Miten suurperheen äiti käyttää hengähdystaukonsa?

Hih, mua alkoi eilen oikein naurattaan tää mun touhu. Siis tavallaan se että millasia keinoja ihmisillä on rentouttaa itseänsä esim keskellä päivää, semmosia pieniä omia hetkiä. Välillä toki istahdan ihan "normaalisti" päiväkahville tms mutta aikasta usein tykkään myös vähän kikatella ja hömpöttää.

Meillä oli eilen taas ihan ihana perus-show meneillään kun kaikki lapset parveilivat hellusesti äitin helmoissa. Emilin kanssa piti tehdä läksyjä, Maijan kanssa piti hinnoitella kirpparikamoja, pikkusille ois pitänyt laittaa ruokaa ja joka suunnasta kuului "Äitii, äitii, äitiäitiäiti". Siinä sitten häsätään ja parhaani mukaan koitan priorisoida. Kuka tarvitsee äidin apua heti, kuka mahdollisesti voi odottaa hetken, ja kenen asialla ei nyt varsinaista kiirettä olekkaan.
Kaikkien pyynnöt, toiveet ja vaatimukset pitää tietysti huomioida ja nyökkäilenkin kuin joku pulu ympäriinsä, "odota hetki, täs ei mee kauaa, mä tuun ihan just"..

Näitä joka paikkaan repeämistilanteita tulee useita päivässä ja välillä saattaa mennä tunti parikin putkeen "pelkkien" tarpeiden täyttämisessä, sinkoilla paikasta toiseen. Auttaa, selvittää riitoja, kannustaa, lohduttaa jne .

Ja mitä mude tekee kun saa sen hetken rauhan jossain vaiheessa päivää??

Uskon että aika moni koittaa tavalla tai toisella rentoutua tai hengähtää hetken. Joku saattaa virkata, toinen silittää vaatteita, siivoilee, hörppii kahvia, plärää lehtiä, snäppäilee... Mun mielestä tärkeetä on että tekee silloin niinä pieninä hetkinä just sitä mitä itse haluaa ja mistä tulee hyvä mieli.
Tässä kurkkaus meitsin hengähdyhetkiin :D (ja pitää myöntää että kuulun myös näihin rentoutumis-siivoojiin sekä kahvin hörppijiin, hihi)

Millä keinoilla sä rentoudut tai hengähdät kesken päivän?

Terkkuja
Nadja

Kasvattaisinko taulukkolasta? Ajatuksia omasta lapsentahtisesta kasvatuksesta

Kyllä pitäisi lapsen osata

-hymyillä kuukauden iässä
-kääntyä viiskuisena
-kävellä, puhua lyhyitä lauseita, puhaltaa synttärikynttilät yksivuotiaana
-olla päiväkuiva, pyytää anteeksi, hyppiä tasajalkaa kaksivuotiaana
-leikkiä itsenäisesti, pyöräillä appareilla, pukea ja riisua, koota palapelejä kolmevuotiaana
-leikata saksilla, piirtää mallista muotoja, hyppiä yhdellä jalalla neljä vuotiaana

On se nyt kumma jos ei osaa

-pyöräillä ilman apupyöriä, laskea kolmeenkymmeneen, ja kirjoittaa omaa nimeään viisivuotiaana
-luistella, hakata naulaa, tavata sanoja, ratkaista tehtäväkirjoja kuusivuotiaana
-olla yksin kotona kesäloma, valmistaa nuudeleita ja lukea 100-sivuisia kirjoja 7-vuotiaana

Ja siinähän jo jotain pahasti vialla

-jos kahdekasanvuotias ei uskalla käydä yksin lähikaupassa tai lauleskelee torilla
-jos yhdeksänvuotias leikkii nalleilla eikä halua olla yksin kotona
-jos kymmenvuotiaana ei harrasta urheiluseurassa, soita nokkahuilua tai osaa valmistaa sokerikakkua.

