Amatööri-ammattilaisen imetysvinkit part1 : Hyvä alku imetykselle

Erilaisia imetysoppaita, -artikkeleita ja kursseja on kyllä tarjolla pilvin pimein, mutta silti usein imetyksen onnistuminen kaatuu siihen että äidillä ei ole tarpeeksi luottoa omiin kykyihin eikä oikeanlaista tietoa imetyksestä.  Imetys ei ole mitään tähtitiedettä jos tähdet on kohdallaan, mutta joskus vaaditaan enemmänkin kärsivällisyyttä ja työtä imetyksen onnistumisen eteen.

Ammattimaisen imettäjän titteleitä ei paljoakaan jaella mutta mutta voisin kuvitella että viittä lasta imettäneenä jonkun sortin amatööriammattilainen olen. Plus, että imetys on mulle tärkeä ja sydäntä lähellä oleva asia. Mä tahdon todella kannustaa äitejä imettämään ja tarjoamaan lapselleen parhaan mahdollisen ja ekologisimman ravinnon. Maailman luonnollisimmalla tavalla, eli imettäen.

Halusinkin toteuttaa tämmösen imetystä käsittelevän postaussarjan perustuen mun omiin kokemuksiin imettävänä äitinä.  Postaussarjassa tullaan käymään läpi mm näitä aiheita;
-Hyvä alku imetykselle
-Täysimetys 6kk / kiinteät ruuat ja imetys
-Imetyksen kompastuskivet ja harhaluulot
-Taaperon imetys
-Vieroitus
Eli amatööri-ammattilaisen imetysvinkit part 1, olkaa hyvä <3

Ennen vauvan syntymää:

-Ensinnäkin, ime kaikki mahdollinen teoria-tieto imetyksestä jo raskausaikana, kysele imettäviltä äideiltä kokemuksia, lähes kaikki imettävät äidit ovat kiinnostuneita imetyksestä, ja jos joku heitä jaksaa kuunnella, niin varmasti antavat kullanarvoisia vinkkejä, käytä siis tilaisuus hyväksi <3

-Hanki ennen vauvan syntymää vaikkapa pehmeä kaaritueton imetystoppi jonka otat mukaan jo laitokselle. Maidon noustessa rintoihin on tärkeää että niillä on tukea, mutta ei kuitenkaan mitää kinnaavia liivejä!

-Tee päätös että haluat imettää, ja valmistaudu siihen että imetys on alkuun aikaa vievää ja vaikeuksia saattaa tulla.  Imetys onnistuu kun luotat itseesi, joten tsemppaa itsesi imetysmoodiin  <3 

Synnyttäneiden osastolla:

-Vauvan synnyttyä anna vauvalle aikaa olla rinnalla. Se on tärkeintä! Muuten maito ei nouse rintoihin. Pyydä kätilöiltä apua imetykseen, nyhdä heiltä kaikki apu, sillä he ovat sielä sinua ja lastasi varten.

-Kun vauva hakee imuotetta , huomaat kyllä nopeasti jos ote on väärä. Nänni kipeytyy, saattaa muotoutua ihan oudon muotoiseksi (esim kulmikkaaksi), nänniin saattaa tulla vesikelloja, rakkuloita ja haavoja. Se ei ole normaalia. Kun vauvalla on hyvä imuote, nänni ei juurikaan kärsi.

-Jos vauvalla on väärä imuote, pyydä kätilöä katsomaan ja anna hänen auttaa. Pyydä vaikka jokaiseen imetyksen aloitukseen mukaan jos siltä tuntuu :)

-Älä anna vauvalle lisämaitoa (toki asia erikseen jos on lääketieteellisiä syitä). Saattaa kuulostaa kamalalta mutta tämä on tärkeää sen kannalta että maito alkaa nousta.  Maito nousee kohinalla rintoihin noin 3-5vrk vauvan syntymästä.

