Suurperhe sairastaa, aivan sairasta!

Tulihan se nyt meillekkin! Kurja kuumetauti starttasi perjantaina keskiveli E.stä , ja siitä pikkuhiljaa niittänyt porukkaa sohvan ja sänkyjen pohjalle.. Netflixin ja Viaplayn ihmeellisiin maailmoihin. Lapsille ei maistu ruoka, onneksi sentän juovat! Kuumemittareita, särkylääkkeitä, vanukkaita, mehua, nuudeleita, siinä medän surviver-lista.

Tiedättekö sen tunteen kun viettää monta päivää sisällä, hoitaen kipeitä, koko koti näyttää kipeelle, haisee kipeeltä ja alkaa itekki tunteen olevansa enemmän kuin vähän hapen ja raikkaan ilman tarpeessa. Henkistä pahoinvointia! Pyykkivuori kasvaa, lapset kiukuttelee, riitelee, leluja sielä täälä, räkäpapereita, jokainen sänky on myllätty, sohva on levitetty vuoteeksi ja koko kämppä  rähjästynyt.

5/7 on nyt taudin kourissa tai toipilaina. Minä ja Onni-opsukkainen ollaan ainoat sissit vielä pystyssä! Tosin nyt tätä kirjoittaessa kummasti alkaa viluttaan, väsyttään ja olo on hiukan köppänen..
Tämmöisiä ajatuksia irtosi tänään sairastuvalta! Kovin ei vitsi meinaa lentää :D Mut tää on nyt tätä ja eiköhän se aurinko taas pian paista meillekkin <3 <3

Onko teillä säästytty vai sairastettu syysflunssaa?

Terkkuja
Nadja

Silmäpussit, stressi, väsy. Ei lisättävää!

HUH! Kilometri- ja litratolkulla kasvaneet silmäpussit ja sumee pää on itseasiassa ihan peace of cake hankkia näillä lähtökuopilla. 
Siihen ei tarvita muuta kuin yksi mysteeri-mahakipuinen keskiveli E ja Mimosan häätö perhepedistä + kerrossänky pikkaraisille.

Emil tuli siis eilen suht reippain mielin lätkäleiriltä, mutta ei mennyt kuin pieni hetki niin huomattiin ettei poika ole ihan kuosissa. Vatsakipua oikealla alavatsassa ja kuumeinen olo.. Ei, oksennusta, ripulia tai mitään muutakaan kummallista. Eilinen ilta kului Vaasan keskussairaalan penkkejä kihnuttaen, yöksi kotiin ja aamulla taas huuhailemaan päivystyksen käytäville.. Ja mitä jäi käteen? No ei mitään!! 
Poika on edelleen kipeä mutta ei "tarpeeksi" että pitäisi leikata. Nyt siiten vaan "seuraillaan" tilannetta. Tulehtuuko umppari (sitä ne nyt veikkaa kipujen aiheuttajaksi) kunnolla vai ei, tai pikemmin koska se tulehtuu kunnolla. 
Mua ei oo luotu tämmöseen epätietoisuuteen ja odotteluun. En osaa mitään muuta nyt tehdä kuin tarkkailla poikaa, odottaa, ihmetellä, näplätä kännykkää tai tietokonetta. 
Väsyttää, silmät painaa vähintään tonnin, päässä on humiseva ja painava olo, sydän hakkaa ihan omia sooloja.. 
Stressiä? No sitä vissiin sitte. Ei oo mun heiniä ollenkaan, sen voin sanoa. 

Plus että stressaan nyt ton meidän pikku-Emilin vointia , on pari viime yötä tullut nukuttua aivan hullun surkeesti. Pikkaraislle ostettiin FB-kirpun kautta aivan yliyli-ihana pikkunen kerrossänky <3 <3 (laitan siitä postausta myöhemmin)  Mimosa on siis "häädetty" (ai kauheeta ku ottaa tuokin sydämestä) perhepedistä pois ja nukkuu nyt ekaa kertaa kahteen vuoteen omassa sängyssään. Lieneekö sitten uutuuden viehätystä, mutta sieltä kuikuillaan yöllä vähän väliä. Toivottavasti tämä on vaan joku sisäänajovaihe koska en kyllä tykkää soosata "ison" tytön kanssa öisin! 

Ja hei on mulla vielä kolmaskin juttu mikä ottaa päähän!! Mä en saa lisättyä tällä mun toosalla tänne blogiin kuvia! Tässä on ilmeisesti joku iäisyyden vanha aataminaikainen ohjelmisto tai alusta vai miksikä sitä kutsutaan. Niin että sen takia ei oo nyt kuviakaan :( J kyllä luvannut fiksata tilanteen mahdollismman pian, joten sitä odotellessa :D Kuvia lisäillään siis nyt instaan <3 Welcome <3 

Tää oli nyt tämmönen superpurnaus kirjoitus, Kiitos (jos jaksoit lukea) ja anteeksi!
(tämä teksti on kirjoitettu akuutissa ahdingossa, joten sori kirjoitusvirheet!!)

Sumupääterkkuja ihanille 
Nadja