Home sweet home

Eilen päästiin illansuussa kotiin Onnin kanssa <3 Onnin sairaalareissu-stoorin pääset lukemaan täältä.

Tässä Onni-kullan reippauspalkinnot lasten-osastolta <3 Nallukka on tosi tärkeä ja sen kanssa nukuttiin viime yönä kotonakin <3

 Onni oli "elämänsä kunnossa" sairaalassa. Ei kuumetta, ei mitään kipuja. Tuntuu aivan uskomattomalta kuinka maanantain pelottava tilanne meni niin nopeasti ohi <3 Ja hyvä niin! 
Olimme lasten infektio-osastolla joten pieni huone kävi TODELLAKIN pieneksi reippaan potilaan kanssa :D 
Kirjoja lueskeltiin ahkeraan ja onneksi oli pleikka + sattumoisin Onnin lempipeli Sly Coopper :D
Ja tietysti aivan ihana henkilökunta <3 Kyllä kiitosta pitää antaa sydämellisen lämpimästä hoidosta ja ihana oli asenne myös hätääntynyttä/huolestunutta äitiä kohtaan <3
Onni sai muistoksi sairaalareissustaan uuden "rakkausnallen", näin hän itse nimesi nallukan jonka sai hoitajalta :) 
Sairaalareissu on lapselle varmaankin poikkeuksetta rankka kokemus ja pienillä asioilla, kuten tämä nalle , jäätelötarjoilu ja lelut/muut viihdykkeet, jää lapselle kuitenkin myös hyviä muistoja sairaalassa vietetystä ajasta <3

Onni on onnellinen kun sai välipalaksi jäätelöpikarin <3 :D

Onnin alustavat veriviljelyn tulokset saaatiin tänään,  tulos oli negatiivinen, huoh mikä helpotus <3  

Kotisairaanhoidosta kävivät tänään napsaamassa kanyylin pois ja Onni odottaa nyt kovasti saunaan pääsyä <3 

Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

"Nallukka pullukka pehmoinen ja hassu,

kiltisti, lohduttavasti pikkuista katsoo <3

-Halaa mua niin autan sua, 

yhdessä vierekkäin möllötellään, sairaspetillä köllötellään.

korvaas kuiskin loruja somia, pehmoisen nallukan juttuja omia ,

Sitten kimpassa naureskellaan ja aina kun haluut niin halitaan <3"

Terkkuja 

Nadja

Huh, what a day!

Eilinen päivä oli yksi semmoisista päivistä jonka olisin voinut hyvinkin vaihtaa johonkin toiseen. Onni onnistui todella säikäyttämään meidät kaikki pahanpäiväisesti!

Aamusta meidän Onni oli väsynyt ja pian huomasin että kuume on myös nousussa. Eipä mennyt aikaakaan kun Onnilla oli jo selvästi korkea kuume ja poika tuskailikin jo siihen malliin että kaikki ei ollut ihan hyvin..
Iskä lähti siinä vaiheessa hakemaan apteekista pikkuselle lääkkeitä. Kun J ehti takaisin kotiin (apteekkiin on meiltä n. 1min automatka), oltiin Onnin kanssa jo ulko-ovella valmiina lähtemään VKS:ään. Onni oli niin tuskainen ja kipeä, itki niskakipua, enkä saanut katsekontaktia tai mitään muutakaan kontaktia poikaan :(
Automatka tuntui ikuisuudelta kun katsoin Onnin kärsimystä. Soitin jo hätäkeskukseenkin matkan varrella kun tuntui tilanne niin kamalalta.
Sairaalassa meidät otettiin heti vastaan, otettiin crp:t, saturaatiot yms. Crp oli 7, mikä tietysti heti rauhoitti jo mieltä ja happisaturaatio erinomainen. Onni oli kuitenkin vielä poissaoleva ja väsynyt, ja nukahti mamin syliin hoitajan vielä tehdessä tutkimuksia..
Pieni kultamuru nukkui n. 1 ja puoli tuntia mun sylissä ja herätessään oli jo ihan eri poika! Vieläkin väsynyt , mutta täysin "selväjärkisenä", ei enää mitään tuskaisuutta eikä kipuja.


Vaikka Onni heräsikin virkeänä, olimme kaikki huolissamme, mikä tämän alkutilanteen aiheutti? Haluttiin pois sulkea mm aivokalvontulehdus, mikä itselläkin oli se pahin pelko.


Onnilta otettiin verinäytteitä, laitettiin kanyyli josta aloitettiin varmuudeksi suonen sisäinen ab-kuuri. Yhdessä Onnin kanssa itkin kun pieni kamppaili niin kovaa tutkimuksia vastaan. Onneksi henkilökunta osasi tsempata meitä hyvin rankan päivän aikana. Iltaan mennessä crp oli noussut 25:een ja leukosyytit jonkun verran koholla, viitaten kuitenkin jonkinlaiseen tulehdukseen.
Mikä Onnilla sitten oli?
Nyt olemme vielä sairaalassa tarkkailussa ja odotellaan lääkärin aamukierrosta. Toivon mukaan pääsemme kotiin tänään <3 Sairaanhoitajan kanssa pohdimme voisiko olla niin että kuumeen äkillinen nousu/korkea kuume aiheutti jonkinlaisen kohtauksen? Kuumekouristus ilman kouristuksia? Ehkä lääkärillä on antaa meille vastaus, tai sitten kaikki jää vain arvailujen varaan roikkumaan..
Eiliset kokemukset todella säikäyttivät, ja nyt onkin jo kova kiire päästä halimaan koko perhettä kotiin<3 Kaikista tärkeintä on kuitenkin terveys ja omien rakkaiden hyvinvointi <3

" Kauneimpia kultasiipisiä enkeleitä
suojaks turvaks liihottamaan,
mukaasi aamusta iltaan.
Juhlihisi tanssimaan, vuoteen reunalle istumaan
<3"

Tän postauksen olen tehnyt olosuhteiden pakosta kännykällä! Enkä saanut kuvaa liitettyä tekstiin.. Palaan vielä myöhemmin kertomaan kotiutuksesta ja mahdollisesta diagnoosista!


Terkkuja:
Nadja