Voih, niin haikein mielin oon tätä asiaa tässä nyt työstänyt. Meidän perhekoko on nyt tässä. Näin ollaan päätetty monestakin syystä, ja tässä päätöksessä pitäydytään.
Yli kolmetoista vuotta oon ollut jo äitinä. Kolmetoista vuotta hoitanut pikkusia, palvellut, puunannut, lohduttanut, komentanut, rakastanut. 13 rankkaa ja antoisaa vuotta.
Mimosa, meidän pikkuisin on nyt 2v 4kk ja auttamatta vauva-aika on jäänyt jo niin taa, aikapäiviä sitten!! Mutta mun on vaikeeta tajuta sitä <3 Ihana pehmonen lämmin tyttö kun tulee aamulla viereen tissittelemään niin pakostakin aattelen että voi mun vauva <3 Sanonkin usein Mimolle että "ootko äitin vauva" , ja niin se onnensa kukkuloilla tissi suussa nyökyttelee <3
Ajatus siitä että mulla ei ole enää vauvaa, eikä tuu koskaan olemaankaan, saa aika ristiriitaisia tuntemuksia aikaan. Toisaalta mä oon tosi surullinen, verta itkevä vauvafani, joka eläis pelkästä vauvan tuoksusta varmaan puoli vuotta. Toisaalta oon iloinen ja nautin tästä hetkestä kun ei tarvitse olla koko aikaa kantelemassa, hyssyttämässä, vaipanvaihdossa ja maitobaarina. Ja jopa odotan innolla tulevaisuutta kun jossain vaiheessa nuorinkin on jo päiväkoti-iässä/pieni koululainen ja taas alkaa uudenlainen elämänvaihe ja erilaiset haasteet.
Odotan sitä aikaa kun voi tosta vaan päättää lähteä iskän kanssa vaikkapa iltakävelylle ja lapset jäävät pihaan leikkimään tai katselemaan telkkua, tai tulevat vaikka sitten omilla pyörillään mukaan :)
Silti päällimmäisenä tunteena on ainakin tällä hetkellä haikeus.
Koitan myös muistutella itseäni siitä kuinka kiitollinen saan olla siitä että mulla yleensäkkään on lapsia, oon saanut olla raskaana ja hoitaa ihania omia vauvojani ja nähdä heidän kasvavan. Ei sekään ole TODELLAKAAN mikään itsestäänselvyys.
Onneksi meillä on suvussa potentiaalisia jälkikasvun tekijöitä ettei pääse pikku-töppösten tepsuttelut aivan hiipumaan meidän kekkereistä . Niin ettäs tiiätte sitten kenet saa ekana kutsua vauvoja nuuskimaan :D hih <3
Tämmöisiä ajatuksia mulla tänään. Kuinkas onko muita vauva-aikahaikailijoita?
Terkkuja
Nadja
Täällä yksi vauva haikailija, ei niinkään vauva-aikahaikailija. Vauvat on niin ihania ja lapset tietysti.
VastaaPoista<3 Vauvoissa on jotain niin maagisen ihanaa <3 Mulla on ainakin krooninen vauvakuume ollut varmaan 18-vuotiaasta asti :D Eikä loppua näy <3
PoistaMeillä lapsiluku taitaa olla täysi kun Mini syntyy.
VastaaPoistaOlen jo koko odotusajan tehnyt surutyötä siitä etten pääse kokemaan tätä enää koskaan, mutta toisaalta tuleehan niitä mukavia vaiheita eteen myös tämän odotus/vauva vaiheen jälkeen. :) Silti taidan olla ikuinen vauvakuumeilija.
<3 voi Terhi mä tiedän niin mistä sä puhut <3 Mä tuun varmasti "kärsimään" vauvakuumeesta hamaan hautaan asti :D <3
PoistaJa sulla sentään pikkanen nyytti putkahtaa maailmaan koska hyvänsä, niin ihanaa <3
Kaikki on sanonut minulle, että sen kyllä tuntee kun lapsiluku on se oikea! Minä en olisi niin varma.. Mitä jos se ei koskaan tunnu siltä.. APUA!! Mutta yksi on varma, että ehdottomasti pitää työstää sitä jo raskauden alusta: "tämää on viimeinen kerta kun käyn ultrassa, synnärillä" jne. Kyynel! :´(
VastaaPoistaNiinpä, kyllä jotkut ihmiset varmasti pystyvätkin sanomaan että tämä oli nyt tässä, lapsiluku on täynnä. Mutta sitten on meitä toisiakin ääripäitä, mun on ainakin tositosi TODELLA vaikeaa tehdä päätöksiä järjellä! siis kylmällä järjellä. Ja meillä kaikki syyt olla hankkimatta lisää lapsia on järkisyitä.huhuh! oppia ikä kaikki, vai kuis se meni ;)
PoistaJa voi kyynel <3 :´(
Painin saman haikeuden kanssa! Meillä on 5 lasta, esikoinen 6v ja viimesimmät (kaksoset) 1v.
