Murrosikä, yht rimpuilua!

Blogilla siis, musta tuntuu et nyt eletään Napsahduksia-blogissa ihan selkeetä murrosikää. Mä luulen et tän kuuluukin tulla. Täs on menty aikamoista haipakkaa ja pikajuoksua yks vuosi. Hypätty tyhjältä paperilta keskelle menoa ja meininkiä.

Mä oon alkanut (siis nopeekäänteisenä ihmisenä ei ole kyse nyt viikoista vaan ihan parista päivästä) kyseenalaistaan sitä miksi teen tätä. Lohkasen aika järettömän ison siivun mun elämästä ja ajasta tälle blogille. Mitä mä haluan saavuttaa? Onko tässä mitään järkeä? Nyt on vuosi pulkassa, alanko toistaan itseäni?

Mä koen myös törkeen huonoa omaatuntoa ja saan stressiä siitä jos en ehdi tai pysty postaamaan sillä temmolla mitä olen itselleni sanellut. Sit mä pimputan puolipaniikissa ja henkihieverissä, silmät retkottaen ja sydän hakaten vaikka puoleen yöhön jotain juttua "mikä mun on pakko tehä". 

Mikä pakko? Kuka käskee? No minä ite. Taidan olla itelleni se pahin tyyppi.

Toinen juttu mitä oon miettinyt on se että ketä muka kiinnostaa?  Tavallisen ihmisen tavallinen elämä ja tavalliset jutut. Mä en sisusta ihmeellisemmin, en ole erityisen muodikas, en tee käsitöitä, en ole (enkä tule olemaan) raskaana jne. 

Mua on jopa hetkellisesti ällöttänyt tää blogi, ja bloggaaminen. "Kaikki bloggaajat on teeskentelijöitä, kiillottavat omaa pintaansa, arkeensa, kotiansa. Kuka on hauskin, fiksuin, syvällisin, kaunein, trendikkäin jne jne"

Mä tiedän että nuo ajatukset on ihan yhtä perseestä ku tää bloggauskin (haha, huono vitsi) Mä tunnen henk koht muutaman ihanan bloggaajan ja he ovat kyllä kaikkee muuta kuin teeskentelijöitä, mutta nää asiat nyt vaan pyörii mun päässä. En tiä pystyykö joku saamaan näistä kiinni?

Eli nyt näine kamppailujeni mä otan pienen etäisyyden tähän mun blogiin ja haistelen omia ajatuksiani. Eilen mä ryvin ihan pohjamudissa, enkä ois voinut kuvitellakkaan että kirjotan nyt aamulla postauksen. Eli saa nähdä tuuletanko ajatuksiani päivän tai viikon? Tai enemmän.

Oikeestaan tämän postauksen kirjoitus tuntuu nyt äärimmäisen hyvältä. Mun oikeita ajatuksia. Ei feikkii, turhia poseja, oikeita kuvakulmia, nokkelia sanakäänteitä tai muutakaan. 

ps. Kiitos rakkaalle Norudemu-systerille kun jaksat kuunnella mua ja mun tuskia :D <3 <3 

Terkkuja

Nadja

Irtiotto arjesta, jotain salaperästä +kuvapläjäys

Klo 5.35, Vaasan rautatieasema, Napa ja sen systeri Norudemu, matkalaukkuja, kameralaukkuja läppärilaukkuja ja noh.. laukkuja :D Hermostunutta hihitystä, odotusta ja reipasta seikkailumieltä. Siittä se sitten lähti, meidän "irtiotto" arjesta. 