-Älä anna vauvalle tuttia tai tuttipulloa ainakaan pariin ensimmäiseen viikkoon (jos mahdollista) , se vaikeuttaa hyvän imuotteen hakemista. Ja hyvä imuote on kaiken A ja O.

-Muista syödä ja juoda hyvin!

Kotona:

-Jos vauvalla on vaikeuksia imuotteen kanssa, ota yhteys neuvolaan tai suoraan imetystukihenkilöön. Vauvan ensimmäiset vuorokaudet ja viikot ovat äärimmäisen tärkeitä imetyksen kannalta, silloin maito nousee rintoihin ja jotta se nousee ja rinnat myös tyhjenee, siihen tarvitaan hyvä imuote vauvalta.

-Hoida rintoja! Jos rinnanpäät kärsivät, muista rasvata niitä! Pidä rinnat lämpiminä. Jos tulee maitopaakkuja, voit koittaa esim lämpöisessä suihkussa niitä kevyesti hieroa, tai vauvan imiessä voi myös hieroa paakkuuntunutta kohtaa. Jos nousee kuume ja rinta on punainen, kipeä, laikukas, ota yhteys lääkäriin, silloin saattaa olla kyseessä rintatulehdus mikä vaatii antibioottihoitoa.

-Täysinäisiä rintoja voi tyhjätä ja oloa helpottaa myös pumppaamalla. Mutta muista että mitä enemmän pumppaat, sitä enemmän tulee maitoa. Itse suosittelen vaikkapa lämpöisessä suihkussa "käsinlypsyä" sen verran että olo helpottuu.

-Vauva saattaa haluta rinnalle hyvinkin usein, ja se nyt vähän niinku kuuluu homman nimeen :D Anna vauvan tulla rinnalle vaikkapa sitten puolen tunnin välein tai jopa kymmenen minuutin välein  jos hän niin haluaa. Se ei tarkoita sitä ettet tuottaisi tarpeeksi maitoa, vaan vauvat tapauksesta riippuen viettävät hyvinkin paljon aikaa rinnalla ensimmäisinä viikkoina. Tätä kutsutaan myös lapsentahtiseksi imetykseksi ja siihen minä luotan enemmän kuin kelloon. 

-Muista syödä ja juoda!!

-Luota itseesi! Se on tärkeintä, sinä tiedät että sinun maitosi riittää, anna lapsen olla rinnalla ja hoitaa homma himaan <3  Vauva ei tarvitse lisämaitoa vaan sinun maitosi riittää <3 

Hei, tässä oli ensimmäinen imetyspostaus, toivottavasti tästä on apua!  Herättikö mun vinkit jotain ajatuksia? Onko jotain mistä haluaisit kuulla lisää? Olen pelkkänä korvana :) <3 Ja imetyksen kokeneet äidit, onko teillä lisätä jotain omia vinkkejä imetystä suunnittelevalle tulevalle mamalle?

Terkkuja

Nadja

Oma kehu haisee! Saako lapsestaan olla ylpeä?

No tottakai saa olla ja pitääkin olla :D Mä saan olla joka päivä ylpeä mun lapsistani. Pienistä asioista ja vähän suuremmistakin asioista. Joinain päivinä voin kokea olevani vähän vähemmän ylpeä (varsinkin nämä isot poitsut saavat välillä maman verenpaineet nousemaan ja joskus jopa surua puseroon) , mutta sekin kuuluu elämään ja silti kaikessa epäylpeydessänikin olen ylpeä siitä että saan olla juurikin tästä lapsesta not so ylpeä :D Uskon että kaikkien vilkasluontoisten kouluikäisten poikien äidit tietävät tämän tunteen <3

Mutta asiaan. Vaikka mä olen ylpeä lapsistani ja heidän pienensuurista saavutuksistaan, koitan silti olla tietoisesti ns brassailematta omilla lapsillani. Varsinkin sosialisessa mediassa törmää näihin "lastenhehkuttaja"-hahmoihin joiden päivitykset ovat täynnä lasten saavutuksia, erinomaisuutta, kiitettäviä kokeita, erityismainintoja, kunniakirjoja ja pokaaleja ym ym. Ja vaikkei lapsi nyt niin erinomainen olisikaan niin sitten vaikka vähän väritetään tilastoja :D Tiedättekste näitä?

