Kindermunat HOT or NOT?

Siis tässä ollaan taas! Pääsiäinen, lapset, kindermunat, pieneksi nypityt käärepaperit. Sekava kokoelma rullattuja ohjepapapereita, muovisälää, minitarroja ja keltaisia muovimunia...

Pitää myöntää että meidän pääsiäistraditioihin kuuluu just nämä kindermunat. Lapset ei oikeestaan ees piittaa siitä suklaasta (joutuu äiti syömään, ai kauheeta!!) vaan rakastavat munien käärepaperien nyhtämistä ja sitä jännää odotusta.. Mitä munasta paljastuukaan??

Omasta lapsuudesta muistan nämä ihanat kinderi-kilpikonnayllärit. Niitä keräiltiin porukalla, vaihdeltiin jne. Siinä oli oikeeta menoa ja meininkiä. Ylläreitä joita haluttiin lisää, niillä pystyi leikkiä. Niillä kilpikonnilla oli jopa nimet!

Missä on kunnon vanhanajan Kinder-yllätykset?

Meidän tämän pääsiäisen saldo noin kymmenen yllärimunan jälkeen=

pieneksi nyhdettyjä munakääreitä sielä täälä, muovisia munankuoria, minitarroja joka paikassa, paitsi sielä missä niiden kuuluisi olla.. Epämääräisiä kyhäelmiä, suoraan sanottuna minimaalista muovisälää.. Äitillä suklaasta paisahtaneet posket.

Tähänkö tämä Kinderkulttuuri on mennyt?

Kysymys kuuluu: Kindermunat, HOT or NOT :D 

Ymmyrkäisiä terkkuja

Nadja

Sor-sor-sorsakuiskaajat !

Me ollaan löydetty uusi harrastus meidän perheelle, nimittäin sorsien syöttö! Ollaan käyty ihan pienen ajan sisään muutaman kerran sorsia ruokkimassa Hoviskan rannassa ja pitää kyllä sanoa että onpa mukavaa puuhaa! Ja näin talvella varsinkin kun ei ole lokit ja varikset heti kimpussa.

Sorsat on ihan oikeesti tosi symppiksiä ja jopa sielukkaita kavereita :D Ihania kaakattelijoita tai kvääkvääkättelijöitä oikeestaan. Nämä vaappuvaiset taapertavat jopa vastalle kun näkevät meillä leipäpussit mukana <3 Ja kovalla tohinalla sekä ruokahalulla hotkivat leivät suihinsa. Toisilla on selvästikkin se tyyli että nappaavat mahdollisimman ison leipäpalan ja kiireen vilkkaa lähtevät uiskentelemaan aarre mukanaan, toiset taas kvääkättävät porukassa ja liikkuvat aina siihen suuntaan mihin leipää heitetään :D

Lapset ovat oppineet että hienot vihreät sorsat ovat "miehiä" ja ruskeat "naisia". Muistan omasta lapsuudestani kuinka kärsin siitä että aina kaikki "mies"eläimet olivat näitä hienoja ja koristautuneita kun taas naiset enemmään harmaita hiirulaisia. Omille lapsille tämä ei ilmeisestikkään ollut mikään iso juttu, ihmettelen! :D

Onko teillä ollut tapana käydä syöttämässä sorsia?

Terkkuja

Nadja "the sorsakuiskaaja"

Paras ikäero lapsilla? + meidän pikkarainen parivaljakko

Usein kuulee vanhempien miettivän sopivaa ikäeroa lapsille. 

Toisen mielestä samaan syssyyn valvomiset ja vaipat.

Jonkun mielestä taas ehdottomasti vähintään 3 vuoden ikäero

Joku pelaa äitiyspäivärahojen/hoitovapaiden kanssa -> maksimissaan kolmen vuoden ikäerolla.

Toinen taas haluaa isommasta pikku-apulaisen ja tähtää 7vuoden ikäeroon..

Omat hyvät ja huonot puolensa on varmasti kaikilla ikäeroilla, ja tietysti tähän ikäero-auvoisuuteen vaikuttaa myös lasten persoonat ja mahdollisesti sukupuoli.

