotiintuloaikoihin tms liittyvät jutut. 
Missä tää löysänäppisyys (vai voisko ne olla "pehmeitä arvoja"?) taas tulee esiin, niin hyvinkin havainnollistavana esimerkkinä:
Onni-murunen 4v3kk (lopetti sentään tutin mussuttamisen joulun tienoilla <3) juo vielä pääsääntöisesti kaikki juomat tuttipullosta, samoin Mimosa 2v. 
Pullo on niin tärkeä kummallekkin, että olen varsinkin Onnin kohdalla ihan tietoisestikkin pitkittänyt pullosta vieroittamista. Vilkkaalle ja impulssiiviselle pojalle pullollinen lämmintä maitoa on parhaassa tapauksessa rentouttava ja rauhoittava nautiskeluhetki keskellä hektistä päivää. 
Samoin Mimosa nauttii kun saa pullonsa, päikkäreille tai yöunille käyminen on ilon hetki kun saa kömpiä sänkyyn pullo kainalossa (tosin niitä pullollisia on Mimolla voinut mennä 2-3:kin ennenkuin on saanut unen päästä kiinni!!) .

Tämä kuva on parin viikon takaa kun pikkuset saivat pitää eväshetken kärryissä, äidin kiepsauttaessa päivälenkin. Pullot tiiviisti kummallakin..

Mutta näinhän se on että neuvolasta suositellaan ja yleinen suositus on että pullosta ja tuteista vieroittamaan n. 1-vuoden iässä.. Ymmärrän toki pointin hampaiden kannalta.  Mutta onko se nyt oikeasti niin vaarallista? Jos pullottelu pysyisi kohtuudessa, esim päikkärimaito ja iltamaito?

Noh.. meillähän tässä pullottelussa nyt ei toistaiseksi olla pysytty millään tasolla kohtuudessa (apua!! saa tietysti äiti ja isä katsoa peiliin :P)  ja eilisestä lähtien ollaankin tehty ryhtiliike  maito/mehuhetkien suhteen.
Tarkoittaa käytännössä sitä että lapset saa päivällä "päikkärimaidon" ja illalla "nukkumaidon". Muuten juodaan ruuan kanssa maito kupista ja janoon vettä. Näreissäänhän lapset tästä rajoittelusta oli, mutta hyvin kestimme kaikki eilisen päivän ja tänäänkin mennyt hienosti :)  Tuntuu jotenkin aivan hassun liikuttavalta katsoa kun omat pikku höpönassut juo juomansa kupeista <3 

Iltaa jännitin kaikista eniten, Mimosa kun on tosiaan saattanut juoda jopa sen 2, pahimmissa tapauksissa 3:kin pullollista maitoa ennen nukahtamistaan!! Laitoin lapsia nukkumaan ja puhuttiin yhdessä siitä kuinka yksi pullo riittää illalla ja keksimme siitä jopa hauskan laulun <3
Poistuin huoneesta ja n. 10 min päästä Mimosa huuteli jo sängystään, ajattelin että noniiin, nyt se konsertti alkaa! Mutta onneksi pelko oli turhaa, Mimosa tahtoi vaan antaa pullonsa pois ja Onni kuiskutteli sängystä "yksi pullo riittää" <3 <3 Ja niin ne nukahtivat reippaasti yhtäaikaa sänkyihnsä (aiemmin ollaan laitettu eri aikaan nukkumaan että saavat oman rauhan nukahtamiseen) <3

Mitä ajatuksia teissä herättä 4-vuotias tuttipullon kanssa? Oletteko ehdottomasti sitä mieltä että pullot, tutit ja tissit pois 1-vuotiaana? Vai voisko kohtuukäyttöä jatkaa pitempäänkin?

Jotenkin toivoisin että Onnilla tulisi se päivä nyt lähitulevaisuudessa kun ite haluaisi luopua pullosta, siinä olisi sitten hyvä olla Opsua tukemassa <3 Muuten on "pakko" tässä kesän aikana vaan ottaa pullo pois. 
Mimosalla ei mun mielestä vielä niin kiire ole, syö kuitenkin vielä tissiäkin n. kerran päivässä, kunhan tosiaan ei menisi överiksi!! vaan saataisiin pidettyä selkeät raamit pullotteluun. Toisaalta Onnin kanssa yhdessä voisi olla hyvä hoitaa Mimosankin vieroittaminen :)

Hahhah :D Loppukevennys <3 Emil löysi mummolasta Opsun vanhan tutin ja sillä oli kiva pelleillä ;) 

Terkkuja
Nadja

Namitissinassu

Aika kuluu niin järkyttävän nopeaan! Huomenna juhlitaan meidän vauvan, <3 Mimosan <3 2-vuotissyntymäpäivää. Tuntuu ihan käsittämättömältä että on jo kaksi vuotta kulunut siitä kun istuskelin VKS:n vastasyntyneiden osastolla tuore nyytti sylissä, sormet taturaisina sairaalan piffaamista sokerimunkeista :D se vauvan tuoksu, ja pehmoisuus, voi voi <3 

Tässä maailman ihanin Mimosa toivottaa kaikille hyvää vappua 2013 <3

Jos tässä tervehdytään huomiseksi ja uusia potilaita ei tule, niin huomenna ois PARTY ON!! Juhlateeman suunnitteluun ei tarvitse paljonkaan aivonystyröitä hieroa; vappuaatonaattona syntynyt tylleröinen saa juhlia ilmapallojen ja serpenttiinien seassa, simaa ja pikkumunkkeja nautiskellen <3 Tottakai tehdään myös kakku, mutta Vappu on the thing :)

Alla vuoden takaisia 1-vuotissynttäritunnelmia, ja niinkuin kuvista näkyy, Napsahduksia löytyy myös instagramista ;) 

Tässä viime vuoden tarjoiluja,  pieniin mokkapaloihin pursottelin kermavaahtoa koristeeksi, tuli oikein söpöjä leivoksia <3 Ja unelmatorttu sai myös kermavaahtoverhoilun <3

Näin söpöinä Onni ja Mimosa vuoden takaisilla kemuilla <3

2-vuotta kun tulee nyt täyteen, niin olen alkanut miettiä että missä vaiheessa laitettaisiin meidän mussukan tissittelylle stoppi?! Tähän asti ollaan menty ihan Mimosan ehdoilla, alkuun 6kk täysimetys, siirtyminen tavan maitoon asteittain reilu 1 vuotiaana. Ja nyt tähän asti on ollut tissillä n. 2-3 kertaa päivässä. En oikein tiedä onko mitään varsinaista syyttää lopettaa kun Mimosa siitä vielä niin kovasti tykkää.. Mutta jossain vaiheessa loppu tietty häämöttää :) Onko muita taaperoisten imettäjiä "langoilla"? mahdollisia suunnitelmia lopetukselle/jatkamiselle tai tahallista suunnittelemattomuutta asian kanssa?

Mä oon tosi huono tekemään oikeita toteutettavia suunnitelmia, mietin ja pohdin kyllä, mutta suunnitelmallisuus sotii mun luontoa vastaan :D Tämäkin asia jää siis hautumaan ;)

1-vuotias nöpönenu Mimosa <3

"Namitissinassu, meidän pikkusisko hassu,

rakkaudesta sulostunut, suukoista söpöstynyt <3

Kaikkien oma lempivauva, Mimosa-neiti aurinkoinen
Laulaen, tanssien kesäniityllä kukkasia poimien
Namitissinassu, meidän pikksusisko hassu,
Mimosa- tyttö kultainen <3"

Terkkuja
Nadja