Jenkkifutis vei maman mennessään!

Mä olen nyt taas vaihteeksi hurahtanut. Siis tämähän on tää (ainakin mulle) tuttu kaava: 

-mene

-koe

-innostu 

-ole koukussa

Tän kesän ykkösjuttu on ehottomasti jenkkifuta! Eikä mikä tahansa jenkkifuta vaan oman pojan joukkueen ,Vikings Juniors U15 pelit ja geimssit. 

Mä olen nyt saanut kunnian kulkea mukana kahdessa vieraspelissä ja ihan kunnon kenttäduuniin oon päässyt, sen liskäksi että oon jojona niin viimeksi Kouvolassa sain toimia myös "waterboy"- tittelillä :D Mä en voi sille mitään että mulla tulee mieleen tämä yksi Adam Sandlerin leffa, jossa hän näytteli pikkasen yksinkertaista ja honkkelia "waterboyta", tän mielikuvan ansiosta tunsin itseni aavistuksen raukkalaiseksi (hihhih) , mutta oli muutes kivaa hommaa! Ja pääsin ainakin ihan lähituntumasta seuraamaan peliä :D

Kouvolassa päivä huipentui vielä voittoon! Nämä mahtikset miehenalut taistelivat tiensä voittoon ilman vaihtomiehiä. Ja osaattee vaan kuvitella millaiset voitonjuhlat, keski-iältään 14-15-vuotiaat pojat järkkäsivät! Ei voinut muuta kuin nauraa ja nauttia poikien hyvästä fiiliksestä, ja ihan huipuista vitseistä tietysti haha :D 

Mun rakas 180cm "pikku-viikinki" :D 

Nää jäbät, täyttä kultaa <3

Ja on ollut tosi jänskää päästä sisälle tähän täsin vieraaseen lajiin. Eka peli Turussa oli täyttä hepreaa ja yhden ihanan mamsun kanssa naureskeltiinkin kun olimme pihalla kuin talipallot kentän tapahtumista :D Mutta nyt jo toista peliä seuranneena tuntuu kuin alkaisin pikkuhiljaa päästä kärryille.. edes pikkasen siis :)

Tämmöseen lajiin on täälä hurahettu, onko muita "kentänlaita-mamoja" kuulolla :D ? Ehkä jopa jenkkifuta-äitejä?

Terkkuja
Nadja

Äiti-poika laatuaikaa, lätkää, suuria tunteita! kuvapostaus +video retrohotlasta

Hei, niin ihana ihana viikonloppu takana <3 rutkasti äiti-Eemu laatuaikaa, jääkiekkoa, omia rakkaita staroja, suuria tunteita, unohtumattomia hetkiä.

Tää oli nyt Emilin kolmas "koko kausi" jääkiekkoa paketissa ja on ollut aivan huikeeta seurata eturivistä näiden lasten kehittymistä ja yhteen hitsautumista. Pikkusista höpönassu kiekkokoululaisista on tultu aimo harppaus näihin upeisiin urheilijanalkuihin. 

Meidän reissu starttas perjantaina klo 17 Vaasan jäähallilta kohti Raumaa,  F1:sten Eurosport kutsuturnausta.

Lauantaina päästiin itse asiaan ja aikamoisia jännitysnäytelmiä saatiin nähdä! Tämä oli useimmalle pelaajalle ensimmäinen kerta koko kentän turnauksessa, mutta hienosti lapset klaarasivat. Enemmänkin me mammat oltiin ihan pihalla paitsion, ja pitkän kiekon ja mitä näitä nyt onkaan-juttujen kanssa :D Onneks oli muutama pitkän linjan hockeymama selventämässä tilanteita :D 

Oli jäähyt ja rankut ja kaikki niinkuin ihan "oikeassa jääkiekossa". 

Ja mun on pakko myöntää et aina kun nään nuo lapset yhdessä, valmistautumassa peliin, kättelemässä jäällä, tuulettamassa maalia jne.. Aina mun sydämessä läikähtää ja mä oon niin onnellinen että mun lapsi saa kokea tuon "Me-hengen" , joukkueurheilun parhauden <3

Launatai - päivä oli huippua päättää mitalit kaulassa, masu täynnä ABC:n maittavaa sapuskaa arpajaisvoittojen kanssa :D Emil voitti muutes aika huippuja palkintoja arpajaisista, kuten kuvassa näkyvän Arabian "Runfree Selma-norsun" ja Rauman Lukko-lätkäkirjan. 

