Lisää bensaa, Napa on liekeissä!

Siltä tuntuu just nyt! Mä juurikin eilen mietin että mitäs mitäs kaikkea tällä viikolla on tullut tehtyä ja mitä on vielä edessä. Ihan perus perhe-elämän pyörittämisen lisäksi tällä viikolla on jumpattu ahkeraan, käyty videokurssilla, kehonkoostumusmittauksessa (siitä lisää viikonloppuna) , hoideltu joukkueenjohtajan "pikku nakkeja",  käytetty rutkasti pääkoppa-aikaa (juu, jopa yöllä) uuden projektin suunnittelussa.. Tulevaan viikonloppuun saisi mahduttaa vielä pari salitreeniä ja yks Hyvinkäälle suuntautuva pelireissu.

Ei paha, ei paha. Ainakaan ei tule aika pitkäksi! 

Mä mietin myös että kuinka tähän pisteeseen ollaan tultu? Ennen niin rauhaisaa himastelua rakastava Napanen vääntää tukka putkella sinne ja tänne haalien itselleen lisää inspiroivia projekteja. Jos vielä muutama vuosi sitten ajattelin että mitä vähemmän velvollisuuksia, sen parempi, niin tänä päivänä kerään magneetin lailla tietynlaisia "pikku-hobbyja" itseeni :D 

Eikä ees ahista! Vaan NAUTIN! Mä saan tekemisestä aivan hurjasti virtaa ja hyvää mieltä. Saan tutustua paljon erilaisiin ihmisiin, tälläkin viikolla olen saanut viettää niin kivoja hetkiä erilaisten ihmisten kanssa.

Tekeminen on mulle kuin lumipallo, mitä enemmän saa mielekästä tekemistä, sellaista mistä nauttii, sitä enemmän jaksaa ja haluaa lisää! Mä saan tehdä tällä hetkellä niin ihania asioita, ja lisää on tulossa, että oon aivan miettinyt että mä voisin olla semmoinen "ammatti-jokapaikanhyyveli".

Harmi vaan et kukaan ei maksa mulle tästä soosamisesta palkkaa :D :D Tai sanottaisko niin että se nyt vielä puuttuis, olis jo liian hyvää ollakseen totta. 

Tää kesä meneekin vielä ihan omissa hääräyksissä, siitä otetaan kaikki ilo ja nautinto irti. Elokuusta pikkaset aloittavat päiväkodissa ja mama painelee duuniin! Nyt joku miettii että mitähän se aikoo alkaa tehdä?? Pitää vastata että en kuulkaas vielä tiedä (tai yksi takaportti löytyy kyllä), mutta työt alkavat anycase. 

Tämmösiin tunnelmiin! Aivan ihanaa ja inspiroivaa viikonloppua just sulle <3 

Terkkuja

Jokapaikanhyyveli-Napaleissöön

Uskalla unelmoida!

Lapsena olin semmoinen pää pilvissä kulkeva haaveilija. Haaveilin milloin mistäkin. Haaveilin vauvoista, omakotitalosta, näyttelijän ammatista, interreilistä, omasta maatilasta..
Välillä selailin tuntikaupalla Elloksen kuvastoja ja haaveilin millaisia vaatteita käyttäisin aikuisena, miltä näyttäisin, millainen mies minulla olisi ja kaksi lasta tietenkin. Tyttö ja poika, kaksoset. Nyt näitä Elloksen katalogihaaveita muistellessani tajuan että mun suosikki "miltäNadjanäyttääisona" oli Anne Kukkohovi :D Niin kaunis ja fresh, siltä mä halusin näyttää. Leveä hymy, valkoiset hampaat, "tavallisen kaunis" ja tuulen pelmottamat hiukset <3

Haaveilin toki monista muistakin jutuista, koulumatkat jotka kuljin kävellen olivat myös oikein haaveilijan verratonta unelmointiaikaa.. Haaveilin asuvani siinä yhdessä kaksikerroksisessa prameassa kivitalossa, ja kuvittelin mielessäni mitä kaikkea sisältä löytyisikään.. Ainakin poreamme, takkahuone, terassilla valkeat rottinkikalusteet ja kauniita kukka-asetelmia.

Haaveilu on aika jännää.. Joskus sitä haaveilee täysin hypoteettisista jutuista kuten lottovoitosta tai miljoonahuviloista meren rannalla. Joskus haaveet saattavat olla taas semmosia saavutettavissa olevia, esim. lomamatka, uusi koti, opiskelu, vauvahaaveet.

Mä olen huomannut itsessäni yhden merkillisen piirteen ihan hiljattain. Mä olen lakannut haaveilemasta, mä en oikein uskalla tai halua. Mä huomasin sen oikein konkreettisesti tässä elämäntapamuutos-projektissa. Mä en ole uskaltanut asettaa itselleni tavoitetta, mulla ei ole mitään tavoitevaatteita, en haaveile vaatteista joita voin pian käyttää. Ja mä pelkään että mä olen jotenkin kyynistynyt tähän maailmaan. Voiko olla totta? Ihan kamala ajatus!! Kait tää on joku vaihe vaan, ja oikeastaan tälle vaiheelle on nyt tultava muutos!
Ennen selasin mainoksia ja kataloogeja posket punaisina ja haaveilin kaikesta mitä haluan hankkia, asuntolehteä plärättiin vessanpöntöllä niin että jäi punainen rinkula peffaan, matkailuprosyyrit olivat tahmaisia sormenjälkiä ja kaffitahroja täynnä.