Se, että joku kertoo heidän tyttäriensä vuoden ikäeron olleen paras mahdollinen tai toinen ylistää 10 vuoden ikäeroa, jolloin isoveli on huippu apulainen, ei tee juuri kyseisestä ikäerosta mitään maagista huippuikäeroa. 

Meidän lapsilla on hyvinkin erilaisia ikäeroja, pienimmällä ikäerolla 1v 2kk ja suurimmalla ikäerolla lähes 11 vuotta. 

Paljon tietysti painaa puntarissa haluavatko vanhemmat että lapsille kehkeytyy kaverisuhde jo leikki-ikäisenä vai arvostetaanko enemmän "yksi pieni kerrallaan"-ajatusta. Omasta kokemuksesta voin sanoa että jopa lähes viidenkin vuoden ikäerolla lapset onnistuvat leikeissä jos tähdet ovat kohdallaan :) Onni ja Emil (ikäeroa 4ja puoli vuotta) leikkivät kivasti yhdessä, Emil on vielä hyvinkin kova leikkimään ja pikkuvelin kanssa saa kivasti heittäytyä vielä mielikuvitusmaailmaan. Toisaalta taas suht iso ikäero aiheuttaa myös aikamoisia yhteentörmäyksiä. Oletettavasti muutaman vuoden päästä vielä enemmän kuin nyt. 

Vuoden ikäerolla synytyneet Rasmus ja Maija ovat kyllä olleet toistensa seurana aina, mutta varsinkin pienenä törmäyskurssilla oltiin harmittavan usein :D Nyt isomapana taas yhteiselo on yllättävänkin rauhaisaa ja kaverihenkistä vaikka näitä törmäyksiäkin satelee..

Maijalla 12 vee ja Mimosalla 2vee on taas aivan loistava suhde. Isosisko jaksaa leikittää ja hoivata, aivan ihana seurata heidän puuhiaan <3 

Sitten on tämä meidän pienin pariskunta, Onni 5v ja Mimosa 2v9kk. Ikäeroa on 2v 3kk ja näillä kahdella on aika loistava kemia keskenään. Kummallakin on pippuria luonteessaan mutta selvästi myös kunnioitusta toista kohtaan. Yhdessä leikkivät, välillä kinaavat ja toisiaan lohduttavat <3

Eli mihkä ynnäykseen tästä vois päästä?
Mun mielestä ei missään nimessä ole mitään tiettyä oikeeta ikäeroa lapsille, semmoista mikä takaisi auvoisen onnen  kahden, tai useamman lapsen vanhempana. Paras aika miettiä esikoiselle kaveria on juuri se aika jolloin sinusta ajatus tuntuu hyvältä.

Toinen juttu mitä kuulee yllättävän usein on; samassa menee kaksi kuin yksikin tai samassa menee kolme kuin kaksikin, jne..
Periaatteessa kun esikoisen kanssa on tottunut jo vanhemmuuteen, niin yhtä suurta mullistusta eivät seuraavat lapset enää saa aikaan, mutta kaksi on enemmän kuin yksi ja viisi on enemmän kuin neljä. 
Näin se vain on :) Vastuu, työ ja ennen kaikkea rakkaus kasvaa jokaisen lapsen myötä.

"Mimosa-spaikka ja Onni-samuraininja. Nämä kaksi leikkivät yhdessä niin dinosauruksia kuin kotileikkejäkin :)

Mitä mieltä te olette lasten ikäeroista?

Terkkuja
Nadja

Aamut on ihania ja lihavat on lepposia? Noot!!

