Kuusamoon jäi pala Napasen sydäntä, sinne kuohuvien koskien ääreen, jylhiin maisemiin. Kun patikoitiin Karhunkierroksella mun mielessä jylläsi. Kaikki ympärillä oli niin kaunista, puhdasta ja aitoa. Mun sielu suoraansanottuna lepäsi ja tunsin olevan onnellinen. Ympäröivä kauneus sai mun pään pehmenemään ja mietin että miksi mä en ole täällä aina. Ajatella että jotkut ihmiset saavat oikeesti asua noin upeissa maisemissa. Uskon että Kuusamossa asuu keskivertoa onnelisempaa kansaa.
Aiemmin oon ollut Rukalla talviaikaan ja nähnyt lähinnä Ruka-keskuksen, turistirysät, ihmispaljouden ja Afterskiin huuman. Ei siinäkään mitään vikaa ole,todellakaan!! Oon aina tykännyt Rukasta ja sieltä on vain hyviä muistoja, mutta nyt tämä syksyinen luonto ja sai mut ihan pökkyrälle.
Pakko myöntää että oon jo katsellut Kuusamon asuntotarjontaa "silläsilmällä", nähnyt itseni tösissä Ruka-keskuksessa ja myöhemmin ehkä matkailualan yrittäjänä. Lapset kävisivät Rukan koulua. Me oltais semmosia ihania erähippejä ja skimbaajia, elämäntapanautiskelijoita. Mä ihan kuplin koko ihminen kun unelmat on niin käsinkosketeltavan upeita :D
Ja mistä sitä tietää vaikka joskus kulkisinkin neljän tuulen-hattu pässä, omalla pihamaalla, katselisin tontin laidalla käyskentelevää poroa ja ruokkisin kuukkeleita. Hengittäisin pohjoisen taikaa ja puhdasta ilmaa... Mistä sitä tietää...
Terkkuja
Nadja
