Mun sydämen vei Kuusamo!

Mä olen rakastunut, myyty nainen, ihan ilmaseksi, helppo nakki, ei tarvinnu ees vongata :D

Kuusamoon jäi pala Napasen sydäntä, sinne kuohuvien koskien ääreen, jylhiin maisemiin. Kun patikoitiin Karhunkierroksella mun mielessä jylläsi. Kaikki ympärillä oli niin kaunista, puhdasta ja aitoa. Mun sielu suoraansanottuna lepäsi ja tunsin olevan onnellinen. Ympäröivä kauneus sai mun pään pehmenemään ja mietin että miksi mä en ole täällä aina. Ajatella että jotkut ihmiset saavat oikeesti asua noin upeissa maisemissa. Uskon että Kuusamossa asuu keskivertoa onnelisempaa kansaa.

Aiemmin oon ollut Rukalla talviaikaan ja nähnyt lähinnä Ruka-keskuksen, turistirysät, ihmispaljouden ja Afterskiin huuman. Ei siinäkään mitään vikaa ole,todellakaan!! Oon aina tykännyt Rukasta ja sieltä on vain hyviä muistoja, mutta nyt tämä syksyinen luonto ja sai mut ihan pökkyrälle.

Pakko myöntää että oon jo katsellut Kuusamon asuntotarjontaa "silläsilmällä", nähnyt itseni tösissä Ruka-keskuksessa ja myöhemmin ehkä matkailualan yrittäjänä. Lapset kävisivät Rukan koulua. Me oltais semmosia ihania erähippejä ja skimbaajia, elämäntapanautiskelijoita. Mä ihan kuplin koko ihminen kun unelmat on niin käsinkosketeltavan upeita :D

Ja mistä sitä tietää vaikka joskus kulkisinkin neljän tuulen-hattu pässä, omalla pihamaalla, katselisin tontin laidalla käyskentelevää poroa ja ruokkisin kuukkeleita. Hengittäisin pohjoisen taikaa ja puhdasta ilmaa... Mistä sitä tietää...



Terkkuja
Nadja

Elämä odottamista ja ohikiitäviä hetkiä!

"Ihmisen odottava elämä, odotan huomista, uutta seikkailua.
Odotan auringonlaskua, odotan lasten nauravia kasvoja.
Odotan pimeneviä syysiltoja, odotan käpertymistä kynttilän hämyssä.
Odotan ensilunta ja talven jälkeen heräävää luontoa.. Kesän vihreää, syksyn väriloistoa.
Odottavissa ajatuksissa pilvilinnoja, suuria haaveita ja unelmia.  

Ohikiitävät hetket.
Ohikiitävät auringonlaskut, ohikiitävät odottavat ajatukset, ohikiitävät pimeät illat, sumuiset aamut.
Ohikiitävät unelmat, toteutuneet haaveet, ilonpilkahdukset, riemunkiljahdukset, onnenkyyneleet.

Elämää odottaen 
Aamulla odottaen iltaa, illalla odottaen uutta aamua."

Mä istuin eilen bussissa kun kirjoitin tuon runon. Nyt on taas yksi odotus saatu päätökseen. Leirikoulua lapset olivat odottaneet monta vuotta, ja nyt muistoja rikkaampana palasivat kotiin. Aivan upeita hetkiä on saatu vangittua kameralla, mutta kaikista parhaimmat hetket löytyy sydämestä <3

Sanoin leikilläni että nyt on leirikoulu käyty ja seuraavaksi saakin alkaa odottaa joulua! Se sai mut miettimään, että tätäkö tää elämä on?
Odottamista ja ohikiitäviä hetkiä, hopeareunaisia muistoja <3

Terkkuja
Nadja

Maailman rakkaimmat, lainaa vaan!

Mä köllöttelin tänään pikkasten välissä päikkäreitä (no eihän ne kummatkaan nukahtaneet kun äiti oli välissä häiritsemässä olemassaolollaan), ja siinä kun Onni nuuskutteli mun käsivartta ja Mimosa silitteli poskea niin kyllä kiitin niin luojaani näistä ihanimmista aarteista joita meille on suotu viisin kappalein <3 Ja kuinka pieni hetki siitä on kun esikoinen oli yhtä pieni, ja nyt jo 13-vuotias iso poika! Ja sit mä aloin taas miettimään..