Junamatka sujui paremmin kuin hyvin termarikahvia juoden ja eväitä syöden. Kuinka monta eväsbreikkiä vois olettaa vajaalle neljälle tunnille mahtuvan? Voin kertoa että kyllä helposti pari-muutama :D Ja tietty lakattiin kynsiä ja läträiltiin käsivoiteilla jne, semmosta perus <3 hihiii

Eka stadipäivä sujui mukavasti kauppoja koluten, tuliaisia hamstraillen ja syöden. Menetin mun sushi-neitsyydenkin (joo miettikää mikä nörtti!!), mä olen aivan myyty! Voisin hyvinkin kuvitella eläväni pelkällä sushilla koko loppuelämän, peace of cake :D
Käytiin myös tosi jänskällä metroajelulla ja törmättiin jos jonkinmoiseen tallaajaan.. Siinä sitä oikein vilisi ihmiskohtalot, tarinat, elämät.. Riitti Napasella katseltavaa ja pohdittavaa...
Jännittävän matkustuspäivän jälkeen maistuikin uni Hotel Arthurin pehmeissä lakanoissa.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena kun yks hyperaktiivinen aamutyyppi kiskas uinuvan Napasen sängystä suoraan aamujumpalle ja suklaanaamiot oli myös oleellinen osa tätä päivään valmistautumista, hihii. Kyllä tommonen koko kropan venyttely pitäsi joka aamu tehdäkkin! Aivan huippuvetreä olo oli hypähdellä hotellin aamiaspöytään.. 

Tästä alkaakin seikkailun kohokohta <3 Meillä nimittäin oli ihan oikeesti myös "duunia" tällä reissulla, erittäin miellyttävää duunia :D Tavattiin joukko upeita bloggaajia koulutuksen ja virkistäytymisen merkeissä. Koulutus järjestettiin Hub 13 mageissa tiloissa josta jatkettiin matkaa tunelmalliseen Tony`s deli-ravintolaan.
Koulutus oli jäätävä, ruoka maistuvaa ja ihmiset joita sain kunnian tavata olivat kaikki niin upeita että sydän läikähdellen täälä muistellaan <3

Ihanasta viikonlopusta soikeena kiitän kaikkia ihania bloggaajia :

Nora/ Norudemu

Såfin/Lapsiparkki

Terhi/Äiti ja Melukylän lapset

Selina/Kun äiti kelaa

Ilona/ Ihan vaan tavismutsi

Sari/By Sari Kaariste

Bubble Bath Time

Tämmönen seikkailu Napasella, aikamoista :D Kuis teidän viikonloppu sujui? <3

Terkkuja

Nadja

#Blogisitarina ,tässä mun :)

Olen saanut aivan ihanan Blogisitarina-haasteen Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhiltä <3 ja Kaikkea Pientä-blogin Riikalta <3 Kaunis kiitos teille naiset!

Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin):

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: Kototeko-blogi

Tästä se alkoi <3

Napsahduksia-blogi näki päivänvalonsa 2.4.2015, Ensimmäisen postauksen voit katsoa täältä <3. Vuosien pituinen ajatus omasta blogista sai sysäyksen kun pikkusisko perusti omansa. Mä olen aina ollut kova kirjoittamaan runoja ja alkuun runot olivatkin suuremmassa osassa. Kirjoittaminen ja blogin pitäminen ovat tuntuneet alusta lähtien omalta jutulta. Ja bloggaaminen vei oitis mukanaan, mä kutsun tätä elämäntavaksi. Bloggaamisesta täytyy pitää ja sen pitää antaa jotain bloggaajalle. Sen verran aikaa vievää touhua tämä on :D 

Mitä bloggaaminen sitten antaa mulle? 

Niin säälittävältä kuin voi kuulostaakkaan niin tunnen olevani tärkeä kun saan blogata ( hih, tietysti kuka hyvänsä saa!) . Mä olen todella iloinen ja otettu siitä että mun blogiin on löytänyt niinkin moni ihminen, saan ihania kommentteja, tietyllä lailla koen jopa että olen saanut ystäviä, vaikka en ole näitä ihanuuksia oikeesti tavannutkaan. Seuraan myös muiden blogeja aktiivisesti ja se antaa mulle myös paljon. Olen tällä hetkellä kotiäitinä joten onhan tämä myös aikamoinen henkireikä mulle, arjen keskellä.

Tähtihetkiä <3

Pari päivää sitten hypättiin yhden tähtihetken ylitse <3 Nimittäin Napsahduksia on nyt puolivuotias! Toisaalta tuntuu uskomattomalta että VASTA puolivuotias! Mähän oon blogannut jo puolielämää :D Vähintään! Ja toisaalta taas tuntuu että JO puoli vuotta! Hetki sittenhän vasta aloitin! (tulossa on muutes tällä viikolla vielä puolvuotis-arvontaa lukijoille <3) 

Suuria tähtihetkiä on ollut matkan varrella paljon, ensimmäiset lukijat, ensimmäiset kommentit, ensimmäinen yhteistyö, Onniblogit jne. 