Meidän raksujen katutanssit Taiteiden yössä, laulu ja nauru raikas ja "Mama so proud" <3 

Hmmm

Samaan aikaan kun haluamme vaalia lapsuutta, tahdomme antaa lapsille ainutkertaisen, hetken perhosena liitelevän lapsuuden..
Samaan aikaan normit ja taulukot pistävät meitä puskemaan vauvaa tai lasta eteenpäin. Eteenpäin kohti uusia saavutuksia, kohti nopeampaa itsenäistymistä, lapsuuden ja leikin kadottamista.

Miksi se kummastuttaa 

jos kymmenenvuotiaan pojan sänky pursuaa nalleja? Jos koululainen laulaa tai tanssii kadulla?
Jos viisvuotias käyttää yöllä vaippoja tai neljävuotias juo tuttipullosta?
Mitä jos lapsi ei halua pyöräillä?

Kännykällä nappastu kuva pääsiäiseltä, Onni-onnellisin 5v, pikkusiskon rohkaisemana uskalsi ensimmäisen kerran polkupyörän päälle. Oi sitä riemua <3 Ja ilman painostusta.

Mä olen itse koittanut koko ajan päästä kauemmas noista taulukoista ja normeista. Olen opetellut kuuntelemaan lapsiani,kannustamaan uusissa ja jopa pelottavissa asiosssa, mutta myös olemaan stressaamatta jos soku asia ei ota luonnistuakseen.

Lasten erilaisuutta ja lapsuusajan ainutlaatuisuutta pitäisi mun mielestä korostaa paljon enemmän kuin taulukoita. 

Jos mietin itseäni äitinä kymmenen vuotta sitten, olin huomattavasti enemmän altis ohjeistuksille ja muiden tekemille määräyksille, jotka koskivat kuitenkin omia lapsiani. Mutta kun eihän se mene niin että joku terveydenhuollon tai varhaiskasvatuksen ammattilainen tietäisi ja tuntisi justiinsa mun lapsen. Minä olen itse ammattilainen omien lasteni kanssa. Justiinsa niin epäammattimaisen ammattimainen kun on tarkoitus ollakkin.

Tottakai on hienoa että kasvatukseen saa tukea ja on olemassa suuntaa antavia opuksia yms, mutta niitä ei tarvitse eikä saakkaan sanasta sanaan lukea tai uskoa. Mun lapsi on mun ja niin kauan kun mukana on maalaisjärki, rakkaus ja halu/kyky kuunnella omaa lastaan, niin kauan ollaan just sillä oikealla tiellä.

Mä suoraan sanottuna nautin siitä että mun kaikki lapset ovat niin erilaisia, yhdellä yleispätevällä  oppaalla en olisi ikimaailmassa pystynyt kasvattaamaan/olla kasvattamatta ja ohjaamaan mun lapsia niin yksilöllisesti kuin haluan lapsiani kasvattaa.
Mä haluan ennenkaikkea nauttia lasteni upeista persoonista, heidän eri vahvuuksistaan ja kannustaa heitä luottamaan itseensä, omiin kykyihin. Kannustaa heitä olemaan omia ihania itsejänsä ja nauttimaan elämästä. Leikkimään ja oppimaan uutta, omaan tahtiin.

Mitä ajatuksia teissä herättää lapsen tahtinen kasvatus? Kasvatus taulukoiden mukaan tai siihen pyriminen? Vapaakasvatus? Tai lapsen kasvatus ylipäätään :)

Terkkuja
Nadja

ps. Napa näpsäkäksi palaa tauoltaan ensi torstaina  ja  Amatööriammattilaisen imtysvinkit part 3  näkee päivänvalonsa viikonloppuna <3 Tulossa lähipäiviin myös huisi arvonta!

