Lasten leikkiä!

Leikki on lasten työtä. Vanha sananlasku, jonka allekirjoitan. 
Leikki on mun mielestä lasten etuoikeus, (saa toki vanhemmatkin leikkiä :D mut you know) ja meidän vanhempien tehtäväksi jää antaa leikille mahdollisuus ja puitteet.  
Leikki kasvattaa sosiaalista älykkyyttä ja kehittää lasta toki monella muullakin tapaa, antaa valmiuksia pärjätä  isojen maailmassa. 

Lapselle pitää antaa aikaa ja tilaa leikkiä. 

Kyllä! Vaikka on kiirettä käydä kaupassa, harrastuksissa, töissä, kylässä yms yms. 
Aikaa pitää löytyä myös ihan rauhalliselle oleskelulle ja kehoittaa lasta leikkimään <3 
Lapsi tarvitsee tilan missä saa ihan rauhassa leikkiä, levitellä leluja, höpötellä juttujansa, lauleskella, tanssia, rakentaa majoja. Mitä ikinä nyt lapsen leikkiin voikaan kuulua. 
Siihen ei tarvita isoja erillisiä leikkihuoneita tai notkuvia leluhyllyjä. Lapsen leikkitila voi olla omassa huoneessa, olkkarissa tai vaikkapa rappusten alla.

Uskon myös että vanhemman kannustava asenne leikkiä kohtaan saa lapsen nauttimaan leikeistään. 

"Menkää leikkimään, mutta olkaa sitten ihan hiljaa, pysykää omassa huoneessa ja ei saa sotkea!!", HUH! 
Oon varmaan itsekin joskus sortunut sanomaan vastaavalla tyylillä, mutta hei! Vanhemman vähättelevä/rajoittava asenne ei voi kannustaa lasta leikkimään. Jos vanhemmat eivät arvosta lapsen leikkiä niin kuinka lapsikaan sitä oppisi arvostamaan?
Lapsista ja leikeistä lähtee ääntä, ja sotkuja tulee. Piste. 
Lapset saattavat tarvita apua leikeissään, varsinkin pieniä lapsia voi jopa "opettaa" leikkimään.
Liika kontrolloiminen ja leikkiin puuttuminen ei mun mielestä kuitenkaan ole hyväksi, lapsen pitää antaa käyttää omaa mielikuvitustaan.
Leikillä ei ole rajoja tai sääntöjä. (nojoo, tottakai normaalit turvallisuus ja käytössäännöt)

Kuinka meillä leikitään?

2-vuotias seurailee paljon isompien leikkejä, kulkee mukana ja osallistuu leikkeihin. 
Itsekseen hoitaa nukkeja, tanssii ja lauleskelee, penkoo lelulaatikoita ja höpöttelee :D Isompien kanssa leikkii pitkiäkin aikoja, itsekseen leikki on vielä suht lyhytkestoista n. 10-30min. 

4-vuotiaalla on jo huimat taidot leikkiä yksin tai kaverin kanssa. Onni saattaa leikkiä itsekseen tunnin verran, isompien kanssa leikit kestää helposti tunteja. Onni leikkii monipuolisesti, esim autoilla, eläimillä, pehmoleluilla, leikkii myös paljon mielikuvitusleikkejä; supersankarileikit, tykkää leikkiä eläintä esim koiraa tai dinoa, kotileikit, lääkärileikit yms.
Ulkona leikkii isompien kanssa pihaleikkejä kuten kirkkistä, pallo kotona yms.

8-vuotias leikkii vielä leluilla. pikkuautoilla, pehmoleluilla, littles pet shopeilla yms. Leikit ovat "huolella rakennettuja" ja voivat kestää jopa päiväkausia :D Onneksi meillä on Emilillä naapurissa ihana leikkiväinen kaveri joten leikkiä piisaa toivottavasti vielä pitkään. Myös mielikuvitusleikit on pop! Ulkona pelaillaan, leikitään ulkoleikkejä ja "hengaillaan" :)

11- ja 13-vuotiaat eivät meillä enää leiki leluilla. Pikkusia leikittävät kyllä <3 ja ulkona pelailevat, leikkivät pihaleikkejä (kirkkis, pallo kotona yms). Kavereiden kanssa hengailevat, pyöräilevät, kuuntelevat musiikkia yms. Leikkiajat ovat jo muistona takanapäin <3 Mutta onneksi perheessä on pikkuisia joiden kanssa voi vielä luvan kanssa joskus heittäytyä leikkiin :)

Tänä aamuna meillä on leikitty nallesairaalaa, kipsattuja nalleparkoja (vessapaperiin käärittyjä) toipuu olkkarin sohvalla rivissä ja äiti-kirurgille on tuotu pari saumasta ratkennutta tyyppiä fiksattavaksi, pääsee taas "käsityöihmisen" taidot oikeuksiinsa :D 

Kuinkas teillä leikitään?