Mikä siinä on ku joskus vaan ketuttaa?
Ihan huippu tilanne kehkeytyy kun ketutus alkaa heti yön/aamun tunneista kun 2vee naikkonen hyppööttää huoneessaan ja vaatii erilaisia palveluksia _yöllä_ .. Toki siirtyi viekkuun nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen aamua, mutta kun ei siinä vieressäkään meinaa nukkua hyvin!
Aamu alkaa viiden nurkilla kun tuore viisvuotias havahtuu unestaan ja muistaa ihanat uudet lelut! Niillä on pakko päästä leikkimään _heti_ . Koitamme ottaa malttamatoman poitsun rivin jatkeeksi meidän sänkyyn, mutta siinähän se pyörii ja hosuu leikkien perään, ja oma ketutuskäyrä alkaa pikkuhiljaa nousta sopeville leveleille..
Lopulta täytyy antaa periksi ja päästää kakrut (liian aikaisin) leikkimään. J koittaa parhaansa mukaan lepytellä ja lohdutella hiljaisessa ketutuksessa kylpevää mudea, mutta siitähän se kattila vasta alkaakin kiehua! Ei mitään lääppimisiä ku antakaa mun nukkua!
Pikkaset rääkyvät ja taistelevat ihanista uusista leluista. Toinen kaahii kaikki lohikäärmeet ja hämähäkit itselleen ja toinen räkä poskella huutorääkyy karvasen, vilkkuvan, vipeltävän hämähäkin perään..
Yhdellä koululaisella on hanskat hukassa ja toiselle saa karjua kitarisat punasena herätystä, eikä siltikään meinaa "muka" herätä.
Sit vielä sopii lisätä että itellä on korvat ja pää täynnä räkää, semiturvonnut ja jokseenki ällöttävä olo, niin johan tässä on keitto keitettynä <3 Täälä sitä siis ryvetään filttejen alla ja lumityöt kovasti huutelis ulkosalla :P Ehkäpä siinä lunta lykkiessä pääsee enimmät höyryt ilmoille ? :D


Mitenkäs teidän aamu?


ps. Positiivista on että mun korvat on oikeesti niin tukossa että en kuule kovin hyvin, joten nää pikkasten räkäposkihuutorääkymiset ei aiheuta silleen suurempia korvavaurioita, tai sit en vaan huomaa sitä :D


Lepposampia terkkuja
Nadja

Mulla on lupa ihastua joka päivä!

Tänään mä olen havahtunut monta kertaa vaan ihailemasta, ihailemasta maailman kauneimpia, täydellisimpiä..  Oikeastaan mulla on oikeus olla aivan sairaan ihastunut joka päivä!

Tiedättekö sen tunteen kun kaksi-vuotiaanne papattaa arkisia juttujaan, kyselee ja höpöttää ja sinä et voi muuta kuin sydän ja silmät lääpällään ihailla jokaista sanaa, jokaista ilmettä, pikkusia tassuja, kynsissä luraus kynsilakkaa, hiuksissa purkkaa, sun omaa ihmettä?

Se on se hetki jolloin silmät on sydäminä ja kasvoille on pysähtynyt autuas hymy

Tiedättekö sen tunteen kun 4-vuotias tanssii robottitanssia ja olet aidon vaikuttunut lahjakkaasta, maailman ihmeellisimmästä? Niin puhdasta talenttia, luontainen kyky, niin aito ja ihana! Valloittunut nauru kuplii niin syvältä <3 Minun poikani!

Tai se tunne kun suurin jääkiekkoidolisi tekee aivan upean maalin, kannustajat hurraa, sinä hypit ja hihkut (perhana et ehtinyt ottaa kuvaa!! ), näittekö kaikki, se oli minun maailman rakkain, se oli minun poika joka tuon maalin teki!! Ihmiset ovat taputuksensa taputtaneet mutta sun päässäsi kaikuu maalilaulu ja leijailet pilvissä.

Se fiilis kun isosisko pukee pikkusiskolleen vaatteet, huolehtii vessassakäymiset, lohduttaa kun tulee pipi. Oikeesti kuinka minä olen osannut kasvattaa noin upean nuoren naisen, maailman täydellisin, sydän puhdasta kultaa. 