VastaaPoistaOlen siinä vaiheessa, että mietin "mitä jos sittenkin vielä se yksi?". Jos menisin vain tunteen mukaan meille varmaan tulisikin se 6. mutta kun on saanut jo 5 lasta ja 4 synnytystä mennyt hyvin, niin uskaltaako riskeerata enää?
Onhan näissä tekemistä ja on tämä aika ihana katras jo :)
No kyllä teillä on sielä hälinää <3 5 noin pikkusta lasta, nostan hattua sun arjelle! :)
PoistaJa siis tämä juuri tekee tästä niin vaikeeta kun oon niin "tunneihminen", mun on todella vaikeaa kuunnella ja hyväksyä pelkkiä järkisyitä. Mutta näin ollaan nyt yhdessä päätetty. ja järkisyitä on oikeesti niin paljon että valinnanvaraa ei ole. <3
Ja kyllä niin sulla kuin mullakin tässä tekemistä riittää, nautitaan nyt täysillä näistä palleroistamme <3
Mä en oo koskaan pahemmin vauvakuumeillut. Oon aatellut, et ehdoton maksimi lapsissa on 3, mut nyt kun on kaksi niin tuntuu ettei kädet riittäis enää kolmanteen. Oon monesti sanonut et meidän kaks vastaa varmaan monen viittä.. :D Ei jestas mitä menoa! Mut toisaalta just tuntuu haikeelle jos ei tuu enää mut toisaalta taas ihanalle et saa olla ns. vapaa ja nyt pystyy jo matkusteleen ym kun nuorin on jo pian 2v :)
VastaaPoistaNiin tämä on kyllä kakspiippuinen juttu. toisaalta on iloinen siitä että uudenlainen vaihe elämässä alkaa isompien lasten kanssa, ja toisaalta taas tää haikeus että ei enää koskaan saa pitää sylissä omaa vauvaa, silitellä raskausmasua jne..
PoistaJa tsemiä pikku vilperttien kanssa <3 :D
Ainahan sitä haikailee, vaikka meilläkin päätös siitä että nämä oli tässä, on syntynyt jo ajat sitten. Toki me ei koskaan sanota ei koskaan, koska mitä vain voi tapahtua, mutta tietoisesti tuskin enempää lapsia teemme. Vauvan tuoksu, se pienen ihmisen sylissä pitämisen tunne, ne hellät otteet ensimmäisten vaipanvaihtojen aikana, se kun ensimmäisten viikkojen aikana ei edes univelka tunnu kun on niin hormoniensa huumaama. Mutta kyllä elämässä täytyy ajatella muutakin, ja meillä ei asiat menny niin että neljäs olisi vielä tehty. Kolmesta täytyy kuitenkin olla kiitollinen, ja kyllä mäki meidän kaksivuotiasta vielä vauvana puhuttelen, varmaan hyvin pitkään, onhan hän perheen ikioma vauva. <3
VastaaPoistaNiin kyllä se kuopus saa varmaan sitä "vauvan" titteliä kantaa vielä pitkäänkin :D <3
PoistaJa just tnuo mitä kuvailit; vauvan tuoksu, sylissä pitäminen.. ne on niitä asioita joita tulen kaipaamaan. Mutta niinhän se on että elämä vie eteenpäin ja jonkun vaiheen jälkeen tulee aina uusi vaihe <3
Meidän koko perhe on jo pidempään ollut sitä mieltä, että perheestämme puuttuu tyttö. Pojista ajatus pikkusiskosta on aivan vastustamaton :) Minulta vauvahommat peruuttamattomasti ohitse, mutta pojat ovat ratkoneet ongelmaa. Koulukaverin perheeseen tuli adoptiolapsi Aasiasta ja pojat ovat sitä mieltä, että tilataan netistä meille pikkusisko :) Kun kuvailin adoptioprosessin pääpiirteitä, pojat olivat hetken aikaa hyvin pettyneitä, että sitä pikkusiskoa ei tuosta vaan saa. Seuraavalla viikolla oli jo lista pikkusiskon hoitovuoroista, nukkumajärjestelyistä ja tavaroista, jotka hänelle luovutetaan. Pojat polleina totesi, että tällä listalla irtoaa pikkusisko viranomaiselta kuin viranomaiselta :D
VastaaPoistaMinä keskityn keräilemään voimia, eihän tässä mene pitkään kun taloudessamme on ensimmäinen murrosikäinen.