Viikonlopun hittiruoka: Flygande Jakob, suussasulava kanavuoka

Kanaa, pekonia, banaania, suolapähkinöitä ja chilikermavaahtoa, mitäpä muuta niistä voitaisiin valmistaa kuin Flygande Jakob, kanavuokaa <3 

Me valmistettiin tänään tätä ihan eka kertaa mutta villi veikkaus että tästä tulee meidän viikonloppuruokien peruskaartia. Ihan kevyimmästä päästä tämä vuoka ei toki ole mutta tässä tilanteessa kalorit menee nyt samaan syssyyn mämmi- ja suklaaähkyjen kanssa :D Ai apua, huomenna taas rotiin!!

Ja oikeesti maku on taivallisen hyvää, jos et ole vielä valmistanut tätä ruotsalaista perinneherkkua niin nyt on pakko! Sulla on muuten aukko sivistyksessä, haha :D

Tarvitset

-kananfileitä tai filesuikaleita n. 800g

-pekonia 1-2 pakettia

-3 banaania

-5dl kermaa

-chilikastiketta oman maun mukaan

-suolapähkinöitä

-Paista kanat ja pekoni  pannulla

-Pilko banaanit 

-Vaahdota kerma ja mausta chilikastikeella. useassa ohjeessa neuvotaan

 laittamaan n. 1-2 dl, mutta meillä oli niin tulista versioita että laitoin vajaan desin

ja silti oli tulisuutta, oikein reippaasti. Mietin että  makea thaichili-kastike vois toimia, 

sitä testaan ensi kerralla.

-Lado vuokaan kana alimmaksi, pekonit, banaaninsiivut kerroksittain, 

peittele chilikermavaahdolla ja koristele suolapähkinöillä

- Laita 225c uuniin n. vartiksi

Thats it <3 Tarjoile vaikkapa riisin ja/tai salaatin kanssa.

Onko Flygande Jakob teille entuudestaan tuttu? Jos koitatte testaa reseptiä niin tulkaa ihmeessä kertomaan oliko hitti! Meidän mielestä nimittäin on :)

Terkkuja

Nadja

Meidän pääsiäinen , kuvapläjäys

Vielä alkuviikosta oli ihan "epä-pääsiäismäinen" olo, ohranjyvät visusti pusseissaan, pajunoksat hakematta, koristeet ja tsydeemit hautautuneina joulukoristeiden alle.. 

Mutta niin sitä vaan pääsiäinen tulee joka vuosi, niinkuin tulee joulu ja juhannuskin, joko hössöttämällä tai ilman hössötystä. 

Oikeestaan me otettiinkin aikamoinen spurtti tässä parin viimesen päivän aikana. Ollaan askarreltu, istutettu ruohoja, fiilistelty, maalattu munia, leivottu ja syöty mämmiä. Ja nyt on oikeessti jo ihan huippupääsiäismoodi! 

Tänään meillä vielä edessä pääsiäisen kohokohta eli trullittelu, instaan varmasti päivittyy kuvia meidän "pikkululleista" . Näihin kuviin, näihin tunnelmiin <3 Kaikille oikein lepposaa pääsiäistä!

Tack o hej, leverpasteij <3

Terkkuja

Nadja

Päivä meidän kanssa Rukalla, kuvapläjäys + video

Meillä on ihan huippu päivä takana Rukan sykkeessä, isot lapset olivat mäessä KOKO päivän ja Onnin kanssakin päästiin jo liikenteeseen <3

Mutta päivähän lähti käyntiin aamupalalla. Valikoimaa ja sorttimenttejä oli oikein kivasti, itse valitsin kaurapuuron, jugurtin marjoilla ja pähkinöillä sekä kivan freshin salaattilautasen parilla kalkkunasiivulla höystettynä. Huvia, ihastusta ja vihastusta herättivät pikkumuikkuset aamupalapöydässä :D

Päivän lookkina toimi Hennesin huppari (24,90e) ja saman firman unelman kevyet/ohuet/pehmeät urheiluhousut (24,90). Aamupalan jälkeen käytiin myös toki pomppimassa päällimmäiset höyryt pois hotellin pomppulinnassa.