Mä olen aina ollut sitä mieltä että elämässä pitää olla unelmia, pitää haaveilla. Eihän muuten voi saavuttaa mitään. Tähänkö minä nyt haluaisin jäädä jumiin? En todellakaan. Enkä nyt tarkoita sitä että asiat olisivat huonosti, mutta paljon on saavutettavaa, paljon on mahdollisuuksia. Ja ne toteutuvat jos siihen uskoo, jos ne on päämääriä. Pitää haaveilla jotta ne saa muutettua todeksi <3

Millaisista asioista te haaveilette? Tai onko niitä haaveita ylipäätään?

Terkkuja
Nadja

Aamumöröstä aamutsirpuksi! Voiko tarmokkuuteen tikahtua?

Voiko positiivisuuteen ja tarmokkuuteen tikahtua? Mä olen nyt nimittäin reilun viikon verran "kärsinyt" (haha) ihan järkyttävistä tarmon ja positiviisuden tunteista. Kaikista pahimpia on aamut! Mun tavaramerkkkinä on nimittäin sairraan hitaat, venyvät/vanuvat ja kiukkuset aamut. Mulle ei sais mielellään puhua, tai ainakaan huutaa mitään n. ekaan puoleen tuntiin siitä kun olen saanut silmäni auki, laahustelen peittoviitta harteillani silmät sikkaralla ja auta armias jos pitäisi oikeesti touhuta jotain ekaan tuntiin! NO WAY :D

Mutta siis nyt tuo aamumörkösyys on historiaa ja tilalle on lepattanut aikamoinen aamutsirppu! Oikeesti :D Heti kun saan silmiä raotettua alkaa armoton kiehnaus, mä haluun nousta, juoda kahvii, alkaa hääräillä. Petaan sängyn HETI, pukeudun vaatteisiin, enkä tuohon surkuhupaisaan peittoviittaan.. Aivot ja keho tursuaa energiaa ja koitan parhaani keksiä kaikkea puuhastelua etten ala aivan innosta pomppimaan :D Mun tekis mieli laulaa ja tanssia, kertoa huonoja vitsejä, nauraa räkä poskella jne .

BEFORE and AFTER

Mistä tää kaikki johtuu??
-ravinto
-liikunta
-ja varmasti tämä ihana kevät myös

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin nuo kaksi ekaa ranskalaista viivaa on muuttanut mun elämänlaadun parissa viikossa! Ihan totaalisesti. Olen niin paljon energisempi kuin pari viikkoa sitten että ero on kuin yöllä ja päivällä.

Tämmösiä kuulumisia Napasen sunnuntaiaamuna :) Nyt mä lähdenkin tästä pikkahiljaa salille rehkimään ja lenkillekkin pitäisi päästä kun aurinko paistaa niin ihanasti <3
Tunnistatteko te itseänne joko "aamumöröstä" tai "aamutsirpusta" ? 

Ihanaa, aurinkoista, riemukasta sunnuntaita ja uutta alkavaa viikkoa!

Terkkuja
Nadja

ps. Yhteistyössä WAW Wellness Planetin kanssa ollaan avattu uusi WAW blogi, käys kurkkaas kuka sielä häärää ja jumppaa :D

Katse kesässä!

Nyt on kesä lähellä, tänään se oikein tuntui. Se tuntui kuumana aurinkona, mielen kepeytenä, lasten nauruna. Istuskeltiin terassilla päiväkupposilla ja siis oikeesti aurinko poltti! Niin ihanasti kasvoja ja pikkasen pilkottavaa kaulaa että mä olin sulaa siihen paikkaan.

Tää fiilis <3 Tää fiilis mulle tuli tänään, miettikää <3 aurinko, uimaranta, auringon grillaamat koivet <3 

"Mä oisin tanssinut tanssin,

just niinkuin ne kaikista taitavimmat ja taiteellisimmat

Oisin hypännyt korkeemmalle ku sormilla yllän

taittanut selkäni niin kaarelle, enkä pelkäis et se katkeis, tai edes rusahtais

Oisin maalannut naaman eri väreihin

semmosiin et ei kaikki heti tunnistais

ei ajattelis et nyt se hullu tuola tanssii, kylmällä nurmikolla

Dance like no one is watching

Mut ei niin voi tehdä, ei voi heittäytyä hetken tanssiin

hetken hervottomaan iloitteluun, tunteiden ja fiilisten vietäväks, kuletettavaks.

Tai kyllä jotkut rohkeimmat niin tekee

Ne on Taiteilijoita, pieniä ihmisiä joilla on suuri Minä <3 "

Mun mielestä me eletään nyt vuoden parasta aikaa, talvi on väistynyt ja päiviä värittää ihana odotus. Semmonen odotus mikä saa vatsaan perhosia, ihmisen läikähtelemään, vetään lenkkareilla spurtteja tai vaan silmät suljettuina haaveilemaan..

Kesä kesä <3 Tule jo! Kuinka sitä oikein malttais odottaa :D

Onko teillä jo kesäfiilareita ?

Terkkuja

Nadja

Miten suurperheen äiti käyttää hengähdystaukonsa?

Hih, mua alkoi eilen oikein naurattaan tää mun touhu. Siis tavallaan se että millasia keinoja ihmisillä on rentouttaa itseänsä esim keskellä päivää, semmosia pieniä omia hetkiä. Välillä toki istahdan ihan "normaalisti" päiväkahville tms mutta aikasta usein tykkään myös vähän kikatella ja hömpöttää.