Tottakai jokaisella on oikeus kirjoittaa vaikka jokainen lastensa nasahdus ja kuvata jokainen kympin arvoinen koe ja täydellinen ensimmäinen itse tehty täytekakku (noin esimerkiksi) mutta mitä sillä saavutetaan? (hehkutettaisiinko keskinkertaisuutta???)
No tämmönen kelailija kun olen niin nythän voisin seuravaksi miettiä että mitä ihmettä sitä nyt yleensäkkään millään julkaisulla saavutetaan :D Ai apua, mä en sais varmaan miettiä liikoja..

Eilen illalla kun nuo mun kaksi jäbää saivat kuningasidean juosta pakkasessa taloa ympäri ilman paitoja, kierivät lumessa ja toinen oli ilman kenkiä (siis joku jääkiekkohypetysilottelutuulettelu heillä oli), ja ääntähän näistä lähti enemmän kuin pienestä kylästä... Niin mietin että nyt voisin olla "epäylpeä" tästä tilanteesta, mutta ei, en ollut. Mä olen ihan helkkarin ylpeä siitä että mun lapset ovat sponttaaneja, rohkeita ja heittäytyvät elämään ja nauttimaan hetkistä.
Yhtälailla mä olin ylpeä kun pikkasempi jäbäleissöön sai keväällä paras kaveri-stipendin ja kun jääkiekkovalmentaja antoi sarjapeleissä hienot argumentit tsempparipalkinnon pokkaamiseen. Ja yhtälailla olen ollut ylpeä kun isompi jäbäleissöön on osoittanut lahjakkuutta kielten opiskelussa, tai kun tulevana perjantaina päästään Kaupungintalolle nuorten urheilijoiden palkitsemistilaisuuteen.

Mutta pointti oli tässä nyt se, että pitääkö lasten olla aina yli-ihmisiä ja yli-suorittajia että heistä voi olla ylpeä, että heidän saavutuksistaan voi kirjoittaa? Tai miksi niistä edes pitää kirjoittaa?
Lapsista on mun mielestä tulossa aikuisten egon jatkeita, niillä taistellaan häijyä peliä. Kilpailua käydään, kenen oma on paras, ainutlaatuisin, lahjakkain ja kaunein.

Ootteko te huomanneet vastaavaa?

Pohtivia Terkkuja:
Nadja

Paras ikäero lapsilla? + meidän pikkarainen parivaljakko

Usein kuulee vanhempien miettivän sopivaa ikäeroa lapsille. 

Toisen mielestä samaan syssyyn valvomiset ja vaipat.

Jonkun mielestä taas ehdottomasti vähintään 3 vuoden ikäero

Joku pelaa äitiyspäivärahojen/hoitovapaiden kanssa -> maksimissaan kolmen vuoden ikäerolla.

Toinen taas haluaa isommasta pikku-apulaisen ja tähtää 7vuoden ikäeroon..

Omat hyvät ja huonot puolensa on varmasti kaikilla ikäeroilla, ja tietysti tähän ikäero-auvoisuuteen vaikuttaa myös lasten persoonat ja mahdollisesti sukupuoli.

Se, että joku kertoo heidän tyttäriensä vuoden ikäeron olleen paras mahdollinen tai toinen ylistää 10 vuoden ikäeroa, jolloin isoveli on huippu apulainen, ei tee juuri kyseisestä ikäerosta mitään maagista huippuikäeroa. 

Meidän lapsilla on hyvinkin erilaisia ikäeroja, pienimmällä ikäerolla 1v 2kk ja suurimmalla ikäerolla lähes 11 vuotta. 