Klo 10 aikaan oltiinkin jo lähtökuopissa päivän menoihin. Emil paineli mäkeen ja Onnin kanssa suunnattiin matkamuistomyymälään. Maailman suurimpana pehmolelufaninakin tunnettu Opuskka oli onnensa kukkuloilla matkamuistomyymälässä ja löytyihän se uusi kaverikin kotiin <3 Kettu Repolainen!

Onnin käydessä pikkupäikkäreille oli mamalla aikaa käydä happihyppelyllä Rukan maisemissa.. Ihania näkymiä, iloisia ihmisiä ja kivaa häppeninkiä ympärillä. Törmäsinpä Rasuun ja Maijaankin lenkilläni <3

Kahden aikaan päivällä hypättiin Skibussin kyytiin ja lähdettiin Onnin kanssa Vuosselin puolelle retkelle. Onni olisi saanut kokeilla laskettelua Lasten maassa, mutta ajatus oli liian jännittävä, ehkäpä sitten huomenna? Laskettelun sijaan pulkkailtiin, leikittiin leikkipuistossa ja käytiin isojen kanssa Ski Bistrossa hiukopalalla.

 Kurkkaa vielä video meidän päivän seikkailuista :) bonuksena mm Afterski-tunnelmat suoraan hotellihuoneesta, hihhiii :D

Hyvää viikonloppua kaikille <3
Terkkuja
Nadja

Ruka, täältä tullaan!

No nyt on meidän perheen hiihtolomareissu päässyt alkuunsa. Täälä ollaan siis Rukan maisemissa!

Ihan ilman vastoinkäymisiä ei tänne päästy, kun meidän pikkanen Opsukka sai viime yönä oksupoksutaudin, mutta luontoa uhmaten lähdimme silti reissuun. Now or never :D Ja ihan ääreishyvin meni matka. Muutamat kerrat puklattiin pussiin, mutta muuten ihan perfect, ei kitinöitä/vinkumisia tai muuta "mukavaa". Rasmus ja Maija lähtivät isänsä kanssa reissuun Rukalle jo eilen ja Mimosa jäi mumman luo täysihoitoon, joten kahden poitsun kanssa lähdettiin siis liikenteeseen. 

Nyt onkin jo Emil laskettelemassa ja me Onnin kanssa parannellaan vielä masupöpöä hotellihuoneessa piirrettyjä katsellen. Ja huomenna sitten täyttähöyryä koluamaan paikkoja! Minähän en itse laske muutakuin pulkalla, joten pulkkamäkeen siis :D 

Me ollaan aiemmin majoittauduttu lapin reissuilla mökkiin, ja nyt onkin kivaa ja erilaista kokeilla hotellimajoitusta Rukalla, Rantasipi Rukahovissa. Kaikki palvelut on kyllä näpsästi käden ulottuvilla ja huone on tilava sekä viihtyisä. Me like, ei voi muuta sanoa :)

Tästä se lähtee, Ruka 2016 ja Napasen kööri !

Kurkkaa vielä video meidän matkalta :)

ps.Napa näpsäkäksi torstai-postaus palaa ensi viikolla, mutta sen verran voin sanoa että lomallakin pysytään skarppina, nyt on hyvä fiilis olla terveellinen <3

Lomaterkkuja

Nadja

Hiihtoloma here we come! + videolla retkeä ja nälkäisen naisen laulantaa..

Hei oiskohan voinut parempaa starttia hiihtolomalle edes toivoa! Kirpsakkaa pakkasta, lunta, aurinkoa ja grillausta perheen kanssa. Me suunnattiin tänään siis porukalla Raippaluodonsillan kupeeseen ulkoilemaan ja paistamaan rehtiä makkaraa! Minäkin repäsin oikeen ja söin  makkaran extra-sinapilla (yhtä paksusti sinappia ku makkaraa, melkeen hahaa) ja ai että oli taivaallisen hyvää, suosittelen!