Kiitos kaikille mukana juhlijoille <3 :D Ja Rauman Lukon junnuille hyvistä turnausjärjestelyistä! 

Kurkkaa myös video meidän tunnelmista "retrohotlassa" :D

Terkkuja
Nadja

Keskellä pyörrettä, mun ruuhkavuosien suola!

Mä oon törmännyt lähiaikoina muutamassakin blogissa kirjoituksiin ruuhkavuosista. Tai enemmänkin "pelosta" tai sanottaisko jännityksestä ruuhkavuosia kohtaan. Monella pienen lapsen vanhemmalla on suunnitelmia siitä kuinka aikovat selättää nämä hulina-ajat, ja mm lasten harrastuksista puhuttaessa monet säikähtävät jos kerron meillä isompien harrastavan 4-5 kertaa viikkoon. "Meillä riittää jos lapset harrastavat sen 1-2 kertaa viikossa", on monellakin ajatuksena. Ja sehän on ihan ihan ok :) Onhan paljon lapsia jotka eivät virallisesti harrasta mitään, mutta ovat muuten touhukkaita ja aktiivisia omatoimisesti. Ja vielä asuinsijainnista riippuen harrastaminen seurassa voi olla jopa mahdotontakin..

Mutta mitäpä JOS/kun sinun lapsesi aloittaa harrastuksen urheiluseurassa (näinhän se yleensä menee), esim 4-5 vuotiaana ja treenaatte alkuun 1xviikossa. 6-7 vuotiaana 2xviikossa, ja yhtäkkiä havahdut siihen, että: Hei, meidän Sanna on nyt 10-vuotias ja harrastaa tanssia 1xvkossa ja uintia 3xvkossa + kisat! Ja ; Meidän Veeti on nyt  12-vuotta ja hänellä on säbää 2xviikossa ja jääkiekkoa 4xviikossa + kisat!
Tähän sitä on itsekkin saanut jossain vaiheessa havahtua, mutta kun tie tähän saakka on ollut hitaasti ja varmasti etenevä, niin ei tämä miltään taakalta tunnu. Ihan vaan elämältä! Elämältä jota on ihana elää juuri nyt.   

Ja siis tähän lasten harrastamiseen ja seuratoiminnassa mukana pyörimiseen liittyy aivan maailman paras lieveilmiö! Nimittäin toiset vanhemmat <3 Oon ite lähinnä ollut mukana Emilin jääkiekkotouhuissa, ja se touhuilu on antanut mulle paljon. Töitä, kyllä, joskus jopa ressiinkin asti, mutta aina lopussa kiitos seisoo :D Ystäviä, yhteisöllisyyttä ja ihan loistavan "meidän tiimin"!

Kulunut vuosi toi mukanaan paljon muutoksia E:n kiekkoryhmässä, ja monet viime vuoden kavereista siirtyivät pelaamaan ja ajoittain treenaamaan toiseen ryhmään. Alku oli hankalaa sekä lapselle että (enemmän) äidille, mutta nyt ihan viime aikoina oon saanut huomata kuinka upeassa porukassa mun poika saakin harrastaa! Ihana turvallinen joukko aktiivisia aikuisia ympärillä, hieno tsemppihenki ja ennenkaikkea yhdessä tekemisen meininki. Oon niin herkkis että tätäkin kirjoittaessani tulee tippa linssiin,  haluaisin halata ja kiittää kaikkia ihania vanhempia joiden kanssa saan häärätä lasten harrastamisen eteen.
Olette korvaamattomia, mun ruuhkavuosien suola <3 :D  

"Henu"terkkuja :D
Nadja

ps. Kuis teillä selvitään/selvittiin ruuhkavuosista? Tai onko suunnitelmia tulevien hulinavuosien varallle?

Ruuhkavuosipohdintaa voit lukea lisää esim.
MammaMiia blogista ja
Ihan vaan tavismutsi blogista :)