Meillä oli eilen taas ihan ihana perus-show meneillään kun kaikki lapset parveilivat hellusesti äitin helmoissa. Emilin kanssa piti tehdä läksyjä, Maijan kanssa piti hinnoitella kirpparikamoja, pikkusille ois pitänyt laittaa ruokaa ja joka suunnasta kuului "Äitii, äitii, äitiäitiäiti". Siinä sitten häsätään ja parhaani mukaan koitan priorisoida. Kuka tarvitsee äidin apua heti, kuka mahdollisesti voi odottaa hetken, ja kenen asialla ei nyt varsinaista kiirettä olekkaan.
Kaikkien pyynnöt, toiveet ja vaatimukset pitää tietysti huomioida ja nyökkäilenkin kuin joku pulu ympäriinsä, "odota hetki, täs ei mee kauaa, mä tuun ihan just"..

Näitä joka paikkaan repeämistilanteita tulee useita päivässä ja välillä saattaa mennä tunti parikin putkeen "pelkkien" tarpeiden täyttämisessä, sinkoilla paikasta toiseen. Auttaa, selvittää riitoja, kannustaa, lohduttaa jne .

Ja mitä mude tekee kun saa sen hetken rauhan jossain vaiheessa päivää??

Uskon että aika moni koittaa tavalla tai toisella rentoutua tai hengähtää hetken. Joku saattaa virkata, toinen silittää vaatteita, siivoilee, hörppii kahvia, plärää lehtiä, snäppäilee... Mun mielestä tärkeetä on että tekee silloin niinä pieninä hetkinä just sitä mitä itse haluaa ja mistä tulee hyvä mieli.
Tässä kurkkaus meitsin hengähdyhetkiin :D (ja pitää myöntää että kuulun myös näihin rentoutumis-siivoojiin sekä kahvin hörppijiin, hihi)

Millä keinoilla sä rentoudut tai hengähdät kesken päivän?

Terkkuja
Nadja

Murrosikä, yht rimpuilua!

Blogilla siis, musta tuntuu et nyt eletään Napsahduksia-blogissa ihan selkeetä murrosikää. Mä luulen et tän kuuluukin tulla. Täs on menty aikamoista haipakkaa ja pikajuoksua yks vuosi. Hypätty tyhjältä paperilta keskelle menoa ja meininkiä.

Mä oon alkanut (siis nopeekäänteisenä ihmisenä ei ole kyse nyt viikoista vaan ihan parista päivästä) kyseenalaistaan sitä miksi teen tätä. Lohkasen aika järettömän ison siivun mun elämästä ja ajasta tälle blogille. Mitä mä haluan saavuttaa? Onko tässä mitään järkeä? Nyt on vuosi pulkassa, alanko toistaan itseäni?

Mä koen myös törkeen huonoa omaatuntoa ja saan stressiä siitä jos en ehdi tai pysty postaamaan sillä temmolla mitä olen itselleni sanellut. Sit mä pimputan puolipaniikissa ja henkihieverissä, silmät retkottaen ja sydän hakaten vaikka puoleen yöhön jotain juttua "mikä mun on pakko tehä". 

Mikä pakko? Kuka käskee? No minä ite. Taidan olla itelleni se pahin tyyppi.

Toinen juttu mitä oon miettinyt on se että ketä muka kiinnostaa?  Tavallisen ihmisen tavallinen elämä ja tavalliset jutut. Mä en sisusta ihmeellisemmin, en ole erityisen muodikas, en tee käsitöitä, en ole (enkä tule olemaan) raskaana jne. 

Mua on jopa hetkellisesti ällöttänyt tää blogi, ja bloggaaminen. "Kaikki bloggaajat on teeskentelijöitä, kiillottavat omaa pintaansa, arkeensa, kotiansa. Kuka on hauskin, fiksuin, syvällisin, kaunein, trendikkäin jne jne"

Mä tiedän että nuo ajatukset on ihan yhtä perseestä ku tää bloggauskin (haha, huono vitsi) Mä tunnen henk koht muutaman ihanan bloggaajan ja he ovat kyllä kaikkee muuta kuin teeskentelijöitä, mutta nää asiat nyt vaan pyörii mun päässä. En tiä pystyykö joku saamaan näistä kiinni?

Eli nyt näine kamppailujeni mä otan pienen etäisyyden tähän mun blogiin ja haistelen omia ajatuksiani. Eilen mä ryvin ihan pohjamudissa, enkä ois voinut kuvitellakkaan että kirjotan nyt aamulla postauksen. Eli saa nähdä tuuletanko ajatuksiani päivän tai viikon? Tai enemmän.

Oikeestaan tämän postauksen kirjoitus tuntuu nyt äärimmäisen hyvältä. Mun oikeita ajatuksia. Ei feikkii, turhia poseja, oikeita kuvakulmia, nokkelia sanakäänteitä tai muutakaan. 

ps. Kiitos rakkaalle Norudemu-systerille kun jaksat kuunnella mua ja mun tuskia :D <3 <3 

Terkkuja

Nadja

Wau, nyt se on täälä, kevät!

Aurinko, terassi,  paljas asfaltti, pinkit lenkkarit. 

Kahvikuppi ja hyvä kirpparilöytö.

Kärpäset heräilemässä talon seinustalla, auringon sipsutellessa suloista lämpöä.

Lasten huutonaurua trampalla, kurasta suttuset ja pomppuilusta punaset nassut. Hiekalle ja nihkulalle haisevat kakarat.

Katupölyn kutittaessa vielä nenää, suljen silmät ja tunnen lähestyvän kesän. Voin haistaa leikatun nurtsin ja maistaa rouskuvan hiekan eväsleipien välissä. 

Voin tuntea lempeän tuulen,  ja paahteesta kuumenneen ihon .