Nyt meillä siis alkas täälä hiihtoloman vietto ja eiköhän vielä retki jos toinenkin tässä viikon mittaan tehdä, joten tervetuloa meidän kanssa "seikkailuviikolle" hihii :D 

Alla video meidän retkestä sekä bonuksena tuommonen "ilottelu"-kooste kun nälkänen nainen joutuu odottelemaan makkaraansa :D

Tässä virallinen retkividiu

Ja tässä nälkäisen naisen "sing along songs"

Lomaterkkuja
Nadja

Ikävä imetystä, niin ikävä niitä hetkiä

5 kuukautta imetyksen päättymisestä. Ja mulla on ikävä.

Ikävä niitä hetkiä, kun pienen lämmin iho on omaa ihoa vasten. Kauniit silmät katsovat syvälle omiini, katseessa maailman suurin rakkaus, ehdoton luottamus. Pienet sormet silittelevät ja suukku mussuttaa, välillä hymyillään kun on vaan niin ihanaa. Saman peiton alla, ilman kiirettä.

Mimosalla on vielä tuoreessa muistissa imetys, ja yhteiset hetket. Aamuisin poikkeuksetta pieni tyttönen silittelee rintaa ja muistelee vielä tissittelyn ihanuutta. Joskus jopa pyytää rintaa, mutta saman tien itsekkin nauraa, tietäen että ne ajat ovat ohi.. Mutta ajatus silti vielä pyrkii mieleen, niin Mimosalla kuin mullakin. Imetyksen lopetus itsessään sujui meillä täysin kivuttomasti ja Mimosan tahtiin. Aluksi imetyskerrat harvenivat n. yhteen kertaan päivässä, ja lopulta huomasimme että välttämättä ei joka aamu edes tissi maistunut, silloin tiesin että on oikea hetki. Lopullinen piste i:n päälle tuli kun olin Maijan luokan mukana leirikoulussa lähes viikon verran. Kaksi vuotta ja neljä kuukautta yhteisiä imetyshetkiä, siitä saamme olla kyllä todellakin kiitollisia <3

Nämä imetysajat kumpusi nyt erityisesti mun mieleen kun luin Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kirjoituksen imetyksestä. Ihailin kauniita herkkiä kuvia ja matkasin muistoissani omiin ihaniin hetkiin. Te kaikki imettävät äidit, nauttikaa imetyksestä, ottakaa siitä kaikki ihanuus irti ja jos mahdollista niin kuvatkaa jokunen hetki kun imetätte lapsianne. Kuvat on korvaamattomia muistoja aintulaatuisista hetkistänne <3 Sanon tän siksi koska mä itse en ole juurikaan kuvannut, muutamaa kännykkäkuvaa enempää, ja näinä hetkinä kun muistelee, niin olisi niin ihana nähdä se näky silmillään aivan oikeasti <3 Vaikka muistoissa kuvat piirtyvätkin mieleen, on oikea kuvamuisto silti arvokas, korvaamattoman arvokas <3

Tässä vielä viimeisimmät kuvat jonka sain napattua Mimosasta rinnalla, varmaankin n. viikko ennen imetyksen lopullista hiipumista

Silmät sumeina, haikeuden ja onnenkyyneleistä <3

Terkkuja
Nadja

Sor-sor-sorsakuiskaajat !

Me ollaan löydetty uusi harrastus meidän perheelle, nimittäin sorsien syöttö! Ollaan käyty ihan pienen ajan sisään muutaman kerran sorsia ruokkimassa Hoviskan rannassa ja pitää kyllä sanoa että onpa mukavaa puuhaa! Ja näin talvella varsinkin kun ei ole lokit ja varikset heti kimpussa.