Oma poika tulee ja antaa iltahalin, kuiskaa korvaan; äiti mä rakastan sua ja silittää hiuksia. En minä kestä miten on noin ihana poika, mun suurin lahja. Äitin oma "isopieni". Maailman kultaisin <3 

Tunnistaako äidit näitä päivittäisiä ihastumisia ? :D <3 <3 

Mikä sai sun sydämen sykkyrälle viimeksi? 

Aivan sydänlääpällään-Terkkuja

Nadja

Päivä meidän kanssa mökillä + video

Hui, miten nopeasti tämäkin päivä taas vilahti! Meillä alkas päivä aikasta kivasti vasta 8 aikoihin aamulla, lapset nukkuivat aivan superhyvin mökillä.
Aamupalojen jälkeen hetki hengailtiin ja käytiin kaupassa ostamassa pulkkia ja liukureita + makkaraa päivän retkeä varten.

Käytiin tosi kivassa paikassa (apua en vaan tiä tän paikan nimeä, joku "lohimesta" se on :D ) grillaamassa ja hengailemassa. Koskematon puuteriluminen järvi houkutteli tekemään enkeleitä <3
Käytiin myös pulkkamäessä Holmankankaan uimakuopalla , oli muutes iso ja hyvä mäki!

Pakkaspäivänä monen tunnin ulkoilun jälkeen ruuaksi sopii paremmin kuin hyvin ; lämmin keitto <3 Meillä valmistui perinteinen jauhelihasoppa + iltapalaksi lupasin lättyjä. Lätyt piti tosin korvata pannarilla kun ruokaöljy oli päässyt loppumaan. Maistui se pannarikin lapsille!
Ja päivän kruunasi tietysti pihasaunan lempeät löylyt <3

Ja näin ihaniin tunnelmiin ja kuviin päättyy tämä päivä! Väsynyt mutta onnellinen Napanen toivottaa kaikille kauniita unia ja oman kullan kuvia, pusimuiskikset vaan :D <3 Vimpassa kuvassa näätte mun näkymät täältä "bloggausparvelta" hehhee..

Niin ja viimeisenä muttei vähäisimpänä pikkanen videokooste meidän sakin touhuista..

NatinatiTerkkuja
Nadja

Meillä luistellaan ihan muuten vaan !

Beibi kyllä täällä tarkenee... Haha, tätähän me ollaan odotettu ja nyt vihdoista viimein saa pukea ne lämpöisimmät ja karvaisimmat toppavaatteet, villapuvut ja pipot päälle <3 Me käytiin eilen pikkasten kanssa korkkaamassa ulkojääkausi ja sanottaisko näin että kivaa oli, ja onneksi oli lämmintä kaakaota mukana, hihii !

Mimosalle tämä oli eka kerta yksteräsillä ja hienosti pysyikin pystyssä, ja pikkasia köpöttelyjäkin uskalsi kokeilla. Kaakao ja piparit taisivat kuitenkin olla retken kohokohta, mun pikkunen hassu tyttö <3  Onnin kanssa ollaan jo parina vuonna käyty muutamat kerrat talvessa luistelemassa, ja kivasti löytyikin jo tasapainoa, pikkasen luottoa omiin kykyihin ja tuota jäbää ei pidättele mikään :D

Kurkkaa myös kiva video meidän retkestä  <3

Onkos teillä ehditty jo ulkojäille?

Talvisia terkkuja
Nadja

Meidän perjantai lasten ehdoilla + videolla höpinöitä

Eilinen päivä sujui täysin lasten ehdoilla ja päivä alkasikin meillä lasten leikkipuistojuhlilla. Sen jälkeen saatiin Onnille ja Mimosalle Aku-serkku leikkikaveriksi <3 Lapset saivat syödä makkaraa olkkarin lattialla ja bailata musan tahdissa.
Illalla pelailtiin muistipeliä ja vaan hengailtiin yhdessä, ei mitään kiirusta yhtään minnekkään.

Päädyin vielä pohdiskelemaan videoklipissä eilisen postauksen aihetta. Koska mun mielestä ois tärkeetä muistaa lasten oikeudet ihan joka päivä! Arjessa <3

Ihanaa rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!