Uusia saavutuksia ja tähtihetkiä sataa toivottavasti vielä monia monia <3 Tämä ei ole tässä :D 

Kuvat Norudemu

Mun toiveita ja haaveita

Bloggaamiseen liittyen.. Toivon että mun blogi pysyy omanlaisenaan ja että osaan säilyttää sen innon mitä tällä hetkellä tunnen kirjoittaessani ja suunnitellessa erilaisia juttuja. Hurjimmissa haaveissani haaveilen että tästä voisi poikia vielä jotain suurempaa. En todellakaan haaveile julkisuudesta tms, mutta esim jotain töitä kirjoittamisen saralla :D Se olisi upeaa <3 

Lisää mun ajatuksia bloggaamisesta ja blogini esittelyä pääset tsekkaamaan täältä <3 Napsahduksia on tällä viikolla viikon blogina Onniblogeissa!

Ja hei nyt mä pääsen haastelemaan <3 Mä haastan nämä ihanat:

Poikasten kanssa-blogin Noran

Lapsiparkki-blogin Såfin

Mutsi hoitaa-blogin Tarun

Yhtäkuin kolme-blogin Janen

Hihii, toivottavasti tartutte haasteeseen <3 

Terkkuja

Nadja

Jihuu,mä voitin!! kameravinkkejä kiitos :D

Mä rakastan ottaa valokuvia ja kuvailenkin kännykällä vähä joka välissä kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Oon pitänyt hirveen kätevänä sitä että mun ei tarvitse kuljettaa mukana erillistä kameraa, vaan riittää kun on luuri mukana ja räps räps aina silloin kun vaan siltä tuntuu :)

Oon ollut jopa ihan tarpeeksi tyytyväinen kuvien laatuun kotikäytössä. Nyt kuitenkin bloggaillessa oon huomannut että laatu ei ole sitä mitä mä haluan blogissani näkyvän. Moni ihana tilannekuva jää mappi Ö:hön sen takia että kuvan tarkkuus/laatu ei vaan riitä.

Oon siis pikkuhiljaa alannut haaveilemaan oikeasta KAMERASTA! 

"Joku" oli viissiin haistellut mun kamerahimot kun eilen illalla ihan extempore iskä haastoi mut Trivial Pursuittiin (mun inhokki-peli). Ja "by the way, jos saat eka viisi korttia niin ostan sulle kameran", ei siis pelattu pelilaudalla, vaan ihan vain kyseltiin kysymyksiä. Sisäinen kilpailuvietti heräs heti ja ei muuta ku visaisiin kysymyksiin :D Mä oon oikeesti sata kertaa huonompi kaikessa nippelitiedossa kuin J, mutta jollain ihme buustilla voitin skaban 5-1!! Mä oon oikeesti niin ylpee itestäni, vedin jostain niin selkärangasta aivan ihme vastauksia, ihan hullulla intuitiolla :D

No niin nyt kun on iskä "piesty omalla tontillaan" niin mä kaipaan vinkkejä riitävän hyvän kameran hankintaan. Riittävän hyvällä tarkoitan nyt sitä että en etsi mitään ammattilaistason kameraa. Mä en myöskään aio alkaa raahailemaan mitään isoa kamera-laukkua ympäriinsä, en osaa myöskään kuvitella että alkaisin vaihtelemaan kesken kaiken mitään objektiiveja tms. 

Mitä vaihtoehtoja mulle jää? Minijärkkäri? Olen kiitollinen kaikista vinkeistä ja mielellään omakohtaisista kokemuksista :) Kiitos <3

ps. jouduttiin pelata vielä muutama erä triviaalia ja ne ei kyllä päättynyt enään yhtä hohdokkaasti mun eduksi :D hih ;) Ja miettikää tää on mun sadas postaus!! jee <3

Voittajaterkkuja:

Nadja