Paljon tietysti painaa puntarissa haluavatko vanhemmat että lapsille kehkeytyy kaverisuhde jo leikki-ikäisenä vai arvostetaanko enemmän "yksi pieni kerrallaan"-ajatusta. Omasta kokemuksesta voin sanoa että jopa lähes viidenkin vuoden ikäerolla lapset onnistuvat leikeissä jos tähdet ovat kohdallaan :) Onni ja Emil (ikäeroa 4ja puoli vuotta) leikkivät kivasti yhdessä, Emil on vielä hyvinkin kova leikkimään ja pikkuvelin kanssa saa kivasti heittäytyä vielä mielikuvitusmaailmaan. Toisaalta taas suht iso ikäero aiheuttaa myös aikamoisia yhteentörmäyksiä. Oletettavasti muutaman vuoden päästä vielä enemmän kuin nyt. 

Vuoden ikäerolla synytyneet Rasmus ja Maija ovat kyllä olleet toistensa seurana aina, mutta varsinkin pienenä törmäyskurssilla oltiin harmittavan usein :D Nyt isomapana taas yhteiselo on yllättävänkin rauhaisaa ja kaverihenkistä vaikka näitä törmäyksiäkin satelee..

Maijalla 12 vee ja Mimosalla 2vee on taas aivan loistava suhde. Isosisko jaksaa leikittää ja hoivata, aivan ihana seurata heidän puuhiaan <3 

Sitten on tämä meidän pienin pariskunta, Onni 5v ja Mimosa 2v9kk. Ikäeroa on 2v 3kk ja näillä kahdella on aika loistava kemia keskenään. Kummallakin on pippuria luonteessaan mutta selvästi myös kunnioitusta toista kohtaan. Yhdessä leikkivät, välillä kinaavat ja toisiaan lohduttavat <3

Eli mihkä ynnäykseen tästä vois päästä?
Mun mielestä ei missään nimessä ole mitään tiettyä oikeeta ikäeroa lapsille, semmoista mikä takaisi auvoisen onnen  kahden, tai useamman lapsen vanhempana. Paras aika miettiä esikoiselle kaveria on juuri se aika jolloin sinusta ajatus tuntuu hyvältä.

Toinen juttu mitä kuulee yllättävän usein on; samassa menee kaksi kuin yksikin tai samassa menee kolme kuin kaksikin, jne..
Periaatteessa kun esikoisen kanssa on tottunut jo vanhemmuuteen, niin yhtä suurta mullistusta eivät seuraavat lapset enää saa aikaan, mutta kaksi on enemmän kuin yksi ja viisi on enemmän kuin neljä. 
Näin se vain on :) Vastuu, työ ja ennen kaikkea rakkaus kasvaa jokaisen lapsen myötä.

"Mimosa-spaikka ja Onni-samuraininja. Nämä kaksi leikkivät yhdessä niin dinosauruksia kuin kotileikkejäkin :)

Mitä mieltä te olette lasten ikäeroista?

Terkkuja
Nadja

Kaikki on kuollut jotka leipää on syönyt?

Tänään oli tarkoitus kirjoittaa jostain ihan muusta, mutta kirjoitanpa nyt röökistä (ja pikkasen muustakin, haha, taas lähti juttu rönsyilemään). Tai röntsästä  kuten kotoisammin meilläpäin sanotaan.
Mä nimittäin sain lähes kakkahalvauksen kun luin Pinkit korkokengät-blogin Maijun postauksen röökistä vs jugurtti! Voi juma, luit oikein. Jonkun tutkimuksen mukaan desi jugurttia saattaisi sisältää jotain syöpää aiheuttavaa ainetta saman verran kuin 6-10 tupakkaa.