Me äidit eletään ihan helposti täyttä häkää vaan ja ainoastaan meidän lasten eteen. Niin mä ainakin olen tehnyt. Unohtanut ystävät, jättänyt taakse omat harrastukset ja tarpeet.
Tänään mä havahduin siihen, että mitä sitten kun kaikki tää loppuu? Mitä sitten kun se  kuopuskin on jo 13 vee, on kavereiden kanssa enemmän kuin perheen, ja kun soittaa kysyäkseen kuulumisia, niin tulee viesti: "kyllä mä äiti pärjään, älä nyt koko aikaa viitti soittaa". (No myönnettäköön, mä oon kyllä semmonen pommittaja kun haluan aina tietää missä lapset menee :D )

Niin mitä mä sitten teen?

Odotan kotona, mietin missä se ja se nyt menee, kunhan kaikki ois hyvin. Kunhan ei sattuis mitää ikävää. Ettei pojat joudu tappeluihin ja kunhan tyttöjen poikakaverit ois niille kilttejä. Tai toisinpäin.
Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä että 13-vuotias liihottelis tuola päivät läpeensä, mutta reviiri laajenee, väistämättä. Ja on annettava tilaa kokeilla omia siipiään, pikkuhiljaa, tipuaskelin..

Ollaanko me äidit sittenkin vaan elämän heittopusseja? vauvavuosi, uhmaiät, murrosikä.. Kunnes lopulta meidät jätetään kuin nalli kalliolle. Lapset juoksevat ilosta kirmaten suureen maailmaan ja äidit vilkuttavat itkua pidellen.

Lainaa vaan.. maailman rakkaimmat, omat lapset <3

Nyyhkyterkkuja
Nadja

Hevosterapiaa, mökkiterapiaa, ihan vaan terapiaa!

Terkkuja terapiasta! Ja ei, en oo joutunut "lataamoon", vaan ollaan täälä meidän ihanimmalla mökillä <3 viettämässä huvilakauden päättäjäisiä. Tulin pikkasten kanssa jo torstaina lepuuttelemaan , ja J+ Emil tulivat eilen koulun ja töiden jälkeen. 

Täälä me ollaan perinteiden mukaan uitu ja saunottu ja ennenkaikkea nautittu olostamme. Täälä sielu lepää, aina! 
Pikkasten kanssa käytiin eilen tervehtimässä ihania heposia. Meidän ihan mökkitien alussa on kesälaitumella äitiheppa pikku varsansa kanssa ja on enemmän sääntö kuin poikkeus että niitä käydään moikkaamassa kun ollaan mökillä.
Se on jännä kuinka lapset innoissaan hypähtelevät ja täpisevät kun tallustellaan kohti aitausta, mutta saman tien kun päästään näköetäisyydelle hepoista, lapset hiljenevät ja rauhoittuvat. Isoissa eläimissä on jotain niin kiehtovaa, ja nää hepat on ainakin lumonneet meidän lasten sydämet <3 En yhtään ihmettele että hevosterapia on ihan oikea terapia-muoto, vähintäänkin terapeuttinen vaikutus näillä on meidänkin hikihosupöksyihinkin! 

Illalla tietysti saunottiin punaisessa uloksaunassa ja tehtiin jalkakylpyjä <3 Tää on niin parasta sielun ja ruumiin hoitoa ettei mikään vedä vertoja! Parasta yhdessäoloa perheen kanssa ja pienistä suurista onnenhetkistä nauttimista. Nytkin tässä kirjoittaessa ja kahvikuppia siemaillessa on ihana kuulla avonaisesta ovesta kantautuvaa veden loiskuntaa ja lasten ilon kiljahduksia (eivät oikeesti ees riitele!! ainakaan nyt justiinsa :D ). Mun mielestä tää on ELÄMÄÄ <3

Leppoisaa lauantaita ja hyvät huvilakaudenpäättäjäiset kaikille <3 Me läksetään pian metsään tutkimusretkelle, mitä teidän lauantaihin kuuluu? :)


Terapiasta terkkuja
Nadja

Ruuhkavuosien ruuhkaviikko!!

Ruuhkavuosi on aika järkky sanana, mutta oikeinpa on oivalluksen joku sanaseppo tehnyt! 
Viimeisen viikon oon elänyt yhtä ruuhkavuosien ruuhkahuippua, jos näin vois sanoa :D Viikonloppu pikku-punanuttujen kanssa Jyväskylässä oli äärimmäsien antoisa ja RASKAS, ihan eittämättä mun parivuotisen joukkueenjohtaja-historian koetinkivi. (en tiedä oliko ruuhkaa enemmän ympärillä vai pään sisällä, mutta voin kertoa että materiaalia löytyi kummassakin lokerossa!!) Mutta siitäkin selvittiin hengissä :D Aivan upeita urheiluelämyksiä rikkaampana!!

