Oma kehu haisee! Saako lapsestaan olla ylpeä?

No tottakai saa olla ja pitääkin olla :D Mä saan olla joka päivä ylpeä mun lapsistani. Pienistä asioista ja vähän suuremmistakin asioista. Joinain päivinä voin kokea olevani vähän vähemmän ylpeä (varsinkin nämä isot poitsut saavat välillä maman verenpaineet nousemaan ja joskus jopa surua puseroon) , mutta sekin kuuluu elämään ja silti kaikessa epäylpeydessänikin olen ylpeä siitä että saan olla juurikin tästä lapsesta not so ylpeä :D Uskon että kaikkien vilkasluontoisten kouluikäisten poikien äidit tietävät tämän tunteen <3

Mutta asiaan. Vaikka mä olen ylpeä lapsistani ja heidän pienensuurista saavutuksistaan, koitan silti olla tietoisesti ns brassailematta omilla lapsillani. Varsinkin sosialisessa mediassa törmää näihin "lastenhehkuttaja"-hahmoihin joiden päivitykset ovat täynnä lasten saavutuksia, erinomaisuutta, kiitettäviä kokeita, erityismainintoja, kunniakirjoja ja pokaaleja ym ym. Ja vaikkei lapsi nyt niin erinomainen olisikaan niin sitten vaikka vähän väritetään tilastoja :D Tiedättekste näitä?

Tottakai jokaisella on oikeus kirjoittaa vaikka jokainen lastensa nasahdus ja kuvata jokainen kympin arvoinen koe ja täydellinen ensimmäinen itse tehty täytekakku (noin esimerkiksi) mutta mitä sillä saavutetaan? (hehkutettaisiinko keskinkertaisuutta???)
No tämmönen kelailija kun olen niin nythän voisin seuravaksi miettiä että mitä ihmettä sitä nyt yleensäkkään millään julkaisulla saavutetaan :D Ai apua, mä en sais varmaan miettiä liikoja..

Eilen illalla kun nuo mun kaksi jäbää saivat kuningasidean juosta pakkasessa taloa ympäri ilman paitoja, kierivät lumessa ja toinen oli ilman kenkiä (siis joku jääkiekkohypetysilottelutuulettelu heillä oli), ja ääntähän näistä lähti enemmän kuin pienestä kylästä... Niin mietin että nyt voisin olla "epäylpeä" tästä tilanteesta, mutta ei, en ollut. Mä olen ihan helkkarin ylpeä siitä että mun lapset ovat sponttaaneja, rohkeita ja heittäytyvät elämään ja nauttimaan hetkistä.
Yhtälailla mä olin ylpeä kun pikkasempi jäbäleissöön sai keväällä paras kaveri-stipendin ja kun jääkiekkovalmentaja antoi sarjapeleissä hienot argumentit tsempparipalkinnon pokkaamiseen. Ja yhtälailla olen ollut ylpeä kun isompi jäbäleissöön on osoittanut lahjakkuutta kielten opiskelussa, tai kun tulevana perjantaina päästään Kaupungintalolle nuorten urheilijoiden palkitsemistilaisuuteen.

Mutta pointti oli tässä nyt se, että pitääkö lasten olla aina yli-ihmisiä ja yli-suorittajia että heistä voi olla ylpeä, että heidän saavutuksistaan voi kirjoittaa? Tai miksi niistä edes pitää kirjoittaa?
Lapsista on mun mielestä tulossa aikuisten egon jatkeita, niillä taistellaan häijyä peliä. Kilpailua käydään, kenen oma on paras, ainutlaatuisin, lahjakkain ja kaunein.

Ootteko te huomanneet vastaavaa?

Pohtivia Terkkuja:
Nadja

Jihuu,mä voitin!! kameravinkkejä kiitos :D

Mä rakastan ottaa valokuvia ja kuvailenkin kännykällä vähä joka välissä kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Oon pitänyt hirveen kätevänä sitä että mun ei tarvitse kuljettaa mukana erillistä kameraa, vaan riittää kun on luuri mukana ja räps räps aina silloin kun vaan siltä tuntuu :)

Oon ollut jopa ihan tarpeeksi tyytyväinen kuvien laatuun kotikäytössä. Nyt kuitenkin bloggaillessa oon huomannut että laatu ei ole sitä mitä mä haluan blogissani näkyvän. Moni ihana tilannekuva jää mappi Ö:hön sen takia että kuvan tarkkuus/laatu ei vaan riitä.

Oon siis pikkuhiljaa alannut haaveilemaan oikeasta KAMERASTA! 

"Joku" oli viissiin haistellut mun kamerahimot kun eilen illalla ihan extempore iskä haastoi mut Trivial Pursuittiin (mun inhokki-peli). Ja "by the way, jos saat eka viisi korttia niin ostan sulle kameran", ei siis pelattu pelilaudalla, vaan ihan vain kyseltiin kysymyksiä. Sisäinen kilpailuvietti heräs heti ja ei muuta ku visaisiin kysymyksiin :D Mä oon oikeesti sata kertaa huonompi kaikessa nippelitiedossa kuin J, mutta jollain ihme buustilla voitin skaban 5-1!! Mä oon oikeesti niin ylpee itestäni, vedin jostain niin selkärangasta aivan ihme vastauksia, ihan hullulla intuitiolla :D

No niin nyt kun on iskä "piesty omalla tontillaan" niin mä kaipaan vinkkejä riitävän hyvän kameran hankintaan. Riittävän hyvällä tarkoitan nyt sitä että en etsi mitään ammattilaistason kameraa. Mä en myöskään aio alkaa raahailemaan mitään isoa kamera-laukkua ympäriinsä, en osaa myöskään kuvitella että alkaisin vaihtelemaan kesken kaiken mitään objektiiveja tms. 

Mitä vaihtoehtoja mulle jää? Minijärkkäri? Olen kiitollinen kaikista vinkeistä ja mielellään omakohtaisista kokemuksista :) Kiitos <3

ps. jouduttiin pelata vielä muutama erä triviaalia ja ne ei kyllä päättynyt enään yhtä hohdokkaasti mun eduksi :D hih ;) Ja miettikää tää on mun sadas postaus!! jee <3

Voittajaterkkuja:

Nadja