Sorsat on ihan oikeesti tosi symppiksiä ja jopa sielukkaita kavereita :D Ihania kaakattelijoita tai kvääkvääkättelijöitä oikeestaan. Nämä vaappuvaiset taapertavat jopa vastalle kun näkevät meillä leipäpussit mukana <3 Ja kovalla tohinalla sekä ruokahalulla hotkivat leivät suihinsa. Toisilla on selvästikkin se tyyli että nappaavat mahdollisimman ison leipäpalan ja kiireen vilkkaa lähtevät uiskentelemaan aarre mukanaan, toiset taas kvääkättävät porukassa ja liikkuvat aina siihen suuntaan mihin leipää heitetään :D

Lapset ovat oppineet että hienot vihreät sorsat ovat "miehiä" ja ruskeat "naisia". Muistan omasta lapsuudestani kuinka kärsin siitä että aina kaikki "mies"eläimet olivat näitä hienoja ja koristautuneita kun taas naiset enemmään harmaita hiirulaisia. Omille lapsille tämä ei ilmeisestikkään ollut mikään iso juttu, ihmettelen! :D

Onko teillä ollut tapana käydä syöttämässä sorsia?

Terkkuja

Nadja "the sorsakuiskaaja"

Keskellä pyörrettä, mun ruuhkavuosien suola!

Mä oon törmännyt lähiaikoina muutamassakin blogissa kirjoituksiin ruuhkavuosista. Tai enemmänkin "pelosta" tai sanottaisko jännityksestä ruuhkavuosia kohtaan. Monella pienen lapsen vanhemmalla on suunnitelmia siitä kuinka aikovat selättää nämä hulina-ajat, ja mm lasten harrastuksista puhuttaessa monet säikähtävät jos kerron meillä isompien harrastavan 4-5 kertaa viikkoon. "Meillä riittää jos lapset harrastavat sen 1-2 kertaa viikossa", on monellakin ajatuksena. Ja sehän on ihan ihan ok :) Onhan paljon lapsia jotka eivät virallisesti harrasta mitään, mutta ovat muuten touhukkaita ja aktiivisia omatoimisesti. Ja vielä asuinsijainnista riippuen harrastaminen seurassa voi olla jopa mahdotontakin..

Mutta mitäpä JOS/kun sinun lapsesi aloittaa harrastuksen urheiluseurassa (näinhän se yleensä menee), esim 4-5 vuotiaana ja treenaatte alkuun 1xviikossa. 6-7 vuotiaana 2xviikossa, ja yhtäkkiä havahdut siihen, että: Hei, meidän Sanna on nyt 10-vuotias ja harrastaa tanssia 1xvkossa ja uintia 3xvkossa + kisat! Ja ; Meidän Veeti on nyt  12-vuotta ja hänellä on säbää 2xviikossa ja jääkiekkoa 4xviikossa + kisat!
Tähän sitä on itsekkin saanut jossain vaiheessa havahtua, mutta kun tie tähän saakka on ollut hitaasti ja varmasti etenevä, niin ei tämä miltään taakalta tunnu. Ihan vaan elämältä! Elämältä jota on ihana elää juuri nyt.   

Ja siis tähän lasten harrastamiseen ja seuratoiminnassa mukana pyörimiseen liittyy aivan maailman paras lieveilmiö! Nimittäin toiset vanhemmat <3 Oon ite lähinnä ollut mukana Emilin jääkiekkotouhuissa, ja se touhuilu on antanut mulle paljon. Töitä, kyllä, joskus jopa ressiinkin asti, mutta aina lopussa kiitos seisoo :D Ystäviä, yhteisöllisyyttä ja ihan loistavan "meidän tiimin"!