Niin moni asia on saanut mut tänään iloiseksi.  Ihana heräilevä luonto, lämpö, valo... Mä olen niin valmis tähän! Tervetuloa kaunis kevät ja kesä kultainen ollaan redi heti kun sinäkin oot <3

Terkkuja

Nadja

Kindermunat HOT or NOT?

Siis tässä ollaan taas! Pääsiäinen, lapset, kindermunat, pieneksi nypityt käärepaperit. Sekava kokoelma rullattuja ohjepapapereita, muovisälää, minitarroja ja keltaisia muovimunia...

Pitää myöntää että meidän pääsiäistraditioihin kuuluu just nämä kindermunat. Lapset ei oikeestaan ees piittaa siitä suklaasta (joutuu äiti syömään, ai kauheeta!!) vaan rakastavat munien käärepaperien nyhtämistä ja sitä jännää odotusta.. Mitä munasta paljastuukaan??

Omasta lapsuudesta muistan nämä ihanat kinderi-kilpikonnayllärit. Niitä keräiltiin porukalla, vaihdeltiin jne. Siinä oli oikeeta menoa ja meininkiä. Ylläreitä joita haluttiin lisää, niillä pystyi leikkiä. Niillä kilpikonnilla oli jopa nimet!

Missä on kunnon vanhanajan Kinder-yllätykset?

Meidän tämän pääsiäisen saldo noin kymmenen yllärimunan jälkeen=

pieneksi nyhdettyjä munakääreitä sielä täälä, muovisia munankuoria, minitarroja joka paikassa, paitsi sielä missä niiden kuuluisi olla.. Epämääräisiä kyhäelmiä, suoraan sanottuna minimaalista muovisälää.. Äitillä suklaasta paisahtaneet posket.

Tähänkö tämä Kinderkulttuuri on mennyt?

Kysymys kuuluu: Kindermunat, HOT or NOT :D 

Ymmyrkäisiä terkkuja

Nadja

Silmätulehdus + maaliskuun 23pvän masis = kulahtanein päivä ever!! + videoterkut "ojan pohjalta"

Omg, nyt on viimeistäänkin viime viikonlopun loistokkuus, sushit ja skumpat karisteltu pois Napasen hartioilta. Kaiken (mun mittapuulla, haha) glamöörin tilalle on astellut akuutti, laatua PAHA silmätulehdus ja hetkellinen maaliskuunmasis!
Taas rämmitään syvissä ojissa, silmät paisuneina ja vuotavina, olisin edes karhu niin sais hyvällä omalla tunnolla nukkua tästä pari viikkoa, tai kunnes asteet kipuaa hiukan aurinkoisemmille lukemille.. Mutta ku EI..

Mä olen nyt hoitanut tätä mun silmää alkuun ihan kraanavedellä, pyyhkinyt niinkuin ohjeissa sanotaan silmän ulkonurkasta sisänurkkaan mutta ei auttanut, paheni vaan. Sen jälkeen keitetyllä vedellä sama ja nyt J kultainen toi mulle apteekista ihan kunnon steriloitua silmävettä. Oikeen tommosessa, sanoisin jopa vaikuttavassa lasipullossa. Helpotusta toivon tähän vaivaan mahdollisimman pian sillä
A) mä näytän kauheelta
B) silmä on oikeesti kipee ja inhottavan vuotava
C) en halua lähteä terkkarille jonottamaan (pakko mennä huomenna jos kotihoito ei auta)
D) mulla on huomenna jäähallilla kiskavuoro ja veikkaan et tämmösenä en voi sitä hoitaa.

Sit vielä loppuun pitää mainita kuinka ihanaa/kamalaa on räytyvänä hillua aamusta iltaan yöppäri päällä, makoilla sängyllä, sohvalla, olkkarin matolla.. (mul on ihan semmonen matomainen olo, kun luikertelen tääl ympäriinsä). Syödä sairaan hyvää ja kaloripitoista jädeä ja ahdistua entisestään.. Sitä jätskiä löytyy myös lakanoilta ja mun rinnuksilta. Kämppä räjähtää tasasen tappavaan tahtiin..

Ai että ja pääsiäinen kolkuttaa!! Kaiken tän keskellä mulla on kuitenkin ohraset kasvamassa :D Niissä on niinku se toivo! Mullasta nousevat vihreät versot, ehkäpä minäkin nousen niiden kanssa :D <3

Jos teillä on jotain hyviä tipsejä silmätulehduksen hoitoon kotikonsteilla niin oikein tack gärna, otan vastaan <3 alla vielä säälittävät videoterkut pipiseltä..

RäytyviäTerkkuja
Nadja

Perjantain aatonaaton tunnelmia, ja pikkureissun odotusta

"Junassa istun ootan uutta. Jotain tuttua ja turvallista mukana,
Näinhän me aina reissataan, systerit siinä vieri vieren
Yhessä me löydetään, yhessä me osataan.
Muistetaan käyttäytyä, silleen sopivasti"

Tolleen mä varmaan ajattelen istuessani perjantain aamujunassa kohti uusia juttuja.
Uusia (ja jokunen "vanhakin", haha) ihmisiä, odotettuja kohtaamisia.
Inspiraatioita, elämyksiä ja toivottavasti roppakaupalla uutta tietoa :)

Pitää vielä selventää että tulemme istumaan aivan liian aikaisessa aamujunassa :D Mut ei se haittaa, meillä nihlisteillä on tietty omat termarikahvit mukana jota saakin siinä muutaman tunnin rauhassa hörppiä ja heräillä kivaan päivään! Saadaan meikata junassa ja tehdä viime hetken sotasuunnitelmia. Juoruilla polttavimmat kuulumiset (haha miettikää että puhutaan päivittäin öbaut pari kpl puolen tunnin-tunnin puheluita ja aina sitä stooria vaan riittä!!), lakata kynsiä ja ja ja ja...