Tässä mun viime viikonlopun raamattu <3 

Lapsilla mitä mainioin viikonloppu, kavereita, pelaamista, voiton huumaa, aurinkoa <3 

Punanuttujen jäbäläjä, voitokkaan ottelun jälkeen :D

Viikolla ollaan hoidettu kotihommia pikkusten kanssa, suunniteltu tulevan viikonlopun Rauman turnausta, vietetty jääkiekkokauden päätösjuhlaa yms . 
Välillä tuntuu että tekemistä on aivan liikaa, muuttuvia tekijöitä vielä enemmän, ja minä "raukka pieni" sen kaiken keskellä, virran vietävänä. 
Olen huomannut että haastavissa tilanteissa pieni etäisyys asioihin auttaa . Kesken pahimman "burnoutin", jos mahdollista, teen jotain aivan muuta.. Hetkellinen pään puhdistaminen (mulla toimii esim: kuuma suihku, lasten kanssa hömppääminen, yön yli nukkuminen) tuskaa tuottavasta aiheesta saa elämän näyttämään taas valoisammalta, ja ongelmatilanteisiin löytyy paremmin ratkaisut rauhallisessa mielentilassa kuin luhistumisen keskellä. 

Tän raksun kans lähetään pian vetäseen kauden vikat lätkäreenit!

Ei muuta ku tsemppiä meille kaikille ruuhkavuosien keskellä ajelehtiville!! 

"Anna mennä vaan, virran kuljettaa,
hurjimmassa juoksussa nosta kädet ilmaan.
Rankimman ylämäen huipulta katsele alamäkeen..
Sateen jälkeen anna auringon kuivata <3"

Terkkuja
Nadja

Teinarii talossa

Toistaiseksi meidän perheen teinaritouhut on alkanut hyvin. Rasu täyttää kesäkuussa 13, ja Maija tulee syksyllä 12.  Pojassa ja tytössä huomaa kyllä tässä vaiheessa vissin eron. 

Maijan huone on täynnä aarteita <3

M:ltä saattaa  saada silmän muljautuksia ja nyrpeetä naamaa, jos ei mee niinkuin muikkeli meinaa. Huomaa että oma ulkonäkö, vaatteet, kosmetiikka yms kiinnnostaa, ja yhtä jos toista purnukkaa, putelia, ja puikkoa löytyykin neidin huoneesta <3 

Muutamasta asiasta ollaan yhdessä sovittu (lue, olen ladellut ehdottomat säännöt) Hiuksia EI värjätä. Se ei vaan mun mielestä sovi lapselle, + kun ajatteleekin niitä myrkkyjä ja mitä ne voi herkkähipiäiselle tehdä (puhun omasta kokemuksesta), niin nou tänks meidän Maijalle. Toinen juttu; kotona saa harjoitella meikkailua, mutta spakkelit päällä ei lähdetä liikenteeseen. Toki pikkasen ripsiväriä ja huulikiiltoa on ihan fine :) Muita sääntöjä ei ole ollut tarvetta asettaa.. ainakaan vielä :D 

Rasun yksi tärkeimpiä asioita: kaitsarit :D

Poitsulta taas oon muutaman kerran kuullut "te pilaatte mun elämän" tms, mutta yleensä ottaen R on sopuisa, yhteistyökykyinen ja kunnioittaa meitä vanhempia. Rasu on luonnostaan seuramies, osaa ihailtavasti jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa tilanteeseen sopivalla tavalla. Niin tyttöjen, poikien kuin vauvojen ja vaarien kanssa :) Musiikki on tärkeää meidä elämäntapafiilistelijälle <3 Iltahyppöitä ei vielä "onneksi" ole mutta eiköhän  niidenkin aika tule. 

Step by step totutellaan tähän TEINIEN äitinä olemiseen.. 

Missä vaiheessa mun palleroista kasvoi isoja???

"Pieni ruttuinen rääpäle rinnalla, yhteisen elämän alku ja juuri, 

Rääpäle on tehnyt äidin. Itselleen turvaksi, tueksi, elämän näyttäjäksi.

Maistellen, leikkien, tutkien. Sylissä, käsi kädessä elämän polkuja tallaten.

Äiti ja lapsi, toisiinsa luottaen"

Terkkuja

Nadja