Terkkuja
Nadja

Iloa auringosta ja auttamisesta :)

Ihan maailman paras sää tänään <3 Lähdin aamusta pikkasten kanssa kunnon käpsyttelylenkille auringonpaisteeseen. Kiersimme Onkilahden hiekkateitä ja kesäiset maisemat sai aivan fiiliksen kattoon , tai taivaaseen :D Poikkesimme lopuksi mukavasti leikkipuistoon. Ihan superhyvä tsägä kävi kun puistossa oli juuri sopivan ikäisiä kavereitakin.
Aikasta monet Onnin ikäiset ovat jo päivähoidossa, joten todella harvinaista herkkua että ihan "randomisti" saa päiväsaikaan sopivan ikäistä puistoseuraa :)

Onkilahden rannalta lenkin varrelta <3

Puistossa on kiva leikkiä vaikka merirosvoa ja tähytä kaukoputkella merelle :)

Mimosa-kulta nautti leikkiä auringonpaisteessa <3

Tänään tehtiin toki muutakin <3 Oon nimittäin löytänyt mahdollisuuden päästä auttamaan ihan konkreettisesti toisia ihmisiä <3 Äitini houkuttelemana oon lähtenyt mukaan hyväntekeväisyystyöhön, Vaasan lähimmäisyhdistyksen pyörittämään ruoka-apuun. Vaasalaisista ruokakaupoista noudetaan joka päivä "päiväystuotteita", ja ne jaetaan edelleen ruoka-apua tarvitseville. Kaikki tämä tapahtuu talkoovoimin, ihania sydämellisiä ihmisiä onneksi löytyy, sillä ruoka-avulle on todellista tarvetta. Olen iloinen että saan olla mukana ja upeaa että tämmöistä on yleensäkkään olemassa <3 Suuret kiitokset ja halaukset kaikille vapaaehtoistyöntekijöille arvokkaasta työstä<3

Ihanaa, päivän hyvä työ-urakka jo pikkuhiljaa voiton puolella, auto oli tupaten täynnä ruokaa ja kaikki päätyi juuri sinne missä tarvetta on <3 

Kyllä auttamisesta tulee vaan superhyvä mieli :) ja eipähän tarvii Gymejä kun noita sapuskalaatikoita saa roudata :D

"Auringosta ihanaa energiaa

lämmönsäteet taiteilevat ihmiset iloisiksi

pieni vire kasvoille kertoo siintävästä merestä <3

Leikatun nurmen vihreä tuoksu ..

Kesä kolkuttaa ja juoksulaukkaa mennään avaamaan <3"

Terkkuja

Nadja

Api-riepu raihnainen

Meidän kotona on valehtelematta ja liioittelematta n. pari sataa pehmolelua, eri kokoisia, eri näköisiä, eri materiaaleja. Kaikilla on enemmän tai vähemmän leikitty. Pehmoleluleikit on suosittuja ollut varsinkin meidän perheen pojilla. Emil (8v) ja Onni (4v) löytävät hauskasti yhteisen sävelen nallukoiden kanssa. Välillä pehmolelut lauleskelee ja keittelee puuroja ja välillä taas taistelevat ja seikkailevat hurjissakin leikeissä.

Tässä läjä joka löytyy, Onnin sängystä :D

Tää on mun mielestä aika jännä juttu, koska itse en ikinä ole leikkinyt lapsena pehmoleluilla, jotenkin oon aina ajatellut että ne on koristeita vaan :) Mutta näinpä oon ollut totaalisen väärässä :D 

Yksi pehmo on aivan ylitse muiden. En tiedä oikein mikä siinä kiehtoo, mutta on selvästi kaikille lapsille se ykköstyyppi!! Hän on Api-niminen apina-poika. Sen on muistaakseni Emil tai Rasmus saanut lahjaksi vuosia sitten.. Aikojen saatossa Api on raihnaistunut, ja sitä myöten käynyt entistä rakkaammaksi <3 

Api-riepu raihanainen <3 niin rakas ja linttaan halattu apina <3

Uskon että Apin suosio piilee riepumaisessa ja "löysässä" olemuksessa. Pitkiä raajoja ja häntää on kiva pyöritellä ja hyöritellä. Ja kasvot on ystävällisen hymyilevät :)

Joskus oon ajatellut että alan karsimaan pehmoja kun tuntuu että joka nurkassa lötköttää karvaturri jos toinenkin. Mutta toisaalta.. Niin kauan kun niillä leikitään ja ne tuottavat iloa lapsille, niin turstutkoon vaikka ovista ja ikkunoista :D Ja kyllä, uusiakin otetaan vielä ilolla vastaan :D

"Api-riepu raihnainen, tuttu tuoksu ja nihkulainen turkki,

Iloisesti poukkoilee ja retajaa keinuvaisen kakaran kädessä,

Viisaasti katsoo vierestä, Api matikka-nero läksyjen virallinen valvoja,

Raihnaiseen käpälään itkujen kyyneleet, harmituksen räkä,

Pehmoisena sänkyyn viereen,  uniseikkailuille tuttu kaveri <3 "

Terkkuja

Nadja