40 kg kakaraa kärryissä, mikä naurattaa??

Elämän syntyjä syviä ja suuria kysymyksiä mietin tänään kun lykkäsin lähes 40 kg kakaraa kärryissä, suuressa ylämäessä puuskutin ja harpoin parin metrin askeleita puolijuoksua. Niin mä mietin tätä kun ihmiset arvostelevat tai ihmettelevät kärryissä istuvia taaperoita/leikki-ikäisiä (minkä ikäiset nyt sit menee milläkin nimityksellä, en ees tiä :D ) . Meillä siis 4v ja 2v istuvat tyytyväsinä pyörän kuljetuskärryissä, joita käytetään meillä enimmäkseen ihan rattaina vaan,kulkuvälineenä paikasta  A paikkaan B. Meillä kärryt ovat tietyllä tapaa elinehto sillä mulla ei ole päivisin käytössä autoa ja tykätään kuitenkin liikkua pidempiä matkoja silloin tällöin.
Pikkusia kiireettömiä matkoja esim puistoon ja lähikauppaan lapset kävelevät tietysti itse, siinä ei ole luonnollisestikkaan ole mitään ongelmaa. Kauemmas asioille, kauppaan tai kylään lähtiessä siinä missä autollinen mama pakkaa lapsukaisensa autoon turvaistuimiin, niin tämä ei-autollinen mama pakka lapsensa kärryihin.
Kumpi nyt sit on yhtään sen tuomittavampaa lapsen istuttamista :D Autossa vai kärryissä? Mietin vaan :)

Oikeestaan mulla ei nyt tässä ole mitään henkilökohtaista agrea mihkään suuntaan koska ei mulle kukaan päin pläsiä ole tullut tätä kummastelemaan. Mutta huvittuneita katseita saan kyllä, oikeestaanpa aina kun tuola pörhälletään.
Sitä oon ennemminkin oikeen miettinyt että miksi jättää tuplat ostamatta kun lasten välillä on ikäeroa vaikka se 2 vuotta. Kun esikoinen on JO kaksi vuotta eikä kaksivuotiaiden tarvitse enää istua kärryissä? Samaan hengenvetoon saatetaan manata kuinka kauheeta on kun ei ikinä pääse lasten kanssa mihkään kun ei ole autoa ja esikoinen ei jaksa vielä kävellä pidempiä matkoja.
Kukin tyylillään ja nämä on vaan mun ajatuksia, mut pitää sanoa että kyllä mä välillä ihmettelen :D

Kuvat Norudemu <3 

Napa style parin viikon takaa

Tänään kun tosiaan harpottiin kotiin systerin luota ja vastaantulijoilla riitti pällisteltävää, niin päätin että aivan sama. Katsoin mummoja ja faareja tiukasti silmiin ja annoin kaikista kauneimman aurinkohymyni (hehe) ulottua korvasta korvaan ja pirteästi tervehdin vielä päälle :)
Ehkäpä siinä sitten unohtui alunperäinen ihmetyksen aihe ja saivat jäädä miettimään että mikäs tuota .muijaa vaivas? tunnenko mä sen jostain? luuliko se mua joksi toiseks? Olikohan se ihan täysillä matkas, ei varmaan ollu kaikki ihan kotona? Haha :D 

Tämmöstä tänään! Mitäs teidän keskiviikkoon? <3
ps. se ihana Diy-taulu minkä väänsin rakkaudella Maijalle pärähti lattialle ja lasi pärähti tuhannen päreiks, astianpesukone levahti rikki eilen, mä sain eilen uuden ihanan kameran, mut siihen EI oo muistikorttia, mun niskat on niin kipeet että tuntuu et pää tippuu pian, söin eilen suklaata. EI MULLA MUUTA <3 <3 


Terkkuja
Nadja