Kulunut vuosi toi mukanaan paljon muutoksia E:n kiekkoryhmässä, ja monet viime vuoden kavereista siirtyivät pelaamaan ja ajoittain treenaamaan toiseen ryhmään. Alku oli hankalaa sekä lapselle että (enemmän) äidille, mutta nyt ihan viime aikoina oon saanut huomata kuinka upeassa porukassa mun poika saakin harrastaa! Ihana turvallinen joukko aktiivisia aikuisia ympärillä, hieno tsemppihenki ja ennenkaikkea yhdessä tekemisen meininki. Oon niin herkkis että tätäkin kirjoittaessani tulee tippa linssiin,  haluaisin halata ja kiittää kaikkia ihania vanhempia joiden kanssa saan häärätä lasten harrastamisen eteen.
Olette korvaamattomia, mun ruuhkavuosien suola <3 :D  

"Henu"terkkuja :D
Nadja

ps. Kuis teillä selvitään/selvittiin ruuhkavuosista? Tai onko suunnitelmia tulevien hulinavuosien varallle?

Ruuhkavuosipohdintaa voit lukea lisää esim.
MammaMiia blogista ja
Ihan vaan tavismutsi blogista :)

Kaikki hyvin, muchos bien, elämä hymyilee!

Siis voi  miettikää nyt oikeesti kuinka monta kertaa päivän aikana ja kuinka nopeesti voi ihmisen fiilikset vaihdella! Aaamulla mä kirjotin postauksen ihan hermoriekaleena sängynpohjalta köppäsellä kännykällä ja eipä menny ku puol tuntii niin oltiin jo ulkoilemassa pikkasten kanssa ihan onnemme kukkuloilla <3 :D

Siitä kun muutama hetki meni, niin olin taas repimässä hiuksia päästä kun herra 9vee teki parhaansa heitellessään kapulota rattaisiin, ihan kaikessa... Stressierkkinä järjestelin ja funtsailin vielä illan Korttelikiekko-talkoita ja koitin syöttää, juottaa ja pukea taistelevia kullannuppuja armottomalla minuuttiaikataululla.
Kun päästiin talkoohommiin niin kaikki sujui taas kuin tanssi ja nyt ollaan kotona posket punasina ja ihan fiiliksissä päivittämässä blogia, jo toistamiseen siis tänään :D

Onko täälä muita aaltojen harjoilla ja pohjilla seilaajia?

Tässä vielä fiilikset ja terkut aamun ulkoilulta kun tajusinkin et "Hei kaikkihan on oikein hyvin"  <3 Muchos bien (hoono soomi) , haha :D

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille <3

Terkkuja
Nadja

Mulla on lupa ihastua joka päivä!

Tänään mä olen havahtunut monta kertaa vaan ihailemasta, ihailemasta maailman kauneimpia, täydellisimpiä..  Oikeastaan mulla on oikeus olla aivan sairaan ihastunut joka päivä!

Tiedättekö sen tunteen kun kaksi-vuotiaanne papattaa arkisia juttujaan, kyselee ja höpöttää ja sinä et voi muuta kuin sydän ja silmät lääpällään ihailla jokaista sanaa, jokaista ilmettä, pikkusia tassuja, kynsissä luraus kynsilakkaa, hiuksissa purkkaa, sun omaa ihmettä?

Se on se hetki jolloin silmät on sydäminä ja kasvoille on pysähtynyt autuas hymy

Tiedättekö sen tunteen kun 4-vuotias tanssii robottitanssia ja olet aidon vaikuttunut lahjakkaasta, maailman ihmeellisimmästä? Niin puhdasta talenttia, luontainen kyky, niin aito ja ihana! Valloittunut nauru kuplii niin syvältä <3 Minun poikani!

Tai se tunne kun suurin jääkiekkoidolisi tekee aivan upean maalin, kannustajat hurraa, sinä hypit ja hihkut (perhana et ehtinyt ottaa kuvaa!! ), näittekö kaikki, se oli minun maailman rakkain, se oli minun poika joka tuon maalin teki!! Ihmiset ovat taputuksensa taputtaneet mutta sun päässäsi kaikuu maalilaulu ja leijailet pilvissä.