Voi ei miten ihania poikia sulla <3 En kestä miten hellusia <3 :D Ja kyllä munkin mielestä tuollasella listalla pojat olisivat aivan esimerkillisiä isoveljiä pikkusiskolle :)
PoistaJa totta tuo että murkkuikäiset veroittaa myös! Meilläkin muutaman vuoden päästä on 3 murkkua täälä, niin ei se duuni pääse loppumaan :D <3
Meiltäkin puuttuu tyttö, vink vink ;) Oikeesti nää on niin herkkiä ja vaikeita asioita. Aina ei voi kaikesta itse päättää, vaikka haluais mitä. Yritän nyt nauttia tästä mitä oon saanu ja se on paljon se :) Tsemppiä haikeuden selättämiseen <3
VastaaPoistaNää on kyllä oikeesti paljon syvällisempiä ja herkempiä asioita kuin äkkiseltään edes ajattelisi <3
PoistaYritetään nauttia <3 Ja kyllähän tässä nautittavaa riittää :) <3 Onneksi <3
Mä varmaan vauvakuumeilen mun koko loppuelämän :D Mä aina ajattelin että mulla olisi lapsia ainakin kolme. Nyt ollaan päätetty että nämä kaksi riittää ja pitkään onkin ollut tunne etten enään jaksaisi edes ns aloittaa kaikkea alusta vaikka vauva aika onkin ihanaa :) Toinen lapseni on syntynyt pikkuneskosena niin seuraava raskaus olisi siltä kannalta riski. Nyt nautin vielä näistä mun "vauvoista" näiden kanssa on nyt just niin ihanaa ja helppoa :)
VastaaPoistaNiin kai sitä vauvakuumetta on vaan alettava kestämään :D
PoistaJa on se kivaa kun lapset kasvaa, aikansa kutakin <3
Ikuinen kuumeilija :) sittenkin,vaikka jo 10 synnytystä takana...Vauvat on niiiiiiiiiiin ihania,iik <3 oma vauva täyttää 3v ja minä oon kohta työtön !
VastaaPoistaOn ne vauvat niin <3 ja 10! synnytystä Wau :D
PoistaSun pitää aatella työttömyys mahdollisuutena :) sä voit alkaa tekemään mitä sua ikinä huvittaa :D
Miks musta tuntuu, että monikin on nyt viimeisen kuukauden aikana kirjoittanut samaisesta aiheesta :) Tosin mä oon lukenut ne kaikki vasta sen oman kirjoitukseni jälkeen. Tämänkin oli mennyt multa ohi aiemmin ja vasta nyt löysin tämän.
VastaaPoistaOnkohan tää joku loppukesään liittyvä ilmiö? :) Aletaan lomien jälkeen pohtimaan syntyjä syviä <3
PoistaHaikaileminen on varmasti ihan luonnollinen reaktio, ja ajattelen, että se varmaan menee itsestään ohi, jos päätös perhekoon tuohon jättämisestä on oikeasti tuossa. Ihmehän se kuitenkin olisi, jos ei noinkin iso päätös jonkinlaista ristiriitaa ja kipuilua omiin tuntemuksiin aiheuttaisi.
VastaaPoistaMeillä on tällä hetkellä kolme lasta, ja ollaan päätetty, että vielä kolme saa tulla. Tällä hetkellä neljä lisää tuntuu ehdottomalta maksimilta, mutta kuka tietää miten se mieli vielä tulee muuttumaan. Rakastan meidän perhettä tosin tämänkin kokoisena :) Tällä hetkellä vauvaa ei ole tulossa eikä saakaan olla; mulla on opiskelut kesken. Koetan myös vältellä vauvakuumetta kaikin mahdollisin keinoin, koska jos sen onnistun itselleni hommaamaan, seuraavat pari vuotta on todennäköisesti yhtä kärsimystä :D
Oi teillä siis oikeen kunnon suurperhehaaveet <3
PoistaMeillä tässä painaa ihan sekin että mun kroppa ei varmaan enää kestäis kuudetta. Viimeisin raskaus oli jo niin raskas ja siitä jäi myös tylsä vaiva :(
Oon kyllä työstänyt tätä päätöstä ja tunteitani tän postauksen jälkeen ja edelleen on haikeaa, mutta jotenkin oon saanut (toistaiseksi) siirrettyä nämä vauvahaikut taka-alalle. Nyt just on niin kädet täynnä duunia näiden olemassa olevien ihanuuksien kanssa <3 :D Mutta saapi nähdä kuinka kovat taistot tässä vielä tulee kun alkaa pikkulapsivaiheet jäämään taakse <3