Mä jätän ton reissun syyn ja kohteen nyt vähän ärsyttävästi "auki ja levälleen" mutta meijän systereiden reissusta tuutte varmasti kuulemaan vielä tuonnempana ;)

ps tän päivän terkut on aika pikaset koska meillä on Mimosa edelleen kipeenä ja on siis verottanut tietty aikatauluja myös bloggaamiselta, lapset ensin you know <3 <3 Ensin oli Mimolla lähes viikon kestänyt vatsatauti ja siihen samaan syssyyn sai vielä jostain mistälie KUNNON nuhakuumetaudin.. Noh, tästä kun taas selvitään niin eiköhän olla kevään sairastelut nähty, toivottavasti :)

Kivaa keskivikko (onhan nyt keskiviikko??) iltaa kaikille <3

Terkkuja
Nadja

Eka blogivuosi pian nakuteltu, ihan huippua!

Oi minen kestä <3 Nyt tässä juuri iskostui tajuntaani kuinka ihka ensimmäinen blogivuoteni alkaa olla muutaman viikon sisällä täysi! Se on pitkä aika ja hieno saavutus mutta silti mulla on semmonen olo että tässä vasta aloitellaan, polkua ollaan päästy vasta metsänreunaan ja tämä on alkulurituksia kaikki tyyni.

Kuva Nora, Norudemu

Jos kelaan aikaa taakseppäin ja siirryn muistoissani ihka ekaan postaukseen (klik) tulee melkein liiikutuksen kyyneleet silmiin. Tiesin kyllä mitä halusin tehdä , mutta kaikki oli vielä ihan uutta, opettelua oli paljon ja on toki edelleen. Ei kai tässä valmiiksi tule koskaan, toivottavasti ainakaan.
Alkuun ajattelin että blogissani kirjoittaisin enemmänkin runoja ja päiväkirjamaiseen tyyliin meidän perheen touhuja, mutta suht nopeasti innostuin myös enemmän valokuvauksesta ja runotkin ovat jääneet enemmän hetken hurmiossa kirjoitetuiksi blogin "pikku-mausteiksi". Mukaan on tullut myös videot ja niistä olen itse ihan innoissani :D

Tämä oma bloginäkymä, siis kun tässä kirjoitan, on tullut niin tututuksi ja kotoisaksi että tänne on koko ajan helpompi ja helpompi kirjoittaa. Siis ihan omana itsenäni, tämä ei jännitä enää yhtään, alkuun siis kirjoittamista oikeesti jännitti jollain tapaa, tai enemmän mietti että mitä mä nyt uskallan ja kehtaan tänne kirjoittaa. Tästä on tulossa kovaa vauhtia mun oma masterpiece, just semmonen kun mä haluan <3 Tää on projekti jolle olen antanut jo tässä vaiheessa enemmän kuin millekkään "oikealle" työlle tai harrastukselle ikinä. Hyvin suuri osa mun elämää.
Suurimmat kiitokset kuuluu kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille että jaksatte roikkua mukana, tsempata, iloita ja  myötäelää. Te olette just se mikä saa mun kipinän vaan kasvaan ja kasvaan. <3 <3

Ja hei, blogisyntsien kunniaksi mulla on tiedossa teille lukijoille pari aivan ihanaa ylläripylläriä tässä lähiaikoina joten pysykää kanavalla , hahaa :D

"Tyhjä taulu, kuvaa ei ole
hennosti luonnostellen, ääriviivoja hahmotellen
Pikkuhiljaa, hennoin vedoin, kuva alkaa hahmottua
Kuva joka täyttää koko taulun, nurkasta nurkkaan
Lisään värejä,  ronskilla otteella
paljon keltaista iloa, punaista intohimoa
sinisellä suuria vetoja, 
vaaleanpunaista ja violettia, kikatukset ja kohellukset"

Terkkuja
Nadja

Reissussa rähjääntyy!

Ja kyllä tänään kun istuin autossa tuon seitsentuntisen taipaleen, niskat nurin, kuola poskella, vaatteet ryppysinä.. Ja huippuna vielä kuumeen laskiessa oli taatut kahit, pyhit, pihit ja mitä näitä nyt on, kyl te tiiätte :D
Niin mietin siinä että vaikka kuinka lomareissut on ihania ja sillä hetkellä kun liihottelee lomahurmiossa ja tekee niitä kaikkia ihania juttuja joista on jo useiden viikojen ajan haaveillut.. Niin aina iskee se reissurähjä viimeistään sillä hetkellä kun on saanut kimpsut ja kampsut ja kakarat ängettyä autoon, kun se eka rusinapaketti levahtaa jalkatilaan tai pillimehu suihkaa kaaressa mehut ihan evrywhere. Ja nyt olis sit vielä lisäksi tää mun vatsa/kuumetauti. Oikein hehkeä lomaltapaluu siis :D

Kysymys kuuluukin, arvatkaa mitkä kaksi kuvaa napattiin menomatkalla ja toiset kaksi taas tulomatkalla? hihiii

Oikein hyvää lomaltapaluuta kaikille ja lomiansa aloitteleville ihanaa lomaa, nauttikaa joka hetkestä, rähjästyä kyllä taas kerkiää :D

Ja vaikka aika rähjäisenä kotiuduttiinkin niin kyllä reissua muistelen lämmöllä <3 Aivan ihanaa oli, ja tiiättekö tulipas varattua ohimennen uusikin reissu pääsiäisen tienoille , hihiii

Rähjäsiä Terkkuja
Nadja

Diagnoosi: aivomöykkyinvalidi

Miks se onkaan niin vaikeeta? Sanoa miltä tuntuu oikeesti ja avata sydäntä.

