| Kuva Nora, Norudemu |
Alkuun ajattelin että blogissani kirjoittaisin enemmänkin runoja ja päiväkirjamaiseen tyyliin meidän perheen touhuja, mutta suht nopeasti innostuin myös enemmän valokuvauksesta ja runotkin ovat jääneet enemmän hetken hurmiossa kirjoitetuiksi blogin "pikku-mausteiksi". Mukaan on tullut myös videot ja niistä olen itse ihan innoissani :D
Tämä oma bloginäkymä, siis kun tässä kirjoitan, on tullut niin tututuksi ja kotoisaksi että tänne on koko ajan helpompi ja helpompi kirjoittaa. Siis ihan omana itsenäni, tämä ei jännitä enää yhtään, alkuun siis kirjoittamista oikeesti jännitti jollain tapaa, tai enemmän mietti että mitä mä nyt uskallan ja kehtaan tänne kirjoittaa. Tästä on tulossa kovaa vauhtia mun oma masterpiece, just semmonen kun mä haluan <3 Tää on projekti jolle olen antanut jo tässä vaiheessa enemmän kuin millekkään "oikealle" työlle tai harrastukselle ikinä. Hyvin suuri osa mun elämää.
Suurimmat kiitokset kuuluu kaikille lukijoille, uusille ja vanhoille että jaksatte roikkua mukana, tsempata, iloita ja myötäelää. Te olette just se mikä saa mun kipinän vaan kasvaan ja kasvaan. <3 <3
Ja hei, blogisyntsien kunniaksi mulla on tiedossa teille lukijoille pari aivan ihanaa ylläripylläriä tässä lähiaikoina joten pysykää kanavalla , hahaa :D
"Tyhjä taulu, kuvaa ei ole
hennosti luonnostellen, ääriviivoja hahmotellen
Pikkuhiljaa, hennoin vedoin, kuva alkaa hahmottua
Kuva joka täyttää koko taulun, nurkasta nurkkaan
Lisään värejä, ronskilla otteella
paljon keltaista iloa, punaista intohimoa
sinisellä suuria vetoja,
vaaleanpunaista ja violettia, kikatukset ja kohellukset"
Terkkuja
Nadja