Se fiilis kun isosisko pukee pikkusiskolleen vaatteet, huolehtii vessassakäymiset, lohduttaa kun tulee pipi. Oikeesti kuinka minä olen osannut kasvattaa noin upean nuoren naisen, maailman täydellisin, sydän puhdasta kultaa. 

Oma poika tulee ja antaa iltahalin, kuiskaa korvaan; äiti mä rakastan sua ja silittää hiuksia. En minä kestä miten on noin ihana poika, mun suurin lahja. Äitin oma "isopieni". Maailman kultaisin <3 

Tunnistaako äidit näitä päivittäisiä ihastumisia ? :D <3 <3 

Mikä sai sun sydämen sykkyrälle viimeksi? 

Aivan sydänlääpällään-Terkkuja

Nadja

Päivä meidän kanssa mökillä + video

Hui, miten nopeasti tämäkin päivä taas vilahti! Meillä alkas päivä aikasta kivasti vasta 8 aikoihin aamulla, lapset nukkuivat aivan superhyvin mökillä.
Aamupalojen jälkeen hetki hengailtiin ja käytiin kaupassa ostamassa pulkkia ja liukureita + makkaraa päivän retkeä varten.

Käytiin tosi kivassa paikassa (apua en vaan tiä tän paikan nimeä, joku "lohimesta" se on :D ) grillaamassa ja hengailemassa. Koskematon puuteriluminen järvi houkutteli tekemään enkeleitä <3
Käytiin myös pulkkamäessä Holmankankaan uimakuopalla , oli muutes iso ja hyvä mäki!

Pakkaspäivänä monen tunnin ulkoilun jälkeen ruuaksi sopii paremmin kuin hyvin ; lämmin keitto <3 Meillä valmistui perinteinen jauhelihasoppa + iltapalaksi lupasin lättyjä. Lätyt piti tosin korvata pannarilla kun ruokaöljy oli päässyt loppumaan. Maistui se pannarikin lapsille!
Ja päivän kruunasi tietysti pihasaunan lempeät löylyt <3

Ja näin ihaniin tunnelmiin ja kuviin päättyy tämä päivä! Väsynyt mutta onnellinen Napanen toivottaa kaikille kauniita unia ja oman kullan kuvia, pusimuiskikset vaan :D <3 Vimpassa kuvassa näätte mun näkymät täältä "bloggausparvelta" hehhee..

Niin ja viimeisenä muttei vähäisimpänä pikkanen videokooste meidän sakin touhuista..

NatinatiTerkkuja
Nadja

Äidin liukuritreenit! (vastaus haasteeseen)

Ihana Maiju Pinkit korkokengät-blogista haastoi jokin aika sitten kaikkia kynnelle kykeneviä tekemään jotain mitä on viimeksi tehnyt kauankauan sitten, jotain lumeen liittyvää, Maiju itse heittäytyi tekemään lumienkeleitä, ja kuinkas täältä vastataan haasteeseen???

Nyt on vuosien tauon jälkeen laskettu mäkeä LIUKURILLA :D Oli muutes hauskaa, lapset olivat aivan innoissaan kun äitikin laski mukana "junaa" hihhiii :D Ja kävi ylläristi ihan työstä tää tasapainon hakeminen. Tuli myös muisteltua että mikä olikaan se optimaalisin asento joka tarjosi parhaat vauhdit! 

Tänään olikin sitten pikkasen keskivartalon alueella tuntua siitä että "jotain" on tehty, eli hyötyliikunnasta meni myös tämä laskettelu! Aika winwin-situation, eli kaikki vaan liukuritreeniä testaamaan , hihhii

Tässä vielä pieni videoklippi meidän lasketteluista, äänitehosteineen päivineen <3 Ja hei lähtekää kaikki mukaan Maijun heittämään haasteeseen!

Iloisia talviterkkuja:
Nadja