Mä oon oikeesti niin huono puhumaan. Maailman huonoin ehkä. Samaan aikaan mä olen kuitenkin todella herkkä ja mun mielessä pyörii paljon asioita, joskus jopa liikaakin.
Mun tapani käsitellä asioita on kirjoittaa. Ja olen jopa niin naurettava että jos mun pitää kertoa esim jollekkin läheiselleni jotain asioita, siis semmosia oikeita omia ajatuksiani, tunteita, niin mielummin kirjoitan vaikka megatekstiviestin tai sähköpostin kuin kerron asian ääneen. Saatan jopa suuttua ja tuskastua siitä jos mua pyydetään puhumaan

Mä en oikein tiedä onko se jotain pelkuruutta vai mistä asia johtuu, mutta tämmöinen vaan oon. Joskus mä koen itseni jopa kylmäksi tän takia, tai tiedän että en ole, mutta pelkään että mun läheiset ajattelevat näin.

Musta tuntuu että mä olen jonkun sortin invalidi, aivomöykky-invalidi.
Mulla on oma kolo mun päässä minne kasaan möykkyyn kaikki mun oikeat ajatukset , tunteet, kaikki ne sanat joita en saa syljettyä ulos suusta. Ne mitkä saattavat saada kyynelet silmiin ja leuan väpättämään.

Tänään mä oikein .tiedostin tän kun olin lenkillä ja katsoin aamuun heräävää talvista meren rantaa, sumuista horisonttia, samaan aikaan korvissa soi yks aika kaunis puhutteleva biisi ja mulla tuli itku. Itku elämän kauneudesta, rakkaudesta ja suruista. Kuljin silmät kyyneleistä sumussa ja päätin että mun on pakko alkaa puhua. Pakko kertoa rakkaudesta, huolista, onnesta, surusta. Antaa oikeiden tunteiden tulla , ja näyttää ne myös.

Joten au revoir aivomöykky, ehkä ei nähdä enää koskaan ! 

Terkkuja
becoming ex aivomöykky-invalidi 

ps. Tänään on ollut muutes oikein kiva himastelupäivä, kaikki lapset kotona, ruuanlaittoa ja siivoilua + iltapäivällä käytiin oikein kaupungilla pikkusen shoppailemassa pikkasten ja esikoisen kanssa :) Enää pari päivää ja lähdetään reissuun, jihuu!!!

Kui se meni? Miten mun piti? Pitääkö mun?

Näinkö se meni..

Seiso suorana, peppu sisään.. eiku vatsa sisään peppu ulos..
Muipista huulia , hymyile silmillä, "intensiivinen katse"
kutsu luo, anna ymmärtää, mut älä ymmärrä antaa..
Anna korkojen hakata tiukasti maahan, lantio keinuen, itse rentona mukana heiluen.
Äh, siis ei saa heilua vaan määrätietoisesti purjehtia
Hurmaa ihmiset tyylillä ja taidolla, ei oo välii feikillä vai aidolla

Mutta ku mä haluan..

Juosta jos huvittaa, tanssia lambadaa
nauraa niin että hampaat näkyy, ikenet ja kieli
Halun tehdä siltakaatoja aamuyöllä,
itkeä tähtiä taivaalla, pieniä kirkkaita, suurta avaruutta uhmata
En halua antaa ymmärtää mitään. Mut annan jos tekee mieli

Ja sit mä..

Laitan olkkarissa musaa kovempaa, tanssitaan lasten kanssa makarenaa
syödään popcornia sängyssä, luetaan satuja pikkunen sylissä
nautin tästä hetkestä enemmän kuin mistään, perheestä, lapsista mun ihmisistä
Skål på den saken , kupliva juoma on cokista ja spraittia,
Elämän parasta antia <3

Tässä poseeraa Napanen n. vuonna -86-87, Just niinku huvittaa!

Makoisaa ja kuplivaa maanantaita kaikille, nautitaan elämästä just niikuin se itselle parhaiten sopii <3

Terkkuja
Nadja

Elämän helvetti! toisen taivas?

Tänään oiskin ollut mun torstain Napa Näpsäkäksi-postauksen vuoro, mutta nyt on myönnettävä että ei pysty, nyt ei kykene. Aika moni asia on veroittanut mua tällä viikolla ja nyt on niin takki tyhjänä ja semmonen anti-happyhappyjoyjoy-fiilis että EI IRTOO :D

Sen sijaan näissä vesissä kahlaavan Napasen mietteet on ollut tänään ihmisten "helveteissä". Siis mikä on toisen helvetti vois olla toisen taivas , ja toisinpäin.

Oikeesti miettikää esimerkiksi jotain äitin pikku pullamössöä täälä meidän leveysasteilla, lempparipleikkapeliin on tullut naarmu ja se ei nyt enää toimi. Kyllähän siitä helposti pieni (tai aika isokin) helvetti nousee kun rääytään menetettyä peliä! Koko elämä on pilalla ja suolaiset kyyneleet valuvat pitkin hyvinvoivia poskia..

Samaan aikaan poika jokunen leveysaste alapuolella itkee kylmyyttä, nälkää, menetettyä lapsuutta. Hyppäisi pullapoitsun helvettiin taivashaaveissaan koska vaan! 