Terkkuja
Nadja

Sinun stressaava arkesi on lapsesi lapsuus

Otsikko kertoo kaiken. Siihen kiteytyy mun mielestä nin paljon. Näin tämän lauseen kaverin Facebook-päivityksessä ja en voinut muuta kuin hiljentyä. Tuijottaa tekstiä ja miettiä. Kynel vierii tälläkin hetkellä, ei siksi että kokisin että meidän arkemme olis tällä hetkellä liian stressaavaa. Vaan yleensäkkin.

Lapsuus, kuinka nopeasti se on ohi. Muutamat vuodet kulkee sykleissä ohi. 

Vauvavuosi

Taaperoikä

Leikki-ikä

Pieni koululainen

Esiteini

Murkkuikä

Siinä se.

Annetaan meidän rakkaimmille se ihanin lapsuus. Jokainen lapsi on sen arvoinen. Rakkautta, kuuntelua, läsnäoloä, pieniä yhteisiä hetkiä. Juttutuokioita iltasella. 

Nyt mä heivaan mun läppärin vege ja alkaan häärään pikkasten kanssa, tänään saa lapset päättää!

Hyvää lastenoikeuksienpäivää kaikille <3 

Kuunnellaan lapsia!

Terkkuja

Nadja

Muumipuistossa

Hei, me kipastiin eilen tihkusateessa aivan upeassa Hietalahden Muumi-puistossa.
Ollaan kyllä tiedetty tämän puiston olemassaolo, mutta jostain syystä on vaan jäänyt testaamatta. Ja nyt harmittaa ettei kesällä käyty! Aivan upeat mahdollisuudet piknikkiin, lasten leikkeihin ja vanhempien chillailuun <3

Me ei olla myöskään käyty Naantalin Muumimaailmassa koskaan, ai että mikä aukko sivistyksessä!! Ja nyt kun näki kuinka lapset halivat Mammaa ja Pappaa, niin tuli ihan pakkis päästä ensi kesänä oikeaan Muumilaaksoon <3

Löytyykös sieltä ruudun toiselta puolelta Muumifaneja? Ja Vaasalaiset oikeesti, käykää ihmeessä tuola Muumipuistossa lasten kanssa, niin ihana paikka <3

Lapset eka kertaa ratsastamassa!

Meillä oli eilen aivan huikea ja elämyksellinen lauantai-aamupäivä! Lapset pääsivät tekemään jotain mistä ollaan haavelitu jo pitkään, ja nyt ystävän innoittamana päästiin siis ratsastamaan <3

Ratsastustunti oli tarkoitettu lähinnä Emilille ja hänen kaverilleen mutta myös pikkuset pääsivät hevosen selkään. Niin vaan Mimosakin onnensa kukkuloilla ratsasteli eikä jännittänyt kyllä pätkääkään. Oltiin onnellisessa asemassa kun saatiin aivan huippu "Milla-ope" perehdyttämään meitä tallielämään ja turvallisuussääntöihin. Lapset saivat myös hoitaa ja harjata ihanaa symppistä Nikolai-heppaa.

Itse ratsastus oli kaikkien lapsien päivän kohokohta!! Siitä ei jäänyt epäilystäkään. Vilkkaat pojatkin rauhoittuivat ja keskittyivät sataprosenttisesti hevoseen ja Millan ohjeisiin. Kerta kaikkiaan upea vaikutus lapseen! Omaa vuoroa odotettiin jännityksellä, iloisina ja joo hiukan malttamattomina myös :D Lapset olivat niin ihailtavan luontevia hevosen kanssa, että melkein itku tuli silmään heidän aitoa, puhdasta innostustaan katsellessa.

Tästä pääset veilä katsomaan videon meidän seikkailusta ja lasten ratsastustyylinäytteet <3 Oon kyllä melkein vedet silmissä katsonut tätä, varsinkin Mimosan ratsastusnäyte on jotenkin hupaisaa katseltavaa, kun niin pieni sielä selässä keikkuu :D

Terkkuja
Nadja