En ole lukenut alkuperäistä uutista jossa tästä meuhkattiin, mutta pistihän tuo nyt aluksi hymyilyttämään ja lopuksi sitten ärsyyntymään ja ihmettelemään että mihkä tämä maailma on menossa?
Joku nyt sitten lukee tämän uutisoinnin ja hyvällä omalla tunnolla ehkäpä vetäsee ne 10 röökiä päivässä ja röökiringissä nyökkäillään. "joo, aattele ihan sama ku söis yhden jugurtin päivässä"..

Muistan ikuisesti yhden lauseen joka mulle on lausuttu kun olin nuori, rööki tiukasti huulessa nyökyttelin tälle "Kaikki on kuollu jotka leipää on syönyt". Tää lause oli silloin mun mielestä ihan hirveen fiksu, ja pitäähän se nyt toisaalta ihan paikkaansakkin.. Tämä lause oikeutti mut tekemään mitä huvitti, koska kaikki kuolee kumminkin, teki niin tai näin. Elämä on kuolemaan johtava tauti.

Tämankaltaistakin olen nähnyt joskus uutisoitavan "Kyllähän kannabistakin käytetään ihan jopa lääkkenä, sehän on luonnontuote" tai "Yliopisto-opiskelijatkin käyttävät amfetamiinia!" ihan harhaanjohtavia ja todellakin vaarallisia lauseita. Mietippä kuinka tällaisella voisi saada heikoimmalla hetkellä nuoren ihmisen tekemään väärän valinnan?

Jos nyt oikein alettaisiin kaikkia elintarvikkeita, pesuaineita ym tutkimaan, niin varma voi olla että kaikki aiheuttaa jotain. Melkeenpä :D Maalaisjärjellä pitää vaan yrittää hahmottaa ne oikeat terveydelle vaaralliset riskit, ja tehdä valintoja. Mitä haluan opettaa lapsilleni?

Tämmösillä uutisoinneilla on mun mielestä todellakin haitallinen vaikutus nuoriin ja miksei joihinkin aikuisiinkin. Mitä älyttömimpiä ja haitallisimpiakin juttuja voidaan kääntää positiiviseksi ja oikeutetuiksi, kun jossain tutkimuksessa tai lööpissäkin kerta niin sanottiin.

Minkälaisia tunteita tänkaltaiset uutisoinnit teissä herättää? 

Tuohtuneita Terkkuja
Nadja

Sunnuntaipähkinä: Lintu vai kala?

Lintu vai kala? Ikivanha sanonta jota oon koittanut tässä työstää. Kumpi on parempi vaihtoehto? Kumpi on hyvis ja kumpi pahis? (En oo googlannut :D Jos joku osaa kertoo mulle faktaa niin kiitosta vaan!) 

Mä ite aattelisin et tän voi käsitellä tilanteesta riippuen monella tapaa. Lintu vois olla eläväinen, sosiaalinen, ulospäin suuntautunut ihminen ja kala taas jokseenkin hiljainen, arka ja vetäytyvä. Jos siis puhuttais luonteenpiirteistä. 
Toisaalta sen vois käsittää niin että lintu on elementissään korkealla taivaalla ja kala taas elementissään vedessä. Eli hyviksii kummatkin :D
Kumpi sitten ois se kiero ja epäluotettava feidari? Mä en oikein osaa päättää :)

Onko tuo sanonta loppujenlopuksi kuitenkin vaan pelkkä kielikuva, jolle ei tarvitse edes sen kummemmin selityksiä miettiä? Lintu ja kala, toinen hyvempi ja toinen parempi :D Tai toinen huonompi ja toinen pahempi?

Ja kumpi mä sitten olsin, lintu vai kala? Nopsaan mä ajattelisin että lintu, mutta toisaalta vähän kalakin. Mä luulen että olsin hyvä semmonen sorsasilakka :D Tai lentävä kalakukko :D

Haha, tässä sunnuntaipähkinä teille ihanat :D Ootko sä lintu vai kala? Kumpi ois sun mielestä hyvis? tai pahis? Vai onko tuo ihan "torta på torta" koko sanonta? 


"Pähkinä"Terkkuja
Nadja