Jossain päin maailmaa nainen on onnensa kukkuloilla ja koskettaa lähes taivasta tanssiessaan varpaillaan. hän on päässyt oikeeseen palkkatyöhön ja pystyy kustantamaan opiskelunsa! Se vaatii pitkää päivää muutaman vuoden, mutta se ei paina puntarissa,. Nuoren naisen unelma on täyttynyt ja hän saa mahdollisuuden opiskella! 

Samaan aikaan jossain päin maailmaa itketään kun opiskelut ovat pappabetalar-meiningillä venyneet liian pitkiksi ja nyt pitäisi ruveta bilettämisen sijaan tekemään töitä! Ketä ikimaailmassa voi olla niin kauhea vanhempi että jättää reilu parikymppisen tyttärensä heitteille! "Nyt mä en ainakaan ikinä valmistu" itketään pehmoiseen valkeaan tyynyyn. Naisen maailma on murentunut, ja itkulle ei ole tulla loppua, tämä ei ole mahdollista!! 

Kaksi ihan hypoteettista esimerkki-stooria.. Mutta joo, näitä mä olen tänään miettinyt.. 

Kenen tuska on oikeutettua? Kenellä on lupa olla surullinen ja mistä asiasta? 

Saako äiti olla väsynyt tai vihainen lapsilleen kun maailma on täynnä lapsettomia? Saako itkeä katkennutta kynttä kun jossain itketään sodassa amputoituja sormia?

Yksi elämänviisaus jonka oon oppinut isältä on : 

Tuska on aina vakio. 

Kaikilla on omat ristinsä ja niitä me kannetaan. Toisen risti on painavampi kuin toisen, joku jopa kaatuu ristinsä alle. Mutta risti on silti olemassa, oli se sitten kevyt tai painava.

Mietteliäitä terkkuja

Nadja

Kaikki hyvin, muchos bien, elämä hymyilee!

Siis voi  miettikää nyt oikeesti kuinka monta kertaa päivän aikana ja kuinka nopeesti voi ihmisen fiilikset vaihdella! Aaamulla mä kirjotin postauksen ihan hermoriekaleena sängynpohjalta köppäsellä kännykällä ja eipä menny ku puol tuntii niin oltiin jo ulkoilemassa pikkasten kanssa ihan onnemme kukkuloilla <3 :D

Siitä kun muutama hetki meni, niin olin taas repimässä hiuksia päästä kun herra 9vee teki parhaansa heitellessään kapulota rattaisiin, ihan kaikessa... Stressierkkinä järjestelin ja funtsailin vielä illan Korttelikiekko-talkoita ja koitin syöttää, juottaa ja pukea taistelevia kullannuppuja armottomalla minuuttiaikataululla.
Kun päästiin talkoohommiin niin kaikki sujui taas kuin tanssi ja nyt ollaan kotona posket punasina ja ihan fiiliksissä päivittämässä blogia, jo toistamiseen siis tänään :D

Onko täälä muita aaltojen harjoilla ja pohjilla seilaajia?

Tässä vielä fiilikset ja terkut aamun ulkoilulta kun tajusinkin et "Hei kaikkihan on oikein hyvin"  <3 Muchos bien (hoono soomi) , haha :D

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille <3

Terkkuja
Nadja

Aamut on ihania ja lihavat on lepposia? Noot!!

Mikä siinä on ku joskus vaan ketuttaa?
Ihan huippu tilanne kehkeytyy kun ketutus alkaa heti yön/aamun tunneista kun 2vee naikkonen hyppööttää huoneessaan ja vaatii erilaisia palveluksia _yöllä_ .. Toki siirtyi viekkuun nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen aamua, mutta kun ei siinä vieressäkään meinaa nukkua hyvin!
Aamu alkaa viiden nurkilla kun tuore viisvuotias havahtuu unestaan ja muistaa ihanat uudet lelut! Niillä on pakko päästä leikkimään _heti_ . Koitamme ottaa malttamatoman poitsun rivin jatkeeksi meidän sänkyyn, mutta siinähän se pyörii ja hosuu leikkien perään, ja oma ketutuskäyrä alkaa pikkuhiljaa nousta sopeville leveleille..
Lopulta täytyy antaa periksi ja päästää kakrut (liian aikaisin) leikkimään. J koittaa parhaansa mukaan lepytellä ja lohdutella hiljaisessa ketutuksessa kylpevää mudea, mutta siitähän se kattila vasta alkaakin kiehua! Ei mitään lääppimisiä ku antakaa mun nukkua!
Pikkaset rääkyvät ja taistelevat ihanista uusista leluista. Toinen kaahii kaikki lohikäärmeet ja hämähäkit itselleen ja toinen räkä poskella huutorääkyy karvasen, vilkkuvan, vipeltävän hämähäkin perään..
Yhdellä koululaisella on hanskat hukassa ja toiselle saa karjua kitarisat punasena herätystä, eikä siltikään meinaa "muka" herätä.
Sit vielä sopii lisätä että itellä on korvat ja pää täynnä räkää, semiturvonnut ja jokseenki ällöttävä olo, niin johan tässä on keitto keitettynä <3 Täälä sitä siis ryvetään filttejen alla ja lumityöt kovasti huutelis ulkosalla :P Ehkäpä siinä lunta lykkiessä pääsee enimmät höyryt ilmoille ? :D


Mitenkäs teidän aamu?


ps. Positiivista on että mun korvat on oikeesti niin tukossa että en kuule kovin hyvin, joten nää pikkasten räkäposkihuutorääkymiset ei aiheuta silleen suurempia korvavaurioita, tai sit en vaan huomaa sitä :D


Lepposampia terkkuja
Nadja

Mulla on lupa ihastua joka päivä!

Tänään mä olen havahtunut monta kertaa vaan ihailemasta, ihailemasta maailman kauneimpia, täydellisimpiä..  Oikeastaan mulla on oikeus olla aivan sairaan ihastunut joka päivä!

Tiedättekö sen tunteen kun kaksi-vuotiaanne papattaa arkisia juttujaan, kyselee ja höpöttää ja sinä et voi muuta kuin sydän ja silmät lääpällään ihailla jokaista sanaa, jokaista ilmettä, pikkusia tassuja, kynsissä luraus kynsilakkaa, hiuksissa purkkaa, sun omaa ihmettä?

Se on se hetki jolloin silmät on sydäminä ja kasvoille on pysähtynyt autuas hymy

Tiedättekö sen tunteen kun 4-vuotias tanssii robottitanssia ja olet aidon vaikuttunut lahjakkaasta, maailman ihmeellisimmästä? Niin puhdasta talenttia, luontainen kyky, niin aito ja ihana! Valloittunut nauru kuplii niin syvältä <3 Minun poikani!

Tai se tunne kun suurin jääkiekkoidolisi tekee aivan upean maalin, kannustajat hurraa, sinä hypit ja hihkut (perhana et ehtinyt ottaa kuvaa!! ), näittekö kaikki, se oli minun maailman rakkain, se oli minun poika joka tuon maalin teki!! Ihmiset ovat taputuksensa taputtaneet mutta sun päässäsi kaikuu maalilaulu ja leijailet pilvissä.

Se fiilis kun isosisko pukee pikkusiskolleen vaatteet, huolehtii vessassakäymiset, lohduttaa kun tulee pipi. Oikeesti kuinka minä olen osannut kasvattaa noin upean nuoren naisen, maailman täydellisin, sydän puhdasta kultaa. 

Oma poika tulee ja antaa iltahalin, kuiskaa korvaan; äiti mä rakastan sua ja silittää hiuksia. En minä kestä miten on noin ihana poika, mun suurin lahja. Äitin oma "isopieni". Maailman kultaisin <3 

Tunnistaako äidit näitä päivittäisiä ihastumisia ? :D <3 <3 

Mikä sai sun sydämen sykkyrälle viimeksi? 

Aivan sydänlääpällään-Terkkuja

Nadja

Perhe on pa(ras)hin , hihhii

Hyvää perjantai-huomenta kaikille <3 Täälä möksällä ollaan jo ihan viikonlopun tunnelmissa ja tällä pikku-videoklipillä toivotamme kaikille oikein hauskaa viikonloppua! Me painellaan nyt pulkkamäkeen :)

ps. Älä ota sitä vakavasti :D

Terkkuja
Nadja perheineen!

Etsä muka tiedä kuka mä luulen olevani?

Törkeesti lainasin yhdenkin suomiräppärin biisin sanoja otsikoksi, mutta tiättekö sen tunteen kun ootte aloittaneet jotain uutta, ja teette sitä täyttä häkää, mutta silti tuntuu että et ole oikeasti sitä mitä yrität olla ja mitä teet?
Mulla on ainakin vähä semmonen maailmankatsomus että oon "Nadja vaan ja duunaan mun omia juttuja" :D Ekat tämmöset "mitä mä oikein nyt esitän tässä" - fiilikset tuli ensimmäisessä työpaikassa. "Muka joku myyjä", ja kesti kauan ennenkuin hiffasin että joo minä se nyt oon ketä täälä näitä vaatteita viikkaa ja seisoo kassan takana - myyjä siis.


Isoin tämmönen "mukamuka" fiilis on ehdottomasti ollut esikoista odottaessa. "Mukaraskaana" missä vaiheessa saa niinku olla "oikeestiraskaana", kävellä vaappuen ja valitella kipeetä alaselkää? Nousta vaivalloisesti ylös soffalta ja silitellä hellästi mahaa?
Tai kun vauva oli syntynyt niin "muka lykkimässä vaunuja", "muka ostamassa vaippoja", "muka järjestää jotain ristiäisiä" yms yms .
Muistan että olin kyllä varma siitä mitä teen ja nautin kaikesta, mutta aina päästiin tähän että mietin että mitä "nuo" nyt aattelee että mitä "tuo" muka tekee :D

Uusin tämmönen "mukatekeminen" on ehdottomasti ollut tämä bloggaus. Mä en vieläkään osaa ajatella itseäni bloggaajana, vaan "Mä oon Nadja vaan ja kirjoitan mun omia juttuja".
"Mukabloggaaja"

Tämä "muka häve mitä noi aattelee, et luulenko mä muka olevani joku" - ajatus on oikeesti varmasti vaan asioiden sisäistämistä.

Kyllä mä oon aina tiennyt että jos oot töissä vaateliikkeessä niin oot myyjä
Jos oot raskaana niin susta tulee äiti
Jos kirjoitat blogia niin olet bloggaaja jne.

Ja onneksi asioiden kanssa pääsee ajansaatossa sinuiksi! Tänäpäivänä mä todellakin voin sanoa että oon Äiti isolla Äällä, ja melkeenpä jo ehkä hetken päästä kehtaan ääneen sanoa että oon bloggaaja. Ei mitään "muka" vaan ihan oikea :)

Onko teillä ollut koskaan tämmösiä "minämuka" ajatuksia? :D
Ja hei käykäähän osallistumassa ihunaan midi-sormus arvontaan täällä <3

Ihanaa viikonloppua <3
Terkkuja
Nadja